Talvirastit

Tänään oli taas vuorossa Talvirastit, vaikka talvesta ei enää ollut tietoakaan. Lämpötila oli iltapäivällä kymmenen astetta.

Olimme Maijan kanssa lähdössä samaan aikaan. Kerroin yhtä vanhaa sattumusta intin ajoilta ja kun sain luentoni valmiiksi, totesin että nyt mennään.

Menin kanssa ja tietysti 90 astetta väärään suuntaan. Siitä sitten mutkitellen rastille - olisiko minuutti mennyt hukkaan.

Sitten 2–3–4–5 juoksuvälejä - niissähän mun nopeus ja voima pääsevät hienosti esiin. 😊
Kuutoselle jatkui juoksuväli alussa, mutta metsässä oli polkuja niin paljon, että oli pakko mennä suunnalla rastille.

7 ja 8 OK. Ysille mennessä loppuvaiheessa en oikein saanut kartasta kiinni, mutta hidastellen rastille. Sieltä lähdin lounaaseen suunta rasti 6. Pysähdyin ja totesin, että ehkä olisi viisaampaa mennä kuitenkin rastille 10. Sieltä lähdin ensin koilliseen, mutta maaston hitauden takia muutin mieltäni ja suuntasin isommalle polulle, jota olin jo käyttänyt 7- ja 8-rasteille mennessäni.

Loppu olikin enemmän juoksuvoittoinen, rastitkin löytyivät hyvin.

Aivan tarkkaan en muistanut Metsänpojan (yksi suunnistaja some-maailmassa) aikaa, mutta kelloa katsellessani totesin, että aika lailla samoissa mennään. Se siivitti jalkojani loppuun asti yrittämään ylittää fyysiset rajani.

Viime viikolla suunnistus oli onnetonta räpeltämistä - taisi poistettu hammas olla hiukan tulehtunut ja meno sen mukaista.
Nyt tuntui paljon paremmalta - kesää kohti mennään ja se on hienoa se.