Liukuovikaapin asennus

Ullan kaapistojen asennus tapahtui vihdoin ja viimein tänään.

Asentaja, vanha tuttu jo viime kerrasta, tuli sovitusti aamulla yhdeksän jälkeen.
Kun vanhat oli purettu pois pari viikkoa sitten, niin tänään päästiin heti tosi toimiin.

Ensin oli vuorossa sivuosan kokoaminen. Pohjalevy paikalleen ja sen jälkeen taustalevyn liimaus ja asennus. Kun päätylevyt ja vaakatasot sekä katto oli asennettu, niin rakennelma alkoi muistuttaa kaappia.

Pitkän sivun asennuskin tapahtui samassa järjestyksessä. Vain kerran asentaja joutui soittamaan tehtaalle ja ihmettelemään koneistajan aivoituksia.

Tälle sivulle asennettiin myös kymmenen kappaletta vetolaatikoita.
Kaikki alkoi olla viimeistelyä vaille valmista ja haimme autosta liukuovet.
Ne saatiin paikoilleen ja sitten ilmeni kunnon kämmi suunnittelussa. Pitkällä sivulla oli kolme liukuovea. Ne toimivat hyvin, mutta toinen vetolaatikoiden rivistö jäi sellaiseen kohtaa, että niitä ei saanut auki, vaikka ovia miten siirteli.

Jälleen soitto tehtaalle. Rauhallisesti asentaja käsitteli asiaa ja ainoaksi ratkaisuksi jäi, että vetolaatikkorivistön paikkaa siirrettiin askel vasemmalle ja siellä ollut leveämpi hyllyrivi oikealle. Siirto ei aiheuttanut meille mitään ongelmaa, mutta tunti siinä asentajalta hukkui kallista aikaa. Asentajan rauhallisuuteen löytyi selitys, hän on tuntipalkalla hommissa ja tehdas maksaa hänelle palkkaa käytetyn ajan, ei urakan mukaan.

Lopuksi hän sääti ovien oikeat asennot ja siivosi jälkensä. Hänen työtään ei voi moittia. Tehtaan edustajan suunnittelu olikin sitten sitä luokkaa, että en viitsi lähteä sitä ruotimaan!

Mutta ihme kyllä ensimmäinen vaimoni oli lopputulokseen tyytyväinen – se on aika harvinaista herkkua se.

Tässä koko komeus vastasyntyneenä.

Kuvassa näkyvä vasemmanpuoleinen vetolaatikkorivistö jouduttiin siirtämään vasemmalle.
Se oli alunperin pystylevyn oikealla puolella.