maanantai 31. toukokuuta 2021

Elämä on!

Informaatiolähteeni Facebook kertoi tänään Helsingin Sanomien jutun otsikosta vuoden 1999 Lääkäripäivien jälkeen.

Otsikko kuului:
Elämä on kuolemaan johtava sairaus, joka tarttuu sukupuoliyhteydessä.

Voiko asian selkeämmin esittää?




sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Lintuja bongaamassa

Palasimme eilen mökille.

Tänään aloittelimme merielämää.
Kiersimme hissukseen Vandrockin ja tähystimme lintujen elämää.


Kirkkosaaren pohjoispuolella oleva kalasääsken pesä oli tänäkin vuonna tyhjä.
Näimme runsaasti joutsenia, merimetsoja ja haahkoja matkallamme.


Hieman harvinaisempiin kuuluivat tukkakoskelo ja kuikka, ne näimme ensimmäisen kerran tänä vuonna.


Sää oli tyyni ja suhteellisen lämmin.


Tukkakoskelopariskunta, pesintä ei ole onnitunut?

Isokoskelolla oli oli yhdeksän poikasta ja ne seurasivat tiiviisti emoaan.

Haahkat lekottelivat aurinkoisella kalliolla



lauantai 29. toukokuuta 2021

Suunnistamassa = pummaamassa!

Tänään alkoivat iltarastit, joissa otetaan myös aikaa rasteilla ja lopussa. Siis emit-leimaus oli käytössä Piikkiössä Lähirasteilla.

Taisin olla kuin vasikat kevätlaitumella, siltä se ainakin tuntui, kun katselee reittiviivaa.

Ykköselle hirveä nousu, 5 m käyräväli tuntui aina kymmeneltä metriltä. Ja Garmin ilmoitti, että päivän kymmenen kerroksen haaste täyttyi.

Kakkosella en katsonut rastimääritettä, vaan kartasta katsoin, että se on jyrkänne. Tulin sen jyrkänteen alle, ei rastilippua löytynyt, joten uudelleen ylös ja hakemaan notkoa. Sitä sitten hain oikein kunnolla. Arvaa jotta hiukan harmistuin...

Nelosella tein pienen kuprun, kun tein ylimääräisen lenkin oikealle.

Seiskalla en ymmärtänyt käyriä ja kävin ensin väärässä paikassa. Maalissa kerroin tästä ratamestarille ja hän sanoi niiden tosiaan olleen hyvin epämääräisiä.

Kasille mennessä oli vaikeuksia pysyä poluilla, ne kun olivat heikkoja ja ruohottuneita.

Ysille mennessä sai ihailla maisemia, kun polku kiemurteli vuoren pohjoispuolen jyrkänteiden vierestä. Ei siinä vaiheessa ollut kiirettä, voimat olivat sulaneet nousumetreihin (166 metriä yhteensä).

Viikon päästä olen ilmoittautunut SM-kisoihin. Muuten hieno juttu, mutta kunto ja taito eivät edellytä osallistumista.



torstai 27. toukokuuta 2021

Sadekausi alkoi

 Säätiedotus keskiviikolle näytti niin synkältä, että pakkasimme tiistai-iltana kimpsumme ja ajelimme takaisin kaupunkiin.

Keskiviikkona tulikin vettä oikein esterimäisesti. Seuraavana aamuna kuvasin pihamme sademittarin. Siinä oli saderintaman tuotos 36 mm.
Tänään tuli vielä muutama yksittäinen kuuro, mutta ei niistä millejä kertynyt.

Olen kehunut riistakameraamme, joka lähettää kuvia netin kautta.
Kuvia se ottaa, mutta asetukset ovat ilmeisesti väärät, koska kamera laukaisee sulkimen heti kun havaitsee liikettä. Siten kuvattavat elukat ovat vasta tulossa kuva-alueelle ja kuvat huonoja tai liian kaukaa otettuja.
Asetuksia pystyy vaihtamaan netin välityksellä, mutta en ole onnistunut löytämään vielä oikeita.

Vanha halpismalli ottaa paljon parempia kuvia. Pitää laittaa se myyntitilille! Siis tämä uusi! 😂

Sateen aikana ajelin Naantaliin lunastamaan lahjakorttini. Ostin naapurin pojan sirkustaiteilija Kaj-Mikaelin maahantuomia jönglöörivälineitä. Kokeilin niitä heitellä. Pahuksen vaikeaa oli, vaikka ammattilaisen käsissä näyttää ihan lapsellisen helpolta.

Sademittari torstaiaamuna


Tämä lienee koira.
Siis supikoira.

Valkohäntäpeura

Tämä myös, vaikka yrittää hämätä peittelemällä valkoisuuttaan.

    

Aloitan opiskelun uutta ammattiani varten.
Saattaa mennä hetki jos toinen ennen kun palkka alkaa juosta.
Sitä odotellessa pyrin juoksemaan itse.




tiistai 25. toukokuuta 2021

Lintukodossa

Palasimme takaisin mökille sunnuntaina.

Kasvukausi on alkanut ja mökin tannerta peitti polvenkorkuinen ruohomatto.
Ruohonleikkuri hyrähti käyntiin kolmannella vedolla ja pääsin harrastamaan urheilua. Työ oli raskasta ja hyväntahtoinen valvojani Oura ilmoitti, että päivän liikunta on jo paketissa.

Ei ollut, piti käynnistää vielä ruohotrimmeri. Sekin hyrähti yllättäen käyntiin jo kolmannella vedolla.
Kuntoilu jatkui, kun hain yhden riistakameran metsästä, vein sen Möljälle, josta hain toisen pois. Ja lopuksi sekin piti vielä kiikuttaa metsään.

Seuraavana päivänä hommat jatkuivat. Kävin jopa tunnin pyöräretkellä muiden aktiviteettien lisäksi. Illalla olo oli sitten raihnainen ja kuumeinen. Mutta elektroniset härpäkkeeni eivät reagoineet millään tavoin heikkoon tilaan, joten menin nukkumaan rauhallisin mielin.

Korppookalliolla kävin katsastamassa kuollutta merikotkaa ja paluumatkalla kuvasin mökkimme hieman toisesta kuvakulmasta. Sitten kun alan myymään mökkiämme laitan siitä otetun kuvan myynti-ilmoitukseen.

Näin kaukaa katsellen, mökkimme on varsinainen lintukoto.
Läheltä tarkastellen kaikki on toisin, vaikka paljon tontillamme lintujakin pesii.

Kotka oli käkkärämännyn juurella.
Otin sen pois sieltä pitkällä kepillä, kun kuolinsyy saattaa olla lintuinfluenssa.
Yllättävän pieni ja kevyt lintu oli, korkeintaan viikon se on ollut kuolleena.
Mitään väkivallan merkkejä ei siitä löytynyt.

Kirkkaassa auringonpaisteessa hyvän kuvan ottaminen oli vaikeaa.
Suomeksi: osaamaton kameran käyttäjä!


lauantai 22. toukokuuta 2021

Vanheneminen on taidetta?

Olen viime viikot tuskaillut juoksukuntoni kanssa.

Se heikkenee päivä päivältä, vaikka olen ulkoillut säännöllisesti.
Olen miettinyt mistä tämä laskusuhdanne voisi johtua.


Ainoa, joka on tullut mieleeni, on koronarokotus parin kuukauden takaa. Sen jälkeen nokka on vuotanut ja hyvistä yöunista huolimatta olen ollut väsynyt aamusta iltaan.


Tänään kävin tekemässä puolentoista tunnin lenkin. Näin vanhalle miehelle sitä voidaan kutsua pitkäksi lenkiksi. Siis ajallisesti – matkaa ei enää paljoa kerry tuossa ajassa.
Teen nykyään yhden pitkiksen kuukaudessa. Pitäisi kyllä tehdä kerran viikossa, mutta laiska mikä laiska!


Koska olen luonteeltani kirjanpitäjä, niin olen laittanut nämä(kin) lenkit exel-taulukkoon.
Se näyttää tältä kahden viime vuoden ajalta:

                                                 Aika           Syke  T       Km-vauhti  Matka ym.


Vertailun vuoksi tilasto kymmenen vuoden takaa. Silloin pitkis piti olla yli kaksi tuntia. Ja vauhti aivan toista luokkaa.
Näitä kun katsoo, tietää vanhentuneensa!!  😞😟

keskiviikko 19. toukokuuta 2021

Suunnistusta opettelemassa

Vuoden ensimmäiset suunnistuksen Suomen mestaruuskilpailut lähestyvät uhkaavasti. Joten oli jo aika mennä treenaamaan metsäsuunnistusta, tänään oli vuorossa ensimmäinen suunnistusharjoitus toukokuussa.
Vähiin ovat käyneet ja sen huomasi töppäysten määrässä.

Ensimmäinen pummi tuli kisan lähtöpaikkaa hakiessa. Kun tulin Länsikeskuksen suunnasta ohikulkutielle, lähdin väärään suuntaan. Käännyin ensimmäisestä risteyksestä takaisin ja sen jälkeen missasin oikean paikan poistua väylältä. Kymmenen minuutin haku ennen kellon käynnistämistä. Vanhuus ei tule yksin – seuraksi saa seniiliyden!


Olin ajatellut välttää polkuja ja suunnistaa umpimetsässä mahdollisimman paljon. Ykkösen jälkeen muutin mieltäni ja käytin mahdollisuuksien mukaan polkuja. Sen verran runsaasti on maastossa risukkoja ja muuta estettä, että polut vetivät puoleensa voimakkaasti.


Seiskalle saakka meni hyvin, mutta sieltä otin suunnan rastille 9. Huomasin virheen kun olin tulossa Haunisten altaan rannan polulle. Kasille tein sitten vielä kunnon pummin. Ja heti perään ysillä vajaan minuutin kierto.
Maaliin tulin suoraan, mutta rastilippua en löytänyt.


Pientä hienosäätöä vielä tarvitaan ennen vajaan kolmen viikon päästä juostavaa SM-kisaa. Ja lisäksi pitäisi löytää juoksukunto!




tiistai 18. toukokuuta 2021

Lähti kuin raketti

Ensimmäinen vaimoni on kärsinyt veren hemoglobiinin huonoista arvoista.

Terveyskeskuksen omalääkäri määräsi hänet kiireellisesti tutkimuksiin. Viime viikolla otettiin parit tutkimukset, joissa ei löytynyt mitään syytä mahdollisiin vuotoihin suolistossa, ne saattavat aiheuttaa huonot arvot – ne kun olivat alle sadan.

Eilen kuskasin hänet kaupunginsairaalaan, jossa tehtiin tänään tähystys paksusuoleen.
Suoli ensin tyhjennettiin eilen ja tänään putipuhtaaksi.

Iltapäivällä oli vuorossa tähystys. Muuten kaikki oli hyvin, mutta sieltä löytyi sormen pään kokoinen polyyppi. Sen lekuri poisti. Kun kamera oli poistettu, lääkäri kehotti potilasta poistamaan ilmaa mahdollisimman reippaasti - käytti kyllä sanoja pieraise niin kovaa kuin pystyt. Ulla teki työtä käskettyä ja sai ammuttua polyypin pihalle. 

Ja totesi lääkärille, että sehän lähti sieltä napakammin kuin Elon Muskin kuuraketti. Lääkäri ja kaksi sairaanhoitajaa olivat räjähtäneet nauruun.

Vielä kun hän lähti takaisin huoneeseensa, henkilökunta oli hekottanut. Ulla epäili, että juttu jää kiertämään sairaalan kahvipöytäkeskusteluun!

Hyvä, että syy veren huonouteen löytyi, pitää vielä uskoa, että kasvain on hyvänlaatuinen.

Polyyppi lähti kuin avaruusraketti! 💥



sunnuntai 16. toukokuuta 2021

Rappiourheilija

Jo useamman viikon olen tuntenut olevani hemmetin huonossa kunnossa. En varsinaisesti sairas, mutta en ihan tervekään.

Lenkillä olen käynyt säännöllisesti, mutta palautuminen on ollut hakusessa.
Hiukankin kovemman lenkin jälkeen seuraava päivä on ollut raskas, eikä mieli ole tehnyt edes kävelylenkille.
Uskollinen valmentajani Garmin on silloin kehottanut tekemään hyvin kevyen puolen tunnin juoksulenkin tai hieman kovemman rutistuksen jälkeen pitämään lepopäivän.

Kolme vuotta sitten ennen akillesvammaa kaikki oli toisin. Näitä lenkkejä mitä nyt juoksen olisi silloin voinut tehdä kaksi päivässä peräkkäisinä päivinä.

Akilles ei enää vaivaa mitenkään, joten jos en ole sairas, niin sitten kaikki johtuu vanhenemisesta. Sitä on pahuksen ikävä myöntää – edes itselleen. 😖

Tänään Garmin ehdotti, että teen kunnon verryttelyn jälkeen kahdeksan kahden minuutin vetoa vauhdilla 5.50/km. Jokaisen välissä palautus 2 min kävellen ja hölkäten vauhdilla 8.50/km.
Ne menivät ihan kohtuullisesti. Vetojen vauhti oli sitä mitä Garmin pyysi. Vetojen keskipulssi oli 148 ja maksimi 154. Kun absoluuttinen maksimini lähentelee 170, niin varaa jäi vielä paljon.

Sitten kun nuo vedot pystyy vetämään tuolla sykkeellä vauhtiin 5.20/km, niin voisi olla tyytyväinen.



perjantai 14. toukokuuta 2021

Nyt tuli kesä!

Palattiin tänään kaupunkiin.

Hieno viikko on takana – tosin siinä se Suomen kesä taisi olla. Huomenna sataa ja lämpötilat normalisoituvat.

Mutta kun kylmän kevään jälkeen tulee kolmen päivän helle, niin luonto herää.
Koivut vihertävät, voikukat peittävät pientareet keltaisena mattona, pääskysetkin jo lentelevät, käki kukkuu jne.

Alkoi olla jo niin tukalaa, että uskalsin ääneen toivoa syksyn pian tulevan.
Huomenna voin sitten todeta, että ääneni on kuultu!

Uusi riistakamerani oli ensimmäisen yön lähimetsässä. Mikään luonnon ihme ei sen ohi mennyt. Lukuun ottamatta minua, sen kuvan kamera lähetti sähköpostiini puolen minuutin viiveellä.
Seuraavaksi yöksi vein laitteen hiukan paremmille paikoille, mutta ainakaan ensimmäisenä vuorokautena ei kuvia tullut.

Piti siis ihan perinteisellä kameralla kuvata pöntöissä pesintää aloittelevaa kirjosieppoa. Kiva sitä on seurata. Mutta helpompaa olisi katsella harmaasiepon pesintää, se kun ei ihmistä pahemmin kainostele.

Kirjosieppo on arka lintu ja tarkkailee herkeämättä ympäristöään

Myös pois lähtiessään se varmistaa ympäristön turvallisuuden

Venäjän metsäpalot tekevät iltaruskoista näyttäviä.


keskiviikko 12. toukokuuta 2021

Käki kukkui ja käärmeet liikkuvat

Nyt tuli kesä. Täällä aavan meren lähelläkin lämpötila nousi lähelle hellerajaa.

Aamulla tappelin uuden riistakameran kanssa. Se on sellainen, joka lähettää kuvan heti sähköpostiini, kun eläin on kävellyt kameran ohi.

Näin jälkeenpäin ajatellen sen ohjelmoiminen kuntoon oli aivan helppoa. Mutta kun sitä ensimmäisen kerran tekee, niin monta oli mutkaa matkassa. Lisäksi siihen ostamani nettiliittymä ei ollut vielä valmis vaan jouduin ottamaan yhteyttä operaattoriin. Mutta valmista tuli ja taas saa kulkea rinta rottingilla hetken aikaa.

Lisäksi piti asentaa uusi astianpesukone – se, jonka takia eilen lähdimme kaupunkiin. Se oli selkeää pässin lihaa, mutta aikaa siinäkin kului. Lopputulos oli hyvä ja testipesu osoitti, että nyt kone tekee parempaa jälkeä kuin Lainema.

Autoin hiukan myös Ullaa, hän istutti perunoita ja tarvitsi siinä touhussa avukseen voimaa – järkeä hänen mukaansa ei enempää tarvinnut.

Sitten lähdin juoksulenkille. Runsaan seitsemän kilometrin lenkki sujui helpohkosti alle seitsemän minuutin km-vauhtia. Syke vaan lopussa nousi aika korkealle. Saattaa olla hyväkin, että pumppu alkaa kiertää hiukan nopeammin. On ollut pitkään sellainen tunne, että jonkinlainen sykejumi on olemassa, vaikka mitään ylikunnon oireita ei olekaan.

Myös käki ilmoitti kesän tulleen, sen kukunta oli vielä aika hentoa. 

Ja lenkillä näin kesän ensimmäisen käärmeen. Se oli rantakäärme ja varsin kuollut maantiellä. Joku oli ajanut sen yli, kyseessä oli vielä hyvin nuori käärme.

On se maar niin nätti!

Joku oli ajanut rauhoitetun tarhurin yli.

Harvinainen lämpötila tänä keväänä.



Linnut saapuivat!

Tähän saakka on kärvistelty kylmässä kesäsäässä.

Eilen kaikki muuttui, helleraja rikottiin mantereella ja täällä Nauvossakin päästiin reilusti yli kahdenkymmenen asteen.

Heti aamulla kirjosieppo rakensi pesää puron rannassa olevaan pönttöön.
Hain kameran ja kuvasin sitä työntouhussa.

Kun palasin takaisin mökille taivaalla oli komea näytelmä. Merikotka kierteli juuri yläpuolellani ja varis lensi sen yläpuolella ja hyökkäsi useaan kertaan sen selkään.
Käsittämättömän suuri on näiden kokoero – ei se variskaan ihan pieni lintu ole.

Myös harmaahaikara suoritti ylilennon, mutta sitä en saanut filmattua.

Sen sijaan kun kävimme kaupungissa hakemassa uuden astianpesukoneen, niin lauttarannassa oli joukko uroshaahkoja kuin tarjottimella.

On se kaunis!

Varis hyökkää saaliin kimppuun.
Vai onko se sittenkin korppi?

Kirjosieppo tarkistaa olenko puhdistanut pöntön riittävän hyvin!

Pian alkaa leikki. 
Vai onko se niin, että varis puolustaa reviiriään.




tiistai 11. toukokuuta 2021

Onneksi on vaimo!

Tämä korona-aika on haastavaa.

Viime syksynä Ulla löysi netistä erikummallisen härvelin, jota markkinointiin lamppuna. Vaimon mielestä se soveltui erinomaisen hyvin kesämökkimme keittiöön.
Kerroin oman mielipiteeni hässäkästä, kun se saapui perille.

Eilen sähköopiskeluista innostuneena päätin yrittää sen asennusta kattoon. Tosin epäilin, ettei se onnistu, kun sähkökytkentä pitää tehdä katon rajassa. Laskin, että kaksi kättä tarvitaan lampun nostamiseen ja toiset kaksi sähköjohtojen asentamiseen.

Kahteen kertaan laskin käsieni lukumäärän, niitä oli minulle annettu vain kaksi. Jo Konstan Pylkkerö aikoinaan kaipasi välikäsiä, niitä olisi tarvittu, kun Ulla ei enää pysty auttamaan näissä asioissa.

Riittävän kauan kun fundeerasin asiaa sormi suussa, löysin ratkaisun.

Tällaisella lihashallinnalla ja tasapainolla onnistuin. Tosin taistelun jälkeen kaikki lihakset selässä olivat kuin tulessa. Apuun oli kutsuttava Burana 800, sen avulla pystyin illalla nukkumaan ja aamulla olin niin notkea, että yletyin sormillani jo polviin asti.

Lampun mukana tuli kuusi LED-lamppua teholtaan 7 W. Ilmeisesti härveli on tarkoitettu ripustettavaksi keskisuuren kirkon ainoaksi kattolampuksi. Nimittäin yksi lamppu riitti mainiosti keittiön valaisuun.

Vaimon mielestä tämä on kaunis ja käytännöllinen. 👵
Asiasta on kahden hengen yhteisössämme kaksi mielipidettä. 👴



maanantai 10. toukokuuta 2021

Sähköoppia ikä kaikki.

Tänään jouduin opiskelemaan käytännön sähköoppia.

Ulla sai lahjaksi tänne mökille astianpesukoneen joskus 15 vuotta sitten. Se on pelannut tähän asti ihan kiitettävästi – en ole joutunut käsin tiskaamaan astioita lahjan jälkeen.

Mutta tänään tiskauksen alettua paloi proput. Ei siis minulta vaan sähkökeskuksesta. Meillä on automaattisulakkeet, mutta ne olivat kaikki oikeassa asennossa.

Mutta sieltä löytyi sellainen sininen sulake, se ei ole ennen lauennut.

Kaiken tietävä Google kertoi, että se on vikavirtakytkin. Googlesta sain myös tietää, että se on laukaistava pari kertaa vuodessa, jotta se toimisi moitteettomasti.
Siellä se on kaapissa saanut olla herran rauhassa jo noin 20 vuotta ja hyvin vielä pelasi.

Sen sijaan astianpesukone ei pelaa hyvin. Se on tullut tiensä päähän. Tai paremminkin se tulee tiensä päähän, kun sen luovutan Turussa Verkkokaupan tiskille ja haen sieltä tilalle uuden ehomman.

Mutta nyt piti tiskata käsin. Hallituksen puheenjohtaja totesi kannustavasti, että tänään tuli vuosiin puhtaimmat astiat meidän astiakaappiimme. 

Sininen namiska on vikavirtakytkin ja valkoinen T-nappula on testausta varten.
Tiedoksi, että sitä pitää painaa ainakin kaksi kertaa vuodessa.
Ei joka 20. vuosi, kuten minä olen tehnyt! 😋


Äitienpäivä

 Äitienpäivä tuli ja meni.

Me saimme Nauvoon vieraaksemme Juhan ja Annan sekä tietenkin Gaian, se olikin paras äitienpäivälahja Ullalle.

Vieraat toivat tullessaan ainekset herkulliseen ateriaan, meillä oli jääkaapissa odottamassa piiska uruguaylaista sisäfileetä. Juha toimi keittiömestarina – onneksi hän on perinyt taidon äidiltään eikä minulta.
Ruoka oli hyvää, seura mitä parasta eikä ruokajuomana toiminut kuohuviinikään aiheuttanut reklamaatioita.

Päivänsankari ei ole kovin halukas esiintymään valokuvissa joten keskityin koiran kuvaamiseen.
Nopea kamera sai sen vangittua filmille.

Gaia vauhdissa

Välillä pompitaan paikallaan

Tällaisen kuvan saaminen pennusta vaatii suurta kärsivällisyyttä!


sunnuntai 9. toukokuuta 2021

Hirvijahti

Tulimme eilen parin viikon tauon jälkeen eilen Nauvoon.

Matkalla poikkesimme K-kauppaan ostamaan Bagar Bengtsin viinereitä. Nautimme ne kahvin kanssa heti perille päästyämme.

Sen jälkeen kävin hakemassa riistakameran metsästä, se oli tien toisella puolella. Siellä on ollut aina runsaasti peuroja ja joskus harvoin myös hirviä.
Kuvia oli runsaasti mutta suurin osa heikkolaatuisia. Yhden videon sain hirvestä, joka asteli rauhallisesti kalliolla.

Toisessa kolme peuraa eteni poispäin kamerasta, yksi oli jäänyt jälkeen ja se hyökkäsi eteenpäin saadakseen muut kiinni.

Vielä ei ilmaa voi kutsua kesäiseksi, päinvastoin kymmenen asteen lämpötila ja kostea tuuli tekivät ilmasta varsin hyisen.

Hirvi aamulenkillä

Kolmas pyörä vaunuissa?

perjantai 7. toukokuuta 2021

4747

Sanotaan, että ikä on vain numeroita.

Mutta on se paljon muutakin – valitettavasti!


Nuorella ihmisellä aivoista lähtee mielettömästi käskyjä käden ja sormien lihaksille. Ja sormet tarttuvat kaikkiin esineisiin ja toimittavat ne oikeassa asennossa oikeaan paikkaan. Käyttäjän ei tarvitse kiinnittää huomiota liikkeiden käskytykseen – ne tulevat automaattisesti oikein ja tarkasti.


Mutta näillä vuosilla on alkanut tulla runsaasti hiekkaa rattaisiin. Sormien lihakset kyllä vieläkin toimivat mutta ajoitus aina välillä pettää. Tavarat putoilevat, kun se automaattikäsky tulee perille vääräaikaisesti.


Samaa tapahtuu jalkojen kanssa. Alvariinsa jalka tulee maahan väärään aikaan väärässä paikassa ja jalkojen kannattelema torso tuppaa horjumaan kuin heikkomielinen heinämies.


Vielä kymmenen vuotta sitten aivoihin upotettu kartta toimi kuin junan vessa. Jos olin lähdössä johonkin paikkaan toisella puolella kaupunkia tai toiselle puolelle Suomea, niin istuin autoon ja lähdin ajamaan. Alitajuisesti tiesin, mikä oli paras reitti, lähdin sitten Länsikeskukseen tai Joensuuhun. Perille tulin täysin ajattelematta asiaa lähdön jälkeen.


Nyt kun istun kuskin paikalle, niin pitää pitää lyhyt hiljainen hetki ja antaa kompuutterin kelata sitä korvien välissä olevaa karttaa. Kartta taitaa olla hiukan rutussa, kun vuosi vuodelta fundeerausaika pitenee.


Toisaalta – ikä on numeroita. Mulla numerofriikillä on kesällä tärkeä päivä. 4.7.47 syntynyt kun täyttää 74.

Olen ajatellut ulkoilla silloin duathlonin. Pyöräilen 47,47 kilometriä aikaan 2.47.47 ja juoksen 74 kymmenesosakilometriä aikaan 47.47!

torstai 6. toukokuuta 2021

Katto valmistui

Kaksi viikkoa sitten maanantaina aloitettiin paritalomme katon uusiminen.

Kaksi eestiläistä miestä tulivat paikalle ja aloittivat kaiteiden pystytyksen suojakseen.
Kun sää oli ihanteellinen, niin joka päivä miehet tulivat paikalle ja aloittivat kolistelun katollamme kello kahdeksalta.

Poikkeuksen tekivät Vappupäivä ja sunnuntai, silloin työt alkoivat vasta kymmeneltä.
Neljän aikoihin he pakkasivat tavaransa ja lähtivät koteihinsa. He nimittäin asuvat vuoden ympäriinsä Suomessa ja puhuvatkin ihan hyvää suomea. Tosin käytävät kieltämme harkitusti, pelkäävät tällaista eläkeläisäijää, että sen kanssa jää suustaan kiinni ja työt kärsivät. Ja suomalaisugrilaiseen tapaan eivät ole mitään smalltalkin mestareita.

Ensimmäinen sade työmaalla alkoi eilen iltapäivällä. Harjapelti oli silloin vielä kiinnittämättä. Mutta äkkiä sekin oli asennettu. Poikkeuksellisesti työt jatkuivat aina kuuteen asti.
Silloin katto ja rännitkit olivat valmiit ja meidän pihammekin siistitty.

Naapurin päädyssä oli vielä jonkin verran puutavaraa ja kaiteiden kiinnityselementtejä.
Tänään sataa joten herrat taitavat siirtyä seuraavan paritalon kimppuun vasta vapaapäivän jälkeen.

Asiallisia ammattimiehiä nämä kaverit olivat ja työn jälki ansaitsee kyllä kiitoksen.

32 vuotta vanhalle talollemme on nyt laitettu alakerta eli salaojat kuntoon kolme vuotta sitten. Ja nyt on katto uuden veroinen, joten hyvä meidän on tässä asustella kunnes viikatemies tulee ja korjaa sadon.
Ja riittää tässä asuntoa vielä meidän jälkeemmekin.



Katto on kaunis eikä talo muutenkaan ole häpeäksi omistajilleen.

maanantai 3. toukokuuta 2021

Rankka työpäivä

Tänään koitti sellainen harvinaisuus, että lähdin töihin.

En nyt sentään kuukausipalkkalaiseksi vaan urakkahommiin.
Juhalla on pihallaan kasa mäntyrankoja ja herkkänä hetkenäni lupasin mennä tekemään niistä klapeja.

Olin aamulla yhdeksältä Paraisilla työhousut jalassa ja hanskat käsissä.
Moottorisahan akku oli talven jäljiltä huonommassa hapessa kuin työntekijä. Kun oli vartin sahannut, akku loppui. Vein sen lataukseen ja aloin halkaisemaan viime vuosia mäntyjä. Hieman työläästi ne halkesivat. Syy lienee ollut voiman ja taidon puutteessa.

Kun sain ne halottua, menin tarkistamaan akun tilanteen – se oli heikko.
Mutta talosta löytyi verkkovirralla toimiva moottorisaha, joten työ jatkui.

Pidin yhden kahvitauon, mutta muuten tein varsin ahkerasti töitä puoli yhteen asti. Siivosin jälkeni ja poistuin väsyneenä mutta onnellisena.

Työnantaja oli ystävällinen ja kannustava. Sekä herra että rouva vierailivat työmaalla ja kehuivat aikaansaannostani.

Puolet urakasta jäi vielä tekemättä. Lupasin tulla tekemään sen myöhemmin – sitten kun selkäni on palautunut tästä ja oikean käden hauiksessa löytyy pientä kipinää työntekoon. Nyt on kyllä takki tyhjä, raskaampaa tämä oli kuin puolimaratonin juokseminen.

Lähtötilanne

Päivän saalis

On tuo pino hieman alentunut


sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Perhekeskeisyyttä

Meitä Ullan kanssa ovat miniät kiitelleet siitä, ettemme pahemmin häiritse ja ota kantaa heidän perheensä elämään.

Se voi olla kehua, mutta saattaa siellä piillä pientä piikkiä, että voisi lapsiensa perheistä hiukan enemmän huolta kantaa ja yhteyttä pitää.


Vappuviikonloppuna yritimme korjata tilannetta.


Vappupäivänä kävimme tervehtimässä nuoremman poikamme perhettä. Saimme kutsun tulla maistamaan heidän pizzauuninsa tuotteita. Se oli sellainen kaasulla lämmitettävä uuni. Ihmeen herkullisia pizzoja Juha sieltä loihti. Mennen tullen voitti Kotipizzan tuotteet – tosin joidenkin mielestä se ei paljoa vaadi.


Minä kävin tekemässä Gaian kanssa kävelylenkin ja ihailemassa sellaista aluetta, jolla en ole ennen käynyt. Siellä oli vieri vieressä kymmenittäin upeita omakotitaloja. Tosin ne ovat kaikki kesämökkikäytössä.
Jossakin kirjassa kerrottiin, että on Suomi köyhä, siksi jää. Ei siltä kyllä näytä tuolla Airiston lomakylän tienoilla.


Ja seuraavana päivänä suuntasimme Tampereelle. Siellä juhlittiin pojantyttären Amalian syntymäpäiviä. Neiti täytti kolmetoista vuotta.


Sielläkin saimme lounaan ja monipuolisen kahvitrahteerauksen sen päälle. Mukanamme oli sisareni Maija, hän kun on Amalian kummitäti. Maijalla on runsaasti kummilapsia. Vanhin lähentelee jo kuuttakymmentä ja Amalia on nuorin heistä.


Matkalla sain hieman moitetta vaimolta Seat Aronan ahtaudesta.
Se vaan on niin, että montaa kertaa sellaista mielipidettä ei tarvitse vaimonkaan esittää. Siinä tulee nimittäin autonvaihto aika vikkelästi meikäläiseltä tehdyksi.


En ole kyllä vielä edes väriä päättänyt, joten kyllä siihen vaihtoon on piiiitkä matka! 😍