Tänään sain pestä pyykkiä, astioita ja ikkunoita. Siitä
mieleeni tuli laulu 50-luvulta, jonka alku kuuluu näin:
Portugal kotimaa on Ninan, Setúbal nimi kaupungin, jossa
paidan ja pöytäliinan pesee pyykkäri kaunehin.
Viime vuonna olisi keväällä pitänyt pestä ikkunat, mutta se jäi tekemättä koronan takia.
Sitten tuli männyn siitepölykausi, eikä ollut mieltä pestä ikkunoita. Ja kesällä olisi ollut liian lämmintä ja sain siirrettyä pesun syksyyn. Ja syksyllä tuli pimeys eikä ikkunoista ulos nähnyt muuta kuin kaamosta. Joten homma siirtyi…
Tänään paistoi aurinko, ilma oli plussan puolella ja ikkunoiden tilan näki huonommillakin silmillä.
Niinpä aamujeni autereinen päivänsäde ja iltojeni ihana emäntä antoi
seikkaperäistä opastusta mitä minun pitäisi tehdä.
Ymmärsin, että tätä ei voi enää vuodella siirtää ja aloin työhön.
Ihan kaikkea en vielä tänään saanut valmiiksi, mutta tähän aloitukseenkin vaimo oli suhteellisen tyytyväinen.
Ymmärsin, että tätä ei voi enää vuodella siirtää ja aloin työhön.
Ihan kaikkea en vielä tänään saanut valmiiksi, mutta tähän aloitukseenkin vaimo oli suhteellisen tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti