Pakkasta oli tänään hiukan yli kymmenen astetta. Tuuli oli onneksi aika heikko, joten ihan mukava ulkoilukeli oli.
Kävin aamukävelyllä tarkistamassa latujen kunnon ja havaitsin, että ne oli juuri ajettu oikein latukoneella.Tein hiukan huushollihommia ja kävin kaupassa. Kaivoin esille sukset, joita oli viimeksi käytetty vajaat kaksi vuotta sitten Yllästunturin laduilla. Luistoa oli meikäläiselle ihan riittävästi, lisäsin hiukan kelin mukaista pitoa.
Sitten keitin ensimmäiselle vaimolleni päiväkahvit ja herätin hänet varovasti Ruususen unesta – olihan jo puolipäivä.
Pukeuduin hyvin, laitoin sukset jalkaan oven ulkopuolella ja lähdin hiihtämään. Kiersin ensin kerran Lausteen ladun ja sen jälkeen käännyin Kaarinaan menevälle uralle. Sitä latua ei oltu ajettu, joten puolen kilometrin jälkeen käännyin takaisin. Toisen kierroksen jälkeen laskin alas kodin ohi menevää latua ja suunnistin Skanssiin. Se latu loppui ennen kauppakeskusta ja käännyin taas takaisin.
Siinä oli loivassa myötäleessä nuori tammi. Sen oksa oli pahasti ladun yläpuolella ja näppäränä miehenä ajattelin vauhdissa taittaa sen harmittavan oksan. Sain tukevan otteen oksasta ja repäisin. Tammi on sitkeää puuta eikä katkennut. Sen sijaan oksan yläpuolella ollut oksa koki tekoni vääryydeksi tammen sukua kohtaan ja sivalsi minua vauhdikkaalla lyönnillä suoraan poskeen. Ymmärsin irrottaa otteeni – tammi jäi taakseni ja minä jatkoin hiihtoani.
Hellan ja nyrkin välissä kasvaneena olen tottunut iskuihin, joten en murehtinut asiaa sen enempää. Pari vastaantulijaa kyllä katseli ulkoista habitustani normaalia tarkemmin.
Käännyin Luolavuoreen johtavalle ladulle ja kävin kääntymässä vanhan ykköstien alikulun kohdalla. Sitä ei ollut lumetettu ja totesin saavani kympin täyteen.
Se riitti tälle päivälle.
Kyllä nuori ihminen on mahdottoman kaunis! |
Tänään pääsi hiihtämään yhtä hyvillä laduilla kuin Lapissa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti