4747

Sanotaan, että ikä on vain numeroita.

Mutta on se paljon muutakin – valitettavasti!

Nuorella ihmisellä aivoista lähtee mielettömästi käskyjä käden ja sormien lihaksille. Ja sormet tarttuvat kaikkiin esineisiin ja toimittavat ne oikeassa asennossa oikeaan paikkaan. Käyttäjän ei tarvitse kiinnittää huomiota liikkeiden käskytykseen – ne tulevat automaattisesti oikein ja tarkasti.

Mutta näillä vuosilla on alkanut tulla runsaasti hiekkaa rattaisiin. Sormien lihakset kyllä vieläkin toimivat mutta ajoitus aina välillä pettää. Tavarat putoilevat, kun se automaattikäsky tulee perille vääräaikaisesti.

Samaa tapahtuu jalkojen kanssa. Alvariinsa jalka tulee maahan väärään aikaan väärässä paikassa ja jalkojen kannattelema torso tuppaa horjumaan kuin heikkomielinen heinämies.

Vielä kymmenen vuotta sitten aivoihin upotettu kartta toimi kuin junan vessa. Jos olin lähdössä johonkin paikkaan toisella puolella kaupunkia tai toiselle puolelle Suomea, niin istuin autoon ja lähdin ajamaan. Alitajuisesti tiesin, mikä oli paras reitti, lähdin sitten Länsikeskukseen tai Joensuuhun. Perille tulin täysin ajattelematta asiaa lähdön jälkeen.

Nyt kun istun kuskin paikalle, niin pitää pitää lyhyt hiljainen hetki ja antaa kompuutterin kelata sitä korvien välissä olevaa karttaa. Kartta taitaa olla hiukan rutussa, kun vuosi vuodelta fundeerausaika pitenee.

Toisaalta – ikä on numeroita. Mulla numerofriikillä on kesällä tärkeä päivä. 4.7.47 syntynyt kun täyttää 74.

Olen ajatellut ulkoilla silloin duathlonin. Pyöräilen 47,47 kilometriä aikaan 2.47.47 ja juoksen 74 kymmenesosakilometriä aikaan 47.47!