Penkkiurheilun juhlapäivä

Penkkiurheilijan painajaisviikko on ohi.
Viikko huipentui sunnuntaina, kun TV:n kakkoskanavalta tuli urheilua aamusta iltaan.

Ensin sai seurata Vasaloppetin hiihtoa Ruotsin puolelta. Tosin meikäläisen käsityksen mukaan kysymys ei ole hiihdosta, jos väki lykkii luistavilla suksilla alusta loppuun tasatyöntöä. Mutta kestävyysurheilua se kyllä on.

Sitten siirryttiin perinteiseen hiihtoon, jossa käytettiin jalkojen potkua käsien lisäksi. MM-hiihtojen päätösmatka oli miesten 50 kilometrin hiihto. Siinä odotettiin Iivo Niskaselta väkevää panosta ja mitalia.

Loppuratkaisu tapahtui venäläisen Bolsunovin ja Norjan Kläbon välillä. Itänaapurimme taklasi loppusuoralla tämän hetken ylivoimaisesti parhaimman hiihtäjän Kläbon jääkiekkokentiltä tutulla tyylillä. Seuraus oli, että Bolsun sauva katkesi. Kläbo riensi voittoon ja toinenkin norjalainen ohitti Been. Lopuksi Kläbo diskattiin syystä, jota en oikein ymmärrä.
Iivo ei ollut aivan huippukunnossa ja jäi kärjestä jo ennen loppuratkaisuja.

Sitten ohjelma siirtyi yleisurheilun hallikisoihin. Niissä ratkottiin Euroopan mestaruudet.
Ensin Lotta Kemppinen voitti hopeamitalin naisten 60 metrillä. Pienoinen yllätys, jos minulta olisi viikko sitten kysytty, kuka on Lotta Kemppinen, olisin joutunut vastaamaan, että ei harmainta aavistustakaan.

Eikä kauaa kestänyt, kun Ella Junnila voitti korkeushypyssä pronssia uudella Suomen ennätyksellä. Ellan tiesin jo entuudestaan vahvojen näyttöjensä takia. Myös anoppini oli Ella, mutta en nähnyt hänen koskaan hyppäävän korkeutta!

Hienointa antia saatiin nähdä, kun Norjan (!) Jakob INGEBRIGTSEN voitti suvereenisti kolmen tonnin juoksun. Pari päivää aikaisemmin hän oli jo juhlinut tonnivitosen mestaruutta.

Jos tämä Jakob olisi suomalainen, niin koronasta huolimatta olisimme menneet sankoin joukoin torille!