Vapun ennakko

Sattuneesta – lähinnä lääkinnällisestä syystä – jouduin eilen ottamaan muutakin kuin ne lääkärin määräämät kaksi olutta.

Se ei sovi, se ei kerta kaikkiaan sovi meikäläiselle.
Määrä ei olisi ollut tällaiselle taparikolliselle joskus vuosikymmeniä sitten kuin pala kakkua. Mutta ikä on tässäkin suhteessa tehnyt tehtävänsä.

Join pitkän illan kuluessa lasin kuohuviiniä, lasin punaviiniä, tilkan likööriä ja kolme keskiolutta. Aikaa kului sen verran, että olisin tarkkuusmittariin puhaltanut reilusti alle puolen promillen rajan.

Mutta uni oli heikko, vaikka määrä oli lähes seitsemän tuntia. Oura kyllä antoi 90 pistettä ja ilmoitti, että sekä syvää että REM-unta oli molempia yli puolitoista tuntia.

Mutta Garmin oli ajan tasalla. Unen laatu heikko ja pisteitä 26. Niin huonoa pistemäärää en ole kertaakaan saanut! Syvää unta ei lainkaan ja G moitti kirjallisesti, että nyt on tehty jotain päin prinkkalaa.

Parasta olisi lopettaa alkoholin käyttö kokonaan!
Mutta jätetään ne lääkärin suosittelemat sentään listalle toistaiseksi...

Lisäksi Garmin suositteli välttämään myöhään syömistä
ja erityisesti alkoholia!

Pieni askel ihmiselle

Pieni askel ihmiselle, valtava harppaus ihmiskunnalle, lausui Neil Armstrong astuttuaan ensimmäisenä ihmisenä kuun kamaralle.

Minä sanoin tänään, kun olin tehnyt ensimmäisen kävelylenkkini pariin viikkoon, pieni askel ihmiskunnalle mutta valtava harppaus ihmiselle.

Matka oli kaksi kilometriä. Lopussa alkoi jo askel painaa, vaikka matka ei ollut pitkä eikä vauhti päätä huimannut.

Tärkeintä oli tehdä se ja huomata, että polvi kesti lenkin.
Mutta on tästä vielä matkaa juoksulenkkiin.
Ja vielä enemmän juoksukuntoon!

Meri kutsuu

Kun ainakin toistaiseksi juoksu on kielletty hedelmä, niin hankin Nauvoon käyttöömme liukupenkillä varustetun soutuveneen.

Kävin sen Ullan kanssa hakemassa maahantuojalta Satavasta ja veimme sen saman tien Nauvoon mökille. Nythän kannattaa autoilla, kun bensa on halpaa.

Matka meni hyvin, lautat osuivat kohdalle ja tilaa oli runsaasti.

Vene painaa neljäkymmentä kiloa, joten saimme sen rantaan ongelmitta, vaikka töissä oli kaksi vammaista.

Vaikka ilma oli tyyni, jätin koekäytön tekemättä. Kiiruhdimme takaisin kaupunkiin, neljän asteen lämpötila ei houkutellut merelle eikä myöskään jäämään maalle.

Lautalle menomatkalla.
Ihan yksin emme sentään saaneet lautalla matkustaa, vaikka siltä se näyttää.

Haahkaurokset  kelluivat merellä.
Kaipa niillä on vielä työtehtäviä odottamassa, ennen paluuta etelään.

Sinitiainen ei haikaile etelänmatkoista.
Täällä se on seuranamme kesät talvet!

Kyl tää tästä...

Olin eilen puhelinyhteydessä lääkäriini Pihlajalinnassa.

Kerroin polven tämänhetkisen tilanteen ja sanoin, että alkaa jo ottamaan pattiin tämä sudokujen ratkaiseminen. Kävely kun alkaa jo sujua ja mieli tekisi sähköpyörän kanssa hiukan hikoilemaan.
Mies oli hyvin ymmärtäväinen ja sanoi, että mene vaan kevyelle puolen tunnin pyörälenkille. Ja jos seuraavana aamuna ei ole mitään ongelmaa, niin sitten tunnin lenkki.

Ja sanoi, että ensi viikolla voisit mennä jopa suunnistamaan. Sille lyhimmälle kahden kilometrin matkalle – ja ehdottomasti kävellen.

Mieli keveni ja tänä aamuna tuulesta ja kylmyydestä piittaamatta lähdin polkemaan. Ajoin toiseksi pienimmällä avustuksella hyvin kevyen lenkin. Aikaa käytin hiukan yli puoli tuntia. Syke jäi alle sadan eikä edes hiki tullut. Eikä polvi ollut lenkistä moksiskaan.

Päivällä menin Pihlajalinnan fysioterapeutille saamaan lisäohjeita kuntoutukseen.
Siellä todettiin, että polvi vaikuttaisi jo erittäin hyvältä. Mutta kävelyni oli pahan näköistä ontumista, terapeutti ihmetteli sitä kauheasti.

Kerroin tämän talven faskiaongelmistani ja siitä, että voimaa ei ole oikeassa jalassa ollenkaan. Sen kuultuaan hän ymmärsi tilanteen ja ontumisen.

Yhdessä teimme sitten päätelmän, että polvi tulee aikaisemmin kuntoon kuin pohjelihakseni.

Ihan tästä ovesta en käynyt sairaalaan.
Tulin takaovesta vaatimattomana miehenä.
Ja siksi, että takapihalla oli autoparkki!

Luonnon helmassa

Me vammaiset pääsimme pois Nauvosta takaisin sivistyksen pariin. Vaikka hieman epäilyttää onko maapallolla enää sivistystä, kun barbaarit johtavat isojakin valtioita.

Saimme mökillä jotain aikaiseksi, vaikka vähiin se jäi.

Vene laskettiin vesille – se soutuvene. Pysyi pinnalla, vaikka se koki kovia viime talvena.

Asensin uuden hieman vahvemman pressun saunapuupinon päälle. Vanha kevytpeite oli vuosien saatossa hajonnut tyystin. Ja lasikuitua oli siitä päässyt jonkin verran luontoon. Ympäristörikoksesta lienee tulossa syyte pikapuoliin?

Paljon oli uusia lintulajeja saapunut livertämään seuraksemme.

Myös kevään ensimmäinen kyy tuli vastaa polulla, joka vie mökiltä parkkipaikalle. Etäisyys oli ulko-oveemme alle kymmenen metriä.

Suulin länsiseinä alkaa olla siinä kunnossa, että puutavaraa pitäisi hankkia.
Toisen, ehkä parempana ajatuksena olisi kutsu paikalle Nagu FBK
ja kysyä, jos he polttaisivat sen maan tasalle!

Hoikka poika tämä keväinen kyy.

Jos oli seinä maailmaa nähnyt, niin tämäkin on ollut kauan ulkoruokinnassa!
Tämä on ulkona oleva penkkivanhus, sitä ei ole käytetty vuosikausiin.
Pitäisikö poistaa kasvusto vai antaa sen olla???

Nauvossa taas

Tulimme eilen Nauvoon oikein monipäiväiselle vierailulle.

Polveni ei oikein tykkää tästä työleiristä. Maapohja on hankala kävellä, vessaan on matkaa sata metriä ja töitäkin pitäisi.

Vaikka hienohan täällä on vierailla. Linnut sirittävät niin kovaa, että kuulolaite pitää laittaa pienemmälle. Västäräkkejä ja punarintoja on runsaasti liikkeellä, lienevät muuttomatkalla, kun ei niitä kesällä täällä näe kovin runsaasti.

Yöllä kävin ulkoilemassa, taivas oli kirkas ja lämpötilan lasku oli poistanut ilmakehästä kosteuden ja näkyvyys loistava. Tähdet ja linnunrata näkyivät niin hienosti, että melkein niihin pystyi kädellä koskettamaan!

Tryggve kävi illalla poikansa kanssa katsastamassa rannan ja ruoppausjätteen tilanteen. Lupasi tulla kaivinkoneensa kanssa perkaamaan sitä heti kun ehtii.

Aloitimme illalla myös grillauskauden. Varovaisesti, muutaman mauttoman grillimakkaran nautimme päivän pääateriaksi.

Kevät on aikaa jolloin vesi pärskyy, kun taistellaan kuka antaa kenelle!
Tunnistatko linnut?

Kyhmyjoutsen ylhäisessä yksinäisyydessään

Kolme kotkaa kierteli yläpuolellamme

Sinitiainen lauloi äänekkäästi.
Ja suhteellisen kauniisti...

Tästä kuvasta pystyy jo tekemään rotumääritelmän! 😃

Kolmas lääkärireissu!

Tästä päivästä (torstai) sanotaan, että se on toivoa täynnä.

Menin hakemaan sitä lääkäriltä Pihlajalinnan sairaalasta.

Maanantain magneettikuvat olivat valmistuneet ja raajoihin erikoistunut lääkäri otti minut vastaan.

Kuvista selvisi, että polvinivelen kierukka oli repeytynyt. Nykyään sitä ei enää leikata vaan homma hoidetaan kuntoutuksella. Sain ensimmäisen kuntoutusliikkeen ja ensi tiistaina menen samaan paikkaan saamaan lisää oppia.

Juoksukielto on voimassa neljästä kuuteen viikkoon.

En huomannut kysyä, saako pyöräillä. Kieltoa ei siihen tullut – olisikohan se myönteinen pyöräilylle?

Ehkä otan yhteyttä lääkäriin kysyäkseni, ennen kuin alan tehdä sadan kilometrin lenkkejä!

Tässä kuva kierukasta, joka repeytyi.
Eli nyt siellä on - ei pylly vasten pyllyä - vaan luu vasten luuta.
Se ei ole kivaa! 😖

Ajokortti tulossa!

 Oli vaihteeksi sellainen päivä, etten käynyt lainkaan lääkärillä.

Ajoin Kaarinaan Ajovarman toimipisteeseen, mukanani oli ajokortti ja lääkärintodistus.
Olin etukäteen varannut ajan ja maksanut 39 euron käsittelymaksun.

Toimipisteessä oli herttainen tyttölapsi, joka käsitteli asiaani. Eli vastaanotti paperini ja antoi vielä yhden kaavakkeen täytettäväksi. Se oli varmaan viimeinen testi siihen, että voiko minulle vielä myöntää kortti viideksi vuodeksi.

Selvisin kaikesta ja neitonen lupasi minulle, että kortti tulee postissa parin viikon sisällä.

Kerroin, että ei mitään kiirettä. 

Sen jälkeen kun lopetin ylinopeudesta kärähtelyn, niin minulta ei ole ajokorttia kukaan kysellyt. Henkilöllisyydenkin todistan henkilökortin avulla. Pari kertaa olen kyllä ratsiassa puhaltanut mittariin, mutta eivät ne poliisit ole ajokorttia kyselleet.

Ja eikös se ole niin, että autolla ajamiseen tarvitaan lähinnä auton avaimet?

Ei ne tällaista mulle lähetä.
Tuskin sainkaan sellaista, joka olisi voimassa vuoteen 2055 saakka.

Taas lääkärin luona!!!

Tänä aamuna polvi oli jo astetta parempi.

Siitä huolimatta kiirehdin tänäänkin lääkärin vastaanotolle.
Kyseessä oli omalääkäri ja käynti koski ajokortin uusimista varten, kun täytän kunnioitettavat 75 vuotta.

Lekuri kertoo todistuksesta seuranneensa terveydentilaani alkaen 5.5.2015 ja asiakirjoista sitä aiemminkin.

Muistaakseni olen hänet tavannut kerran henkilökohtaisesti mutta sähköisesti asioiden aika usein, kun hän uusii reseptini ja vastaa hankaliin kysymyksiini, jotka olen toimittanut hänelle sähköisesti.

Jos olisimme tulleet vastaan kadulla, niin kumpikaan ei olisi osoittanut pienintäkään tuntemisen merkkiä!

Hän vakuuttaa etten ole riippuvainen päihteistä ja muutenkin vaikutan lääkärin mielestä kyvykkääksi kuljettamaan henkilöautoa.

Vielä pitää pystyä toimittamaan paperit Ajovarman toimitiloihin ja läpäistä siellä seuraava testi.
Sitten saan taas toimia laillisesti ensimmäisen vaimoni autonkuljettajana!

Tästä ovesta kävin sisälle.
Ja vartin päästä ulos - en saanut edes parkkisakkoa!

Tuomiolla

 Otin eilen illalla Burana 800 ja nukuin yhtä soittoa 7,5 tuntia hyvää yöunta.

Se ei polveani parantanut. Kun jalka ei herättyäni kantanut lihavaa ruhoani, niin tutkin aamulla Suunnistusliiton vakuutusta, jonka olen lunastanut näin aikuisiällä.
Se oikeuttaa käyttämään Pihlajalinnan sairaalaa tämäntyyppisiin onnettomuuksiin, joka tapahtui eilen suunnistaessa.

Sairaalan puhelinneuvonta avautui seitsemältä aamulla ja lienen ollut ensimmäinen soittaja.
Palvelu oli nopeaa ja tehokasta. Pienen kuulustelun jälkeen sain ajan päivystävälle lääkärille ennen yhtä. 

Lääkäri oli paikalla ja pääsin sisään ajallaan. Käytin Ullan rollaattoria, joten vaikutin todella sairaalta. Huolimatta rekvisiitasta lekuri kävi tosissaan läpi polven tilan. Kertoi havaintonaan, että mitään luita ei ole rikki, mutta selkeästi jotain on pahasti vialla.

Määräsi minut magneettikuvaukseen, sinne pääsin heti. Samalla minulle annettiin aika spesialistille, joka ottaa minut vastaan ensi torstaina. Silloin saan sitten lopullisen tuomion, mutta lääkäri rauhoitteli minua, että todennäköisesti ei vielä tarvitse varoitella omaisia kaikkein pahimpaan.

Sain sieltä käyttööni kyynärsauvat.
Vaikka ne ovat minulle hyvin tutut 22 vuoden takaa, niin pikkuisen niiden käyttöä piti opetella.

Kiersin korttelin ympäri ja selvisin tyylikkäästi takaisin.

Vain kahdelle naapurille pääsin kertomaan syyn kävelyvarusteihini.

Kerroin heille myös sen, että 4.7.2000 kiipesin Bengskärin majakan huipulle kyynärsauvojen avulla. Portaita sinne on 252 kappaletta. Ylös meno oli kohtuullisen helppoa. Kun on tuota jerkkua reisissä. 😇
Alaspäin tulo oli paljon hankalampaa.

Iltapäivän vietin jo auringossa.
Seuranani tulevien päivien ulkoiluvälineet.
Ja käytän minä niitä sisälläkin!

OHI ON - suunnistuskausi?

Tänään aloitin kilpailukauden suunnistuksessa oikein kansainvälisessä kilpailussa Paimiossa.

Se saattoi olla myös tämän vuoden kisojen päätöskilpailu – katsotaan mitä tulevat päivät tuovat tullessaan.

Kilpailun lähtöön pääsin, kun olin kävellyt 4 km autolta lähtöpaikalle.
Jo se oli liikaa vaivaisena tällaiselle vaivaiselle.

Jos jotain hyvää sanoisi, niin rauhallisesti kävellen tuli valittua kohtuullisen helppokulkuisia etelärinteitä, vaikka kyllä siellä lumessa ja vetisissä soissakin sai kahlata.

Kuutosrastilla tuli sitten kunnon virhe, mutta se ei sijoitukseen vaikuttanut.

Varsinaiset vaikeudet alkoivat kasin jälkeen. Polvessa plumpsahti joku kappale paikoiltaan ja sen jälkeen kävelykin hidastui entisestään.

Onnettomuuden jälkeiset rastivälit sujuivat näin.

8-9 -rastivälin aika 5.10 (kärki 2.01)
9-M -rastivälin aika 2.16 (kärki 0.42)

Joten ihan terävimmilläni en lopussa ollut. Maaliviitoituksella taisin olla kilpailun hitain – saavutus sekin!

Loppusijoitus 32/38. Mitähän ne minua hitaammat siellä metsässä harrastivat?

Mitään isompaa kipua ei polvessa ole. Se ei ole myöskään pahemmin turvonnut.
Mutta ei sen kanssa pysyt kävelemään.

Vessaan pääsee kahden kävelysauvan kanssa! 😂

Ike lähti

Olemme Kanervan Ilkan kanssa lähes samanikäisiä.

Ike tuli Turkuun kokoomuksen nuoriin samoihin aikoihin kuin minä lähdin. Tästä syystä en koskaan tutustunut mieheen.
Olin kyllä perustajajäsen Teknilliseen opistoon perustetussa oikeistonuorten yhdistyksessä, mutta sekään ei johtanut meitä yhteen.

Kun muutimme Yläneelle -77 paikallisen pankin johtaja liitti minut Iken tiimiin, lupaa kysymättä. Joten sitä kautta olen ollut ikeläinen muutaman vuoden. En sentään häntä koskaan äänestänyt.

Ike kuului siihen nuoripoliitikkojen ryhmään, joka hakeutui Kekkosen ja Neuvostoliiton suojelukseen. Se oli tietysti syy, ettei tällainen oikeistolaisen elämänkatsomuksen omaava voinut kuulua Iken ryhmään.

Kyllähän Ike minua tervehti kadulla kuin vanhaa tuttua - mutta sen hän teki kaikille vastaantulijoille. Valtaan pyrkivän on demokratiassa hankittava ääniä tavalla tai toisella.

Politiikassa kansanedustajan pahin vastustaja ei tule toisesta puolueesta vaan omasta puolueesta samasta vaalipiiristä. Ne kun taistelevat samoista äänestäjistä.
Kun Salosta valittiin eräs lakimies eduskuntaa, niin hänestä Ike totesi, että tyypillinen yhden kauden kansanedustaja. Tästä miehestä ei kylläkään tullut yhden kauden edustajaa. Eikä myöhemmin yhden kauden presidenttiä.

Parhaiten Ike tullaan ehkä muistamaan tekstiviestikohusta. Mies on aina ollut taipuvainen seurustelemaan vastakkaisen sukupuolen kanssa käsittääkseni aika intiimisti. Vanhemmilla päivillään hänellä lipsahti tämä seuran tavoittelu hiukan lapasesta ja hän käytti yönsä tekstiviestien lähettämiseen. 

Kyllä Ikestäkin myöhempinä vuosina tuli ihan oikea valtiomies.
Ja syystä Turun kaupunki suruliputti Aurajoen silloilla Iken muistoksi.

Kepeät mullat, kaima!

Kuvan copyright TS/Jori Liimatainen

Pikavuoro Turku-Tampere

Käväistiin vaimon kanssa pikaisesti Tampereella.
Emme olleet Ilves-TPS -ottelussa kuten monet muut turkulaiset.

Kävimme hieman etuajassa onnittelemassa Amaliaa, hän täyttää neljätoista vuotta.

Tapasimme jo Janin ja Lilin pihamaalla. Koira on nyt varttunut aikuiseksi, eikä lainkaan vierastanut meitä.

Sisällä olivat sitten muut talon väki, hekin suhtautuivat meihin myönteisesti, vaikka olimme sitä mieltä, että jääkiekon Suomen mestaruus ei tulla ratkaisemaan puhtaasti tamperelaisten kesken.

Nautimme isäntäväen kanssa lounaan, jonka kruunasi päivänsankarin loihtima kakku nimeltä siili. Näytti hieman piikikkäältä, mutta maistui aivan mahtavalta. Ja riittävän makealta jopa minun makuuni!

Näimme kakun viimeistelyn, joten tiedän sen ainesosat. Mutta jätän salaisuuden kertomatta.

Paluumatkalla vastaan lensi valtavia hanhiparvia, niitä oli sadoittain jollei tuhansittain. Metsähanhilta ne näyttivät mutta joukossa saattoi olla myös tundrametsähanhia.

Siili se on!

Hanhi se on!

Mökkiä siivoamassa

Kävimme tänään pikaisesti Nauvossa.

Saimme mukaamme Maijan, hänestä oli suuri apu, kun siivosimme mökkiämme.
Sää suosi, aurinko paistoi ja mittari näytti yhdeksän astetta lämmintä. Ulkona! Sisällä oli tullessamme pari astetta vähemmän.

Ahkeroimme muutaman tunnin, minä vähän fuskasin, kun kävin välillä hakemassa riistakameran metsästä ja vein sen sitten uuteen paikkaan pyydystämään muitakin elukoita kuin kauriita.

Saunan terassilla oli todella lämmintä, nämä mukanani olleet neidot ottivat siellä aurinkoa kun minä olin metsäretkellä.

Ruoppausmassa oli kuivunut ja sen pinta laskenut ihan silmissä. Pikkuisen tuli mieleen, että sen voisi itsekin lapioida ja kärrätä siitä pois.

Jätimme mökkiin lämmön päälle, saattaa olla, että palaamme tänne jo Pääsiäispyhinä! Siis jos ilmat suosivat…

Uusi automme on bensan suhteen yhtä pihi kuin minä konsanaan.
Tässä edestakaisen matkan kulutustiedot.
Auton kilometreistä tuli yli puolet tänään. 😀

Venevalkama kutsuu työntekijöitä ruoppausmassan siirtoon ja laiturin tekoon!
Hiki tuli otsalle jo tätä kirjoitettaessa! 😜

Kevään ensimmäinen pyöräily

Kaunis, aurinkoinen kevätpäivä houkutteli minut kaivamaan esiin polkupyöräni.

Latasin sen akun, pumppasin renkaisiin ilmaa ja laitoin menopelin lähtövalmiiksi.

Kun lähdin, naapuri ajoi pihaan ja moikkasin häntä iloisesti.
Sata metriä ajettuani palasin takaisin, kypärä oli unohtunut.

Uusi lähtö ja kohti vanhaa ykköstietä – olin nähnyt, että sen vieressä kulkeva pyörätie oli harjattu puhtaaksi sepelistä.

Meno matka Piikkiön Raadelmaan sujui reippaasti ja totesin mielessäni, että onpa kunto hyvä, kun Eco-avustuksella keskinopeus pysyi reilusti yli 20 km/h eikä pulssikaan noussut korkealle.
Paluumatkalla syy tähän selvisi. Olin ajanut menomatkan reippaaseen myötätuuleen, vaikka välillä se tuntui vähän vastaiseltakin.

Ihan hyvin se paluumatkakin sujui, kun vaihdoin ylämäissä sähköavustuksen Eco-vaihteelta Normal-vaihteeksi.

Matkaa taittui 25 kilometriä ja aikaa kului tunti 11 minuuttia.
Ja mikä tärkeintä, faskiat eivät haitanneet menoa!

Ja puheet siitä, että ajo sähköpyörällä ei olisi kuntoilua, voi unohtaa. Keskipulssi oli 109, joten tämä vastaa aika lailla hyvin hiihtoa!

Mutjutin

 Vaikka maailmalta ei hyviä uutisia paljon kerry, niin henkilökohtaisella tasolla niitä sentään on.

Kävin eilen faskiatohtorilla hoitamassa pohjettani. Sain samalla ohjetta miten käytetään Mutjutinta. Se on sellainen muoviläpyskä, jolla voi harjoittaa itsehoitoa.
Ullalla on sellainen hän antoi sen minulle opastaen, että se voisi auttaa pohkeeni kuntoutukseen.

Näytin sitä Samulle ennen hoidon alkua ja kysyi tunnetko tätä ja sen käyttöä. Hän otti samanlaisen pöydän laatikosta ja kertoi sitä käyttäneensä minun pohkeeseeni. Antoi ohjeen, miten sitä käytetään – hyvä niin, se ohje, jonka luin netistä, oli päin honkia.

Hoidon jälkeen kävin ensin kävelemässä ja sitten juoksemassa vitosen.
Käytin läpyskää ennen ja jälkeen lenkkien.

Tänään tein kaksi runsaan kolmen kilometrin kävelyä ja hoidin taas useampaan kertaan kevyesti faskioitani.

Huolimatta runsaasta liikkumisesta, jalkani ovat tänään paremmassa kunnossa kuin kertaakaan kahteen kuukauteen.

Siitä rohkaistuneena ilmoittauduin Pääsiäisen suunnistuskisoihin Paimioon.

Tällainen on Mutjutin.
Se ei ole ihan työasennossa, mutta kun käsiä on vain kaksi, pitää tyytyä tähän kuvaan!

Terveystarkastus

Täytän kesällä peräti 75 vuotta. Silloin pitää ajokortti uusia ja sen takia kävin tänään terveydenhoitajan vastaanotolla.

Ensin piti täyttää yksi kaavake, siitä selvisin helposti.

Sitten ruvettiin tarkistamaan muistia ja muuta järjenjuoksua erilaisilla kysymyksillä.
Tiesin, että olen Suomessa, Varsinais-Suomessa, Turussa, Mäntymäen terveysasemalla ja osasin kertoa mikä päivä, kuukausi ja vuosi oli meneillään. 

Presidentin nimeä ei kysytty, saatan olla sellaista ikäluokkaa, että pressan nimi on ikuisesti Kekkonen?

Sitten muistitesti, jossa kysyttiin kolmea sanaa, jotka hoitaja luetteli. Ja muutaman välikysymyksen jälkeen ne uudelleen.

Sitten piti luetella numeroita, jotka tulevat kun sadasta vähennetään seitsemän. Annoin niiden tulla varsin nopeaa vauhtia ja kun olin päässyt viiteenkymmeneen yhteen, niin hoitaja huudahti: lopeta jo hyvä mies!

Käytiin myös läpi käyttämäni lääkkeet – joita siis ei ole.

Lopuksi tarkastettiin näkö. Ensin molemmat silmät auki ja sitten yhdellä silmällä. Sain puhtaat paperit siitäkin. Kerroin, että silmäni leikannut lääkäri sanoi, että näköni on niin hyvä, että se riittäisi myös kuorma-autokortin saamiseen. Hoitaja myönsi näin olevan.

Kävimme myös läpi labratestien tulokset. Rauta-arvoni olivat hieman koholla, mutta sekään ei aiheuttanut ongelmia.
Vielä minun pitää mennä lääkärin kuultavaksi ennen kuin kortin hakeminen onnistuu.

MOKA!

Yöllä alkoi kunnon lumimyrsky.

Heräsin ennen kuutta ja katsoin ulos ikkunasta. Lunta oli tullut kymmenkunta senttiä ja lisää tuprutti koko ajan.
Kävin hakemassa lehden ja samalla kolasin käytävän pihalle ja auton ympäristön.

Lähdin kymmenen jälkeen ajelemaan autoliikkeeseen. Ajoin varovaisesti ja rauhallisesti – en halunnut Seatin viimeisellä matkalla romuttaa sitä.

Matkani vei Turun Auto-Centeriin, olin siellä tammikuussa tehnyt kaupat Kia Nirosta. Se on hybridi, tosin ei ladattava. Ehkä tämän päivän tilanteen mukaan olisi ollut järkevää panna kahdeksan tonnia lisää ja ostaa ladattava hybridi. Mutta toisaalta, molempien poikien perheissä on täyssähköauto, niin ne hoitavat maailman pelastamisen ja minä maksan bensasta. Vaikka ei se sähkökään ole ilmaista.

Olin jo hieman lueskellut auton käyttöohjetta mutta kirjasta lukemalla ei niitä tietotekniikan erikoisuuksia pysty omaksumaan.

Sain perusteellisen opastuksen auton hienouksiin – mitään en oppinut. Sen verran kuitenkin, että sain auton liikkeelle ja osasin ajaa kotiin.

Paluumatkalla Ohikulkutiellä vastaantulevalla kaistalla oli ruuhkaa, jokin kolari pysäytti liikenteen kokonaan. Myrsky, lumi ja liukkaus olivat tehneet tepposet aika monelle tänään. Paluumatkakin sujui rauhallisesti ongelmitta.

Tämä kuva selittää otsikon!

Tässä huhtikuun viidennen päivän kuva pihasta aamulla ennen seitsemää.

Tässä tämä komeus - Kia Nero!

Jalkapuolena

Kaksi kuukautta sitten kävin ensimmäisen kerran hoidettavana oikean jalkani pohkeen kanssa.

Lihas ei kipuile levossa. Myös juosta sen kanssa pystyy, vaikka lihas on voimaton. Sillä jalalla ei oikein voi ponnistaa.

Koska se lihas ei oikein veny, niin kävely on tuskallista, ainakin aluksi. Kun lihas hieman lämpenee, niin kävelykin alkaa sujua. Hitaalla vauhdilla tosin, kuten tämän ikäisen arvolle sopiikin.

Viiden viikon hoitojakson jälkeen jalka alkoi olla lähes terve. Joten lopetimme hoidon ja sovimme, että tehdään sellainen lopputarkastus neljän viikon jälkeen.

Pari viikkoa menikin hyvin, mutta sitten innostuin hieman testaamaan jalan toimivuutta kovemmalla vauhdilla suunnistuksessa ja juoksussa.
Jalka ei suostunut ilmoittelemaan mitään näiden testien aikana – se oli lähes yhtä mykkä kuin jalan omistaja.

Mutta jälkeen päin se muistutti, että yhteistyö on loppu. Kävelykin oli aika vaikeaa. Nyt olen muutaman päivän ottanut kevyemmin ja jalalla pystyy taas kävelemään ja eilen hölkkäsin hiljaa kolmen kilometrin lenkin. Tänään se on ihan kohtuullinen.

Menen perjantaina taas hoidattamaan pohjettani.
Siellä pitää sitten miettiä millä tavalla koivesta saataisiin vielä käyttökelpoinen yhteistyökumppani.

Hylkiöpresidentti

 Venäjällä lienee maailman suurin armeija ja suurin budjetti sen pyörittämiseen.

Mutta kun kansaa johtavat korruptoituneet varkaat, niin niillä rahoilla on hankittu kiinteistöjä ja luxus-tuotteita, joilla voi prameilla Euroopan lomaparatiiseissa.

Venäjän armeijan aseistus on vanhanaikaista. Miehistön koulutus taistelemaan on ala-arvoista.
Ukraina on pärjännyt loistavasti isoa vastustajaansa vastaan. Maata ei ole valloitettu ja Venäjän tappiot ovat mittavat.

Nyt kun suuren ja mahtavan armeija on peräytynyt Kiovan esikaupungeista, on paljastunut hirvittävä kansanmurha. Siviiliväestöä on mestattu sadoittain kotikaduilleen. Ruumiit makaavat kaduilla kädet sidottuina selän taakse ja murhat ovat tapahtuneet niskalaukauksella.
Jo aiemmin venäläiset ohjukset ovat raukkamaisesti tuhonneet siviilikohteita, kouluja, sairaaloita, lastenkoteja ja ties mitä.

Ja tämän barbaarisen sodan päällikkö Putin lymyilee jossakin pomminkestävässä piilopaikassaan suurena johtajana. Hänen takanaan ovat hänen kanssaan Venäjän omaisuuden varastaneet oligarkit, aivopesty armeija ja poliisilaitos.
Myös vanhempi väestö on aivopesty sietämään tilanne.

Jos joku yksilö esittää julkisesti Putinin vastaisia ajatuksia, hänet suljetaan vankilaan vuosikausiksi.

Olen elämäni aikana tuntenut monia venäläisiä ihmisiä. Kunnon miehiä ja naisia. Heillä on vaan ollut taakkanaan vuosisatoja äärettömän huono herraonni.

Putin on tehnyt itsestään ja maastaan hylkiön. Tuossa tilanteessa Hitler ymmärsi tehdä itsemurhan. Putinista ei liene miestä edes siihen!

Toivon Putinille hidasta ja tuskallista kuolemaa. 

Kuvan copyright Ville Ranta / Iltalehti

Matkustuskielto

 Ulkoministeriö kehottaa välttämään kaikkea matkustamista Venäjälle.

Kuka sinne nyt haluaisi matkustaa huvikseen ja työasiat siellä taitavat olla pahasti jumissa.

Nyt täytyy tunnustaa, että olen kerran käynyt lomamatkalla Venäjällä – tosin maan nimi oli silloin väliaikaisesti Neuvostoliitto. Oltiin vaimon kanssa opiskeluaikana Pietarissa – tosin sen nimi oli silloin väliaikaisesti Leningrad. Silloin saimme kurssikaverini Ramin kanssa porttikiellon Eremitaasiin, käyttäydyimme sopimattomasti arvostetussa taidepalatsissa. Alkoholilla oli osuutta asiassa.

Maasta ei sentään tarvinnut poistua ja illalla hotellimme ravintolassa meidät yhytti kaksi venäläistä, jotka puhuivat sujuvasti englantia. Toinen haukkui toista kovaäänisesti kapitalistiksi – tästä päättelimme molempien olevan turvallisuuspoliisin miehiä. Ilmeisesti päättelivät meidän olevan vaarattomia Neuvostoliiton yhteiskunnalle ja saimme jatkaa turistireissuamme.

Työasioissa olen kyllä käynyt Venäjällä useamminkin. Bashkiriassa pystyttämässä yhden tehtaan ja Moskovassa messuilla. Bashkiirien mielestä he eivät edes ole mitään venäläisiä. Kertoivat, että alueella asustaa suomensukuisia heimoja ja he polveutuvat näistä. Olivat siis jo silloin enemmän suomalaisia kuin venäläisiä.
Myös Ukrainassa olen käynyt, mutta silloin maa oli jo itsenäinen.

Baltian maissa olen sen sijaan käynyt useasti enkä näe estettä jatkaa käyntejä edelleen.

Mutta Venäjälle en tunne minkäänlaista tarvetta matkustaa. En edes Suur-Suomea rakentaakseni!