SM-kisojen lyhyen suunnistusmatkan karsinta oli tänään Naantalin Merimaskussa.
Kun oli tuttua seutua, jätin saapumisen kisapaikalle viime tinkaan.
Se kostautui, parkkipaikka oli hiukan ahdas ja kun sinne saapui samanaikaisesti
lähes neljä tuhatta suunnistajaa, niin suma seisoi.
Siinä meni ylimääräinen 15 min ja tuli tulenpalava kiire.
Ehdin kyllä lähtöön ja sain rintanumeronkin
paikalleen.
Lähdin rauhallisesti matkaan, ykkönen oli selkeä piste
pikkupiirteisellä mäellä. Käännyin 20 m ennen rastia takaisin ja sahasin pari
minuuttia ennen kuin osuin rastilipulle.
Tiesin, että kunnollani olisi pitänyt mennä täysin
virheettömästi, jotta paikka A-finaaliin olisi auennut.
Hölkkäsi kakkoselle ja jatkoin kohti kolmosta.
Sitä en koskaan löytänyt. Olin väärällä kalliolla! Pikkuisen harmitti. Kävelin maaliin.
Paavo Väyrynen kysyi aikoinaan voiko vilutukseen kuolla, vastaus on
ainakin omalla kohdallani - ei voi!
Mutta tieto siitä ei harmitusta vähennä. Korjaan,
tieto siitä EI VILUTUSTA VÄHENNÄ!
 |
| Olin mennyt vasemmalle matkalla kolmoselle. Uskoin olevani rastiympyrässä ja aikani sahattuani maastoa, kyllästyin. Olin jo viettänyt radalla sen verran aikaa kuin jatkoon pääsy olisi edellyttänyt. Joten mitään ei ollut tehtävissä. Ensi vuonna uudestaan? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti