Tänään tuli kuluneeksi viisi viikkoa siitä, kun silmäni leikattiin.
Oli aika mennä leikanneen lääkärin puheille.Puoli tuntia silmiä tutkittiin, mitattiin ja lisäksi sain luetella kirjaimia näytöltä.
Lääkäri totesi, että hyvin leikkauslääkäri onnistunut, lopputulos on aivan loistava.
Ihmekös tuo, kun lääkärini Ville Hemiö on vasenkätinen. Tosin samalla lailla epäsikiö kuin minäkin. Kirjoittaa vasemmalla ja lähes kaikki muut työt tekee oikealla.
Myös tämä hänestä heijastuva luontainen vaatimattomuus vetosi minuun!
Kaukonäköni on sitä luokkaa, että edes rekkakuskina en tarvitsisi silmälaseja.
Kun valitin, että sanomalehteä lukiessani on ollut hieman hankaluuksia. Hän kysyi, luenko lehteä niin, että se on kädessäni. Vastasin, että en tietenkään. Lehti on keittiön pöydällä ja samalla kuin luen, syön herkullista aamiaistani. Siis sitä kaurapuuroa, jonka päällä lilluu Saarioisten mansikkahilloa.
Hemiö kertoi, että voin jatkaa tätä raadollista tapaa pilata sekä aamiainen että lehdenluku, hankkimalla kympin lukulasit.
Näin tein – kyllä nyt kelpaa!
Lopuksi hän kysyi, olenko tyytyväinen lopputulokseen. Kerroin, että syy leikkaukseen oli se, että pystyn jatkossa suunnistamaan ilman laseja sateella ja kostealla ilmalla. Se onnistuu, jopa yli odotusten, joten kerroin olevani tyytyväinen.
Ja näin julkisesti voin rehellisesti suoritella Hemiötä ja Silmäasemaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti