keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

Puusavotta

Keväällä kävin Juhan luona tekemässä puusavottaa.

Silloin homma jäi puolitiehen, voimat loppuivat kesken.

Tänään jatkoin työntekoa. Oli mukavan lämmin päivä, lämpötila jäi niukin naukin alle 25 asteen.
Naapuri, jolta kävin noutamassa pöllin halkaisualustaksi, ehdotti, että ottaisin lainaksi hänen halkaisukoneensa. Kerroin, että olen fuskannut liikaa ylävartalon lihasten kuntoutusta, joten jatkan työtä käsivoimin.

Puuta oli kuution verran, sähkösahalla sen katkoin ja käsivoimin halkaisin. Tehollista työaikaa kului kolme tuntia. Puu oli viime vuonna kaadettua saariston kitukasvuista mäntyä. Se hankaloitti hieman halkaisua.

Parin tunnin jälkeen hauikset olivat hyytelönä ja mielessä kävi, että miksi piti torjua halkaisukoneen lainaaminen!
Eilisen hellesuunnistuksen ja tämän urakan jälkeen alkoi takki olla täysin tyhjä.

Vaikka sain isännältä urakan jälkeen kunnon aterian, niin paluumatkalla alkoivat silmät painua kiinni. Pääsin sentään ehjänä kotiin lepäämään.

Pino odottaa työntekijää.

Valmista tuli!


tiistai 29. kesäkuuta 2021

Satarastit - Ankka

Parkkipaikka oli Ankan louhoksella rastinumeron 8 yläpuolella, louhos on nykyään vuori, kun sinne on ajettu maamassoja.

Kootut selitykset:

K-1: Ensimmäiset sadat metrit olivat viidakkoa, paljon kasvillisuutta, kaatuneita puita ja pohjalla reikiä, joihin jalka jäi kiinni. Sitten hiukan helpotti, mutta juoksuaskelia ei pystynyt ottamaan. Rastille sukkana.
1-2: Hiukan mutkitellen, mutta koko ajan kartalla.
2-3: Hiukan houkutteli jatkaa polkua sähkölinjalle asti, mutta pelkäsin, että siellä on vielä huonompi pohja edetä. Vieläkään ei pystynyt ottamaan juoksuaskelia.
3-4: Helppoa kuin heinän teko:
4-5: Pikku hiljaa mäen päälle, siellä avokalliolla ensimmäiset varovaiset juoksun tapaiset askeleet.
5-6: Kiersin oikealta, kun siellä näytti kulkevan polku. Aina välillä se uran löysinkin, mutta ura oli niin viidakoitunut, ettei sitä ollut apua vauhdin pitämiseen. Rasti löytyi edelleen ihan sukkana.
6-7: Ensin avointa hakkuuaukeaa lounaaseen. Maastopohja täynnä hakkuujätettä - siellä ei pystynyt edes kävelemään. Konttaus lienee oikeampi kuvaus etenemisestä. 27 asteen helle alkoi kuivattaa suun ja jopa tällainen läskimooses kärsi lievästä nestehukasta. Ennen rastipisteen kumparetta oli toinen kumpare ja pitihän se kiertää rastilippua etsien. Se olikin ainoa rastimoka. Tosin siinä vaiheessa totesin itselleni, että suurin moka oli lähteä tähän maastoon suunnistamaan.
7-8: Tällä välillä sain kiinni ikäiseni nuorukaisen, hän siis käveli jopa hitaammin kuin minä. Ohitin hänet kun käännyin 8:n vierestä ylös mäkeen. Hän jäi peesiin.
8-9: Kinkkinen rinnerasti. Suunnalla ja tuurilla (taidolla?) suoraan rastille.
9-10: Kinkkinen rinnerasti. Suunnalla ja tuurilla (taidolla?) suoraan rastille. Kun tämän teki toisen kerran peräkkäin, tuli mieleen, että ihan pelkkää tuuria se ei voinut olla!
10-M: Alas polulle. Se oli juostavaa polkua ja maaliin huumaavaa vauhtia?

Ohittamani nuorukainen tuli perässäni maaliin. Juttelimme autolle mennessämme. Hän totesi, että olipa ne kaksi rinnerastia tänään helppoja - kun muisti pitää sen kymmenen metrin etäisyyden edellä kulkevaan!

Taisin tehdä suunnistusurani hitausennätyksen, 19 min/km.
Ja pummeja ainoastaan se yksi pariminuuttinen.


Ratsastamassa

Paluu saaresta tapahtui sunnuntai-iltapäivänä.

Olimme lauttajonossa klo 15.40.
Takavuosina se olisi tiennyt parin-kolmen tunnin jonotusta lautalle. Nyt pääsimme lauttaa tasan neljältä. Kolme lauttaa oli liikenteessä ja iso hybridilautta lastaa melkein kahden edestä kerralla sisään.

Tietysti tämä korona-aika aiheuttaa myös liikenteen tasaantumista, mutta silti olimme hieman ihmeissämme.

Eilen vein Ullan Maskuun, hänellä alkoi kahden päivän ratsastusleiri. Se tapahtuu niin, että kahtena aamupäivänä hän ratsastaa ihan oikealla hevosella ja iltakahtena päivänä sellaisella simulaattorilla. Toivottavasti pysyy hevosen selässä ja tulee kotiin toimivana yksikkönä!

Simulaattorissa



Tällaisella simulaattorilla Ulla siis ratsastaa.
HUOM: kuvassa ei ole Ulla!


lauantai 26. kesäkuuta 2021

Juhannus

Aatto sujui rauhallisesti.

Aamulenkin jälkeen suunnittelimme, miten juhlistamme keskikesän juhlaa. Päätimme olla isommin juhlimatta. 

Kiersimme jo Vandrockin edellisenä päivänä.

Juhannustaikojakaan ei tarvitse tehdä.
Joten keskityimme syömäpuoleen. Kun tuo juomapuoli ei ole enää oikein hallussa. Tai on siis hallinnassa.

Lipun nostimme salkoon klo 18.00, jonka jälkeen siirryimme ruokailun pariin.
Makkaran sijasta grillasimme uruguaylaista sisäfileetä ja kasvisnyyttiä. Homma ei mennyt kuin Strömsössä. Nyytti jäi kylmäksi ja jouduin laittamaan sen takaisin grilliin. Pihvit käärin alumiinifolioon ja laitoin takaisin grilliin. Operaatio muutti mediumpihvit medium+ tasolle.

Kellon lähestyessä yhtätoista päätimme lopettaa rajun juhlimisen ja siirryimme unten maille. Johan se oli aurinkokin laskemamassa!

Sen verran oli tuulenvirettä, että lippu heilahti!

Merihanhi ja jälkikasvu

Joutsenia täällä on runsaasti

Silkkiuikku pariskunta lahdellamme

Vandrockin rantakallioita

Selkälokki ja runsaasti rakkolevää


torstai 24. kesäkuuta 2021

Erilainen Juhannus

Meille on tulossa hieman erilainen Juhannus.

Janin porukka joutui peruuttamaan tulonsa, koska he ovat käyneet ravintolassa, jonka henkilökunnassa oli koronatartunta.
Ja Ulla on menossa ensi viikolla sairaalaan, eikä sinne passaa mennä, jos on ollut tekemisissä koronaan altistuneen kanssa.

Joten vietämme tämän juhlan ihan kahdestaan. Eipä se nyt maata kaada – olemme tässä totutelleet viettämään aikaa kahdestaan jo puolitoista vuotta. Lastenlapsiakaan emme ole sinä aikana pahemmin nähnyt. Onneksi meillä sekä lapset että lapsenlapset tulevat mainiosti toimeen ilman meitä. Ja mekin kyllä kestämme tilanteen.

Mutta yli viidenkymmenen vuoden yhteiselomme aikana tämä ensimmäinen Juhannus kun emme ole jossakin kylässä tai meille ei ole tulossa ketään vieraaksi.

Minä suoritin aamulenkin pyöräillen, tein 30 kilometrin reissun rauhallisesti.

Saaristotiellä oli runsaasti liikennettä, isompi virta kulki kohti Korppoota. Tästähän voisi tehdä gradutyön ja tehdä uraauurtavan päätelmän, että ennen juhlapyhää liikennevirta on kaupungista poispäin ja pyhän päinvastoin. Vai onko mahdollista tehdä näin rohkea päätelmä yhden pyörämatkan jälkeen?



keskiviikko 23. kesäkuuta 2021

Puolimaraton

Olen legendaarisen juoksuseuran Finnish Marathon Runners jäsen – ihan sen toiminnan alkuajoista alkaen.
Varmaankin siitä syystä, että seurana perustajajäsen ja vetäjä on naantalilainen Janne Klasila. Hän on ultrajuoksijoiden parhaimmistoa Suomessa.

Eilen illalla tuli jäsenkirje seurasta.
Siinä kerrottiin, että kaikki seuran jäsenet, jotka kuuluvat juniorisarjoihin yli 60 v, saavat ilmaisen osallistumisen Kaarinan Syysmaratonille ja vapautuvat näin kisan aikaisista toimitsijatehtävistä.

Ensimmäinen Kaarina maraton juostiin kymmenen vuotta sitten ja silloin olin mukana juoksemassa maratonin. Aikani oli 4.50.32, ja se oli vuoden paras aika. Sinä vuonna taivalsin viisi maratonia.

Tänä vuonna en juokse maratoneja, mutta nyt ilmoittauduin puolikkaalle.
Ilmoitin tavoiteajakseni palindromiajan 02.22.20.

Se tarkoittaa km-aikaa 6.45 ja se on kyllä aika vaativa aika tämän ikäiselle ja -kuntoiselle nuorukaiselle.

Tulta päin!

Kävin tänään aamulenkillä. Lenkin jälkeen Garmin antoi arvion kunnostani. Puolikkaan ennuste oli 2.33.02. Ja Garmin antaa minulle pitkille matkoille liian hyvän ajan, joten töitä on tavoitteen saavuttamiseksi tehtävä.
Paljon!

Kuva on kymmenen vuoden takaa.
Kaarinasta en löytänyt kuvaa, tämä on Itämeri-maratonilta Hangosta.



tiistai 22. kesäkuuta 2021

Paluu työsiirtolaan

Saavuimme jo eilen tänne paratiisiin viettämään Juhannusta.

Runsaan viikon poissaolon jälkeen en päässyt makaamaan divaanille lukemaan kirjaa ja siemailemaan sivistyneesti punaviiniä kristallilasista.

Ei, ei ja ei. Ensin piti ajaa tiet ja polut sekä niittää raivaussahalla polkujen vierustat. Kun lämpötila on yli 25 astetta ja aurinko helottaa siniseltä taivaalta, niin mieleen juolahti monta sanaa, joissa mainittiin taivaan isän vastustajan nimi.

Ja kun odotamme Juhannukseksi vieraita, niin piti käydä avaamassa vierasmajan ovi ja suorittamassa kevätsiivous. Tosin kun eilen oli kesäpäivän tasaus, niin sitä voinee kutsua myös syyssiivoukseksi. Syyssiivouksen teki miellyttäväksi mökin lämpötila – se ylitti reippaasti 40 astetta.

Kun sain nämä raastavat työt tehtyä, niin ensimmäinen vaimoni oli laittanut perunat likoon ja kehotti minua pesemään ne. Tosin hän varoitteli helteen vaaroista ja kehotti aterian valmistuksen jälkeen lepäämään – hänellä ei kuulemma olisi varaa menettää hyvää työmiestä sydänpysäykseen.

Lupasin harkita lepoa sitten kun työt on tehty.
Hain myös verkkoikkunan keittiöön, sen avulla pystyy hieman alentamaan huoneen lämpötilaa.
Etsin makuukammariin vastaavaa, mutta sitä en löytänyt. Sen sijaan löysin ikkunapokan, joka sopi siihen paikkaan. Se oli ilman hyttysverkkoa, mutta sellainen löytyi pohjattomista varastoistamme. Kätevästi suoritin verkottamisen. Kaunista siitä ei tullut, mutta ajoi asiansa.

Illalla lämpötilan hieman laskettua jaksoin raahautuu puuceen huoltotöihin. Siellä kun oli alusastia täyttymässä ja kaipasi tyhjennystä. Tähän työhön ei vaimo minua patistanut, hänellä on käytössä polttava vessa.

Kymmeneltä olin niin valmis, että jätin katsomassa suomen ottelun jalkapallon EM-kisoissa. Kaikki tiesivät, että turpiin tulee, kun yhtä maalia pelataan. Eikä yläkerran isäntä kehtaa joka kerta tuuperruttaa vastustajan miestä niin, että Suomi voittaisi.

Viikonlopun suunnistukset olivat tehneet tehtävänsä.
Garminin mukaan minun olisi pitänyt levätä Juhannusaattoon asti.

Peura menee

Hirvi tulee


sunnuntai 20. kesäkuuta 2021

Suunnistus Sauvossa

Jälleen tänään pääsin suunnistamaan.

Helle jatkui ja takki oli tyhjä jo lähtökarsinassa.
Hiukan tuli hoiperreltua rastiväleillä, pummien kokonaissumma lienee ollut lähes viisi minuuttia.

Mutta hakivat ne muutkin, lämmin ei sovi kaikille. Tänään sijoitus 17/27.



lauantai 19. kesäkuuta 2021

Helvetinkorvessa

Suunnistuskilpailut Salossa. Angelniemen Ankkuri järjesti kisan Helvetinkorvessa. Maasto ei kyllä ollut mitenkään helvetillistä.

Kun lämpötila oli jo aamulla klo 11.07 jolloin lähdin kisaan, noin 25 astetta, niin vanha otti rauhallisesti, ainakin alun.

K-1: Lyhyt väli tarkasti ja hiljaa, seurauksen väliajoissa toiseksi paras sijoitus minulle tänään
1-2: Ajauduin oikealle, mutta olin kartalla. Suolta suunta rastille. Virhe 20 s.
2-3: Ei varsinaista virhettä, mutta kunto oli jo loppu tässä vaiheessa. 2 min mun jälkeen lähtenyt meni ohi kevyellä askeleella. Ja katosi äkkiä horisonttiin.
3-4: Suoralla suunnalla rastiväli, puolen välin jälkeen turhaa hidastelua selvässä paikassa. Virhe 10 s.
4-5: Sain tällä välillä parhaan rastivälisijoituksen 13/28. Löysin tien ylityksen jälkeen polun alleni.
5-6: Kiersin tiheiköt vasemmalta, mutta tein pienen mutkan rastilla. Virhe 20 s.
6-7: Suunta vei oikealle, taas koukku. Virhe 30 s.
7-8: Juoksuväli - mulle melkein kävelyväli.
8-9: Välin alku meni ihan OK, mutta rastimäessä alkoi epäröinti ja hidastelu. Ei ollut oikein suunnitelmaa, miten rasti olisi pitänyt ottaa. Virhe 60 s (ainakin!).
9-M: Hiljaa hyvää tulee?

Sijoitus 18/28 - virheettömällä suorituksella pari sijaa korkeammalla.
Tarttis alkaa treenaamaan!

Maksimisyke nousi 167:ään. En tiennyt, että se noin ylös enää nousee!

Kartta ja reitti


perjantai 18. kesäkuuta 2021

Urospeura esittelyssä

Lämpötilat alkavat nousta ja huomenna ylitettäneen kolmenkymmenen asteen raja.

Siinä lämmössä tarkenee huomenna suunnistaa metsässä ihan lyhythihaisessa paidassa.

Kuinkahan mahtaa pärjätä talviturkissaan riistakameraan astellut urospuolinen valkohäntäpeura.
Lieneekö sen vasan isä?

Ainakin on kerta kaikkiaan komea otus!

Kamera esitteli parastaan, kun näki näin komean peuran!


keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Peuran vasan seuranta, kuvien kanssa

Olen onnistunut sijoittamaan riistakameran oivalliseen paikkaan.

Runsas kaksi viikkoa sitten sain kuvan valkohäntäpeurasta, joka oli viimeisillään tiineenä – ainakin päätellen vatsan koosta.

Tämän viikon ajan kuvia netin kautta lähettävä kamera on kuvannut useamman kerran valkohäntäpeuraa vasansa kanssa.

Tarkkaa päivää, jolloin synnytys tapahtui, en osaa kertoa. Ensimmäisen kuvan vasasta sain 14.6. ja siinä se näytti niin heiveröiseltä, että epäilen sen syntyneen samana tai edellisenä päivänä.

Kaksi päivää myöhemmin se näytti jo ihan reippaalta ja vahvistuneelta.
Säät ja rehevä kasvillisuus ovat suosineet kauriin kasvua.

Tiistai, bambi kävelee jo reippaasti emän perässä.

Keskiviikko, tässä näkyy vasan pilkut hyvin.

Maanantai-ilta, heiveröiseltä näyttää!

Maanantaiaamu, vasa näyttää siltä, että on vaikeuksia pysyä pystyssä?
Ensimmäinen kuva emästä ja vasasta.

Emä pari viikkoa sitten, vatsa on varsin pullea



Liukuovikaapin asennus

Ullan kaapistojen asennus tapahtui vihdoin ja viimein tänään.

Asentaja, vanha tuttu jo viime kerrasta, tuli sovitusti aamulla yhdeksän jälkeen.
Kun vanhat oli purettu pois pari viikkoa sitten, niin tänään päästiin heti tosi toimiin.

Ensin oli vuorossa sivuosan kokoaminen. Pohjalevy paikalleen ja sen jälkeen taustalevyn liimaus ja asennus. Kun päätylevyt ja vaakatasot sekä katto oli asennettu, niin rakennelma alkoi muistuttaa kaappia.

Pitkän sivun asennuskin tapahtui samassa järjestyksessä. Vain kerran asentaja joutui soittamaan tehtaalle ja ihmettelemään koneistajan aivoituksia.

Tälle sivulle asennettiin myös kymmenen kappaletta vetolaatikoita.
Kaikki alkoi olla viimeistelyä vaille valmista ja haimme autosta liukuovet.
Ne saatiin paikoilleen ja sitten ilmeni kunnon kämmi suunnittelussa. Pitkällä sivulla oli kolme liukuovea. Ne toimivat hyvin, mutta toinen vetolaatikoiden rivistö jäi sellaiseen kohtaa, että niitä ei saanut auki, vaikka ovia miten siirteli.

Jälleen soitto tehtaalle. Rauhallisesti asentaja käsitteli asiaa ja ainoaksi ratkaisuksi jäi, että vetolaatikkorivistön paikkaa siirrettiin askel vasemmalle ja siellä ollut leveämpi hyllyrivi oikealle. Siirto ei aiheuttanut meille mitään ongelmaa, mutta tunti siinä asentajalta hukkui kallista aikaa. Asentajan rauhallisuuteen löytyi selitys, hän on tuntipalkalla hommissa ja tehdas maksaa hänelle palkkaa käytetyn ajan, ei urakan mukaan.

Lopuksi hän sääti ovien oikeat asennot ja siivosi jälkensä. Hänen työtään ei voi moittia. Tehtaan edustajan suunnittelu olikin sitten sitä luokkaa, että en viitsi lähteä sitä ruotimaan!

Mutta ihme kyllä ensimmäinen vaimoni oli lopputulokseen tyytyväinen – se on aika harvinaista herkkua se.

Tässä koko komeus vastasyntyneenä.

Kuvassa näkyvä vasemmanpuoleinen vetolaatikkorivistö jouduttiin siirtämään vasemmalle.
Se oli alunperin pystylevyn oikealla puolella.





maanantai 14. kesäkuuta 2021

Ruuhkaa mökkitiellä.

Vaalipäivä hurahti työn ja kuntoilun merkeissä. Olimme käyneet jo äänestämässä ennakkoon, joten se työ oli ajoissa tehty.

Yhden jälkeen aloin ajaa ruohikoita. Puolen tunnin jälkeen hyräytin siimaleikkurin käyntiin ja aloin siistimään polkujen reunoja.

Samalla ihmettelin kun kolmenkymmenen auton letka ajoi mökkitietämme kohti kirkonkylää. Ajattelin, että kyseessä on jonkin porukan saaristomatka.
Kun rumba jatkui molempiin suuntiin, niin sanoin Ullalle, että katsopa netistä mitä siellä isolla tiellä on tapahtunut.

Kilometri kirkolta Korppooseen päin oli tapahtunut liikenneonnettomuus ja kaikki liikenne ohjattiin Norrstrandintien kautta. Kun on vielä sunnuntai-iltapäivä, niin automäärät ovat suuret.

Kun työt oli tehty ja paita valmiiksi märkä, niin vaihdoin lenkkarit jalkaan ja lähdin juoksemaan. Jouduin taivaltamaan kilometrin verran autojen keskellä, ennen kuin pääsin Thorasintielle ja juoksemaan ilman autojen väistämistä. Paluumatkalla sama juttu.

Kolmen tunnin jälkeen Saaristotie oli saatu avattua liikenteelle ja mökkitiemme rauhoittui.

Ruuhka kuvana.
Alla video.




Liikenneruuhka saaristossa.
Kuvattu pihaltamme vanhan saunan edustalta.

Ihan tämä ruohonleikkuu käy työstä vanhalle ja väsyneelle ihmiselle!



sunnuntai 13. kesäkuuta 2021

Jalkapallohuumaa

Harrastan television katselua erittäin vähän – tuskin ollenkaan.

Eilen illalla tein poikkeuksen, kun Suomi ensimmäistä kertaa selviytyi EM- tai MM-kisoihin karsintapeleistä.

Vaikka siis olen samaa mieltä kuin sveitsiläinen asiantuntija, että Suomi on ylivoimaisesti heikoin kisoihin selvinneistä joukkueista. Eikä taidoiltaan kuulu tuohon joukkoon.

Joten siirryin katsomaan ottelua Areenan nettisivuilta ja löysinkin ohjelman sieltä ongelmitta, en joutunut Ullalta kysymään miten Ylen Areena toimii.
Tähän suureen urheilujuhlaan valmistauduin huolellisesti avaamalla myös tölkin Finkbrau-olutta (2,6 %).

Ensimmäinen puoliaika oli yhteen maaliin pelaamista. Tanskalaiset pelasivat nättiä jalkapalloa, pallo kiersi mieheltä miehelle ja suomalaiset vaikuttivat pujottelukepeiltä.

Jalkapallomaailma hiljeni pari minuuttia ennen puoliajan loppua, kun tanskalainen Christian Eriksen tuupertui hengettömänä maahan omia aikojaan. Hänelle annettiin ensiapua kentällä, mutta täältä katsomon puolelta näytti, että henki mieheltä lähti. Lopulta Eriksen kannettiin ambulanssiin, hän oli hengissä.

Minä en ottelua enää katsonut, olen nykyään niin heikko, etten kestä mitään väkivaltaohjelmaa. Riittää, kun suunnistuksista tulen kädet ja jalat sekä usein myös otsa veressä.

Kaikkien tyrmistykseksi Suomi teki maalin ja voitti ottelun. Maalivahtimme torjui jopa yhden rankkarin!

Ymmärrän, että tapaus aiheutti henkisiä ongelmia tanskalaisille. Juutteja myöhemmin puusta laskeutuneet Härmän häjyt eivät tuollaisesta olleet millänsäkään ja onnistivat maalin teossa.

On se niin väärin, minä kun odotin tanskalaisia mitalipeleihin, onhan suonissa runsaasti tanskalaista viikinkiverta.

Mitä muuta ihminen tarvitsisi vihreän veran shakkiottelun seuraamiseen?



perjantai 11. kesäkuuta 2021

Ihmeellinen luonto

Päivälämpötilat huitelevat edelleen lähellä kahtaviittä. Mutta sitkeästi yritän hiukan ulkoilla – jopa hikiliikunnan merkeissä.

Mutta ehdin myös kävelemään metsässä.

Nämä saariston hitaasti kasvaneet männyt ovat mielenkiintoisia.
Kohtasin yhden, jolla ei minun käsittääkseni ollut kunnollista pääjuurta. Rungon alkuosa kiemurteli paksuna kalliolla, jolla ei paljoa multaa peruskallion päällä.

Maassa olevan rungon jatke kohosi taivaisiin noin 45 asteen kulmassa.

Otin siitä kuvan ja laitoin kuvaan nuolilla paikat, joissa vaakarungosta lähti oksan tapainen ja kääntyi lopuksi maahan – ne olivat ilmeisesti juuria.
Saattaa olla, että myös S-kirjaimen muotoisen vaakarungon alta lähtee maahan juuria, niitä en päässyt näkemään.

Kasvupaikka oli mäen korkeimmalla kohdalla.

Pyjamaluteet ovat kohta kymmenen vuotta lisääntyneet tontillamme yhdessä paikassa.
Tänä kesänä olen löytänyt niitä harvakseltaan myös hieman laajemmalta alueelta.
Tässä pariskunta mökiltä johtavan tien varressa sukua jatkamassa.

Männyn siitepölyä meressä. 
Luulisi, että puu leviäisi hiukan vähemmälläkin määrällä?



torstai 10. kesäkuuta 2021

Pyöräilemässä

Tänään tein aamulla pyörälenkin.

Se oli vuoden pisin, hiukan yli 40 kilometriä.

Ajoin ensin Korppooseen menevä lautan lastauspisteeseen, en sentään lauttamatkaa ottanut.
Sieltä Nauvon kirkonkylään ja palasin takaisin samaa tietä, tosin en käynyt lauttarannassa vaan noin neljän kilometrin sakkolenkin saadakseni mitan täyteen.

Poljin alhaisella sykkeellä, jotta palautuminen olisi kohtuullista.

Mitään ihmeenpää ei matkalla tapahtunut, jollei oteta huomioon yhden Audin ja yhden Teslan ohitusta. Hurauttivat niin läheltä ohi, että jakaukseni meni sekaisin.

Ennen kirkonkylää laitumella oli tamma ehkä viikon vanhan varsan kanssa. Pysähdyin ottamaan kuvia. Se kesti niin kauan, että laskeutui maahan lepäämään.

Paluumatkalla hevoset olivat siirtyneet vajaan sata metriä laitumella. Emä söi edelleen rauhallisesti ruohoa ja varsa makasi sen vieressä.

Varsan etujalat pettivät ja se rojahti kyljelleen.
Emä ei ollut milläskään!

Strandhemin S-kirjaimen kohdalla käännyin takaisin ja
tein parin kilometrin mittaisen sakkolenkin.


keskiviikko 9. kesäkuuta 2021

Herkuttelua

Nauvon kirkonkylän pohjoissatamassa pitää Börje kalakauppaa.

Hän savustaa siellä itsekasvattamiaan kirjolohia. Tänään hän aloitti jokapäiväisen savustamisen – aiemmin keväällä hän on tehnyt sitä vain viikonloppuisin.

Lähdimme hakemaan Haverön vesillä kasvatettua kalaa puolen päivän jälkeen.
Menomatkalla poikkesimme Bodenissa. Sieltä mukaamme tarttui uudet perunat ja tilalla kasvatetut tomaatit ja kurkku.

Kauppamatkan jälkeen lähdimme veneilemään. Tarkoituksemme oli tehdä vähän pitempi reissu, mutta merikortti oli kotona ja kännykässä virta vähissä.
Ajoimme kirkonkylän edustalle, sieltä pohjoiseen laivaväylälle ja kotiin. Männyn siitepöly värjäsi meren keltaiseksi.

Illalla sitten herkuttelimme lähiruualla.

Lähiruokaa. Kala Börjeltä ja muut meiltä kahden kilometrin päässä olevalta Bodenilta.
Se on tilamyymälä, itse hoidetaan ostokset ja maksaminen.
Ilmeisen rehellistä porukkaa me suomalaiset, kun kauppa on ollut auki jo vuosikymmeniä.

Paikoitellen meri on keltainen!



Eläintarhassa

Laiskuuttani en vienyt kakkosriistakameraa metsään vaan jätin sen mökillä yöksi kellarin viereen koivuun kiinnitettynä.

Kun minä nukuin, niin siellähän oli liikennettä kuin Mannerheimintiellä.
Lajisto oli runsas – kauris, kettu, jänis ja supi. Kurjen kuvasin päivällä samalta paikalta.

Ei sitä kameraa siihen voi jättää pidemmäksi aikaa, mutta nyt kun täällä ei ole muita kuin me Ullan kanssa, niin se on hyvä ja helppo paikka.
Eikä tarvitse kiinnittää varoitusta, että täällä tarkkaillaan ohikulkijoita valvontakameran avulla.

Tulimme mökille jo maanantaina ja koko ajan on päivällä lämpötila ylittänyt hellerajan. Tässä alkaa kaivata kotiin ilmastoinnin pariin!

Sinitiainen vie ruokaa perheelleen pihan hopeapajussa

Jäniksiä täällä riittää

Ketusta ei hyvää kuvaa saa

Koosta päätellen tämä on metsäkauris

Kurki oli havainnut minut kuvan ottohetkellä, vaikka oli yli sadan metrin päässä

Supeja täällä on liikaa, mutta ne liikkuvat öisin.



sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

Paavo Väyrystä mukaellen

SM-kisojen lyhyen suunnistusmatkan karsinta oli tänään Naantalin Merimaskussa.

Kun oli tuttua seutua, jätin saapumisen kisapaikalle viime tinkaan.
Se kostautui, parkkipaikka oli hiukan ahdas ja kun sinne saapui samanaikaisesti lähes neljä tuhatta suunnistajaa, niin suma seisoi.
Siinä meni ylimääräinen 15 min ja tuli tulenpalava kiire.

Ehdin kyllä lähtöön ja sain rintanumeronkin paikalleen.

Lähdin rauhallisesti matkaan, ykkönen oli selkeä piste pikkupiirteisellä mäellä. Käännyin 20 m ennen rastia takaisin ja sahasin pari minuuttia ennen kuin osuin rastilipulle.

Tiesin, että kunnollani olisi pitänyt mennä täysin virheettömästi, jotta paikka A-finaaliin olisi auennut.

Hölkkäsi kakkoselle ja jatkoin kohti kolmosta.
Sitä en koskaan löytänyt. Olin väärällä kalliolla! Pikkuisen harmitti. Kävelin maaliin.

Paavo Väyrynen kysyi aikoinaan voiko vilutukseen kuolla, vastaus on ainakin omalla kohdallani - ei voi!

Mutta tieto siitä ei harmitusta vähennä. Korjaan, tieto siitä EI VILUTUSTA VÄHENNÄ!

Olin mennyt vasemmalle matkalla kolmoselle.
Uskoin olevani rastiympyrässä ja aikani sahattuani maastoa, kyllästyin.
Olin jo viettänyt radalla sen verran aikaa kuin jatkoon pääsy olisi edellyttänyt.
Joten mitään ei ollut tehtävissä.
Ensi vuonna uudestaan?


torstai 3. kesäkuuta 2021

Äänestämässä

Meillä on koti ollut rakennustyömaa viimeiset viisi viikkoa.

Tänään aamuyhdeksältä tuli kaapin asentaja töihin. Olimme tilanneet Ullan neitsytkammariin liukuovikaapit ja tänään ne piti asentaman.
Toinen vanhoista kaapeista oli jo purettu ja toisen kimppuun asentajamme hyökkäsi. Kun se oli melkein purettu, mies kääntyi katsomaan taistelutannerta. Hetken katseltuaan hän pysähtyi, veti henkeä sisään ja sanoi mitä helv….ä!

Kysyin pettikö pumppu. Hän vastasi, että ei häneltä, mutta pian ehkä sinulta. Hän otti rullamitan esiin ja mittasi etäisyyden seinästä tuuletusikkunaan, se oli 520 mm. Hänellä oli asennettavanaan kaapit, joiden syvyys oli 600 mm. Ja kyseessä oli L-kirjaimen muotoinen kaapisto, lähes kaikki osat olivat vääriä.

Joten hän purki loppuun purettavan kaapin ja vei roippeet mennessään. Ja totesi, että kaapin myyjä ottanee yhteyttä pikaisesti toimitusajasta ja hyvityksestä.

Sitten vastaanotimme Juhan tilaaman läskipyörän, joka oli sähköavusteinen. Purin sen pakkauksestaan ja ahdoin pyörän Aronan takaluukusta sisään. Mahtui juuri ja juuri. Lisäksi me Ullan kanssa mahduimme myös autoon ja lähdimme viemään sitä Airistolle. 

Siis emme upottaneet Airiston syvimpään syöveriin, vaan veimme kiltisti Juhan ja Annan asunnolle.

Paluumatkalla poikkesimme Skanssiin ja kävimme äänestämässä ennakkoon.

Hain kaupasta uusia perunoita ja silliä, niistä minä taioin herkullisen aterian: Sill och nubbe.

Ulla jopa kiitti aterian jälkeen, että minusta on tulossa hyvää vauhtia Michelin-tasoinen kokki.

Ehkä tähän positiivisuutta hehkuvaan lausuntoon oli vaikuttanut lasi viiniä ja 5 cl nubbea!
Vaikka omastakin mielestä annos oli todella hyvä. 

Silli jää hiukan taka-alalle, mutta lautasen takana ne tärkeimmät sijaitsevatkin! 😇

keskiviikko 2. kesäkuuta 2021

Sexnappan Putin?

Veljenpoikani teki retken ulkosaaristoon meidän veneellämme.

Hän palasi takaisin tiistaina ja lähdimme yhdessä katsomaan, onko kotkan raato vielä paikalla.

Siellä se oli ja lintumies tutki lintua. Totesi sen nuoreksi merikotkaksi. Epäili, että vanhempi uros on tämän haastanut taisteluun reviiristään. Ja huonostihan siinä kävi heikommalle.

Minä olin ottanut mukaan kumihansikkaat ja rohkenin nostaa linnun kuvattavaksi.
On se valtavan kokoinen taivaan kuningas.


Toinen veljenpoikani nähtyään kuvan totesi: Nauvon Putin. 😈