Kesämökillä

Tänään oli sellainen päivä, että Ulla laittoi herätyskellon soimaan. Se tarkoitti, että jonnekin mielenkiintoiseen paikkaan ollaan lähdössä.

Eli matkasimme Nauvoon katsomaan mökkiä ensimmäistä kertaa sitten marraskuun. Saimme mukaan Maijan, hän tarjoutui avuksi kevätsiivouksen tekemiseen. Mahtoiko tietää mitä oli odotettavissa?

Ajoin lautalle aika reipasta vauhtia ehtiäksemme klo 12.00 lähtevään lauttaan. Hyvin olisimme ehtineet, jos silloin olisi lautta kulkenut. Nyt odotimme vartin rannassa. Mikäs siinä odotellessa, aurinko paistoi ja ilmassa kevään tuntua.

Perillä kaikki oli hyvin. Rakennukset pystyssä ja keittiön lattialla sekä kaikilla tasoilla runsaasti hiiren pipanoita. Kaksisataa vuotta vanhassa hirsitalossa on runsaasti reikiä, joista hiiret ja myyrät pääsevät sisään tutkimaan olisiko pöydiltä pudonnut edes pieniä muruja nälkäisille.

Yllättäen myös vesi alkoi virrata. Kevätaurinko oli sulattanut putket, jotka osittain ovat routarajan yläpuolella. Saimme siis lämmintä vettä pesua varten. Tosin lämminvesijohdossa on jotakin vialla, vesi piti lämmittää liedellä!

Lumet olivat tontiltamme lähes täydellisesti sulaneet ja polku saunalle oli kuiva. Yleensä tässä vaiheessa kevättä saunalle ei ole asiaa kuin kumisaappaissa.

Talven kovin pakkanen oli ollut 22,2 astetta. Sisälläkin oli vesi jäätynyt – minimi 7,9 astetta pakkasen puolella.
Kirkonkylän sääaseman min lämpötila oli vain -16 astetta. Mutta se asema on korkean kallion päällä, siellä lienee hieman lämpimämpää.

Sitähän alkoi jo miettiä milloin voisi tulla tänne yökylään ja saunoa ensimmäisen kerran tänä talvena. Meillä kun kotona sauna on muuttunut kodinhoitohuoneeksi!

Hiirihaukka ottaa aurinkoa.

Tilataideteos on talvehtinut hyvin. Lumet ovat tyystin sulaneet!

Lauttarannassa purjehti erikoinen lintu.

Thorasinlahdelle on löytänyt tiensä ammattikalastaja.
Ainakin verkonnostolaite on ihan Pro!

Luonnon tilataideteos lienee hieman parempi kuin minun.