Ruopattu on niin maan perusteellisesti!

Meillä on mökillä ollut jo muutaman vuoden tilanne sellainen, että moottorivene on pitänyt soutaa laituriin. Järveltä tuleva puro on tuonut lietettä ja humusta venevalkaman täyteen.

Se olisi pitänyt ruopata jo ajat sitten.
Mutta saamattomuus ja saituus ovat estäneet ryhtymisen.

Mökkinaapurimme Rainer sanoi kesällä, että jollet tänä syksynä saa aikaiseksi ruoppausta, niin hän ei enää anna lupaa läjittää tavaraa hänen mailleen.
Joten pakotettuna ja uhan edessä oli hitaan hämäläisen pakko ryhtyä toimeen.

Saariston Ruoppaus teki tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä.

Tein ruoppausilmoituksen ELY-keskukseen ja sain luvan naapureilta ja vesialueen omistajalta.
Lupa tuli viranomaisilta ja kun olin sen toimittanut ruoppausyhtiölle, niin kolmen viikon päästä eli tiistaina ruoppaaja ilmestyi rantaan.

Aluksella oli tarvittavat laitteet ja kaksi ammattimiestä. Ne eivät harrastaneet Small talkkia vaan tekivät töitä ja tiesivät mitä tekevät.
Kaksi päivää ja homma oli valmis.

Voin todella suositella firmaa. Edustaja kävi kesällä paikalla ja totesi tilanteen. Kertoi, että kahdessa päivässä homma pitäisi olla valmis ja antoi kustannusarvion.
Se piti.
Suoraselkäistä toimintaa.

Tässä vaiheessa puolet työstä on jo tehty

Multa pois ja pilareita tilalle!

Tässä olis ensi keväänä lapiomiehelle töitä

Naapuri totesi, että saamme tuohon hienon rantapromenadin!

Never say never

Turku Rogaining Night Sprint järjestettiin järjestettiin kotimaastossa. Itse asiassa asuntomme näkyy kartan vasemmassa alakulmassa. 

Tuttuudesta oli se haitta, että roggasin koko kisan suunnistuskartalla enkä päässyt laisinkaan nauttimaan korttelirallista.

Suunnistuskartalle veti vielä rasti 80, jossa sai käydä kolme kertaa ja kuitata joka kerta kymmenen pistettä - tosin välillä piti käydä jollakin muulla rastilla. Rastinumeron viimeinen numero kertoo rastin arvon - nollasta sai 10 points!

Tilanteeni oli mahtava käytyäni kolmannen kerran rastilla 80. Aikaa oli kulunut tunti kolme minuuttia ja pisteitä oli kasassa 64. MAHTAVAA!!!!!

Sitten lähdin kohti rastia 78 ja kaivoin taskustani yhden geelin ja 2 dl juotavan. Niitä nauttiessani en harrastanut suunnistusta ja pimeällä se kostautui. Olin aivan pihalla ja sahasin rastin ympäristössä saamatta kiinni kartasta, kun se löytyi oli kulunut 20 minuuttia.

Matka kohti rastia 175 alkoi. Löysin pohjoiseen vievän polun, mutta ohitin itään päin menevän påolun pikku kumpareen jälkeen sitä huomaamatta. Seuraavan kumpareen jälkeen lähti myös polku itään ja sitä seurasin. Jälleen alkoi sahausliike ja lopputulos oli se, että rasti ei koskaan löytynyt.

Lievästi masentuneena siitä, etten osannut lainkaan suunnistaa, päätin lähteä maaliin.

Kun sitten lähdin siskoni kanssa pois kilpailupaikalta kerroin hänelle, että yösuunnistus on osaltani loppu. Horjuminen pimeässä metsässä ei laisinkaan houkuttele enää.

Never again!!!!!!!!!!!

Jollei sitten ensi vuonna kun sarja vaihtuu...   ;)

Kulttuuria harrastamassa

Juhlimme eilen Ullan synttäreitä oikein pitkän kaavan mukaan.

Juhlat olivat hieman etukäteen, jos kyseessä olisi ollut tämän vuoden tapahtuma. Mutta kyse olikin viime vuosi ja tasaluvut.

Olimme sopineet tuttavapariskunnan kanssa menevämme teatteriin syntymäpäivänä. Turku ei kohdellut päivän sankaria silloin oikeudenmukaisesti vaan peruutti näytännön.
Pariin kertaa näytäntöä siirrettiin, mutta aina se yksi eli korona päätti toisin. Keväällä näytelmää vaihdettiin ja tällä kertaa meitä onnisti.

Ensin tutustuimme turkulaiseen ravintolakulttuuriin. Kohteena Crane 22, jonka vieressä Wärtsilän dieselmoottoritehtaassa vietin pari vuotta praktiseeraamassa konepajatoimintaa ennen tekua.

Nostokurjen alla oli ihan viihtyisä ruokapaikka. Tarjoilija oli oikein hyvä.
Alkuruokana härkätartar oli maustettu ja hiukan liian suolainen.

Ulla söi kuhaa ja piti siitä, minä söin härän ulkofileetä maininnalla dry aged. Maku oli ihan hyvä, mutta liha oli niin sitkeää, että näillä ikääntyneillä purentapalikoilla lihaa sai jauhaa suussa niin kauan, että pöytäseurue alkoi kaivata jo jälkiruokaa minun vielä pyörittäessä jauhinkiviäni.

Jälkiruuaksi otin espresson – sen ne osasivat tehdä taivaallisen hyväksi.

Kraanan alta siirryimme Aurajoen vartta ylävirtaan teatteriin. Kappaleen nimi oli Tämä on ryöstö.

Se oli joko farssi tai komedia. Alussa uskoin, että kyseessä oli tragikomedia ja minun kävi sääliksi näyttelijöitä, jotka joutuvat tekemään tätä illan toisensa jälkeen.
Hieman touhu parani illan edistyessä, mutta miksikään suureksi taidetapahtumaksi se ei muuttunut.
Lisäksi minua häiritsi takanamme istuneet naiset, jotka nauraa räkättivät koko ajan ja aiheettakin.

Tällaista kuulovammaista helpotti se, että kaikki vanhatkin vitsit toistettiin kolmeen kertaan. Mutta aina välillä ohjaaja oli päättänyt, että kerta saa riittää ja juuri silloin näyttelijä kiireessään unohti kunnon artikuloinnin ja mahdollisesti se illan paras vitsi jäi ymmärtämättä!

Jos kraanalle antoi numeroksi 8, niin teatteri saa tyytyä kuutoseen.

Yhden tähden jallua alkuperäispullossa.
Yksi ei oikein riittänyt tekemään teatterikappaleesta kaunista!

Sitkeää pihviä ja rapeaa juuripersiljaa.

Kuhaa!

Vasemmalla työpaikkani vuosina 1967-69.
Oikealla ruokapaikkamme Crane 22.

Vesivahinko kotitalossa

Eilen illalla havaitsin saunan pesuhuoneen katosta tippuvan vettä, yhdessä kohdassa kattolautoja oli märkänä.

En alkanut kymmenen jälkeen tutkimaan asiaa tarkemmin vaan suljin päävesihanan, kun sillä kohtaa alas lasketussa katossa kulkee myös vesijohdot.

Tänä aamuna ryhdyin avaamaan kattoa. Kun en ole ammattimies ja pontitkin olivat väärään suuntaan, niin irrotetut laudat kärsivät lieviä pintavaurioita. Mutta osittain vettyneenä ne pitää uusia joka tapauksessa.

Vesijohdot eivät onneksi vuotaneet, mutta niiden yläpuolella kulkee ilmastointiputki. Se on eristetty ja lisäksi ympäröity vahvalla muovilla. Sieltä se vesi tuli!

Onko se kondenssivettä vai onko uuden katon tiivistys ilmastointiputken putken läpiviennissä rikkoontunut - sen selvittää joku muu kuin minä.

Pärjäämme kyllä yli viikonlopun. Mutta heti maanantaina pitänee saada tänne joku ammattilainen selvittämään tilannetta.

Kaikista asioista pitää löytää jotain positiivista. Tässä ainoa mukava asia oli se, että sain laitettua veden päälle. Voin käydä aamutarpeilla ja lähteä jopa lenkille, kun voin käydä suihkussa.

Kuva avatusta katosta.
Vuoto on tapahtunut aika tarkkaan kuvan keskipisteestä.

Garmin raportoi

Garmin, jota kannan ranteessani yötä päivää ja josta olen tainnut ennenkin jotain kirjoitella, on kehittänyt raportointiaan. 

Se on parantanut ja nopeuttanut unen laadun informaatiota. Nyt unipisteet alkavat olla samassa haarukassa kuin Ouran tulkinta. 

Tällä viikolla Garminiin on tullut uusi suure – kuntoikä. Tänään se kertoi, että kuntoikäni on 69,5 vuotta. Ja kertoi, miten sitä pystyisi parantamaan.

Ensimmäiseksi laite kehotti alentamaan rasvaprosenttia ja painoindeksiä. Painoindeksin pudottaminen nykyisestä 25,8:sta 23:een saattaisi laskea kuntoikää puoli vuotta. Puolen vuoden takia en tule ryhtymään noin vaikeaan tehtävään!

Sain sentään kiitosta leposykkeen tasosta ja kovien harjoitusten määrästä. Neljän viikon keskiarvojen mukaan leposykkeeni on 49 ja kovia harjoituksia on ollut 4,5 viikossa.

Hammaspeikkoa pakoon!

Käyn kunnallisessa hammashoidossa.

Sama lääkäri on jo paikannut pari kertaa loppukesän aikana hampaitani. Kolmas ja viimeinen kerta oli viime maanantaina. Sieltä tulee päivää ennen viesti, että seuraava aika on silloin ja silloin.

Olin sen jo merkinnyt kännykän kalenteriin viime käynnin yhteydessä, mutta jostakin syystä ajaksi laitoin klo 13.30. Kun tekstiviesti tulee, niin kännykässä näkyy kolme viimeistä aikaa. Ylimmässä oli aika klo 13.30. Alimmassa aika oli 13.00, mutta sitä en vilkaissutkaan – en ennen kuin tulin hammaslääkärin vastaanotolle. Hän nimittäin totesin, että olen puoli tuntia myöhässä! Ja kun kaivoin esiin kännykän niin totta vieköön; siinä alimmassa oli maanantain päivämäärä ja kelloaika 13.00.

Totesin lekurille, että me elämme liian vanhoiksi. Hampaat ei kestä ja pää lahoaa. Ja tämän paperittoman konttorin hoito tässä iässä tuottaa suuria vaikeuksia. Hän myönsi asianlaidan ja totesi, että kyllä tästä vielä selvitään, elämästä ei!

Sain uuden ajan tälle päivälle ja hammas paikattiin.

En kysynyt, että laskuttaako hän tämän maanantain ajan. Meillä kyllä on juttu luistanut keskenämme ja huumoria on viljelty puolin ja toisin. Uskon, että hän ei laskuta maanantain aikaa vaan laittaa sen kaupungin pohjattoman kassan maksettavaksi!

Raportoin varmasti, jos olen väärässä. Lasku tuli, minua ei rankaistu seniiliydestäni!

Selvennykseksi kerrottakoon, että tässä kuvassa minä en syö porkkanaa!

Sekalaista / sekopäistä?

Kävimme eilen Nauvossa tarkistamassa mökin syyskunnon. Piti nostaa myös soutuvene ylös, mutta vesi oli niin alhaalla, että vanhan miehen voimat ehtyivät pelkästä ajatuksesta. Pitää odotella hetkeä, jolloin vedenpinta meressä on noin +20 cm.

Samalla reissulla sain vaihdettua runsaan viikon käytössäni olleen sähköauton omaani.

Ainoa asia mitä jäin kaipaamaan sähköautosta on moottorijarrutus.
Siinähän jarrupoljinta tarvitsee käyttää ainoastaan silloin kun alamäessä pitää pysähtyä. Muuten se pysähtyy hyvin nopeasti, kun jalan ottaa pois kaasulta. Sähköauto alkaa lataamaan akkua välittömästi, kun kaasupoljin vapautetaan. Erityisen mukavaksi se tekee ajamisen kaupungissa, jossa on paljon hidasteita – ja niitähän riittää.

Muuten olen kyllä vannoutunut bensakoneen käyttäjä. On paljon mukavampaa käydä tankkaamassa autoon polttoainetta viikon tai kahden välein kuin irrotella ja kiinnittää latausjohtoa joka päivä.

Tänään kävin myös ulkoiluttamassa tätä kauramoottorilla käyvää kaksijalkaista. Juoksin vitosen reippaasti ja km-vauhti tippui jo alle kuuden ja puolen minuutin. Syke oli 136, joten ihan kaikki eväät eivät olleet vielä käytössä.

Eka yöpakkanen

 Kuten säätieteilijät lupasivat, yöllä oli kylmää.

Onko kyseessä halla vai yöpakkanen, kun aamulla mittari näytti -3,8 astetta?

Väittäisin, että kyse on ihan oikeasta pakkasesta, kun vielä yhdeksältä pakkasta oli 3,6 astetta.

Kello on jo valmiiksi talviajassa.
Kuva otettu klo 07.12!

Tänään oli sisareni Maijan syntymäpäivä. Hän saavutti kunnioitettavan kahdeksankymmenen vuoden iän.

Kun äitimme täytti samat lukemat, Maija vei hänet pyöräilemään Päijänteen ympäri. Nyt päivänsankari tyytyi suunnistamaan Yläneellä kansallisissa kilpailuissa.
Siellä hän joutui (= sai) suunnistamaan nuorempien tyttöjen sarjassa, joten voittoa ei tullut, mutta hyvä suoritus vaikeassa maastossa haastavalla radalla.

Minäkin pääsin pitkästä aikaa oikeaan suunnistuskilpailuun. Mitenkään varsamaisesti en kisaan lähtenyt. Se johtui kyllä enemmän maastopohjasta risuineen ja kivineen – näillä voimilla ei sellaisessa oikein pysty juoksuaskelia ottamaan.
Näin se homma eteni:

K-1-2: Hitaasti mutta varmasti
2-3: Rastiympyrään saakka ihan hyvin. Sitten katsoin rastia ja totesin, että on jyrkänteiden välissä. Menin ihan alas asti ihmettelemään maailman menoa. Kirosin ja kiipesin takaisin. Virhettä noin 3.30 - PRKL!!!!
4-5-6: Ihan OK.
6-7: Ajauduin sivuun ja pysähdyin puolivälissä tarkistamassa missä olen. Siitä osasin rastille.
8-9-10-M: Alkoi olla voimat jo luovutettu metsän siimeksiin. Vauhti hidastui, mutta pummeilta vältyin.
Matka oli linnuntietä 2,5 km, gepsi näytti 2,91 kilometriä.
Sijoitus 15/27.

Kunto on selkeästi nousussa - tästä on hyvä jatkaa ensi vuonna uudessa sarjassa.
Pitänee vaihtaa valmentajaa. Monet muutkin huiput ovat sille tielle lähteneet.

Olen jo varannut ajan kuntotestiin. Siitä saanen hieman ohjetta, miten juoksukuntoa ja varsinkin jalkojen voimaa lähden rakentamaan.

Humanitaarinen maahanmuutto

Kansantaloustieteen emeritusprofessori Vesa Kanniainen kirjoittaa Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissaan työperäisen ja humanitaarisen maahanmuuton aiheuttamista taloudellisista hyödyistä ja haitoista.

Kanniainen päättelee, että työperäinen maahanmuutto hyödyttää tulomaan kansantaloutta. Humanitaarinen maahanmuutto sen sijaan luo rajuja kustannuksia.

Suomelle maahanmuuton kustannukset ovat joidenkin arvioiden mukaan yli 3 mrd € vuodessa. Suomi voisi korvamerkitä tämän avun humanitaariseksi avuksi kriisimaiden lähialueilla.
Hyöty olisi siinä, että samalla rahamäärällä autettaisiin monin verroin suurempaa määrää ihmisiä kuin tuomalla heistä joitain onnekkaita Suomeen, Kanniainen toteaa.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kertoi Ylen Ykkösaamussa (28.8.) niin ikään, ettei Geneven sopimusta laadittaessa ymmärretty nykyistä tilannetta.
– Kyllä minusta nyt pitää uskaltaa avoimesti, analyyttisesti ja selkeästi puhua siitä, että maahanmuutto tuottaa myöskin ongelmia. Ei siitä mihinkään pääse, presidentti Niinistö totesi.

Joten vihervasemmiston toive täyttää maa elintasopakolaisilla ei aiheuta kritiikkiä ainoastaan persujen taholta.

Ihan fiksutkin ihmiset ovat sitä mieltä, että humanitaarinen apu pitää järjestää lähtömaassa tai sen lähistöllä. Tässä asiassa järjen käyttö ei mikään persujen monopoli!

Sähköllä autoilua?

Taloyhtiössämme oli eilen yhtiökokous. Eikä jäänyt edes viime tippaan, määräaikaa kun on syyskuun loppuun.

Taloyhtiö on hyvin hoidettu ja yksimielisesti hyväksyttiin viime vuoden tilinpäätös ja annettiin hallitukselle vastuuvapaus. Pääsin vielä vuodeksi hallitukseen mutta ilmoitin hyvissä ajoin, että täytän ensi vuonna 75 vuotta ja olisi suotavaa, että tällainen seniili vapautetaan vuoden jälkeen tehtävistään.

Keskustelimme myös siitä, että pitäisikö hankkia sähköautojen latauspisteet. Jokaisella osakkaalla on kaksi omaa lämmityspistettä – niiden kautta pystyy sähköauton lataamaan. Hitaasti ja varmasti.

Suhteellisen halvalla saisi 16 ampeerin latauspistokkeen näihin nykyisiin tolppiin. Se nopeuttaisi lataamista. Minulla on nyt lainassa Juhan täyssähköinen pikku Bemari. Sen lataamisen onnistuu hyvin nykyiselläkin laitteella. Joten myös hybridit lataantuvat sen avulla. Mutta varmaan lähitulevaisuudessa isommat täyssähköiset yleistyvät, niitä varten tarvittaisiin sitten jo voimavirralla toimivat latauspisteet.

Juttelin aamulla naapurin kanssa, jolla on ladattava hybridi. Hän kertoi, että keskikulutus on pari litraa satasella. Minun Aronani kuluttaa bensaa kolme litraa enemmän.

Nykyisin ajan vain 15.000 km vuodessa. Jos oletetaan, että litran hinta tulee olemaan kaksi euroa, niin hybridillä säästäisi vuodessa polttoainekuluissa noin tuhat euroa olettaen, että käy lataamassa akut ilmaisissa latauspisteissä.

Tuolla säästöllä ja kaikella latausmurheella minä en kyllä kymppitonnia kalliimpaa hybridiä ostaisi.

Siis tällä kotterolla ajan vielä vuosia!

Metsään meni!

 Eilen kaikki meni kuin elokuvissa.

Eräs kaverini totesi siitä suunnistuksesta, että paree telkkänä pönttöön kuin Lanttuna laatikkoon - tämän päivän suunnistukselle kaverin kommentti sopii otsikoksi!

Tiesin kyllä etukäteen, että metsänpohja on pelkkää juurakkoa ja kivikkoa. Tiesin myös, että kartassa ei oikein mikään pidä paikkansa. Helpompi olisi mennä valkoisella kartalla kuin tällä.

Maasto on täynnä polkuja eikä hurttikaan ota selvää, mikä niistä on kartalla ja mikä ei.

Pahin töppäys tapahtui ysille mennessä. Hain rastia ensin väärältä kalliolta. Ja kun osasin mennä oikeaan maakuntaan, niin sieltäkään en ollut rastia löytääkseni. Sellainen 7 minuutin virhe.

Kuten vanha viisaus tietää: YLPEYS KÄY LANKEEMUKSEN EDELLÄ!

Vaikeaa siellä oli muillakin, sijoitukseni oli sentään siedettävä 24/78.

Telkkänä pönttöön

Satarastit tänään maastossa, jossa ei ollut myrsky kaatanut puita, eikä myöskään metsuri. Näitä maastoja on vaikea löytää täältä päin Suomea.

Ainoat virheet tuli heti ykkösen jälkeen pellon kulmasta lähti polku ylös (ei kartassa) jota seurasin. Siinä hukkui varmaan minuutti turhaan.

Toinen virhe ennen seiskaa. Siinä ennen polun ylitystä kivi ja rastilippu. Mutta ei leimasinta. Pysähdyin lukemaan karttaa ja totesin, että omalle rastille on vielä matkaa vajaa sata metriä.

Ehkä puhtain suunnistus tänä vuonna!

Maskin käyttöä opiskelemassa

Lauantain sukukokous pidettiin täysin maskittomana tuttujen kesken. Sillähän tavalla korona viime aikoina on tehokkaimmin levinnyt. Yhtään tartuntaa ei ole raportoitu, vaikka mukana oli paljon helsinkiläisiä – nehän ovat tunnetusti tehokkaita levittäjiä.

Eilen kävin ulkona parikin kertaa lenkkeilemässä, mutta maskia en lenkkeillessä ole koko korona-aikana käyttänyt.

Tänään lähdin kauppaan, allani oli täyssähköinen Bemari. Sain sen käyttööni, kun omani lähti ulkoilemaan Lapin perukoille. Sinne kun ei ole terveellistä mennä ladattavalla ajopelillä.

Olin menossa sekä Skanssin apteekkiin että K-kauppaan.

Parkkeerasin auton alakertaan ja menin kävellen – kuten aina – kauppojen kerrokseen.
Kävelin apteekin ovelle saakka ennen kuin tajusin, että minähän olen lähes alaston; ei maskia naamalla.

Palasin kiltisti autoon. Etsin kauan ja löysin kuin löysinkin yhden käyttämättömän maskin.
Sen jälkeen suoritin kauppareissuni vaatetettuna!

Valmiina kaupoille! 😋

Sisaren synttärit

Tänään vietimme viikkoa etuajassa sisareni Maijan syntymäpäiviä. Kun hän täytti tasavuosia, niin hän oli kutsunut lähisuvun Kupittaan paviljonkiin asiaa juhlimaan.

Juhlien taiteellisesta puolesta vastasivat veljenpojan Timon perilliset lauluesityksillä. Puheet oli kielletty, joten osa meistä kiersi kieltoa muunlaisella esiintymisellä.

Paviljonki tarjosi meille lounaan, minä keskityin kylmiin alkupaloihin – ne olivat herkullisia.
Minä toin mukanani kamerani ja annoin porukan taitavimmalle eli Saaralle. Hän tutustui vehkeeseen muutaman sekunnin ja asia oli selkeää. Nuo kaksi polvea nuoremmat ovat varsin nopeasti sinut elektronisten laitteiden kanssa!

Me sisarukset pääsimme jälleen yhteiskuvaan. On se kumma, ettemme näytä vanhentuvan vuosien saatossa. Vai onko sittenkin kyse siitä, että silmämme ja muut havainnoimiseen käytettävät aistimme vanhenevat???

Päivänsankari Maija

Elävää musiikkia, kuvasta puuttuu pylvään takana oleva Max.

Ollaan me niin mahtavia. Siis mahtavan iloisia.
Vähemmän tutuille tiedoksi vasemmalta lukien:
Leena, Ilkka, Maija, Matti ja Sirkkaliisa

Käymme vakavaa (?) keskustelua ainoan kummilapseni Manun kanssa.
Sitten erosin kirkosta, enkä enää päässyt kummiksi.
Saattaa kyllä olla mahdollista, ettei olisi pyydettykään!

Vauhti paranee

Kävin tänään ulkoiluttamassa Garminia.

Juoksin 300 metrin vetoja 200 metrin kävely/hölkkäpalautuksella.
Alussa vedot rauhallisesti, mutta viimeinen viiden minuutin km-vauhtia. Siinä jo syke nousi mukavasti 157:ään.

Paljon kovempaa ei tällä hetkellä kone kuljeta, mutta syke pysyi aika alhaalla, koska vedot olivat sen verran lyhyitä ja palautusaika pitkä.

Mutta Garmin antoi minulle vihdoin aika-arvioksi puolikkaalle alle tavoiteaikani, joka on siis 2.22.22.

Tosin tuo tavoiteaika vaatii yli kahden tunnin juoksun.
Se ei siis onnistu puolen tunnin intervallitreenillä!

Tyhmä - tyhmempi - hallitus

Tämä kansakuntamme säihkyvimmän älyn valtaama hallitus sai aikaan jonkinlaisen sovun ensi vuoden budjetista.

Päätettiin ottaa lisää velkaa ensi vuonna 6,9 miljardia euroa peittämään juoksevat kulut. Vaje on samansuuruinen kuin tänäkin vuonna. Samaan hengenvetoon ilmoitettiin, että verojakin hiukan korotetaan – keskivertopalkansaaja joutuu maksamaan 90 euroa lisää veroa ensi vuonna.

Jos maassamme on 3,5 miljoonaa keskivertopalkansaajaa, niin tuosta kertyy rahaa kassaan noin 300 miljoonaa euroa.

Todellisuudessa jokaisen pitäisi maksaa noin kaksituhatta euroa lisää. Ensi vuonna. Ja myös tänä vuonna. Ainakin tällaisen maalaisjärjellä varustetun mielestä tukeutuen Elon laskuoppiin. Ei tuohon laskutoimitukseen korkeampaa matematiikkaa tarvita – eikä sen osaamista ministereiltä voi vaatiakaan.

Ja kun mitään loppua ei vajeeseen ole näkyvissä, niin myös tästä eteenpäin hamaan tulevaisuuteen saakka.
Jos me emme sitä maksa, niin maksu siirtyy tuleville sukupolville.

Ei näillä vähä-älyisillä poliitikoilla ole selkärankaa tehdä päätöstä NYT HETI verojen korotuksesta.
Jos yritystemme johto olisi yhtä ymmärtämätöntä talouden pidosta, niin maassamme ei olisi ainuttakaan yritystä enää pystyssä.

Kyllä näiltä ministereiltä puhetta tulee. Ja halu kameroiden eteen on valtava. Mutta mistä niille saisi selkärankaa?

Kuvan copyright Iltalehti

GAIA kylässä

Olen pian puoli vuotta ihmetellyt, miten miniäni ja nuorempi poikamme kestävät vuodenvaihteessa hankkimaansa Australian paimenkoiraa Gaiaa.

Otus oli meillä pari viikkoa sitten yökylässä ja osoitti silloin pientä kehittymistä. Siis ei koko aikaa hyppinyt, pomppinut ja vaatinut huomiota osakseen.

Ulkona liikkuessamme, kun vastaan tuli mitä tahansa liikkuvaa, se oli valmis syöksymään ja hoitamaan liikkuvan kohteen mukaan laumaansa. Jokainen ymmärtää, että se on aika mahdoton tehtävä, jos kyseessä on Fölin bussi, täysperävaunulla varustettu rekka tai paskakuormaa vetävä traktori.

Juoksijan, kävelijän ja koiraa taluttavan ihmisen saattaisi saada laumaan liittymään, mutta mahdottomaksi sekin on joka kerta osoittautunut.

Tänään Anna toi koiran meille aamulla kymmenen jälkeen. Lähdin pian sen kanssa lenkille. Tunnin kävelimme eikä sinä aikana ollut suurempia ongelmia. Sillä on nyt ensimmäinen juoksu ja se oli kovasti kiinnostunut ympäristömme hajuista. Eikä kovin montaa ihmistä tullut vastaan.

Toisella tunnin lenkillä takaamme tuli kaksi kertaa pyöräilijä, piski antoi niiden mennä ohi kiinnittämättä niihin pienintäkään huomiota. Myös muutamien ihmisten kanssa se seurusteli aivan ihanasti. 

Koirahan tykkää kaikista ihmisistä, mutta sen lähestyminen rakkautta osoittamaan on varsin riehakas. Ja jos riehakkuutta osoittaa 25-kiloinen teräskimppu hyppäämällä vauhdikkaasti vastaantulijan syliin, niin joku saattaa siinä touhussa loukkaantua. Jotkut fyysisesti, toiset henkisesti!

Tämä päivä antoi minulle runsaasti uskoa, että tästä saattaa tulla vielä miellyttävä perheenjäsen. Saattaa jopa olla mahdollista, että joku kestää tämän koiran toilauksia kymmenen vuotta ja ylikin – se on tämän rodun oletettu elinikä.

Tosin – kun Anna tuli koiraa hakemaan, niin se livahti ulko-ovesta vapaille laitumille ja juoksi siellä naapurien pihoilla ja kadulla ilmeisesti etsien Juhaa.
Lopulta Anna sai sen kiinni ja kantoi karkulaisen sisälle.

Heti ensimmäisestä lenkistä lähtien talutushihna oli lähes koko ajan löysänä.
Aiemmin se oli kireänä kuin viulun kieli!

Lenkin jälkeen se tuli makaamaan jalkoihini.

Toisen lenkin jälkeen se kiipesi syliini osoittamaan kiitollisuuttaan.
Koskaan ennen se ei ole tätä tehnyt!

Satasprintti

Pääsin pitkästä aikaa harrastamaan minulle parhaiten (=ainoaa?) sopivaa suunnistusta eli kaupunkisprinttiä.

Alla koko ajan kova pohja eikä korkeuseroja nimeksikään - se sopii lihavalle ja huonokuntoiselle setämiehelle.

Muuta isompaa virhettä en löydä kuin sen, että rastiväli 7-8 olisi kai pitänyt juosta lounaan kautta (siis tämä lounas ei ole syötävää vaan ilmansuunta).

Paljon oli kierrettävä esteitä ja umpiperiä. Matkan pituus linnuntietä oli 2,8 km, mutta meikäläiselle tuli matkaa 4747 metriä. Todella sopiva matka 4.7.47 syntyneelle poikalapselle!

Minulla oli ranteessa kompassi, sitä ei tarvittu tällä reissulla. Suurennuslasia olisi tarvinnut muutaman kielletyn paikan aidan tunnistamiseen.

Kotiin eläintarhasta

Mökkielämää parhaimmillaan. Rauhallista on kun kesälomat ovat takana ja ihmiset kaupungissa.

Kävin eilen viiden kilometrin lenkillä ja näin koko reissun aikana yhden auton ja yhden traktorin liikenteessä. Tällaiselle introvertille paras mökkiaika on alkanut.

Mutta myös hiiret tulevat nauttimaan hiljaisesta syksystä. Hiirenloukkuun jäi neljä otusta ja rapinaa kuului vielä senkin jälkeen.

Sato korjattiin. Viisi kiloa viinirypäleitä ja 200 g porkkanoita. Eiköhän niillä nyt talven yli selvitä!

Ruoppauksen osalta lupa-asiat ovat kunnossa. Sekä naapurit että vesialueen piällysmies laittoivat nimen paperiin.
Lupailivat tulla ruoppaamaan viimeistään lokakuussa.

Palasimme iltapäivällä kotiin, minulla kun oli illalla suunnistus.

Tässä koko porkkanasato!

Tänä aamuna peura oli taas omenapuun alla.
Kuva otettu ikkunan läpi kännykällä.
Menin myös kameran kanssa ulos kuvaamaan, 
mutta otus oli nopeampi!

Työsiirtolassa

Eilen saavuimme taas kesämökille, vaikka syysilmat jo painavat päälle ja pimeys valtaa illalla maailman.

Heti tulomme jälkeen yksi peura käveli alas mäkeä, ilmeisesti vierasmajan vieressä olevan omenapuun houkuttelemana. Keittiön ikkunasta se näkyi hyvin, matkaa oli noin 20 metriä.
Illalla naapurit olivat meillä lasillisella ja huomasimme, että samaa reittiä tuli alas emä vasansa kanssa.

Tänä aamuna vielä yksi peura asteli samaa polkua – nyt ylöspäin. Sain siitä ikkunan läpi kännykällä kuvankin.
Yöllä oli yksi hiiri jäänyt keittiön hellan alla pyydykseen. Se oli kolmas tänä syksynä. Niitä riittää kuten peurojakin.

Tämä päivä kului fyysistä työtä tehdessä. Purin vanhan laiturin. Irrotin ensin pintalaudoituksen, se oli aika helppoa, vaikka selkään se otti.

Sitten siirsin runkorakenteen kuivalle maalle. Se vaati sekä käsi- että jalkavoimia. Huomasin, että molempia pitää ruveta treenaamaan.

Sitten pinosin puutavaran odottamaan uutta kierrosta ensi keväänä, kun venevalkama on ruopattu.

Laituri riisuttuna

Hiiri on entinen.

Peura poistumassa omenapuun alta.

Lahjakas nukkuja?

Minulla on kolme mittaria mittaamassa uneni laatua.

Ensimmäinen ja se tärkein on tietysti oma tuntemus. Välillä nukun omasta mielestäni erittäin hyvin, välillä suorastaan erinomaisesti ja joskus on sitten vuorossa se viidestoista yö – onneksi aika harvoin.

Sitten minulla on ollut käytössä pian neljäkymmentä vuotta älykelloja. Ne mittaavat pulssiani ja kuljettua matkaa. Ja viimeiset vuodet myös unen pituutta ja laatua. Usein olen samaa mieltä kellon kanssa, mutta en suinkaan aina.

Puolitoista vuotta sitten hankimme vaimon kanssa Oura-sormukset, jotka mittaavat erityisesti unta ja siinä sivussa vähän muutakin.
Ouran mielestä uneni on lähes aina lähes täydellistä.
Omasta mielestäni en ole suinkaan niin hyvä nukkuja kuin Oura uskottelee.

Oura unenlaatu on ollut aina tämän puolentoista vuoden aikana parempi kuin Garminin mittaama.

Viime yönä tapahtui ihme. Garmin antoi paremmat unipisteet kuin Oura.

Onkohan Garmin muuttanut softansa hyväilemään asiakkaan unitietoja samaan suuntaan kuin Oura vai oliko kyseessä ainutlaatuinen poikkeus.
Lähitulevaisuus näyttää!

Garminin tieto viime yöltä.

Ja tässä Ouran vastaava.
Asteikko molemmissa on 0-100.
Sata pistettä on täydellinen uni, siihen en ole koskaan päässyt.

Kirkkomatkan toinen päivä

Yövyimme hotellissa Yyterissä.

Kylpylähotelli oli hieman uusittu, mutta puutteita oli vielä ihan riittävästi. Huoneiden ikkunat näyttävät merelle länteen. Syyskuinen aurinko oli lämmittänyt huoneen niin, että alkuyöstä oli vaikeuksia hankkiutua uneen. Aamulla mietimme, miten asiakkaat viihtyivät näissä huoneissa heinäkuussa, kun ulkona oli toista kymmentä astetta lämpimämpää!
Illalla söimme ravintolassa ja olimme oikein tyytyväisiä. Aamiainen sen sijaan oli aika köyhä ja ruuat kylmiä, siitä pitkä miinus.

Aamulla totesimme, että me lyhennämme hartausretkemme kahden päivän mittaiseksi ja suunnistimme ensin itään ja sitten etelään.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Ulvilan keskiaikainen harmaakivikirkko. Mahtava rakennelma keskellä satakuntalaista maalaismaisemaa.
Matka jatkui Kokemäenjoen vartta yläjuoksun suuntaan vanhaa mutkaista maantietä. Seutu on tiheään asuttua ja vauraannäköistä aluetta. Talot ovat hyvin hoidettuja ja pihat kauniita. Väkisin tuli mieleen Ruotsin maaseutu!

Seuraava pysähdys oli Nakkilan kirkko. Se on puolivuosisataa vanha nykyaikainen kirkko, jonka on rahoittanut Suomisen teollisuussuku.

Harjavallasta löysimme vanhan puukirkon. Tämä idylli on kunnostettu. Kaupungista löytyy myös uusi betonimöhkäle uskoa lujittamaan.

Matkalla kohti Kokemäkeä poikkesimme Emil Cederceutzin patsasmuseoon. Ihailimme taidetta vain ulkokultaisesti.

Kokemäellä on vanha ja iso kivikirkko, joka on rakennettu 1700-luvulla.

Matka jatkui Euraan, sieltäkin löytyi mahtava kivikirkko – sata vuotta nuorempi kuin Kokemäeltä.

Sitten löytyi Köyliöstä kaunis puukirkko kauniissa maisemassa.

Viimeiseksi kävimme katsomassa Säkylän kirkon Pyhäjärven rantamaisemissa. Sekin oli vaatimaton puukirkko. Mahtaako sotilaspitäjän usko olla heikoissa kantimissa, kun ovat tyytyneet palvelemaan Herraansa näin vaatimattomissa puitteissa.
Vai onko kyse nimenomaan uskon vahvuudesta – ei tarvitse kirkolla pröystäillä, kun on vahva usko!

Alun perin suunnittelimme, että käymme kaikissa Suomen kunnissa katsomassa ainakin yhden kirkon. Tänään totesimme, että kyllä nämä Satakunnan ja Varsinais-Suomen kirkot riittävät meille.

Ulvila

Nakkila

Harjavalta

Cedercreutz

Kokemäki

Eura

Köyliö

Säkylä