Lähdimme aikaisin viettämään viikonloppua Nauvoon.
Ensin poikkesimme Airistolle. Ulla allekirjoitti Opelin romutusasiakirjan. Juha
lähti viemään sitä Turkuun ja niin päättyi kaksikymmentä vuotta kestänyt yhteinen
taipaleemme Astran kanssa. Oli hyvä auto!
Matka jatkui Nauvoon. Oli rauhallista. Ei pahemmin liikennettä eikä
muuttolintuja tai riistaeläimiä. Yhden merikotkan sentään näimme leijailevan
yläpuolellamme.
Vaikka kävimme täällä viettämässä jo yhden siivouspäivän, niin sitä työtä
riitti. Kun olin pessyt jääkaapin, kahvinkeittimen ja pöytien pinnat, pääsimme
nauttimaan tervetulokahvit kera Bagar Bengtsin viinereiden.
Seuraavaksi oli vuorossa vuoteiden tuuletus ja tamppaus. Samoin kävi peitoille
ja tyynyille. Vuoteiden sijauksen yhteydessä laitoin lakanoiden päälle
sähköpeiton.
Kun kämppäkin oli tässä vaiheessa lämmennyt, alkoi vaikuttaa siltä, että
hyvinhän täällä yö sujuu.
Kävin rannassa ja laitoin saunan pesään tulen. Kävin hakemassa lenkkivaatteet
ja samalla jatkoin saunan lämmitystä. Kävin juosten järvellä, siellä oli
Kristiinakin paikalla. Juoksin takaisin saunalle, lisäsin puita ja jatkoin
juoksua niin, että sain kymmenen tuhatta askelta täyteen.
Saunoin pidemmän kaavan mukaan. Ulla ei enää saunaan tule, joten seuranani oli
kaksi everstiä. Hiljaisia poikia olivat ja saunoin ne hengettömiksi.
Perinteiden mukaan lounasta aloimme tehdä vasta tässä vaiheessa iltaa. Kun olin
aamupuuron ja -kahvin jälkeen syönyt yhden viinerin, niin alkoi jo vatsa kurnia,
niin puoli kahdeksalta pääsimme grillatun porsaan kimppuun.
Sitten oli vuorossa Ullan polttavan vessan tutkiminen. Ulla oli sanonut, että
kun hän testaili sitä, niin se alkoi polttamaan, mutta puhallin ei lähtenyt
käyntiin. Totesin, että sillä tavalla talo on helppo polttaa maan tasalle.
Aloin tutkia ja huoltaa vessaa. Tein mitä tahansa, niin puhallin ei lähtenyt
käyntiin. Joten sisävessan käyttö oli mahdotonta.
Kun keskustelimme Ullan kanssa, miten hän selviää sadan metrin päässä olevalle
ulkovessalle, niin rouva vastasi, ettei ainakaan hengissä.
Sanoin tarkistettuani aikataulun, että meillä olisi kaksikymmentä minuuttia
aikaa pakata tavarat ehtiäksemme kymmenen lauttaan.
Kymmeneen vuoteen en ole nähnyt Ullan toimivan niin reippaasti ja saimme
tavarat pakattua ja vietyä autoon ajoissa.
Pieni vastus oli siinä, että paksu sumu oli laskeutunut harmiksemme ja hieman
pelotti ajella lievää ylinopeutta tiellä, jolla liikkuu valtavasti
hirvieläimiä.
Emme törmänneet mihinkään ja lauttarannassa meillä oli jopa ruhtinaallisesti 50
sekuntia ylimääräistä aikaa.
|
Baskervillen yö |
|
Komea leskenlehti saunan vieressä |
|
Lahti on vielä paksussa jäässä |
|
Minä ja kaksi everstiä. |