keskiviikko 31. maaliskuuta 2021

Melkein urheilua

Eilen kävin juoksemassa pitkästä aikaa hiukan kovemman lenkin. Pyörätiet oli harjattu sepelistä ja juoksu maistui. Tein viiden kilometrin reippaan rykäisyn. Keskinopeus oli 6.15 min/km.

Eihän se nyt mitään kovaa vielä ole, mutta oli se vauhdikkain juoksulenkki sitten marraskuun 2018. Tässä on pari vuotta tehty runsaasti töitä loukkaantumisen (joka ei siis ollut henkistä) jälkeen ja vihdoin tuloksetkin alkavat puhua puolestaan.

Tänään kävin sitten omatoimisilla Satarasteilla. Maastopohja oli ikävää, juurakoita, kivikoita ja risukoita. Oli vaikeuksia pysyä pystyssä ja juoksu ei sujunut ollenkaan.

Palautumisaika jäi liian lyhyeksi vanhalle äijälle. Silloin kun olin nuori, minun ikäiseni ukot istuivat kiikkustuolissa, polttivat piippuaan ja muistelivat mennyttä aikaa – jota eivät enää muistaneet. Nyt ne karaa metsissä ja maanteillä!

Rastit sentään löytyivät kohtuullisen hyvin – tosin ne eivät vaikeita olleetkaan.
Hiukan lepoa ja palauttelua, niin viikonloppuna taas kulkee.

Suunnistuskilpailut on koronan takia peruutettu, joten tässä saa rauhassa treenata itsensä terävään kuntoon.
Tähtäinhän nyt on ensi vuoteen, kun siirryn 75-sarjaan.

Kotoa Skanssin K-raudan pihaan ja takaisin

Satarastit, reitti


maanantai 29. maaliskuuta 2021

Elämäni lyhyin autonomistus?

Vuosi sitten ostin uuden auton, Seat Aronan.

Olimme juuri tulleet Espanjasta ja koronan takia tulevaisuus matkailumielessä oli erittäin epävarmaa.
Vuosien varrella olemme käyneet parikymmentä kertaa Playa de las Americaksessa ja se sijaitsee Aronan kunnassa. Siksi kerroinkin tutuille, että enää ei tarvitse mennä Teneriffalle, riittää kun menen pihalle, astun Aronaan ja aistin siellä Espanjan tunnelman.

Pari viikkoa sitten auton myyjä K-Caara lähetti minulle sähköpostia ja pyysi varaamaan ajan vuosihuoltoon. Koska huollan auton paremmin kuin itseni, varasin ajan ja se on 30.3.21 klo 14.15.

Soitin huoltoon ja kysyin kuinka kauan huollossa mahtaa mennä. Tarkistivat asian ja kertoivat, että autolleni ei ole varattu huoltoa. Kerroin miten varaus oli tehty ja huoltopalvelijakin ihmetteli asiaa, sillä Aronaan ensimmäinen huolto pitää suorittaa vasta kahden vuoden kuluttua.
Joten peruutin huollon, jota ei edes ollut olemassa.

Sitten kysyin, miten huoltonne vastaa noin yleisellä tasolla sinne lähetettyihin sähköposteihin. Nimittäin olin lähettänyt tarjouspyynnön kuukausi sitten rikkoontuneen etusäleikön vaihdosta. En saanut kahden viikon sisällä vastausta, joten lähetin sen uudelleen toiselle huoltoneuvojalle. Ei vastausta siihenkään.

Huoltoneuvoja sanoi, että heiltä on yksi mies lähtenyt huollosta, jospa se mennyt hänelle!
Kerroin näiden kahden nimet, olivat molemmat edelleen työsuhteessa.

Aloin hieman kiihtyä tässä vaiheessa. Kysyin, miten on mahdollista, että mitään ei vastata kyselyihin. Keskustelukumppanini kertoi, että sähköposteja voi tulla jopa kymmenen tunnissa, ei niihin kaikkiin ehdi vastaamaan.

Siinä vaiheessa aloin olla kuuma kuin hellan koukku ja kerroin rehellisen mielipiteeni K-Caaran toiminnan tasosta ja kerroin, että mieleeni ei tule muuta ratkaisua kuin vaihtaa teidän myymänne rakkine pikaisesti sellaisen yhtiön autoon, jolla toiminnot ovat edes jollakin tasolla.
Myyjä pahoitteli laimeasti tilannetta.

Vaimo kun kuunteli keskusteluni, kysyi puhelun jälkeen, että pitääkö sinun tosiaan vaihtaa vuoden vanha auto toiseen. 

Totesin, että PITÄÄ!

Arona suhteellisen uutena ja puhtaana Nauvon parkkipaikalla.



Melkoinen viikari!

Viime vuodesta alkaen tutkiva iltapäivälehdistö on kirjoittanut henkilöstä Tytti Yli-Viikari.

Melkoinen viikari tämä neito on ollutkin.
Hän on siis Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja. Virasto tarkkailee ja tarvittaessa kurittaa muita virastoja ja virkamiehiä holtittomasta käytöksestä, erityisesti rahan käytöstä.

Ja Tytin mukaan hän on tehnyt työtä tehokkaasti.
Hyvä niin, tosin kotipesä on jäänyt tarkastamatta. Erityisesti ylijohtaja ei ole tarkastanut omia tekemisiään ja rahan käyttöä.

Viime vuonna paljastettiin Tytin matkakuluja, ne olivat sadoissa tuhansissa euroissa parin kolmen vuoden ajalta. Erityisen runsaasti ylijohtaja oli mieltynyt matkailemaan päiväntasaajan ympäristössä olevissa kehitysmaissa. Hän oli vienyt sinne tietoa luterilaisen maailman tarkastustoiminnasta.

Tänä vuonna on kerrottu, että Tytti on käyttänyt työnantajan luottokorttia kampaajakäynteihin ja meikkaukseen. Kuulemma vuosikertomusta varten on pitänyt tälläytyä. Sehän on oikein se ja varmasti tarpeeseen. Kun ei nyt mielestäni ole aivan missitasoa edes ammattilaisen meikkaamana, niin kuinka kurja olisi ulkonäkö, jos köyhä olisi joutunut maksamaan pienestä palkastaan.

Viimeksi ovat lehdet ottaneet tikun nokkaan sen, että Tytillä on kahden vuoden välein huippututkinto eurooppalaisista huippuyliopistoista. Tosin ne ovat hänen omassa ilmoituksessaan, niistä ei ole ainakaan toistaiseksi löytynyt kirjallista todistetta.

Tosin hän ei ole niitä tarvinnut, kun hänet on kahteen viimeiseen virkaan nimitetty ilman hakua – virkaa kun ei ollut laitettu julkiseen hakuun. Näytöt osaamisesta ovat riittäneet.
Tällaiselle peruskateelliselle tulee tämän viikarin toiminnasta ja nopeasta etenemisestä kaikenlaista mieleen. Mutta ne nyt ovat sellaista tekstiä, että niitä ei kerta kaikkiaan kannata julkaista. Aiheellista olla miettiä olisiko tällainen kokonaisuus olla mahdollista miespuoliselle henkilölle?

Sen verran Yli-Viikarilla on alkanut maa polttaa jalkojen alla, että hän on hakenut Kansallisgallerian johtoon. Palkka olisi paljon pienempi, mutta ehkä siellä ei oltaisi niin niuhoja matkustus- ja meikkauskuluihin?



sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Garmin ja Oura riidoissa!

Minulla on kaksi vimpainta kädessäni yötä päivää, ne rekisteröivät mitä teen ja miten nukun.

Molemmat antavat ohjeita myös, miten minun pitäisi treenata juoksemista.
Garmin on urheilumittari. Se kertoo lähes joka aamu, että olen täysin palautunut ja voisin lähteä lenkille.

Oura, joka mittaa erityisesti unta ja sen laatua, on paljon kronkelimpi. Yhtenään se tuumaa, että olisi hyvä pitää lepopäivä.

Perjantaina, kun tein hullun lailla töitä Nauvossa ja juoksin vielä saunalenkin, Oura käski jo rentoutua lauantaina. Garmin ei ollut millänsäkään, joten lähdin kevyelle lenkille.

Tänään Oura kertoi, että sykkeeni laski myöhään viime yönä ja lisäksi väitti, etten ollut täysin palautunut. Kehotti pitämään tänään pienen rentoutumistauon, jotta kehoni saa ladattua akkujani.

Koska en löytänyt itseltäni mitään akkuja, päätin lähteä kevyelle pitkikselle. Sain aikaa kulumaan puolitoista tuntia. Pidin sykkeet alhaalla ja vauhti oli myös erittäin rauhallista.

Garmin ilmoitti palautumisajaksi 20 tuntia ja totesi harjoittelun tilan olevan tuottava.
Oura kertoo mielipiteensä vasta huomenna yöunien jälkeen.

Mielenkiinnolla odotan tuomiota!




lauantai 27. maaliskuuta 2021

Lyhyttä lyhyempi mökkiyö

Lähdimme aikaisin viettämään viikonloppua Nauvoon.

Ensin poikkesimme Airistolle. Ulla allekirjoitti Opelin romutusasiakirjan. Juha lähti viemään sitä Turkuun ja niin päättyi kaksikymmentä vuotta kestänyt yhteinen taipaleemme Astran kanssa. Oli hyvä auto!

Matka jatkui Nauvoon. Oli rauhallista. Ei pahemmin liikennettä eikä muuttolintuja tai riistaeläimiä. Yhden merikotkan sentään näimme leijailevan yläpuolellamme.

Vaikka kävimme täällä viettämässä jo yhden siivouspäivän, niin sitä työtä riitti. Kun olin pessyt jääkaapin, kahvinkeittimen ja pöytien pinnat, pääsimme nauttimaan tervetulokahvit kera Bagar Bengtsin viinereiden.

Seuraavaksi oli vuorossa vuoteiden tuuletus ja tamppaus. Samoin kävi peitoille ja tyynyille. Vuoteiden sijauksen yhteydessä laitoin lakanoiden päälle sähköpeiton.
Kun kämppäkin oli tässä vaiheessa lämmennyt, alkoi vaikuttaa siltä, että hyvinhän täällä yö sujuu.

Kävin rannassa ja laitoin saunan pesään tulen. Kävin hakemassa lenkkivaatteet ja samalla jatkoin saunan lämmitystä. Kävin juosten järvellä, siellä oli Kristiinakin paikalla. Juoksin takaisin saunalle, lisäsin puita ja jatkoin juoksua niin, että sain kymmenen tuhatta askelta täyteen.

Saunoin pidemmän kaavan mukaan. Ulla ei enää saunaan tule, joten seuranani oli kaksi everstiä. Hiljaisia poikia olivat ja saunoin ne hengettömiksi.

Perinteiden mukaan lounasta aloimme tehdä vasta tässä vaiheessa iltaa. Kun olin aamupuuron ja -kahvin jälkeen syönyt yhden viinerin, niin alkoi jo vatsa kurnia, niin puoli kahdeksalta pääsimme grillatun porsaan kimppuun.

Sitten oli vuorossa Ullan polttavan vessan tutkiminen. Ulla oli sanonut, että kun hän testaili sitä, niin se alkoi polttamaan, mutta puhallin ei lähtenyt käyntiin. Totesin, että sillä tavalla talo on helppo polttaa maan tasalle. Aloin tutkia ja huoltaa vessaa. Tein mitä tahansa, niin puhallin ei lähtenyt käyntiin. Joten sisävessan käyttö oli mahdotonta.

Kun keskustelimme Ullan kanssa, miten hän selviää sadan metrin päässä olevalle ulkovessalle, niin rouva vastasi, ettei ainakaan hengissä.
Sanoin tarkistettuani aikataulun, että meillä olisi kaksikymmentä minuuttia aikaa pakata tavarat ehtiäksemme kymmenen lauttaan.

Kymmeneen vuoteen en ole nähnyt Ullan toimivan niin reippaasti ja saimme tavarat pakattua ja vietyä autoon ajoissa.

Pieni vastus oli siinä, että paksu sumu oli laskeutunut harmiksemme ja hieman pelotti ajella lievää ylinopeutta tiellä, jolla liikkuu valtavasti hirvieläimiä.
Emme törmänneet mihinkään ja lauttarannassa meillä oli jopa ruhtinaallisesti 50 sekuntia ylimääräistä aikaa.

Baskervillen yö

Komea leskenlehti saunan vieressä

Lahti on vielä paksussa jäässä

Minä ja kaksi everstiä.



torstai 25. maaliskuuta 2021

Loppuraportti silmäleikkauksesta

Tänään tuli kuluneeksi viisi viikkoa siitä, kun silmäni leikattiin.

Oli aika mennä leikanneen lääkärin puheille.

Puoli tuntia silmiä tutkittiin, mitattiin ja lisäksi sain luetella kirjaimia näytöltä.
Lääkäri totesi, että hyvin leikkauslääkäri onnistunut, lopputulos on aivan loistava.

Ihmekös tuo, kun lääkärini Ville Hemiö on vasenkätinen. Tosin samalla lailla epäsikiö kuin minäkin. Kirjoittaa vasemmalla ja lähes kaikki muut työt tekee oikealla.
Myös tämä hänestä heijastuva luontainen vaatimattomuus vetosi minuun!

Kaukonäköni on sitä luokkaa, että edes rekkakuskina en tarvitsisi silmälaseja.

Kun valitin, että sanomalehteä lukiessani on ollut hieman hankaluuksia. Hän kysyi, luenko lehteä niin, että se on kädessäni. Vastasin, että en tietenkään. Lehti on keittiön pöydällä ja samalla kuin luen, syön herkullista aamiaistani. Siis sitä kaurapuuroa, jonka päällä lilluu Saarioisten mansikkahilloa.

Hemiö kertoi, että voin jatkaa tätä raadollista tapaa pilata sekä aamiainen että lehdenluku, hankkimalla kympin lukulasit.
Näin tein – kyllä nyt kelpaa!

Lopuksi hän kysyi, olenko tyytyväinen lopputulokseen. Kerroin, että syy leikkaukseen oli se, että pystyn jatkossa suunnistamaan ilman laseja sateella ja kostealla ilmalla. Se onnistuu, jopa yli odotusten, joten kerroin olevani tyytyväinen.

Ja näin julkisesti voin rehellisesti suoritella Hemiötä ja Silmäasemaa.

Kympin klasit ja kympin mies! 😎


keskiviikko 24. maaliskuuta 2021

Koronarokotus

Toista viikkoa sitten sain viestin, että tänään klo 11.35 minulle olisi tarjolla koronarokotus.

Aloin välittömästi soitella Turun koronapuhelimeen, jotta Ulla saisi samalla kertaa rokotuksen.
Numeroon vastasi automaatti, joka kehotti painamaan ykköstä ja kakkosta ja kertoi, että kaikki puhelut nauhoitetaan. Parin minuutin jälkeen vastaajan yksinpuhelu päättyi ja puhelu katkesi kuin seinään.

Muutaman kerran jälkeen liitin näppäinten paineluun myös vahvoja suomalaisia erisnimiä – niitä joissa on mukavasti r-kirjaimia. Toivoin hartaasti, että ne menevät nauhalle ja ilmestyvät laaduntarkkailijan korviin.

Tuskastuneena tähän lähetin viikonloppuna omalääkärille viestin ja kysyin voisiko hän auttaa Ullan ajan saamisessa. Hän vastasi maanantaina ja kehotti soittamaan uudelleen siihen koronanumeroon.

Eilen aamulla tasan kello kahdeksan soitin numeroon. Nyt se automaatti ilmoitti puhelun lopuksi, että he soittavat takaisin niin pian kuin mahdollista. Kahden tunnin jälkeen sieltä tuli soitto ja hyvin ystävällisesti palveltiin sekä annettiin Ullalle aika samaan aikaan kuin minulle.

Tänään sitten kävimme rokotuksella. Meihin laitettiin Comirnaty-merkkistä rokotetta. Sitä suositellaan erityisesti yli 70-vuotiaille.
Toinen annos annetaan vajaan kolmen kuukauden päästä.

Tämä annettiin rokotuksen jälkeen käteen.
Kuten huomaat, olen pessyt kynnenalustani.
Peukalon kynnen alla ei ole multaa eikä turvetta eilisen suunnistuksen jäljiltä!


tiistai 23. maaliskuuta 2021

Talvirastit

Tänään oli taas vuorossa Talvirastit, vaikka talvesta ei enää ollut tietoakaan. Lämpötila oli iltapäivällä kymmenen astetta.

Olimme Maijan kanssa lähdössä samaan aikaan. Kerroin yhtä vanhaa sattumusta intin ajoilta ja kun sain luentoni valmiiksi, totesin että nyt mennään.

Menin kanssa ja tietysti 90 astetta väärään suuntaan. Siitä sitten mutkitellen rastille - olisiko minuutti mennyt hukkaan.

Sitten 2–3–4–5 juoksuvälejä - niissähän mun nopeus ja voima pääsevät hienosti esiin. 😊
Kuutoselle jatkui juoksuväli alussa, mutta metsässä oli polkuja niin paljon, että oli pakko mennä suunnalla rastille.

7 ja 8 OK. Ysille mennessä loppuvaiheessa en oikein saanut kartasta kiinni, mutta hidastellen rastille. Sieltä lähdin lounaaseen suunta rasti 6. Pysähdyin ja totesin, että ehkä olisi viisaampaa mennä kuitenkin rastille 10. Sieltä lähdin ensin koilliseen, mutta maaston hitauden takia muutin mieltäni ja suuntasin isommalle polulle, jota olin jo käyttänyt 7- ja 8-rasteille mennessäni.

Loppu olikin enemmän juoksuvoittoinen, rastitkin löytyivät hyvin.

Aivan tarkkaan en muistanut Metsänpojan (yksi suunnistaja some-maailmassa) aikaa, mutta kelloa katsellessani totesin, että aika lailla samoissa mennään. Se siivitti jalkojani loppuun asti yrittämään ylittää fyysiset rajani.

Viime viikolla suunnistus oli onnetonta räpeltämistä - taisi poistettu hammas olla hiukan tulehtunut ja meno sen mukaista.
Nyt tuntui paljon paremmalta - kesää kohti mennään ja se on hienoa se.



sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

Kaunis pesijätär

Tänään sain pestä pyykkiä, astioita ja ikkunoita. Siitä mieleeni tuli laulu 50-luvulta, jonka alku kuuluu näin: 
Portugal kotimaa on Ninan, Setúbal nimi kaupungin, jossa paidan ja pöytäliinan pesee pyykkäri kaunehin.

Vietimme kymmenkunta vuotta sitten toista viikkoa Sintrassa, Lissabonin luoteispuolella. Emme edes Ninan takia käyneet Setúbalissa, vaikka sinne ei olisi ollut pitkä matka, joten unohdetaan Portugal.

Viime vuonna olisi keväällä pitänyt pestä ikkunat, mutta se jäi tekemättä koronan takia.
Sitten tuli männyn siitepölykausi, eikä ollut mieltä pestä ikkunoita. Ja kesällä olisi ollut liian lämmintä ja sain siirrettyä pesun syksyyn. Ja syksyllä tuli pimeys eikä ikkunoista ulos nähnyt muuta kuin kaamosta. Joten homma siirtyi…

Tänään paistoi aurinko, ilma oli plussan puolella ja ikkunoiden tilan näki huonommillakin silmillä.

Niinpä aamujeni autereinen päivänsäde ja iltojeni ihana emäntä antoi seikkaperäistä opastusta mitä minun pitäisi tehdä.
Ymmärsin, että tätä ei voi enää vuodella siirtää ja aloin työhön.

Ihan kaikkea en vielä tänään saanut valmiiksi, mutta tähän aloitukseenkin vaimo oli suhteellisen tyytyväinen.

Tuula-Anneli Rantanen levytti kappaleen Kaunis pesijätär.
Hän kuoli nuorena, vain kuusikymppisenä Naantalissa.
En häntä siellä asuessani kyllä tuntenut.

lauantai 20. maaliskuuta 2021

Bonnier boikottiin

Olen uskollisesti tilannut Tieteen Kuvalehti-nimistä julkaisua. Sitä kustantaa Bonnier Publications International.

Heidän tapansa on laskuttaa aina neljä numeroa kerrallaan kestotilaajilta. Ehkä se johtuu siitä, että sillä tavalla saa hämärrytettyä vuosikerran hinta.
Sain joulukuussa laskun tilausjaksolta, joka päättyy numeroon 1/2021. Maksoin sen saadakseni saman laskun tammikuun alun numeron mukana.

Otin yhteyttä lehden palveluun ja kysyin ystävällisesti, että onko heidän tapansa kokeilla yli seitsenkymppisilta kepillä jäätä – pahimmin dementoituneet varmasti maksavat laskun kiltisti kahteen kertaan. Samalla peruutin tilaukseni 8.1.2021. Sain vahvistuksen11.1.21 ja ilmoituksen, että tilaus päättyy tilausjakson loputtua.

En lehden numeroita tavaile lehden kannesta – luen jutut sisäsivuilta. Lehden tulo kyllä jatkui, mutta ajattelin, että haluavat palvella asiakastaan töppäystensä jälkeen.
Yllätys oli suuri, kun pari viikkoa sitten sain laskun numeroista 2-5/21. Tein tietysti reklamaation ja minulle kerrottiin, että numero 1/21 oli toimitettu minulle jo joulukuussa ja peruutukseni astui voimaan vasta numerosta 5/21 alkaen.

Lähetin heille kirpeät terveiset, kerroin, että kaikki yhteistoiminta Bonnierin kanssa päättyy tähän ja pyrin kertomaan heidän toimintatavoistaan mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman laajasti!

Tästä se alkaa!

Siis minä ainakin boikotoin tätä yritystä elämäni loppuun asti!



perjantai 19. maaliskuuta 2021

Talvirastit

Vuorossa aikainen herätys ja suuntana Talvirastit Vätin kallioilla.

Tänään ei suunnistus ollut kovin hauskaa.

Pakkasta oli liikaa ja kädet olivat kohmeessa. Tosin juoksunopeudesta ja sykkeestä voi päätellä, että myös suunnistus oli kohmeessa.

Nousua oli 148 metriä ja reidet olivat aivan puhki jo ykkösellä. Eikä ykkösen rastitunnus osunut silmiin, vaikka rastikukkulan lakea haravoimme Maijan kanssa yhdessä.

Suunnistin nyt uusilla silmilläni ensimmäisen kerran metsässä. Risukkoa oli paljon ja silmiä sai varoa - ensi kerralle lippis mukaan suojaamaan näköelimiä.

Jäiset kalliot tekivät sen, että varovainen sai olla. Se kannatti, kertaakaan en nurin mennyt.

Se tästä jäi käteen, että jaloissa ei ole lainkaan voimaa. Ohjelmaan pitänee ottaa mäkivetoja ja suojuoksua.



torstai 18. maaliskuuta 2021

Yövieras

Näin korona-aikana pitää valita yövieraansa huolella ja harkitusti.

Siispä suostuttelimme – tai paremminkin Ulla – miniän luovuttamaan Gaian meille yön yli. Se järjestyi vielä hienosti, kun Anna toi koiran meille eilen, hänellä oli muutakin asiaa kaupunkiin. Ja Juha kävi tänään Turussa ja nouti koiran pois.

Pentu onkin niin raskas vahdittava, että yksi yö riitti hyvin. Vaikeaa käsittää miten omistajien hermot kestävät sitä koko viikon. Ja toisaalta ymmärtää hyvin, että se mielellään annetaan vieraaksi!

Piski on vielä alle viiden kuukauden ikäinen, mutta ollut jo muutaman viikon lähes kokonaan sisäsiisti. Paineet tämän asian eteenpäin viemiseksi ovat minun vahvoilla harteillani.
Otin tietysti tehtävän mielelläni vastaan. Pääsin luiskahtamaan pirttihirmun valvovien silmien alta ulkoilmaan. Eilen kävin Gaian kanssa nelisen kertaa ulkona. Pissat tuli joka kerta, mutta kakka jäi tulematta.

Yön koira nukkui sikeästi. Minä heräsin viideltä ja vein sen heti ulos. Pikkuhädän jälkeen tulimme sisälle, syötin koiran ja tarkistin, että koira oli pystynyt pidättämään tarpeitaan.
Kuuden aikoihin teimme sitten kunnon lenkin ja seurustelimme naapurin Poju-koiran kanssa hetken. Nämä kaksi ovat tavanneet jo ennenkin ja ovat ylimpiä ystäviä.

Sitten sain tehdä itselleni aamupuuron ja kahvin ihan normaaliin aikaan ennen seitsemää.

Kolmannen lenkin tein Lausteen pururadalle. Siellä kohtasimme ensin kolmevuotiaan labbiksen. Se oli uros ja leikki Gaian kanssa kuin olisivat tunteneet toisensa jo vuosia.
Mukaan liittyi vanhempi narttu. Se leikki ensin Gaian kanssa, mutta vähän myöhemmin tätä tajusi, että uroksen suosiosta on kilpailemassa kaksi narttua. Sen jälkeen nartun suhtautuminen muuttui pentua kohtaan, vaikka tämä oikeaoppisesti alistui heittäytymällä selälleen.

Gaia totesi, että hänen on parempi poistua näyttämöltä ja lähdimme palaamaan kotiin tulojälkiämme.
Iltapäivällä Juha haki koiran pois – kyllä helpotti!

Mitä mä oikein valitan, koira retkotti koko ajan selällään lattialla!

Labbis oikealla, Gaia keskellä alistuneena.

Vieras narttu tutkii tarkoin pennun ja päätteli sen kilpailijaksi!



Pakkoliikkeiden orjana

Tänään tuli kuluneeksi neljä viikkoa siitä, kun silmäni leikattiin.

Jätin myös saman tien silmälasien käytön. En sen takia, että en niitä enää tarvitse. Vaan siksi, että vanhat kaksiteholasini eivät auta minua näkemään pientä pränttiä hyvin.

Viikon päästä menen lopputarkastukseen ja kyllähän minulle lukulasit määrätään – kauas
näen kyllä ihan hyvin ilman lasejakin. Ei se kaukonäkö mikään kotkan näkö ole, mutta kyllä variksen erotan harakasta sadan metrin päästä.

Neljä viikkoa eivät ole muuttaneet vielä refleksejä. Kun menen nukkumaan tai pesemään kasvojani, niin otan aina lasit päästäni. Vaikka ne ovat hyvässä tallessa työpöydän laatikossa.
Samoin jos on vaikeuksia nähdä pientä tekstiä, niin automaattisesti korjaan lasieni asentoa – ja käsi hapuilee taas tyhjää.

Kun on viisikymmentä vuotta kulkenut lasit päässä, niin refleksit sulkea silmäluomet, kun kohtaa jotain risua tai vastaavaa, ovat myös heikentyneet.

Jahka metsäsuunnistukset alkavat, niin saatan joutua silmälääkärille, joka poimii sieltä vierasta tavaraa. Aika näyttää.
Tosin käytän suunnistaessa lippaa, joka suojaa näköelimiäni, kun syöksyn täyttä vauhtia pusikkoon.

Raportoin kyllä vuoden päästä, ovatko nämä pakkoliikkeet vähentyneet.
Ja mitä on tullut tilalle! 😋

tiistai 16. maaliskuuta 2021

Kesämökillä

Tänään oli sellainen päivä, että Ulla laittoi herätyskellon soimaan. Se tarkoitti, että jonnekin mielenkiintoiseen paikkaan ollaan lähdössä.

Eli matkasimme Nauvoon katsomaan mökkiä ensimmäistä kertaa sitten marraskuun. Saimme mukaan Maijan, hän tarjoutui avuksi kevätsiivouksen tekemiseen. Mahtoiko tietää mitä oli odotettavissa?

Ajoin lautalle aika reipasta vauhtia ehtiäksemme klo 12.00 lähtevään lauttaan. Hyvin olisimme ehtineet, jos silloin olisi lautta kulkenut. Nyt odotimme vartin rannassa. Mikäs siinä odotellessa, aurinko paistoi ja ilmassa kevään tuntua.

Perillä kaikki oli hyvin. Rakennukset pystyssä ja keittiön lattialla sekä kaikilla tasoilla runsaasti hiiren pipanoita. Kaksisataa vuotta vanhassa hirsitalossa on runsaasti reikiä, joista hiiret ja myyrät pääsevät sisään tutkimaan olisiko pöydiltä pudonnut edes pieniä muruja nälkäisille.

Yllättäen myös vesi alkoi virrata. Kevätaurinko oli sulattanut putket, jotka osittain ovat routarajan yläpuolella. Saimme siis lämmintä vettä pesua varten. Tosin lämminvesijohdossa on jotakin vialla, vesi piti lämmittää liedellä!

Lumet olivat tontiltamme lähes täydellisesti sulaneet ja polku saunalle oli kuiva. Yleensä tässä vaiheessa kevättä saunalle ei ole asiaa kuin kumisaappaissa.

Talven kovin pakkanen oli ollut 22,2 astetta. Sisälläkin oli vesi jäätynyt – minimi 7,9 astetta pakkasen puolella.
Kirkonkylän sääaseman min lämpötila oli vain -16 astetta. Mutta se asema on korkean kallion päällä, siellä lienee hieman lämpimämpää.

Sitähän alkoi jo miettiä milloin voisi tulla tänne yökylään ja saunoa ensimmäisen kerran tänä talvena. Meillä kun kotona sauna on muuttunut kodinhoitohuoneeksi!

Hiirihaukka ottaa aurinkoa.

Tilataideteos on talvehtinut hyvin. Lumet ovat tyystin sulaneet!

Lauttarannassa purjehti erikoinen lintu.

Thorasinlahdelle on löytänyt tiensä ammattikalastaja.
Ainakin verkonnostolaite on ihan Pro!

Luonnon tilataideteos lienee hieman parempi kuin minun.



maanantai 15. maaliskuuta 2021

Siivousrobotin vaihtoviikko

Rakas vaimoni ilmoitti eilen, että häntä yli 50 vuotta palvellut siivousrobotti saa tehdä tilaa uudelle robotille.
Lähikauppamme Lidl kun ilmoitti myyvänsä tänään akkukäyttöistä siivoojaa hintaan 149 euroa.

Ymmärrän vaimon tuskan. Hänen vanha siivousrobottinsa on jo vanha, laiska eikä edes ladattavissa uudelleen parhaaseen iskuun.

Olen yrittänyt kertoa vaimolle, että täydellinen siisteys ja pölyttömyys kotioloissa ei ole edes terveellistä. Pieni lika ja pöly kun pitää ihmisen puolustusjärjestelmän kunnossa.

Mikään ei auttanut. Tänä aamuna suunnistin Lidliin etsimään robottia.

Kiersin tarjoushyllyt kahteen kertaan, mutta en löytänyt. Melkein huokasin helpotuksesta, mutta kun viereeni ilmestyi myyjä, kysyin häneltä missä robotit luuraavat. Hän kiersi hyllyt kertaalleen löytämättä. Sitten hän näki myymälävastaavan ja riensi hänen luokseen kysymään tuotetta.
Esimies kertoi, ettei niitä ole ehditty laittaa esille ja kävi hakemassa laitteen varastosta.

Ylpeänä vein hirviön kotiimme ja laitoin sen lataukseen.
Katsotaan sitten latauksen valmistuttua, kuka lukee käyttöohjeen ja kuka alkaa koneen käyttäjäksi!

Vihreä valo palaa. Työjuhta on valmis palvelemaan.




lauantai 13. maaliskuuta 2021

Suunnistus Turun keskustassa

Tänään pääsi harrastamaan katusuunnistusta päiväsaikaan toisin kuin menneen talven aikana, jolloin ne järjestettiin iltapimeällä.  

Kisan järjestäjänä Turun Metsänkävijät, lähtö ja maali seuran hulppean toimitalon edestä. Partiotoiminnalla ei taloa ole kustannettu, vaan TuMe:lla on ollut menestyvää yritystoimintaa. 

Minä sain menestyksekkäästi kierrellä kotikaupunkiani lauantaiaamun rauhassa. Liikennettä oli ja vähän, samoin ihmisiä. 


Noudatin hyvin liikennesääntöjä, tunnustan vain kolme kertaa juosseeni päin vanhaa vihreää! Katuja ylitin kyllä muualtakin kuin suojatien kohdalta, mutta ei näkynyt poliiseja sakottamassa. Eikä autot ajaneet yli, minulla oli kirkkaanpunainen juoksutakki päälläni. 


Kartan mittakaava oli 1:5.000 ja kaikkien rastien kierto olisi ollut mahdollinen jopa minun vauhdillani. Mutta jätin 10 pisteen rastit alusta lähtien käymättä lukuun ottamatta rastia nro 13, jonka pystyi näkemään risteyksen toiselta puolelta. Viimeisellä rastilla (24) käytyäni huomasin jättäneeni 32 käymättä. Olisin senkin ehtinyt hyvin hakemaan, mutta laiskuus voitti. 


GPS-jälki on vähän mitä sattuu, gepsi ei toimi kunnolla kerrostalojen alueella. 


Minulla taas vinttikammari ei toimi kunnolla. Lenkiltä palattuani huomasin, että en ollut lukinnut autoani. Auton sisällä ei varsinaisesti ollut mitään varastettavaa. Mutta auton vara-avaimet olivat autossa. Ja kuka tahansa olisi voinut istua autoon ja käynnistää start-napista moottori ja suihkia hevon kuuseen. 


Pitäisikö hiljalleen hakeutua suljetulle osastolle? 


Ohessa kartta, kiertosuunta vastapäivään, lähtö vasemmalla ylhäällä, ensimmäinen rasti nro 55.