Tänään oli sisareni Maijan syntymäpäivä. Hän saavutti kunnioitettavan kahdeksankymmenen vuoden iän.

Kun äitimme täytti samat lukemat, Maija vei hänet pyöräilemään Päijänteen ympäri. Nyt päivänsankari tyytyi suunnistamaan Yläneellä kansallisissa kilpailuissa.
Siellä hän joutui (= sai) suunnistamaan nuorempien tyttöjen sarjassa, joten voittoa ei tullut, mutta hyvä suoritus vaikeassa maastossa haastavalla radalla.

Minäkin pääsin pitkästä aikaa oikeaan suunnistuskilpailuun. Mitenkään varsamaisesti en kisaan lähtenyt. Se johtui kyllä enemmän maastopohjasta risuineen ja kivineen – näillä voimilla ei sellaisessa oikein pysty juoksuaskelia ottamaan.
Näin se homma eteni:

K-1-2: Hitaasti mutta varmasti
2-3: Rastiympyrään saakka ihan hyvin. Sitten katsoin rastia ja totesin, että on jyrkänteiden välissä. Menin ihan alas asti ihmettelemään maailman menoa. Kirosin ja kiipesin takaisin. Virhettä noin 3.30 - PRKL!!!!
4-5-6: Ihan OK.
6-7: Ajauduin sivuun ja pysähdyin puolivälissä tarkistamassa missä olen. Siitä osasin rastille.
8-9-10-M: Alkoi olla voimat jo luovutettu metsän siimeksiin. Vauhti hidastui, mutta pummeilta vältyin.
Matka oli linnuntietä 2,5 km, gepsi näytti 2,91 kilometriä.
Sijoitus 15/27.

Kunto on selkeästi nousussa - tästä on hyvä jatkaa ensi vuonna uudessa sarjassa.
Pitänee vaihtaa valmentajaa. Monet muutkin huiput ovat sille tielle lähteneet.

Olen jo varannut ajan kuntotestiin. Siitä saanen hieman ohjetta, miten juoksukuntoa ja varsinkin jalkojen voimaa lähden rakentamaan.