Meillä on koti ollut rakennustyömaa viimeiset viisi viikkoa.
Tänään aamuyhdeksältä tuli kaapin asentaja töihin. Olimme tilanneet Ullan neitsytkammariin liukuovikaapit ja tänään ne piti asentaman.Toinen vanhoista kaapeista oli jo purettu ja toisen kimppuun asentajamme hyökkäsi. Kun se oli melkein purettu, mies kääntyi katsomaan taistelutannerta. Hetken katseltuaan hän pysähtyi, veti henkeä sisään ja sanoi mitä helv….ä!
Kysyin pettikö pumppu. Hän vastasi, että ei häneltä, mutta pian ehkä sinulta. Hän otti rullamitan esiin ja mittasi etäisyyden seinästä tuuletusikkunaan, se oli 520 mm. Hänellä oli asennettavanaan kaapit, joiden syvyys oli 600 mm. Ja kyseessä oli L-kirjaimen muotoinen kaapisto, lähes kaikki osat olivat vääriä.
Joten hän purki loppuun purettavan kaapin ja vei roippeet mennessään. Ja totesi, että kaapin myyjä ottanee yhteyttä pikaisesti toimitusajasta ja hyvityksestä.
Sitten vastaanotimme Juhan tilaaman läskipyörän, joka oli sähköavusteinen. Purin sen pakkauksestaan ja ahdoin pyörän Aronan takaluukusta sisään. Mahtui juuri ja juuri. Lisäksi me Ullan kanssa mahduimme myös autoon ja lähdimme viemään sitä Airistolle.
Siis emme upottaneet Airiston syvimpään syöveriin, vaan veimme kiltisti
Juhan ja Annan asunnolle.
Paluumatkalla poikkesimme Skanssiin ja kävimme äänestämässä ennakkoon.
Hain kaupasta uusia perunoita ja silliä, niistä minä taioin herkullisen aterian: Sill och nubbe.
Ulla jopa kiitti aterian jälkeen, että minusta on tulossa hyvää vauhtia Michelin-tasoinen kokki.
Ehkä tähän positiivisuutta hehkuvaan lausuntoon oli vaikuttanut lasi
viiniä ja 5 cl nubbea!
Vaikka omastakin mielestä annos oli todella hyvä.
Vaikka omastakin mielestä annos oli todella hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti