Tuomiolla

 Otin eilen illalla Burana 800 ja nukuin yhtä soittoa 7,5 tuntia hyvää yöunta.

Se ei polveani parantanut. Kun jalka ei herättyäni kantanut lihavaa ruhoani, niin tutkin aamulla Suunnistusliiton vakuutusta, jonka olen lunastanut näin aikuisiällä.
Se oikeuttaa käyttämään Pihlajalinnan sairaalaa tämäntyyppisiin onnettomuuksiin, joka tapahtui eilen suunnistaessa.

Sairaalan puhelinneuvonta avautui seitsemältä aamulla ja lienen ollut ensimmäinen soittaja.
Palvelu oli nopeaa ja tehokasta. Pienen kuulustelun jälkeen sain ajan päivystävälle lääkärille ennen yhtä. 

Lääkäri oli paikalla ja pääsin sisään ajallaan. Käytin Ullan rollaattoria, joten vaikutin todella sairaalta. Huolimatta rekvisiitasta lekuri kävi tosissaan läpi polven tilan. Kertoi havaintonaan, että mitään luita ei ole rikki, mutta selkeästi jotain on pahasti vialla.

Määräsi minut magneettikuvaukseen, sinne pääsin heti. Samalla minulle annettiin aika spesialistille, joka ottaa minut vastaan ensi torstaina. Silloin saan sitten lopullisen tuomion, mutta lääkäri rauhoitteli minua, että todennäköisesti ei vielä tarvitse varoitella omaisia kaikkein pahimpaan.

Sain sieltä käyttööni kyynärsauvat.
Vaikka ne ovat minulle hyvin tutut 22 vuoden takaa, niin pikkuisen niiden käyttöä piti opetella.

Kiersin korttelin ympäri ja selvisin tyylikkäästi takaisin.

Vain kahdelle naapurille pääsin kertomaan syyn kävelyvarusteihini.

Kerroin heille myös sen, että 4.7.2000 kiipesin Bengskärin majakan huipulle kyynärsauvojen avulla. Portaita sinne on 252 kappaletta. Ylös meno oli kohtuullisen helppoa. Kun on tuota jerkkua reisissä. 😇
Alaspäin tulo oli paljon hankalampaa.

Iltapäivän vietin jo auringossa.
Seuranani tulevien päivien ulkoiluvälineet.
Ja käytän minä niitä sisälläkin!