Kulttuuria harrastamassa

Juhlimme eilen Ullan synttäreitä oikein pitkän kaavan mukaan.

Juhlat olivat hieman etukäteen, jos kyseessä olisi ollut tämän vuoden tapahtuma. Mutta kyse olikin viime vuosi ja tasaluvut.

Olimme sopineet tuttavapariskunnan kanssa menevämme teatteriin syntymäpäivänä. Turku ei kohdellut päivän sankaria silloin oikeudenmukaisesti vaan peruutti näytännön.
Pariin kertaa näytäntöä siirrettiin, mutta aina se yksi eli korona päätti toisin. Keväällä näytelmää vaihdettiin ja tällä kertaa meitä onnisti.

Ensin tutustuimme turkulaiseen ravintolakulttuuriin. Kohteena Crane 22, jonka vieressä Wärtsilän dieselmoottoritehtaassa vietin pari vuotta praktiseeraamassa konepajatoimintaa ennen tekua.

Nostokurjen alla oli ihan viihtyisä ruokapaikka. Tarjoilija oli oikein hyvä.
Alkuruokana härkätartar oli maustettu ja hiukan liian suolainen.

Ulla söi kuhaa ja piti siitä, minä söin härän ulkofileetä maininnalla dry aged. Maku oli ihan hyvä, mutta liha oli niin sitkeää, että näillä ikääntyneillä purentapalikoilla lihaa sai jauhaa suussa niin kauan, että pöytäseurue alkoi kaivata jo jälkiruokaa minun vielä pyörittäessä jauhinkiviäni.

Jälkiruuaksi otin espresson – sen ne osasivat tehdä taivaallisen hyväksi.

Kraanan alta siirryimme Aurajoen vartta ylävirtaan teatteriin. Kappaleen nimi oli Tämä on ryöstö.

Se oli joko farssi tai komedia. Alussa uskoin, että kyseessä oli tragikomedia ja minun kävi sääliksi näyttelijöitä, jotka joutuvat tekemään tätä illan toisensa jälkeen.
Hieman touhu parani illan edistyessä, mutta miksikään suureksi taidetapahtumaksi se ei muuttunut.
Lisäksi minua häiritsi takanamme istuneet naiset, jotka nauraa räkättivät koko ajan ja aiheettakin.

Tällaista kuulovammaista helpotti se, että kaikki vanhatkin vitsit toistettiin kolmeen kertaan. Mutta aina välillä ohjaaja oli päättänyt, että kerta saa riittää ja juuri silloin näyttelijä kiireessään unohti kunnon artikuloinnin ja mahdollisesti se illan paras vitsi jäi ymmärtämättä!

Jos kraanalle antoi numeroksi 8, niin teatteri saa tyytyä kuutoseen.

Yhden tähden jallua alkuperäispullossa.
Yksi ei oikein riittänyt tekemään teatterikappaleesta kaunista!

Sitkeää pihviä ja rapeaa juuripersiljaa.

Kuhaa!

Vasemmalla työpaikkani vuosina 1967-69.
Oikealla ruokapaikkamme Crane 22.