Informaatiolähteeni Facebook kertoi tänään Helsingin Sanomien jutun otsikosta vuoden 1999 Lääkäripäivien jälkeen.
Otsikko kuului:Elämä on kuolemaan johtava sairaus, joka tarttuu sukupuoliyhteydessä.
Voiko asian selkeämmin esittää?
Informaatiolähteeni Facebook kertoi tänään Helsingin Sanomien jutun otsikosta vuoden 1999 Lääkäripäivien jälkeen.
Otsikko kuului:Palasimme eilen mökille.
Tänään aloittelimme merielämää.
Kiersimme hissukseen Vandrockin ja tähystimme lintujen elämää.
Kirkkosaaren pohjoispuolella oleva kalasääsken pesä oli tänäkin vuonna tyhjä.
Näimme runsaasti joutsenia, merimetsoja ja haahkoja matkallamme.
Hieman harvinaisempiin kuuluivat tukkakoskelo ja kuikka, ne näimme
ensimmäisen kerran tänä vuonna.
Sää oli tyyni ja suhteellisen lämmin.
Tukkakoskelopariskunta, pesintä ei ole onnitunut? |
Isokoskelolla oli oli yhdeksän poikasta ja ne seurasivat tiiviisti emoaan. |
Haahkat lekottelivat aurinkoisella kalliolla |
Tänään alkoivat iltarastit, joissa otetaan myös aikaa rasteilla ja lopussa. Siis emit-leimaus oli käytössä Piikkiössä Lähirasteilla.
Taisin olla kuin
vasikat kevätlaitumella, siltä se ainakin tuntui, kun katselee reittiviivaa.
Ykköselle hirveä nousu, 5 m käyräväli tuntui aina
kymmeneltä metriltä. Ja Garmin ilmoitti, että päivän kymmenen kerroksen haaste
täyttyi.
Kakkosella en katsonut rastimääritettä, vaan kartasta
katsoin, että se on jyrkänne. Tulin sen jyrkänteen alle, ei rastilippua
löytynyt, joten uudelleen ylös ja hakemaan notkoa. Sitä sitten hain oikein
kunnolla. Arvaa jotta hiukan harmistuin...
Nelosella tein pienen kuprun, kun tein ylimääräisen
lenkin oikealle.
Seiskalla en ymmärtänyt käyriä ja kävin ensin väärässä
paikassa. Maalissa kerroin tästä ratamestarille ja hän sanoi niiden tosiaan
olleen hyvin epämääräisiä.
Kasille mennessä oli vaikeuksia pysyä poluilla, ne kun
olivat heikkoja ja ruohottuneita.
Ysille mennessä sai ihailla maisemia, kun polku
kiemurteli vuoren pohjoispuolen jyrkänteiden vierestä. Ei siinä vaiheessa ollut
kiirettä, voimat olivat sulaneet nousumetreihin (166 metriä yhteensä).
Viikon päästä olen ilmoittautunut SM-kisoihin. Muuten
hieno juttu, mutta kunto ja taito eivät edellytä osallistumista.
Säätiedotus keskiviikolle näytti niin synkältä, että pakkasimme tiistai-iltana kimpsumme ja ajelimme takaisin kaupunkiin.
Keskiviikkona tulikin vettä oikein esterimäisesti. Seuraavana aamuna kuvasin pihamme sademittarin. Siinä oli saderintaman tuotos 36 mm.Palasimme takaisin mökille sunnuntaina.
Kasvukausi on alkanut ja mökin tannerta peitti polvenkorkuinen ruohomatto.Näin kaukaa katsellen, mökkimme on varsinainen lintukoto. Läheltä tarkastellen kaikki on toisin, vaikka paljon tontillamme lintujakin pesii. |
Kirkkaassa auringonpaisteessa hyvän kuvan ottaminen oli vaikeaa. Suomeksi: osaamaton kameran käyttäjä! |
Olen viime viikot tuskaillut juoksukuntoni kanssa.
Se heikkenee päivä päivältä, vaikka olen ulkoillut säännöllisesti.
Olen miettinyt mistä tämä laskusuhdanne voisi johtua.
Ainoa, joka on tullut mieleeni, on koronarokotus parin kuukauden takaa. Sen
jälkeen nokka on vuotanut ja hyvistä yöunista huolimatta olen ollut väsynyt aamusta
iltaan.
Tänään kävin tekemässä puolentoista tunnin lenkin. Näin vanhalle miehelle sitä
voidaan kutsua pitkäksi lenkiksi. Siis ajallisesti – matkaa ei enää paljoa
kerry tuossa ajassa.
Teen nykyään yhden pitkiksen kuukaudessa. Pitäisi kyllä tehdä kerran viikossa,
mutta laiska mikä laiska!
Koska olen luonteeltani kirjanpitäjä, niin olen laittanut nämä(kin) lenkit
exel-taulukkoon.
Se näyttää tältä kahden viime vuoden ajalta:
Aika Syke T Km-vauhti Matka ym.
Vuoden
ensimmäiset suunnistuksen Suomen mestaruuskilpailut lähestyvät uhkaavasti.
Joten oli jo aika mennä treenaamaan metsäsuunnistusta, tänään oli vuorossa
ensimmäinen suunnistusharjoitus toukokuussa.
Vähiin ovat käyneet ja sen huomasi töppäysten määrässä.
Ensimmäinen pummi tuli kisan lähtöpaikkaa hakiessa. Kun tulin Länsikeskuksen suunnasta ohikulkutielle, lähdin väärään suuntaan. Käännyin ensimmäisestä risteyksestä takaisin ja sen jälkeen missasin oikean paikan poistua väylältä. Kymmenen minuutin haku ennen kellon käynnistämistä. Vanhuus ei tule yksin – seuraksi saa seniiliyden!
Olin ajatellut välttää polkuja ja suunnistaa umpimetsässä mahdollisimman
paljon. Ykkösen jälkeen muutin mieltäni ja käytin mahdollisuuksien mukaan
polkuja. Sen verran runsaasti on maastossa risukkoja ja muuta estettä, että polut
vetivät puoleensa voimakkaasti.
Seiskalle saakka meni hyvin, mutta sieltä otin suunnan rastille 9. Huomasin
virheen kun olin tulossa Haunisten altaan rannan polulle. Kasille tein sitten
vielä kunnon pummin. Ja heti perään ysillä vajaan minuutin kierto.
Maaliin tulin suoraan, mutta rastilippua en löytänyt.
Pientä
hienosäätöä vielä tarvitaan ennen vajaan kolmen viikon päästä juostavaa
SM-kisaa. Ja lisäksi pitäisi löytää juoksukunto!
Ensimmäinen vaimoni on kärsinyt veren hemoglobiinin huonoista arvoista.
Terveyskeskuksen omalääkäri määräsi hänet kiireellisesti tutkimuksiin. Viime viikolla otettiin parit tutkimukset, joissa ei löytynyt mitään syytä mahdollisiin vuotoihin suolistossa, ne saattavat aiheuttaa huonot arvot – ne kun olivat alle sadan.Jo useamman viikon olen tuntenut olevani hemmetin huonossa kunnossa. En varsinaisesti sairas, mutta en ihan tervekään.
Lenkillä olen käynyt säännöllisesti, mutta palautuminen on ollut hakusessa.Palattiin tänään kaupunkiin.
Hieno viikko on takana – tosin siinä se Suomen kesä taisi olla. Huomenna sataa ja lämpötilat normalisoituvat.Nyt tuli kesä. Täällä aavan meren lähelläkin lämpötila nousi lähelle hellerajaa.
Aamulla tappelin uuden riistakameran kanssa. Se on sellainen, joka lähettää kuvan heti sähköpostiini, kun eläin on kävellyt kameran ohi.Tähän saakka on kärvistelty kylmässä kesäsäässä.
Eilen kaikki muuttui, helleraja rikottiin mantereella ja täällä Nauvossakin päästiin reilusti yli kahdenkymmenen asteen.Tämä korona-aika on haastavaa.
Viime syksynä Ulla löysi netistä erikummallisen härvelin, jota markkinointiin lamppuna. Vaimon mielestä se soveltui erinomaisen hyvin kesämökkimme keittiöön.Tänään jouduin opiskelemaan käytännön sähköoppia.
Ulla sai lahjaksi tänne mökille astianpesukoneen joskus 15 vuotta sitten. Se on pelannut tähän asti ihan kiitettävästi – en ole joutunut käsin tiskaamaan astioita lahjan jälkeen.Äitienpäivä tuli ja meni.
Me saimme Nauvoon vieraaksemme Juhan ja Annan sekä tietenkin Gaian, se olikin paras äitienpäivälahja Ullalle.Tulimme eilen parin viikon tauon jälkeen eilen Nauvoon.
Matkalla poikkesimme K-kauppaan ostamaan Bagar Bengtsin viinereitä. Nautimme ne kahvin kanssa heti perille päästyämme.Sanotaan, että ikä on vain numeroita.
Mutta on se paljon muutakin – valitettavasti!
Nuorella ihmisellä aivoista lähtee mielettömästi käskyjä käden ja sormien
lihaksille. Ja sormet tarttuvat kaikkiin esineisiin ja toimittavat ne oikeassa
asennossa oikeaan paikkaan. Käyttäjän ei tarvitse kiinnittää huomiota liikkeiden
käskytykseen – ne tulevat automaattisesti oikein ja tarkasti.
Mutta näillä vuosilla on alkanut tulla runsaasti hiekkaa rattaisiin. Sormien
lihakset kyllä vieläkin toimivat mutta ajoitus aina välillä pettää. Tavarat
putoilevat, kun se automaattikäsky tulee perille vääräaikaisesti.
Samaa tapahtuu jalkojen kanssa. Alvariinsa jalka tulee maahan väärään aikaan
väärässä paikassa ja jalkojen kannattelema torso tuppaa horjumaan kuin heikkomielinen
heinämies.
Vielä kymmenen vuotta sitten aivoihin upotettu kartta toimi kuin junan vessa. Jos
olin lähdössä johonkin paikkaan toisella puolella kaupunkia tai toiselle
puolelle Suomea, niin istuin autoon ja lähdin ajamaan. Alitajuisesti tiesin,
mikä oli paras reitti, lähdin sitten Länsikeskukseen tai Joensuuhun. Perille
tulin täysin ajattelematta asiaa lähdön jälkeen.
Nyt kun istun kuskin paikalle, niin pitää pitää lyhyt hiljainen hetki ja antaa
kompuutterin kelata sitä korvien välissä olevaa karttaa. Kartta taitaa olla
hiukan rutussa, kun vuosi vuodelta fundeerausaika pitenee.
Kaksi viikkoa sitten maanantaina aloitettiin paritalomme katon uusiminen.
Kaksi eestiläistä miestä tulivat paikalle ja aloittivat kaiteiden pystytyksen suojakseen.Katto on kaunis eikä talo muutenkaan ole häpeäksi omistajilleen. |
Tänään koitti sellainen harvinaisuus, että lähdin töihin.
En nyt sentään kuukausipalkkalaiseksi vaan urakkahommiin.Meitä Ullan kanssa ovat miniät kiitelleet siitä, ettemme pahemmin häiritse ja ota kantaa heidän perheensä elämään.
Se voi olla kehua, mutta saattaa siellä piillä pientä piikkiä, että voisi lapsiensa perheistä hiukan enemmän huolta kantaa ja yhteyttä pitää.
Vappuviikonloppuna yritimme korjata tilannetta.
Vappupäivänä kävimme tervehtimässä nuoremman poikamme perhettä. Saimme kutsun tulla
maistamaan heidän pizzauuninsa tuotteita. Se oli sellainen kaasulla
lämmitettävä uuni. Ihmeen herkullisia pizzoja Juha sieltä loihti. Mennen tullen
voitti Kotipizzan tuotteet – tosin joidenkin mielestä se ei paljoa vaadi.
Minä kävin tekemässä Gaian kanssa kävelylenkin ja ihailemassa sellaista
aluetta, jolla en ole ennen käynyt. Siellä oli vieri vieressä kymmenittäin upeita
omakotitaloja. Tosin ne ovat kaikki kesämökkikäytössä.
Jossakin kirjassa kerrottiin, että on Suomi köyhä, siksi jää. Ei siltä kyllä
näytä tuolla Airiston lomakylän tienoilla.
Ja seuraavana päivänä suuntasimme Tampereelle. Siellä juhlittiin pojantyttären
Amalian syntymäpäiviä. Neiti täytti kolmetoista vuotta.
Sielläkin saimme lounaan ja monipuolisen kahvitrahteerauksen sen päälle.
Mukanamme oli sisareni Maija, hän kun on Amalian kummitäti. Maijalla on
runsaasti kummilapsia. Vanhin lähentelee jo kuuttakymmentä ja Amalia on nuorin
heistä.
Matkalla sain hieman moitetta vaimolta Seat Aronan ahtaudesta.
Se vaan on niin, että montaa kertaa sellaista mielipidettä ei tarvitse
vaimonkaan esittää. Siinä tulee nimittäin autonvaihto aika vikkelästi
meikäläiseltä tehdyksi.
En ole kyllä vielä edes väriä päättänyt, joten kyllä siihen vaihtoon on piiiitkä matka! 😍