Pääsin pitkästä aikaa harrastamaan minulle parhaiten (=ainoaa?) sopivaa suunnistusta eli kaupunkisprinttiä.
Alla koko ajan kova pohja eikä korkeuseroja nimeksikään - se sopii lihavalle ja huonokuntoiselle setämiehelle.
Muuta isompaa virhettä en löydä kuin sen, että rastiväli 7-8 olisi kai pitänyt juosta lounaan kautta (siis tämä lounas ei ole syötävää vaan ilmansuunta).
Paljon oli kierrettävä esteitä ja umpiperiä. Matkan pituus linnuntietä oli 2,8 km, mutta meikäläiselle tuli matkaa 4747 metriä. Todella sopiva matka 4.7.47 syntyneelle poikalapselle!
Minulla oli ranteessa kompassi, sitä ei tarvittu tällä reissulla. Suurennuslasia olisi tarvinnut muutaman kielletyn paikan aidan tunnistamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti