Puolimaraton hiihtäen

Tammikuu piti saada kunniallisesti kuopattua.
Sehän tapahtui lähtemällä hiihtämään.

Pakkasta oli mittarissa kymmenen astetta ja pukeuduin sen mukaan. Ei tuullut yhtään ja vaatetta oli ehkä hiukan liikaa päällä. Mutta kun sopeutti vauhdin eskimoiden ohjeen mukaan niin hyvää tuli.
Eskimothan määräävät, että vauhti pitää olla sellaista, ettei tule kylmä eikä hiki. Hemmetin hyvä ohje.

Lähdin kohti Luolavuorta, se on pääasiassa sopivaa tällaiselle vanhalle ja huonolla tasapainolla varustetulle karpaasille. Menomatkalla oli yksi alamäki, joka oli pakko aurata vauhdin hillitsemiseksi. Niin olivat tehneet muutkin ja mäki oli jäinen. Siinä oli kaatuminen lähellä, mutta niitä ei lasketa.

Kääntöpiste oli Luolavuoren päällä, en laskenut alas koska se olisi ollut minun taidoillani mahdotonta. Matkaa sinne tuli hieman yli kahdeksan kilometriä.
Paluumatkalla tein yhden runsaan kilometrin pituisen paluulenkin ja ennen Huhkolaa kävin sakkokierroksella Skanssin piston päässä.

Sain täyteen kaksikymmentä kilometriä. Se oli siten pisin hiihtolenkkini kahteen vuoteen.
Ilma oli todella hieno, tyyntä, aurinko paistoi ja väkeä runsaasti ladulla. Kaikki hiihtäen yhtä vanhempaa naista lukuun ottamatta.

Reitti

Paluumatkalla ennen Harittua

Sukukokous

Pidimme eilen sukukokouksen Tampereella.

Kyseessä ei ollut mikään laaja versio kokouksesta, eihän niitä hyvällä katsota näin korona-aikana. Paikalla olivat Ullan ja minun pojat perheineen.

Ihan ihmisrakkauden takia tätä palaveria ei kutsuttu koolle. Sitä vähäistä rakkautta emme ole ihan sataprosenttisesti pystyneet siirtämään geeneillämme eteenpäin.

Me Ullan kanssa saavuimme ensin paikalle. Vastassa oli Amalian leipomusten herkullinen tuoksu. Lili-koira hieman meitä ensin vältteli, muut eli Jani, Joona ja Amalia eivät.

Seuraavaksi paikalle saapuivat Anna, Juha ja Gaia-pentu. Jani meni niitä vastaan pihalle Lilin kanssa. Koirat reuhasivat pihalla, mutta eivät tehneet lähempää tuttavuutta.
Sisällä piskit hakivat kontaktia, mutta eivät oikein edistyneet.

Vasta kun Tiina tuli töistä kotiin ja meni lattialle Liliä rohkaisemaan, nämä kaksi pentua löysivät toisensa.

Juhan porukka lähti pian pois sähköautoaan lataamaan. Me Ullan kanssa nautimme kahvit kera Amalian tekemien laskiaispullien – olivat herkullisia.

Yhtä asiaa ihmettelen. Kun kirjoitan sanan Amalia, niin lähes joka kerta se tulee muotoon Amalaia. Mikä tuolla vinttikammarissa oikein viiraa?

Tiina kesyttää pentuja!

Ensimmäinen kontakti pihalla

Kun pääsimme kotiin, täysi kurkisti esiin pilvien ja oksien lomasta

Goodbye kokoomus

Turun kokoomus on valinnut pormestariehdokkaansa. Parempaa ei sitten löytynyt kuin nykyinen kaupunginjohtaja Minna Arve.

Nyt on kyllä vankkumattomalle porvarille laitettu aivan mahdoton ehdokas. Olen seurannut Arven edesottamuksia kaupunginjohtajana.

Hän ajaa kaupunkiin raitiovaunua kuin käärmettä pyssyyn – ei mitään järkeä. Siis tervettä maalaisjärkeä.
Ja tämän musiikkitalon uudisrakennuksen sijoittaminen Itsenäisyysaukiolle on myös syvältä.

Kaikista urakoista, jotka kusevat ja myöhästyvät vuositolkulla, ei voi suoraan syyttää Arvea. Mutta kun hän ei ole tehnyt mitään konkreettista estämään niitä jatkossa, niin syyttävä sormi osoittaa häntä kohden. Ja kaiken lisäksi hän taitaa pomppia vihreiden pillin mukaan ja siihen porukkaan ei kukaan terve luota.

Tässä ei jää minulle muuta mahdollisuutta kuin äänestää perussuomalaisia. Vaikka en oikein tiedä, onko heidän ehdokkaansa Mikael Miikkola oikea mies pormestarin tehtävään. Mutta ei hän voi olla huonompi kuin Arve.

Onhan persujen Taviolla järki päässä, ehkä hän tarvittaessa osaa kaitsea Miikkolaa kaidalle tiellä vaikeassa tehtävässä.

Paluu Naantaliin

Kolmen viikon tauon jälkeen ehdin taas Street-O suunnistukseen. Vaikka ei tauko johtunut kiireistä vaan siitä, että sateella en voi suunnistaa, kun en näe mitään.

Nyt oli pakko mennä. Kisa nimittäin järjestettiin Naantalissa. Lähtö ja maali olivat noin viisisataa metriä asunnosta, jossa viihdyin 26 vuotta alkaen 1986.

Street-O suunnistetaan pimeässä ja kartanluku puolisokealle on hieman hankalaa otsalampun valossa. Tutut maastot ja polut helpottivat tehtävää oleellisesti.
Piti vain katsoa kartalta rastipisteen sijainti, kääriä kartta rullalle ja juosta.

Lähdöstä lähdin tuttuun suuntaan ja poikkeuksellisesti poimin ensimmäiseksi kymmenen pisteen rastin – niitä kun en normaalisti hae, vievät liikaa aikaa pisteisiin nähden.

Matka jatkui ja rasti 55 oli vanhan kotikadun Mertatien alapäässä. Sitten rastille 26 ja sieltä takaisin kujaa pitkin Mertatielle. Sen verran rauhoitin vauhtia, että ehdin havaita, että entisen asuntoni autotallin edusta oli muuttunut kaatopaikaksi.

Jatkoin matkaani tuttuja katuja pitkin. Suunnistus sujui mallikkaasti aina rastille 53 saakka.
Vilkaisin tehtävää, siellä kysyttiin, onko rastipisteessä kasvihuone, trampoliini vai vene.
Näin kasvihuoneen edessäni mutta en trampoliinia sivullani. Joten vastasin väärin ja siinä hulmahti 50 pistettä taivaan tuuliin ja 12 sijaa tuloslistassa.

Aikaa jäi käyttämättä kuutisen minuuttia, mutta olin sen verran hapoilla, etten viitsinyt lähteä hakemaan rastia 33.

Tipatonta elämää

Hämäläisellä geeniperimällä varustettuna ehdin aloittaa tipattoman tammikuun vasta kuun puolivälissä.

Olen nyt ollut kahdeksan päivää ilman alkoholin vaikutusta elämään.
Ja minullahan on kaikkitietävä Oura-sormus, joka seuraa tekemisiäni ja yrittää pitää minua kaidalla polulla.

Hieman tietojen tulkintaa vaikeuttaa viime viikolla ollut lievä poskiontelon tulehdus, jonka takia Ulla laittoi minut koronatestiin. Se oli negatiivinen.
Kuvat saavat kertoa, mitä on tapahtunut!

Ylin mustan kaavion harmaa osa kertoo unipisteet koko käytön ajalta huhtikuusta lähtien. Nyt se on korkeimmillaan.
Toisen kaavion violetti kertoo unipisteiden kehityksen ja sen yläpuolella ohut viiva näyttää syvän unen kehityksen.

Alimmassa violetti kertoo, että REM-uni on pysynyt samana. Yläpuolella oleva oranssi näyttää kokonaisunen kehitystä.
Viivat ovat laakeita, koska ne näyttävät kehityksen suunnan, eivät yksittäisen yön tapahtumia.

Sen sijaan nämä palkit kertovat yksittäisen yön pisteet.
Minä olen onnen poika, nukun yöni kuin pieni porsas, siihen ei kohtuullinen alkoholin käyttö vaikuta.

Oura seuraa myös päivittäistä liikuntaa ja aktiivisuutta.
Liikuntatavoitteeni täyttyy kyllä hyvin,
mutta tämä päällikkö antaa kyllä palautetta liiallisesta istumisesta.

Pitänee olla vielä toinenkin viikko ilman, jospa se alkaisi selvemmin näyttää raittiuden etuja. Voisi mahdollisesti tehdä niin kuin nuorempi poikamme, oli vuoden 2019 kokonaan absolutistina.
Ei kai nyt sentään sellaista tällä iällä...  😂👎

Valtiontaloutta tarkistamassa

Valtiontalouden tarkastusvirasto on otsikoissa.

Ei suinkaan sen takia, että sen tarkastustoiminta olisi kaivanut esiin jotain todella kiinnostavaa.
Ainoat kiinnostavat asiat pyörivät tarkastusviraston toiminnassa sen pääjohtajan Tytti Yli-Viikarin teoissa ja tekemättä jättämisissä.

Tämä virasto siis tarkastaa valtiontalouden toimintaa. Pari vuotta sitten ihmeteltiin, kun tämä Tytti Y-V käytti ylivoimaisesti eniten meidän veronmaksajien rahoja matkustamiseen. Hän kävi useissa eksoottisissa maissa edustamassa isänmaataan – hän selvitteli myös miksi, mutta syyt eivät oikein auenneet tavalliselle kaduntallaajalle. Mutta ensimmäisen luokan lennot ja hotellit kelpasivat rouvalle.

Jo hänen uranousunsa on synnyttänyt ihmettelyä. On ihmetelty, kuka on hänen kummisetänsä! Rouva on nimitetty virkoihinsa ilman avointa hakua. Yhden viran hän on saanut ranskan kielen taidollaan, hän on opiskellut Ranskassa. 

Pelkällä vieraan kielen taidolla ei virastoa johdeta. Ilmapiiri työpaikalla on surkea ja kaikkinainen arvostelu on kielletty. Toista sataa virkamiestä on peloteltu hiljaisiksi, kaikkinainen arvostelu on kielletty ja tarkastustoiminta on nykyään sellaista joomies-toimintaa, hampaatonta puuhastelua.

Tästä hyvänä esimerkkinä, että yksi virkamies hyllytettiin ja pantiin kahdeksi vuodeksi odottamaan eläköitymistään. Hänelle maksettiin palkkaa siitä, ettei hän tehnyt mitään. Hän ei siis saanut tehdä mitään eikä hänen tarvinnut olla edes työpaikalla. Lisäksi hänet oli vaiennettu, syytä ei ole kerrottu.

Valtion varojen asianmukaista käyttöä valvovan valtiontalouden tarkastusviraston ylin johto oli siis sitä mieltä, että velvollisuus tehdä työtä ei kuulu eduskunnan virkamiehen virkavelvollisuuksiin. Eduskunnan oikeusasiamies kuitenkin katsoi toisin ja totesi Yli-Viikarin tekemän sopimuksen olevan lainvastainen.

Monesti on todettu, että puutteistaan huolimatta demokratia on paras tapa johtaa valtioita.
Tällainen sisäänlämpiävä toiminta ei johda kuitenkaan mihinkään rangaistuksiin, vaan kevyeen sormien heristelyyn.

Joskus jää kyllä kaipaamaan venäläistä tai kiinalaista hallintomallia, jossa häkin ovi herkästi heilahtaa - parhaimmillaan giljotiinin terä - tämäntapaisesta toiminnasta.

Kohtuullisen hyväpalkkaista porukkaa virastossa!

Koronatestissä

Ulla on yrittänyt saada minua lähtemään koronatestiin. Ei hän niinkään ole epäillyt, että minä olen sairastunut. Itsensä hän kokee sairaaksi ja koska hän kuuluu riskiryhmään monestakin syystä, hän haluaisi edustajansa menemään testiin.

Olen pari kertaa rehellisesti tehnyt testin omaolo.fi-sivustolla, testin mukaan minun ei ole syytä mennä työllistämään testaajia.

Eilen tein testin jälleen ja laitoin sinne myös tiedon poskiontelon tulehduksesta. Valitin myös pientä jomotusta siellä missä normaalilla ihmisellä on aivot. Ja lisäksi vasen silmä punottaa. Vaivat eivät johdu siitä, että olisin ryypännyt liikaa, koska olen ollut pian viikon tipattomalla.

Tipaton tammikuu on oikein helppo nakki, kun aloittaa sen kuun puolessa välissä ja lopettaa viikkoa ennen kuun loppua. Ei ole mennyt insinööriopiskelut hukkaan!

Testi kehotti ottamaan yhteyttä sairaanhoitoon. Se kävi helposti, kun painoi enteriä oikeassa kohtaa. Sain testiajan täksi aamuksi klo 10.10. Tunsin olevani kerrankin kympin poika.
Itse testi kävi helposti. TYKS:n pihassa oli drive-in -testausasema. Autoja oli jonossa kymmenkunta, mutta neljä testiasemaa purki ruuhkan hyvää vauhtia. 

Nätti sairaanhoitaja laittoi ensin sen tikun siltä puolelta nenään, jossa poskiontelo on tulehtunut. Eihän se sinne mennyt. Vaihtoi puolta ja oikeistolaiselle se olikin sutjakka puoli ja näyte tuli otettua. 

Tosin aamulla lukiessani persujen vaalimainosta ajattelin, että pitäisikö vaihtaa puoluekantaa ja siirtyä oikeistosta äärioikeistoon. Jospa ne persut saisivat jotain holttia Turun verorahojen tuhlailuun. Vaikka ei se Mikael Miikkola oikein houkutteleva keulahahmo Turulle olisi. Mutta ei se huonompi voi olla kuin Minna Arve.

Jotkut ovat kuvanneet näytteenottoa kamalaksi. Minä olen elämäni aikana sen verran kaivellut nenääni, että ei tämä sorkkiminen haitannut elämääni.
Tosin olen olosuhteiden pakosta joutunut lopettamaan nenän kaivamisen. Niistäminenkin on tehtävä hyvin varovasti. Muuten alkaa verenvuoto nenästä. Syytä en oikein tiedä. Tuskin se pelkästään huonoa kuntoa on. Olisi veren hemoglobiinit alhaalla?

Tulos tulee muutaman päivän sisällä.

Kehotettiin menemään kolmeksi päiväksi karanteeniin. Laitan Ullan karanteenin ja itse lähden nyt lenkille!

Ajo-ohje oli hyvä!

Valta turmelee

Koko läntinen demokraattinen maailma ja puolet amerikkalaisista huokasivat helpotuksesta, kun presidentti vaihtui USA:ssa.

Narsisti ja varmaan monella muullakin tavalla henkisesti sairas Donald Trump lähti ja tilalle astui normaalisti ajatteleva ja toimiva ihminen.

Ainoat yllätykset minulle vallan vaihdossa tapahtui, kun Trump ei armahtanut itseään kaikista teoista ja syytteistä mitä hän on nelivuotiskaudellaan tehnyt. Ja se, että hän ei räjäyttänyt yhtään atomipommia läksiäistensä kunniaksi. Tosin jälkimmäistä hän ei kait enää olisi pystynyt tekemään – häneltä oli hyvissä ajoin otettu pois valta käyttää atomiaseita. 

Ja ilmeisesti myös itsensä armahtaminen olisi kariutunut maan perustuslain mukaan, vaikka sitä ei siellä suoraan sanottukaan. Perustuslain tekijät olisivat toki kirjanneet asian hyvin yksiselitteisesti, jos heille olisi tullut mieleen, että Trumpin kaltainen miehen kuvake milloinkaan voitaisiin valita maan presidentiksi.

Lähtiessään Trump lähetti terveisiä, että hän palaa vielä. Minäkin toivon, että hän palaa pikaisesti – Helvetin tulessa.

Kaikkihan me tiedämme, että valta pilaa hyvänkin miehen. No, Trump oli kyllä pilalla jo ennen tuloaan presidentiksi.

Olen ollut havaitsevinani, että valta alkaa pilata meidän nuorta, kaunista, edustavaa ja itsepäistä pääministeriämme. 

Hän on jo monta kertaa tallannut Niinistöä lokaan. Ja nyt talven koittaessa lumeen.
Sanna-tyttönen kiirehti tuomitsemaan Putinin Navalnyn vangitsemisesta ennen presidenttiämme. Pressalle kun kuuluu ulkopolitiikan johtaminen yhdessä hallituksen kanssa, niin ulostulo asiassa olisi hyvien tapojen mukaan kuulunut pressalle. Nuorisolle hyvät tavat eivät kuitenkaan ole itsestään selvyys.

Viisimiljoonaisen kansan pääministerin kannanotto Putinille on kuin hyttysen surinaa.
Mutta ministerillä oli kiire saada ininänsä kuulumaan maailmalle ennen muita suomalaisia päättäjiä. Lieneekö tyttöselle tullut liikaa valtaa liian nuorena. 

Ja ehkä siellä taustalla on hieman samat ongelmat egon kanssa kuin Trumpillakin. Tulevaisuus näyttää ja historia tuomitsee…

Tietojeni mukaan tämän kuvan julkaiseminen ei tarvitse copyright oikeuksia!

Suomen kartta

THL eli terveyden ja hyvinvoinnin laitos on taas päässyt otsikoihin.

Sinne on pesiytynyt terveyteen erikoistuneita virkamiehiä. Jos näin maskuliinista nimitystä saa tässä yhteydessä käyttää – paljon siellä on naisiakin hoitamassa yhteisiä asioitamme.
Kuten laitoksen nimikin sanoo, sinne on palkattu fakki-idiootteja, jotka virkamiesmäisesti hoitavat laput silmillä heille uskottua tonttia.

Kuten varmasti moni on kuullut, meillä on terveyttä uhkaamassa tämä koronavirus. Virkamiehet ja poliitikot yrittävät yhteisvoimin taistella koronaa vastaan. Siinä on sitten tapahtunut kaikenlaista häikkää kiireen keskellä. On ostettu joltakin kauneusalan yrittäjältä viidellä miljoonalla eurolla maskeja, jotka eivät täytä vaatimuksia. 

On pidetty luentoja kansalle oikein telkkarissa, ja nuoret, kauniit naisministerit ovat päässeet esiintymään. Nyt on esiintymiset vähentyneet, kun maskin käyttö on tullut vähän niin kuin pakolliseksi. Ja jos naama ei näy, niin mitä hittoa sinne telkkariin änkeää itseään näyttämään.

Yhtään prosenttilaskua osaavaa ei sitten näitten THL:n fakkien joukkoon ole eksynyt.
Koronarokotetta kun piti jakaa alueille asukasluvun mukaan tietty prosentti.
Turun alueelle olisi toimitettu vain puolet meille kuuluvasta määrästä.

Tosin saattaa olla, että siellä olisi voinut olla pari laskutaitoista terveysasiantuntijoiden joukossa. Olen saanut yleensä luotettavalta taholta tietää, että laitoksen hesalaiset ja sudettisavolaiset tahallaan puolittivat Turun osuuden.
Tällaisesta vääryydestä on päästävä irti ja äkkiä.

Toivon, että täällä Varsinais-Suomessa äänestetään itsenäisyydestä ja irtaantumisesta Salon itäpuolella asuvien länsivenäläisten heimojen mielivallasta.

Sehän voisi tapahtua samoihin aikoihin kuin skottien irtaantuminen brittien vainovallasta. 

Uusi Suomen kartta!

Kunnon hiihtolenkki

Kävin aamulla kävelemässä ja samalla tarkistin oliko latu Luolavuoreen ajettu. Olihan se!

Siispä lähdin iltapäivällä tekemään hiukan pidempää hiihtolenkkiä.
Lähdin aluksi etelään ja tein koukkauksen Skanssin suuntaan. Palasin sieltä pääreitille. Ylitin moottoritien ja seuraavaksi alitin vanhan ykköstien, alitus oli lumetettu viikonloppuna.
Jatkoin mäkistä reittiä kohti Katariinanlaaksoa. 

Runsaasti oli hiihtäjiä liikenteessä, vaikka oli arkipäivä. Tosin näin korona-aikana etätyöläiset voivat ulkoilla valoisana aikana ja tehdä töitä sitten illalla. Kyllä kaamos on eläkeläisellä paljon lyhyempi, kun voi ulkoilla päiväsaikaan seitsemänä päivänä viikossa.

Käännyin takaisin Ispoisten isolla parkkipaikalla, se on tuttu monen Turku-Rastin parkkipaikkana. Siellä oli parikymmentä päivähoitolasta opettelemassa hiihtämään.

Paluumatkalla pysähdyin, kun sain kympin täyteen. Nautin yhden suklaapatukan ja join kaksi desiä mehua.

Onnistuin ohittamaan kodin ja jatkoin Lausteen pururadalle ja siltä käännyin heti kohti Kaarinan urheilukeskusta. Kiersin pururadan, paluumatkalla tapasin Pekan, joka oli viime talvena suunnistamassa Torreviejan dyyneillä samaan aikaan kuin minäkin. Juttelimme hetken ja jatkoin matkaani. 

Mietin käydä vielä ylhäällä pyörähtämässä Lausteen kahden kilometrin sakkolenkin, mutta laiskuus vei voiton ja käännyin oikopolulle suoraan kotiin.

Se oli kyllä virhe, siinä oli koiranulkoiluttajien polku muttei latua. Kaiken lisäksi vajaat puoli kilometriä polusta oli lähes mahdotonta edetä. Tykkylumi oli painanut nuoret koivut polun päälle ja jouduin kumartelemaan enemmän kuin milloinkaan yhtenä päivänä elämäni aikana. Kerran piponikin jäi koivuun ja jouduin palaamaan takaisin. 

Helpompaa olisi ollut kiertää pururata ja saada kaiken lisäksi kahdenkymmenen kilometrin lenkki täyteen. Nyt se jäi kilometrin alle.

Päivä saldoksi tunnin kävelylenkin kanssa tuli yli kolme tuntia liikuntaa. Ei huano!

Kyllä nyt turkulaisiakin palkitaan hienoilla hiihtoladuilla!

Sill och nubbe

Pakkanen laski taas inhimillisiin lukemiin ja lähdin auringon paistaessa hiihtämään. Ilma ei juuri tästä parantunut ja hiihtelin kohti Kaarinan urheilukeskusta. 

Kun väkeä alkoi lappaa vastaan pilvin pimein aloin laskemaan vastaantulijoiden lukumäärää. Kahden ensimmäisen kilometrin aikana hiihtäjiä oli 56 sivakoijaa. En muista tällaista väenpaljoutta nähneeni Turun laduilla, harvoin edes lapin keväisillä hangilla. Näin kympin lenkillä satoja henkilöitä suksimassa.

Lenkki jäi lyhyeksi, kun kiirehdin auttamaan Ullaa lounaan valmistamisessa. 

Tarjosimme vieraillemme lounaan. 

Alkupaloiksi sill och nubbe. Siihen olimme tutustuneet viime talvena Torreviejassa ja tykästyneet. Annos sisältää silliä, keitetyn perunan, puolikkaan kananmunan ja muuta kokin päivän päähänpistojen mukaan. Kyytipojaksi luonnollisesti tanskalaista akvaviittia. Ruoka on peräisin skoonelaisesta keittiöstä ja luonnollisesti sitä tarjoillaan uusien perunoiden kanssa.

Pääruuaksi oli porokeittoa. Molemmat olivat oikein hyviä, ainakin minun mielestäni.

Sill och nubbe

Kuva kotipihalta metsän suuntaan.
Kyllä näissä maisemissa hiihto maittaa!

Ex-pääministeriä mukiloimassa

Tänään oli pakkasta niin paljon, että ulkoilut jäivät hyvin virtuaalisiksi.

Oli siis aikaa selata nettiä. Ja sieltähän löytyi Ilta-Sanomien sivuilta videonpätkä suojatien ylityksestä.

Edellistä edellinen (älkää unohtako sitä ammattiyhdistysmies Rinnettä, joka käväisi myös pääministerin tuolilla) pääministerimme Juha Sipilä (kesk., lestad.) on kertonut, että hänen kimppuunsa käytiin suojatiellä lähellä eduskuntataloa. Että oli oikein nyrkillä isketty, oli kansanedustajan ilmoitus. Eikä sitä ole sopivaa epäillä, kun kyseessä on tolkun mies ja uskovainen. 

Minä siis tutkin tämän pahoinpitelyvideon ja lausun nyt oman näkemykseni tapauksesta. Video oli kaukaa otettu eikä siinä ollut ääntä, joten jouduin vahvan mielikuvitukseni avustuksella kuuntelemaan mitä siellä oikein tapahtui. Kyseessä on siis hyvin subjektiivinen näkemys asiasta. Eikä välttämättä ainoa oikea. Mutta puhun nyt ja aina niin totta kuin osaan (kuten eräs toinen kepulainen ex-pääministeri on sanonut).

Sipilä seisoi suojatien edessä odottaen, että valo vaihtuu hänelle vihreäksi. Toiselta puolen katua suojatietä lähestyi miespuolinen henkilö, joka ylitti kadun reippaasti päin punaisia valoja.
Kun tämä pikkurikollinen pääsi kadun yli, niin Sipilä ex-pääministerin auktoriteetilla ja lujan pohjoisen kansan edustajana lausui pari valittua sanaa liikennerikkeen tekijälle. 

Rikkuri totesi Sipilälle, että sinähän olet kansanedustaja etkä poliisi, joten pidä sinä turpasi kiinni. Sipilä kommentoi kommenttia (ei siinä kiihdyksissään muistanut poliitikon vakiolausetta ”no comment”) voimakkaasti ja siinä tehtiin pientä ylävartalotaklausta – mutta ihan sääntöjen puitteissa. 

Rikkuri hermostui tästä ja lähti Sipilän perään, kun tämä ylitti suojatietä vihreiden palaessa. Suunsoitto jatkui ja nähdäkseni rikkuri antoi pikkuisen poikittaista mailaa Sipilälle, ehkä kahden minuutin jäähyn olisin siitä antanut.
Hanskoja ei kehään heitetty eikä mielestäni paljaalla nyrkillä vastustajaa mukiloitu, ei puolin eikä toisin.

Jälkikäteen tuomarineuvosto päätti antaa Sipilälle pienen käytösrangaistuksen väkivaltaisuuden liioittelusta. Rikkurille mätkäistiin kahden ottelun pelikielto ja sakko punaisten valojen huomioimatta jättämisestä.
.
UGH, olen puhunut. Ja Valko-Venäjällä ei sitten pelata MM-jääkiekkoa.

Kun löysin vapaasti julkaistavan kuvan Sipilästä, niin laitan sen tähän tuon alla olevan 
tunnetun karikatyyritaiteilijan luomuksen lisäksi!

Copyright il

Verta pakkiin!

Pakkasta oli tänään hiukan yli kymmenen astetta. Tuuli oli onneksi aika heikko, joten ihan mukava ulkoilukeli oli.

Kävin aamukävelyllä tarkistamassa latujen kunnon ja havaitsin, että ne oli juuri ajettu oikein latukoneella.
Tein hiukan huushollihommia ja kävin kaupassa. Kaivoin esille sukset, joita oli viimeksi käytetty vajaat kaksi vuotta sitten Yllästunturin laduilla. Luistoa oli meikäläiselle ihan riittävästi, lisäsin hiukan kelin mukaista pitoa.

Sitten keitin ensimmäiselle vaimolleni päiväkahvit ja herätin hänet varovasti Ruususen unesta – olihan jo puolipäivä.

Pukeuduin hyvin, laitoin sukset jalkaan oven ulkopuolella ja lähdin hiihtämään. Kiersin ensin kerran Lausteen ladun ja sen jälkeen käännyin Kaarinaan menevälle uralle. Sitä latua ei oltu ajettu, joten puolen kilometrin jälkeen käännyin takaisin. Toisen kierroksen jälkeen laskin alas kodin ohi menevää latua ja suunnistin Skanssiin. Se latu loppui ennen kauppakeskusta ja käännyin taas takaisin. 

Siinä oli loivassa myötäleessä nuori tammi. Sen oksa oli pahasti ladun yläpuolella ja näppäränä miehenä ajattelin vauhdissa taittaa sen harmittavan oksan. Sain tukevan otteen oksasta ja repäisin. Tammi on sitkeää puuta eikä katkennut. Sen sijaan oksan yläpuolella ollut oksa koki tekoni vääryydeksi tammen sukua kohtaan ja sivalsi minua vauhdikkaalla lyönnillä suoraan poskeen. Ymmärsin irrottaa otteeni – tammi jäi taakseni ja minä jatkoin hiihtoani.

Hellan ja nyrkin välissä kasvaneena olen tottunut iskuihin, joten en murehtinut asiaa sen enempää. Pari vastaantulijaa kyllä katseli ulkoista habitustani normaalia tarkemmin.

Käännyin Luolavuoreen johtavalle ladulle ja kävin kääntymässä vanhan ykköstien alikulun kohdalla. Sitä ei ollut lumetettu ja totesin saavani kympin täyteen. 

Se riitti tälle päivälle.

Kyllä nuori ihminen on mahdottoman kaunis!

Ulla aina väittää, että tuhlaan koko eläkkeeni kuntoiluvälineisiin.
Näillä suksilla olen tahkonnut kohta kymmenen vuotta.
Ja sauvoilla vielä enemmän.
Olen siis saituri, enkä laituri tahi taituri.
Vaikka kuulovikaisena kaikki nuo sanat kuulen samalla tavoin.

Tänään pääsi hiihtämään yhtä hyvillä laduilla kuin Lapissa!

Estehiihtoa

Olen penkkiurheilijana tutustunut estejuoksuun ja esteratsastukseen. Tänään pääsin oikein henkilökohtaisesti harrastamaan estehiihtoa!

Kävin iltapäivällä hiihtämässä Lausteen kuntoradalla, sade kun oli tauonnut niin uskoin, että hiihtolatu olisi ajettu.
Ei ollut, netissäkin kerrottiin, että puita on kaatunut pururadan päälle.

Ja totta, kolme puuta oli kaatunut latu-uran päälle. Yksi oli sellainen, että pari raavasta miestä olisi sen puun kääntänyt sivuun. Kaksi olisi vaatinut moottorisahan käyttöä. Minulta vanhalta mieheltä olisi työhön varmaan mennyt tunnin verran tai hiukan yli. Ammattimies olisi puolessa tunnissa purkanut suman.

Turun kaupungilta ei tänään löytynyt yhtään vapaata vanhusta eikä edes ammattimiestä tekemään työtään. Ja niin kaupungin kakkosbaana hiihtoon oli huoltamatta ja ajamatta.

Kyllä lumeen oli tehty latu meidän hiihtäjien voimin mutta sen kuntoa ei voinut kehua. Ennen vanhaan leveillä puusuksilla pystyi huonompaakin latua hiihtelemään, mutta näillä nykyisillä kapeilla vehkeillä pitää olla alla kunnon baana.

Kaupungin johto haikailee raitiovaunuja ja konserttisaleja, mutta veronmaksajiaan se ei halua palvella.
Vaihtoon kaikki onnettomat tunarit – keväällä on vaalit.

Tuomio

Yhdysvaltain historian huonoin presidentti (määritelmä ei ole minun vaan Arnold Schwarzeneggerin, mutta olen samaa mieltä) sai tahtonsa läpi ja maassa teloitettiin naisvanki ensimmäisen kerran 70 vuoteen.

Nainen oli tappanut viimeisillään raskaana olleen naisen, leikannut lapsen vatsasta tarkoituksena ottaa lapsi itselleen. Olen kyllä samaa mieltä, että moisesta teosta kuolemantuomio on oikeutettu.

Myös muissa länsimaissa voisi palauttaa kuolemantuomion käytäntöön. Sellaisen taparikollisen, joka syyllistyy törkeisiin rikoksiin eikä osoita kykyä muuttaa tapojaan, ansaitsee likvidoinnin. Miksi elättää sellaista olentoa yhteiskunnan varoilla ja sitoa siihen runsaasti voimavaroja? 

Kun Trump hyväksyy kuolemantuomion, niin varmasti hän hyväksyy sen, että kuolemaan tuomitaan myös henkilö, joka korkeassa asemassa ollessaan lietsoo kansaa kapinaan kohteenaan maailman vanhin demokratia.
Hirteen, kuuluisi Trumpin oma käsky omassa diiliohjelmassaan.

Minun tuomioni on tuskin lainvoimainen USA:ssa.
Joten Trump jää henkiin. Mutta kuinka moni kuolee, kun hänen villitsemänsä heikkolahjaiset barbaarit jatkavat kapinointiaan valtameren tuolla puolen?

Talvi yllätti nurkan takaa

Keskiyöllä alkoi lumisade. Tätä kirjoittaessa sade on jatkunut keskeytyksettä 20 tuntia. Oman mittaukseni mukaan hangen korkeus on nyt 30 senttiä.

Täällä Huhkolassa lämpötila on ollut koko ajan pakkasen puolella, mutta satanut lumi on kosteaa.

Olen sitä nyt kolme kertaa käynyt kolaamassa. Hiukan on hartiat kireät tottumattomalle työläiselle. Jos talvi jatkuu pitkään tällaisena, niin lihasmassa ylävartalossa kasvaa roimasti.

Lausteen ladun ja yhdysladun Luolavuoreen ovat kaupungin miehet käyneet pohjustamassa. Huomenna hiihdetään, vaikka latu sinne ajetaan vasta illemmalla, kun lumisade lakkaa.

Autopeltisepät kiittävät, autoja on ollut koko päivän pitkin poikin teiden varsia. On se kumma, että talvi yllättää Suomessa joka vuosi. Kekkonen sanoisi: Saatanan tunarit!

Takapihan pöytä on saanut valkoisen talvihatun.

Pöydän päältä mitattuna lumen syvyys oli klo 14.00 25 senttiä.
Iltaan mennessä se oli kasvanut noin viidellä sentillä.

Hiihtokausi avattu

 Maa oli valkoinen jo eilen ja yöllä tuli pari senttiä uutta lunta.

Kävin kävelemässä aamulla Lausteen pururadalla ja siellä tuli vastaan ikäiseni puolituttu nuorukainen hiihtäen. Pakkohan se oli pysähtyä juttelemaan ja kyselemään luistoa.
Kehui, että kakkossuksilla voi hyvin hiihtää eikä hiekka ole ainakaan kuuluvasti häirinnyt menoa. Latua ei ollut tietenkään, kolmen sentin lumimäärään ei sellaista saa.

Keskustelimme myös viime talvesta, kerroin ettei suksia ollut jalassani silloin laisinkaan. Myös hän oli käynyt vain kerran hiihtämässä. Maaliskuussa oli ollut vaelluksella Pyreneillä ja kahdeksannen päivän jälkeen oli tullut komento paeta koronaa kotimaahan. Olimme tulleet suurin piirtein samoihin aikoihin pois Espanjasta.

Puolen päivän jälkeen aurinko tuli esiin pilvien takaa ja pakkohan se oli itsekin mennä testaamaan skinien luistoa luonnonlumella. Vajaat kahdeksan kilometriä tein taivalta laduttomalla baanalla. Yksi hiihtäjä tuli vastaan ja monta sauvakävelijää.

Enemmän oli maassa jalanjälkiä kuin suksenjälkiä.
Tuo pitkä varjo ladun vasemmalla puolella Kurikan jätin, 
Mietaan Jussin hahmosta.
Se Huhkolan huru-ukon tekemä.

Vuoden 2020 matkustaminen

Amerikkalainen vakoiluyhtiö Google (jatkossa G) auttaa ja vakoilee sinua ja minua herkeämättä. Ainakin jos teet kännykällä jotain toimintoa. Nyt se lähetti raportin siitä mitä olen G:n mielestä tehnyt viime vuoden aikana.

G kertoo, että tammikuussa olen lähinnä liikkunut Torreviejan ympäristössä Välimeren rannikolla. Myös Murciassa kävin. Eteläisin paikka oli Aguilas, vanha kaupunki rannikolla. Sen muistan oikein hyvin. Siellä pidettiin kv. suunnistuskilpailut ja minulla oli kunnia voittaa H65-sarjan kilpailu siellä. Olin käynyt myös Murcian kaupungissa – se on alueen suurin kaupunki, Helsingin kokoinen kylä.

Helmikuussa kävin sisämaassa Yeclan ja Elchen kaupungeissa. Ja edelleen rannikko Torren lähistöllä oli suosiossa. Erityisesti G painottaa paikkaa Svenska Hörnet. Kävimme ravintolassa kerran jos toisenkin, erityisesti sieltä jäi mieleen sill och nubbe.

Maaliskuu antoi meille pitkän ajomatkan. G muistaa meidän käyneen seuraavilla paikkakunnilla: Torrevieja, Valencia, Figueres, Ranskan läpi G päästi meidät ilman mainintaa paikkakunnista ja ensimmäinen kylä sen jälkeen oli Neuenburg Am Rhein.
Seuraavina Mannheim, Burgdorf ja Puttgarden Saksassa. Tanskan G ohitti ilman mainintaa. Ruotsissa kävimme Ängelholmissa ja Mjölbyssä. Tukholman G ohitti kokonaan.
Suomessa olimme sitten koronakaranteenissa, paikat Turku ja Nauvo.

Huhtikuu ja korona: Turku, Parainen, Nauvo ja Paimio pääsivät vakoilijan papereihin.

Toukokuussa Paimio tipahti listalta, muuten kaikki samat.
Kesäkuu: Turku, Kaarina, Parainen, Nauvo, Raisio ja Lieto.
Heinäkuu: Turku, Kaarina, Nauvo, Parainen, Korppoo, Urjala ja Tampere.

Elokuu: maailma laajeni valtavasti, Turku, Kaarina, Nauvo, Parainen, Raisio, Lieto, Rusko, Marttila, Pöytyä, Säkylä, Urjala ja Tampere.
Syyskuu: Turku, Kaarina, Nauvo, Parainen, Mynämäki, Paattinen, Tarvasjoki, Karinainen, Kyrö (Maijan kanssa pyöräillen syntymäkotiani katsomassa), Yliskulma, Hämeenkyrö ja Tuuri. Vietimme kyläkaupassa Ullan tasavuosia.

Lokakuu: Alavus, Orivesi, Suinula, Tampere, Kaitarainen, Piikkiö, Turku, Kaarina, Nauvo ja Parainen.
Marraskuu: maailma kutistui, Turku, Kaarina, Parainen, Kaarina, Raisio ja Naantali.
Joulukuu: Turku, Kaarina ja Paimio.

Se oli siinä. Tänä vuonna saattaa olla, että reviiri kutistuu edelleen. Mutta ei sitä tällä iällä enää niin kauheasti kaukokaipuuta ole. Korkeintaan parempia juoksuilmoja ilman jäätiköitä!

Pitäisikö muuttaa G:n asetuksia ???

Lipeäkalaa lounaaksi

Vuosikymmenien takaa on perinteeksi tullut syödä lipeäkalaa joulun tietämissä.

Jos oikein muistan, alkujaan se tapahtui äitimme Helenan luona ja pääkokkina taisi olla sisaremme Leena.
Kun äitimuori siirtyi pilven reunalle, niin Maija otti vastuun lipeäkalan valmistuksesta ja tarjoilusta. 

Ei hän sitä lipeäkalaa alkuperäisen suomalaisen reseptin mukaan tehnyt, ostaa kalan valmiina. Isoäitini Siiri kyllä valmisti itse lipeähauteen ja marinoi kalan siinä. Niistä ajoista ei minulla ole muistikuvaa – taisin siihen aikaan jättää sen kalan maistamisen muiden huoleksi.

Vakituisena vieraana Maijan luona on ollut Ullan ja minun lisäkseni Aino, isämme serkku. Paljon muutakin sukua on tapahtumaa kunnioittanut vuosien varrella.

Tänään ei Aino henkilökohtaisesti osallistunut tilaisuuteen. Ehkä hänkin katseli tapahtumaa pilven reunalta äidin seurana.

Ruoka maistui todella hyvältä. Lipeäkalahan maistuu siis valkokastikkeelta ja valkopippurilta. Oheistuotteet olivat maukkaita sellaisenaan. Maijan oman maan perunat laadultaan aivan ykkösluokkaa. 

Eikä moittia sovi Ainon korvikettakaan, Alkon Aino-valkoviiniä.

Etiketti on tyylikäs

Näytetään nyt koko pullokin!

Olenko eskimo ???

Nyt se on sitten selvitetty, mistä tulen. Kun vielä joku kertoisi minne menen!

My Heritage on parantanut pari vuotta sitten antamaansa arvioita geneettisestä alkuperästäni.
Olen eurooppalainen 98,6-prosenttisesti. Loppuosa minusta on eskimoa.
Suomalaisuus on vahvoilla, skandinaavikin olen ja baltti. Suupaltiksi minua ei ole kehuttu.

Ja sitten tietysti olen eskimo, mutta vain vähän yli prosentin verran.
Slaavilaisuutta ei veressäni löydy, jollei mukaan lasketa tuota pietarilaista aatelisverta. Amerikkalaiset tosin elävät sitä aikaa, jolloin Pietarista käytettiin eri nimeä! Mutta amerikkalaisten sivistystaso onkin sellainen, että ne uskovat jopa Trumppia!

Tässä dna:ni jakauma amerikkalaisen yhtiön mukaan – jos nyt ainakaan tällä hetkellä kukaan mihinkään amerikkalaiseen luottaa.

EUROOPPA:

Suomalainen

71,1%

·       Etelä-Suomi, Venäjä (Leningrad) ja Viro

·       Suomi (Mikkeli)

·       Suomi (Pirkanmaa)

·       Lounais-Suomi

·       Suomi (Keski-Suomi)

Skandinaavi

19,5%

Baltti

8,0%

AASIA:

Inuiitti

1,4%

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Kylähullun narsistin tuho!

Yllä olevalla otsikolla en siis tietenkään tarkoita USA:n presidentin työsuhteen viimeisiä päiviä. Pois se minusta, en ole arvostellut aikanaan edes Urho Kekkosen viimeisiä päiviä seniilinä vanhuksena Suomen presidenttinä.

Mutta Urkki olikin vain sairas. Hulluksi ei häntä kukaan väittänyt.

Enkä tuolla tietenkään viittaa sellaista ulkopoliittisesti arveluttavaa väitettä, että Mr. Trump olisi hullu. Tai tyhmä. Tai jäänyt tietyiltä ominaisuuksiltaan kymmenvuotiaan poikalapsen tasolle!

Mutta olen kyllä lukenut väitteitä, jotka tukevat Mr. Trumpin henkistä häilyvyyttä. Ja hyvin varovasti myöntänyt, että alitajuisesti olen saattanut ajatella samoin.

Mutta kyllä demokratiaa Atlantin toisella puolen on koeteltu vakavasti.

Aikoinaan Australiaan karkotettiin rikollisia ainakin Britanniasta. Siellä näiden perilliset hoitavat nykyään asioitaan todella demokraattisena mallimaana.
Amerikkaan muuttivat eurooppalaiset, joilla alkoi maa polttaa jalkojen alla. Muuttajat olivat vaan jollain lailla epäsovinnaisia vanhoillisiin muotteihin Euroopassa.

Varsin tieteellisen päättelyketjun tuloksena voin siis todeta, että rikollisten geeniperimä on paljon parempi kuin epäsovinnaisten pakoon lähtijöiden!

Demokratian häpäisijät Capitolia valtaamassa.