Vuosikymmenien takaa on perinteeksi tullut syödä lipeäkalaa joulun tietämissä.
Jos oikein muistan, alkujaan se tapahtui äitimme Helenan luona ja pääkokkina taisi olla sisaremme Leena.Kun äitimuori siirtyi pilven reunalle, niin Maija otti vastuun lipeäkalan valmistuksesta ja tarjoilusta.
Ei hän sitä lipeäkalaa alkuperäisen suomalaisen reseptin mukaan tehnyt, ostaa kalan valmiina. Isoäitini Siiri kyllä valmisti itse lipeähauteen ja marinoi kalan siinä. Niistä ajoista ei minulla ole muistikuvaa – taisin siihen aikaan jättää sen kalan maistamisen muiden huoleksi.
Vakituisena vieraana Maijan luona on ollut Ullan ja minun lisäkseni Aino, isämme serkku. Paljon muutakin sukua on tapahtumaa kunnioittanut vuosien varrella.
Tänään ei Aino henkilökohtaisesti osallistunut tilaisuuteen. Ehkä hänkin katseli tapahtumaa pilven reunalta äidin seurana.
Ruoka maistui todella hyvältä. Lipeäkalahan maistuu siis valkokastikkeelta ja valkopippurilta. Oheistuotteet olivat maukkaita sellaisenaan. Maijan oman maan perunat laadultaan aivan ykkösluokkaa.
Eikä moittia sovi Ainon korvikettakaan, Alkon Aino-valkoviiniä.
Etiketti on tyylikäs
 |
| Näytetään nyt koko pullokin! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti