Olemme Kanervan Ilkan kanssa lähes samanikäisiä.
Ike tuli Turkuun kokoomuksen nuoriin samoihin aikoihin kuin minä lähdin. Tästä syystä en koskaan tutustunut mieheen.
Olin kyllä perustajajäsen Teknilliseen opistoon perustetussa oikeistonuorten yhdistyksessä, mutta sekään ei johtanut meitä yhteen.
Kun muutimme Yläneelle -77 paikallisen pankin johtaja liitti minut Iken tiimiin, lupaa kysymättä. Joten sitä kautta olen ollut ikeläinen muutaman vuoden. En sentään häntä koskaan äänestänyt.
Ike kuului siihen nuoripoliitikkojen ryhmään, joka hakeutui Kekkosen ja Neuvostoliiton suojelukseen. Se oli tietysti syy, ettei tällainen oikeistolaisen elämänkatsomuksen omaava voinut kuulua Iken ryhmään.
Kyllähän Ike minua tervehti kadulla kuin vanhaa tuttua - mutta sen hän teki kaikille vastaantulijoille. Valtaan pyrkivän on demokratiassa hankittava ääniä tavalla tai toisella.
Politiikassa kansanedustajan pahin vastustaja ei tule toisesta puolueesta vaan omasta puolueesta samasta vaalipiiristä. Ne kun taistelevat samoista äänestäjistä.
Kun Salosta valittiin eräs lakimies eduskuntaa, niin hänestä Ike totesi, että tyypillinen yhden kauden kansanedustaja. Tästä miehestä ei kylläkään tullut yhden kauden edustajaa. Eikä myöhemmin yhden kauden presidenttiä.
Parhaiten Ike tullaan ehkä muistamaan tekstiviestikohusta. Mies on aina ollut taipuvainen seurustelemaan vastakkaisen sukupuolen kanssa käsittääkseni aika intiimisti. Vanhemmilla päivillään hänellä lipsahti tämä seuran tavoittelu hiukan lapasesta ja hän käytti yönsä tekstiviestien lähettämiseen.
Kyllä Ikestäkin myöhempinä vuosina tuli ihan oikea valtiomies.
Ja syystä Turun kaupunki suruliputti Aurajoen silloilla Iken muistoksi.
Kepeät mullat, kaima!
 |
| Kuvan copyright TS/Jori Liimatainen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti