tiistai 31. toukokuuta 2022

Polvihousupojat kisaavat

 Pari viime viikkoa on kohistu jostakin MM-kisoista.

Taisivat olla jääkiekon!

Olen aina ollut kova penkkiurheilija. Pikkupoikana Voitto Hellsten ja Veikko Hakulinen olivat suuria sankareitani.
Jääkiekkoakin olen käynyt säännöllisesti katsomassa. Olin mukana katsomassa kahta ottelua, kun Tampereella järjestettiin ensi kerran nämä karkelot joskus 60-luvun lopulla.

Vuosien varrella innostus on laimennut. Varsinkin nyt kun maailmanmestareita leivotaan joka kevät ja olympiavoittajia niiden lisäksi.

Lauantaina kävin kaupassa ja ihmettelin väen vähyyttä käytävillä. Syy oli se, että Suomi taisteli paikasta loppuotteluun.

Tuloksia kyllä nytkin seurasin ja tiesin, että loppuottelussa ovat vastakkain Suomi ja Kanada.
Ensimmäisen kerran avasin telkkarin (en nimittäin katso sitä härveliä normaalisti ollenkaan uskonnollisista syistä), kun Suomi meni loppuottelussa johtoon lukemin 2–1.

Jatkoaikaa en enää jaksanut katsoa. Suomi kuulemma voitti kultaa lopulta.

On meillä taitavia polvihousupoikia!

maanantai 30. toukokuuta 2022

Kedon kukkia

Kokeilin viime perjantaina hieman reippaampaa kävelyä.

Seurauksena oli se, että lauantaina en pystynyt kävelemään lainkaan. Sain sentään kannettua tavarat autoon ja kotiin. Mutta raskaita huokauksia ja ajatuksia se kyllä teetti.

Sekä eilen että tänään kävin pyöräilemässä kahdenkymmenen kilometrin lenkin. Sen jalka kestää ja tänään pystyin jo kävelemään kivuitta hiljaisella vauhdilla.
Otin kameran mukaani ajatuksena kuvat lintuja lähipolulla.

Lintuja en nähnyt mutta kauniita kedon kukkia yllin kyllin.

Kävin tänään myös ottamassa tehosterokotuksen punkkien levittämiä tauteja – puutiaisavokuumetta – vastaan. Tosin borrelioosiin se rokote ei auta. Sen taudin olen jo sairastanut kahteen kertaan, mutta se paranee tiukalla penisilliinikuurilla.

Nauvossa kesän vietossa olen kahtena viime kesänä onnistunut molempina saamaan kymmenen punkkia imemään herkullista vertani. 
Olen viettänyt kesiä Nauvossa yli viisikymmentä vuotta. Alkuvuosina näin punkkeja koirien turkissa, en koskaan itsessäni. Ja silloin tuli pyörittyä vähissä vaatteissa heinikossa.
Nykyään koirat käyttävät Expottia ja punkit ovat siirtyneet ihmisiin.

Olen tehnyt vertaansa vailla olevan havainnot. Eläimet, kuten koirat ja punkit, pitävät minusta paljon enemmän kuin ihmiset.

Toisaalta minäkin pidän eläimistä, pois lukien punkit, enemmän kuin ihmisistä!

Kieloja kasvaa metsän reunassa ulkoilutien varressa runsaasti.
Tämä yksilö on hieman ujo ja haluaa kukkia lehtensä takana.

Ahomansikka on saanut jo pölyttäjän luokseen.

Voikukkaa pidetään hiukan rikkaruohoja.
Mutta kyllä minä pidän näistäkin kukista!



sunnuntai 29. toukokuuta 2022

Joululahjaa vastaanottamassa

Palasimme jo eilen takaisin kotiin – siis tähän kaupunkiasuntoon.

Syynä ei ollut se, että jalkani on ollut niin huonossa kunnossa, että kävelykin on tuottanut tuskaa. Vaan se, että tänään pääsimme vastaanottamaan Maijan antamaa joululahjaa – siskolleni Leenalle. Jostain syystä me Ullan kanssa pääsimme siivellä mukaan.

Ensin vietimme parituntisen ravintolalaiva Espositossa nauttien virvokkeita.

Sieltä siirryimme muutaman sadan metrin päähän Nooa-nimiseen ravintolaan. Tämä oli Leenan valinta – hänen tyttärenpoikansa kun on nimeltään Nooa. Poika on viisi vuotta vanhempi kuin ravintola, mutta ravintola ei ole kuitenkaan saanut nimeään pojan mukaan.

Ruoka oli hyvää, voin tätä paikkaa suositella vilpittömästi.
Aluksi söimme talon leipää. Tarjoilija oli fiksu ja totesi, että varmasti yksi annos riittää kahdelle henkilölle.
Pääruuaksi söin nieriää. Se oli suussa sulavaa ja lisukkeena oli mm. sokerimarinoituja porkkanoita, aivan ihania!

Jälkiruuaksi leidit ottivat Irish Coffeen ja alkoivat olla jo varsin puheliaita. Minä en, koska olin autokuskina ja nautin etupäässä alkoholitonta olutta.

Veimme Maijan ja Leenan Hirvensaloon ja saimme vaihtokaupassa kaksi maalausta. Tosin vain vietäväksi Maijalle myöhemmin.

Maijan mökki.
Kuvaajan selän takana ovat viljelmät.
Hän laittoi sen myyntiin, vaikka paikka on aivan mahtava.
Mutta ikää tulee ja jossakin vaiheessa on tällaisesta luovuttava.



torstai 26. toukokuuta 2022

Tilataidetta

Aamu oli täysin tyyni, meren pinta oli kuin peili.

Kaikkien aamutoimieni jälkeen pääsin vasta kymmenen aikoihin soutuveneen kanssa ulos. Silloin alkoi pieni vire rikkoa veden pintaa.

Soudin Lammassaaren ohi hieman väljemmille vesille ja olin taas liikkeellä samaan aikaan kuin Siljan Ruotsinlaiva. Sen aallot katselin Vitgrundin suojassa. Mutta nyt oli veneitä liikkeellä laivaväylällä, niiden aallot hieman häiritsivät soutamista. Palasin takaisin Thorasvikenin suojaan ja kotiin.

Siellä odottivat työmaat. Avustin Ullaa, kun hän istutti maahan sipuleita ja muuta murkinaa. Niistä ne kauriit tykkäävät!

Sitten jatkoin rannan kunnostusta. Siellä riittää maansiirtotöitä vielä tuleville päiville. Ja tällä työtahdilla myös tuleville sukupolville!

Päivän kruunasi sauna. Ihan ilma näytti kesäiseltä, mutta mereltä puhaltava tuuli oli vielä varsin kolea.

Vanhan saunan seinän tilataideteos sai tänään kolmannen jäsenen.
Lapio ja talikko ovat siellä levänneet jo kymmenkunta vuotta.
Nyt koin jo haravoinnin liian raskaaksi ja se liittyi seuraan.
Kaikki ovat tämän maatilan alkuperäisesineitä. 

Silja ja minä.
Tunnetusti viihdyn parhaiten kauniiden naisten seurassa.

Kuva saunan terassilta.
Hieman nämä ruoppausjätteet häiritsevät muuten postikorttimaista maisemaa.
Mutta kyllä se parin vuoden päästä jo viheriöi! 


keskiviikko 25. toukokuuta 2022

Puuceen onni

Palasimme eilen takaisin tänne luontoparatiisiin (Jope: -helvettiin).

Täällähän ihmisen ruumis ja sielu lepää (Jope: kärsii).

Totta on, että kaksisataa vuotta vanhassa vetoisassa hirsirakennelmassa on raikas ilma. Jos sen ilman saa lämmityslaitteilla sopivaan lämpötilaan, niin uni on aivan priimaa.

Oura antoi yli kahdeksan tunnin unestani arvostelun ihanteellinen.
Yksi syyte kyllä tuli sen härvelin mieleen. Olin nukahtanut kahdessa minuutissa ja se voi olla Ouran mukaan merkki siitä, että en saa riittävästi unta.

Mutta minä nukahdan lähes aina alle viidessä minuutissa. En ymmärrä miten puolihorteessa vuoteessa pyöriminen voisi olla terveellisempää kuin kolmessa minuutissa nukahtaminen!

Hyvin nukutun yönkin jälkeen piti saapastella aamutoimille puuceehen, josta on merinäköala (Jope: pöheikkönäköala).
Meillä on sisätiloissa polttava vessa, mutta se on varattu talon rouvalle – sinne ei palvelusväellä ole asiaa.

Puuceen vieressä tervalepässä on linnunpönttö.
Siellä pesii kirjosieppo. 

Kun istun pöntöllä – en siis linnunpöntöllä – niin sieppo odottaa oksalla poistumista. Se ei halua näyttää minulle tietä pöntölle, ei vaikka juuri minä olen sen siihen ripustanut.

Olin ottanut kameran mukaani ja aikaa oli viritellä se kuntoon siepon odotellessa. Sain siitä jonkinlaisen kuvan tänään.

Tuossa oksalla se lintu nököttää vaikka pitäisi viedä ruokaa hautovalle rouvalleen!

Tässä näköalani vessasta.
Tuo puro yhtyy mereen sadan metrin päässä ja kesän koittaessa näköyhteys mereen katoaa.
oikealla näkyvä punainen seinä on venevalkamamme äärellä oleva vaja.
Siitä on suora vesiyhteys Atlantille.




maanantai 23. toukokuuta 2022

Täyden kympin suoritus!

Turku Rogaining Sprint järjestettiin ensimmäisen kerran v. 2009, tänään oli vuorossa 14. kisa.

Pakkohan sinne oli mennä, kun on ollut kaikissa edellisissäkin mukana.
Syyksi poissaoloon ei riitä se, että polvinivelen kierukka on rikki - ainoastaan omat hautajaiset olisi hyväksyttävä syy.

Lähdin kävellen rastille 80, siitä kun saa täydet 10 pistettä kahteen kertaan, kun käy välillä jollakin toisella rastilla. Suunnittelin käyväni kolmella rastilla ennen paluuta uudestaan tälle rastille.

Rasti oli liian korkean mäen päällä. Ylös pääsin vielä kohtuullisesti, mutta paluu merenpinnan tasolle oli yhtä helvettiä.

Tuskan kyyneliä pyyhkiessäni näkökin sumeni ja totesin, että ainoa mahdollinen rasti on maali.
Suuntasin sinne. Matkalla oli oli yksi yhden pisteen rasti ja ajattelin poimia sen, etteivät koiranleuat pääse kuittaamaan, että Lainemahan on ihan täyden kympin mies.

Tien ja rastin välissä oli valitettavasti niin iso oja, ettei minun jalallani sitä ylitetä. Jatkoin matkaa maaliin ja olin kilpailun nopein mies. Muut viihtyivät keräämässä pisteitä täydet kaksi tuntia - minulla jäi ilmaa sakkopisteisiin yli puoli tuntia.

Suoritukseni oli hyväksytty ja voitin siten ylivoimaisesti oman sarjani pojat 75 v.
Selvyyden vuoksi kerrottakoon, että olin sarjan ainoa osanottaja! 😋

Kilpailu käytiin Kakskerran saarella.
Maisemat olisivat olleet komeat kisan korkeimmilta mäiltä.

Sain peräti kymmenen pistettä.
Tulosraportin mukaan maksimit olivat 215 pistettä.
Terveenä ollessani olen pystynyt keräämään noin sata pistettä.
Tänään jäi hiukan alle...



lauantai 21. toukokuuta 2022

Venäjä sodassa

Maija kävi kylässä ja toi tullessaan viisi isämme signeeraamaa kirjaa. Maija ei halunnut niitä heittää pois kysymättä minulta, olisinko niistä kiinnostunut.

Ensimmäiseksi tartuin kirjaan Venäjä sodassa (Ryssland i krig). Kun isäni kuoli jo vuonna -71, niin kyseessä ei siis ollut tämä Venäjä.

Kirjan oli kirjoittanut ruotsalainen Sven Herman Kjellberg, Google ja Wikipedia eivät häntä tunteneet. Esipuheessaan kirjoittaja kyllä kertoo seuranneensa läheltä Venäjän kehitystä viimeisten 30 vuoden ajan.

Kirjassa valotetaan Venäjän historiaa tsaarin ajoista saakka, mutta pääpaino on toisen maailmansodan tapahtumissa.

Varsin paljon on kerrottavaa nykyisen Ukrainan alueella tapahtuneista sotatoimista. Silloin rintamalla olivat vastakkain Saksa ja Neuvostoliitto. Ilmankos saksalaiset eivät ole olleet kovin aktiivisesti mukana nyt tukemassa Ukrainaa – eivät halua toista kertaa hakata päätään neuvostoliittolaiseen mäntyyn Harkovan rintamalla.

Suomen sotimisen Venäjää vastaan kirjoittaja ohittaa kolmella – neljällä sivulla. Ne taistelut eivät olleet ruotsalaisen mielestä maailmansodan tärkeimpiä asioita.

Kirjan viimeisessä kappaleessa todetaan, että Venäjän kansan sitkeys, ihailtava elinvoima ja mukautumiskyky, sodan avulla saavutettu itseluottamus ja kiihkeä isänmaallisuus, maan suunnattomat luonnonvarat ja nopeasti kehittyvä teollisuus takaavat Venäjän talouselämän nopean elpymisen.

Jäin miettimään, että sekoittiko tämä Kjellberg Ukrainan ja Venäjän keskenään!




torstai 19. toukokuuta 2022

Testijuoksu

Siis yhtään juoksuaskelta en ottanut.

Testasin miten polvi suhtautuu hieman pidempään kävelyyn.
Kävelin ulkoiluteitä pitkin, joilla on jonkin verran nousuja ja laskuja. Niistä ei polvi oikein tykännyt.

Lopussa alkoi vauhti hiukan hyytyä, vaikka polvi turtui eikä pahemmin vaivannut - siis kunto vaan on heikko.

Maanantaina on kahden tunnin rogaining-suunnistus. Sitä varten tein tämän testin. Olen ollut alusta alkaen mukana kaikissa Turku Rogaining Sprint kisoissa ja pakkohan sinne on tänäkin vuonna mennä. Ensimmäinen kisa järjestettiin v. 2009, joten tämä tulee olemaa 14. kerta.

Menestystäkin on odotettavissa, jos käyn yhdellä rastilla leimaamassa ja tulen maaliin määräajassa. Olen nimittäin sarjan ainoa osanottaja.

Palkintoja ei jaeta, ainoastaan määräämättömästi kunniaa. 😀

En käynyt kilometriä kauempana kotiovelta.
Ajattelin, että on lyhyt matka, jos jalka pettää alta kokonaan.
Hyvin se kesti!


keskiviikko 18. toukokuuta 2022

Pyörällä pääsee!

Eilen pyöräilin kymppitien vartta kohti Lietoa ja totesin, että pyörätie siihen alkaa olla valmis – ainakin ohikulkutielle saakka. Tänään jatkoin Ohikulkutien ali kohti Lietoa katsastamaan pyörätien kuntoa.

Ensimmäisen kerran liikenteen ohjaaja pysäytti minut pyörätiellä. Alikulussa tehtiin vielä ahkerasti töitä ja työkoneita oli parissakin kohtaa esteenä.

Haastattelin liikenteen ohjaajaa, hänkin kertoi yleensä ohjaavansa raskasta liikennettä ensimmäistä kertaa pyöräilijöitä kaitsemassa. Pääsin esteiden ohi ja alikulkujen läpi turvallisesti.


Luin aamulla, että pyöräilijä oli saanut surmansa, kun alikulkuun oli laitettu betoniporsas estämään autoilua. Ja totesin, että aurinkoisella säällä alikulkuun kun tulee, ei kyllä näe mitään mitä siellä tulee vastaan. 

Kyllä betoniesteen laittajaa pitäisi tapon sijasta syyttää murhasta. Aivan käsittämätöntä suunnittelua!

Jalkavammojeni takia olen tänä keväänä harrastanut pyöräilyä tavallista enemmän. Kilometrejä on kertynyt jo kaksi ja puolisataa huhti- ja toukokuun aikana.

Ja homma jatkuu, jalka ei kestä vielä yhtään juoksuaskelta. Kokeiltu on, seuraava kokeilu taitaa siirtyä kuukaudella!


Reitti.
Ravattulan jälkeen on pitkä nousu ja sitten kunnon alamäki.
Kun oli kunnon myötätuuli takana, niin vauhti nousi huimaavaksi.
Lenkin jälkeen Samsung-kännykkäni onnitteli minua
uudesta nopeusennätyksestä 42,7 km/h.
Se oli valitettavasti huippunopeus, ei keskinopeus! 


tiistai 17. toukokuuta 2022

Makkarasoppaa

Tänään yllätin kotiväen tekemällä makkarasoppaa.

Ensimmäistä kertaa elämässäni.
Nuorenahan on se vitsa väännettävä.

Löysin ohjeen, joka oli yksinkertaista yksinkertaisempi.
Kuorin perunat ja paloittelin ne.
Samoin tein makkaralle, se oli grillimakkaraa, joka jäi yli mökillä ollessamme. Grillasin siellä oikein ehtaa porsasta.

Sitten laitoin litran vettä kiehumaan, lisäsin siihen sellaisen Knorrin rich beef maustepläjäyksen. Kun se oli sulanut, maistoin ja lisäsin toisen ja perunat.

Sen jälkeen pakkasesta keittojuureksia ja herneitä.
Kymmenen minuutin päästä makkaran palat.
Kun perunat olivat kypsiä kutsuin vaimon valmiiseen pöytään.

Se oli aikuisen miehen makuun ihan siedettävän hyvää. Ja kun ehtoinen emäntä lupasi syödä sitä huomennakin, niin katsoin sen kehumiseksi.

Kolmannes meni pakastimeen, joten meillä on hiukan vararavintoa, kun Putin aloittaa sodan.

Keittoa koristaa Osuuspankin logolla varustettu kauha.
En muista, mistä se on meille tullut.
OP:n asiakkaita emme ole olleet ja menestys urheilussa ei edellytä noin isoa palkintoa.
Firma oli kyllä aikoinaan OP:n asiakas, ehkä sain sen kun firma maksoi kuin maksoikin velkansa takaisin pankille!



maanantai 16. toukokuuta 2022

Mosse tulee - oletko valmis?

Venäjän valtio ja Moskovan kaupunki ovat ”ostaneet” Renaultin autotehtaan Moskovassa. Tehdas omistaa myös enemmistön Ladan tehtaista.

Tässä tilanteessa kun Rellu ”myy”, niin kyse lienee kansallistamisesta – eli neuvostoaikaisesta sosialisoinnista.

”Ostajat” kertoivat valmistamansa auton olevan tulevaisuudessa nimeltään Moskvitsh.

Samassa yhteydessä olen saanut yleensä luotettavalta taholta tiedon, että laajempaakin nimien vaihtoa on odotettavissa lähitulevaisuudessa.

Jos Putin ei kuole pikaisesti verisyöpään tai sairastu Venäjällä yleiseen kuolemansyyhyn eli hermomyrkkyyn, niin hän vaihtaa syyskuussa Venäjän nimen Neuvostoliitoksi.

Lokakuun vallankumouksen muistopäivänä marraskuussa Leningradin – anteeksi Pietarin – nimi muutetaan Putingradiksi.

Ja jos Ukraina ei ole silloin antautunut ehdoitta, niin Putin antaa käskyn tuhota koko Ukraina atomipommeilla maan tasalle.

Silloin meidän kaikkien on pukeuduttava valkoisiin käärinliinoihin ja vaellettava hitaasti kohti hautausmaata.

Hitaasti sen takia, ettei syntyisi paniikkia!




sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Suomen mestari!

Eilinen päivä kului koiran kanssa touhuamisessa ja Amalian seuraamisesta partiolaisten SM-kilpailussa. 

Gaia oli jo kotiutunut Nauvon ympäristöön ja uskalsimme antaa sen olla vapaanakin. Muuten se pysyi hyvin näköetäisyydellä, mutta kun kävin hakemassa riistakameraa metsässä, peurojen hajut tulivat niin voimakkaina vastaan, että piski lähti.

Tehtyään parin minuutin lenkin, se tuli kallion päälle katsomaan olenko OK. Ja teki sen jälkeen vielä toisen lenkin ennen kuin tyytyi minun seuraani.

Amalia oli perjantaina mennyt Ouluun partiolaisten kisoihin. Lauantaina oli varsinainen kisa ja me seurasimme netin kautta tuloslaskentaa. Tehtävärasteja oli toista kymmentä. Ensimmäisten rastien tulosten tultua Amalian joukkue oli kolmas. Pari rastia myöhemmin sijoitus nousi jo kakkoseksi. Ja kun viisi rastia oli jäljellä, he siirtyivät johtoon.

Se piti loppuun saakka ja sukuun saatiin taas yksi uusi Suomen mestari.
Pasila: Porilaisten marssi!

Gaia oli toisena yönä alistunut seuraamme ja nukkui hyvin – niin minäkin.
Kävin aamulla vielä yhdellä hitaalla kävelylenkillä Jaden kanssa ennen kuin se haettiin pois.

Tässä Suomen mestari Amalia seppelöitynä Nauvon mökillä joku vuosi sitten.


lauantai 14. toukokuuta 2022

Gaia tuli kylään

Työ jatkui, vaikka tuotos ei ollut enää kehuttava. Ei vaan jaksa! Onneksi sadekuurot mahdollistivat lepotauot.

Meri oli tyyni ja lähdin soutamaan. Kiersin Lammassaaren. Reidet ja käsivarretkin saivat hieman treeniä. Joten lepotauksi tätä ei oikein voinut kutsua.

Iltapäivällä Juha toi meille koiran seuraksemme. Piskillä oli pitkä päivä ulkoilua takanaan, mutta virtaa sillä riitti. Kävin sen kanssa järvellä, hieman pelkäsin, että terävät sepelit voivat vaurioitta sen anturoita.

Vasta iltayhdeksältä se alkoi olla valmis yöunille. Aika pian sen jälkeen minäkin, kun tunsin oloni hieman kuumeiseksi. Kyse oli varmaankin jonkinlaisesta lämpöhalvauksesta.

Yö oli hiukan rauhaton. Koira kaipasi kanssamme sänkyyn ja minä lähetin sen takaisin lattialle. Ulla päästi sen sitten jalkojamme lämmittämään. Mutta ei se siellä kauaa viihtynyt.
Oura antoi unipisteitä 90, mutta Garmin vain 42. Tällä kertaa Garmin oli lähempänä totuutta.

Iltalenkki järvelle.

Aamulenkki soutaen.

Alkaa laituri olla viimeistelyä vaille valmis.
Jätän laiturin tämän mittaiseksi ja sahaan nuo kolme tukipalkkia poikki.


torstai 12. toukokuuta 2022

Laiturin rakennustyö

Naapurimme Trygve, jolla on kaivinkone, oli käynyt siistimässä rannan syksyisen ruoppauksen jäljiltä.

Ammattimiehet olivat asialla, tästä on helppo jatkaa meikäläisen voimilla ja taidoilla.

Ensimmäinen tehtävä on rakentaa laituri. Ja vielä sellainen perheen pää pääsee rannalta veneeseen ja takaisin.

Ranta on nyt niin korkea, että laituri pitää rakentaa hieman alemmaksi, jotta kulkeminen helpottuu riittävästi. Se toi hiukan lisätyötä, mutta aikaahan meillä on. Tai minulla, Ulla tuli rantaan ensimmäisen kerran illalla, kun olin jo lopettanut päivän työn.

Päivä kului veneessä keikkuessa ja siinä kului aikaa, kun valmisteli laiturin pitkien palkkien kiinnikkeitä. Varsinkin kun tällä iällä tuo ketteryys ei ole vahvin valtti ja sen lisäksi polvi on vielä aika heikossa hapessa.
Lisäksi kiinnitin rannan puoleisen palkin tukipaalun ensin väärälle puolelle – saattoi olla että siinä vaiheessa ainoa todistajani Yläkerran Isäntä kuuli pari mainintaa sielunvihollisesta.

Vanha laituri oli turhan pitkä, koska isojen laivojen aallot aiheuttavat vuorovesi-ilmiön ja se syö rantaa. Tukipilarit etääntyvät rannasta monta kymmentä senttiä vuodessa. Taidan katkaista palkit sopivasta kohdasta, kun homma edistyy.

Nyt rantaan laitettiin pylväiden taakse estolevyt. Ne pitävät rannan kunnossa minun elinaikani.

Valmista ei päivässä tullut, mutta aika ylpeä olen päivän työstäni!

Tässä tilanne illalla kahdeksan aikoihin.
Olisi tuota päivänvaloa vielä ollut muutama tunti, mutta akku alkoi olla tyhjä - minulta!
Käytän vanhan laiturin tavaraa, pitää lopuksi käsitellä se jollakin värillä.

Tässä tilanne aamulla, kun aloitin työni.

Tuo oikean puoleinen palkki piti siirtää, vaikka ei se siltä näytä tässä kuvassa!

Nyt on palkit oikeassa asennossa!
Pylväiden taakse palkkien alle tuli toinenkin vaakapalkki.

Sitten työ helpottui, kun pääsin työskentelemään laiturilta veneen asemasta. 
Tosin polveni ei siitä tykännyt!




keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Voiton päivä

Herra Putin – jos kohta tuollaista rikollista voi herraksi kutsua – vietti voiton päivää maanantaina venäläisten kanssa.

Helmikuun sodan aloittamisen aikoihin tarkoitus oli päivää juhlia Ukrainassa Kiovan kaduilla marssien. Mutta ukrainalaiset olivat hieman toista mieltä mitä nämä venäläiset saavat heidän maassaan tehdä.

Joten Putin joutui pitämään juhlansa Moskovassa.
Kuvissa näytti Putin pahasti sairaalta eikä tietysti täydellinen epäonnistuminen Ukrainassa muutenkaan venäläisten juhlamieltä edistänyt.  

Putin on ryssinyt sotansa ja johtanut koko maansa hirvittävään tilanteeseen.

Venäläiset eivät osaa eivätkä uskalla syöstä Putinia ja hänen rikollisystäviään vallasta, joten pitää toivoa, että Putin kokee luonnollisen kuoleman nopeasti.
Itäisessä naapurissamme se yleensä tarkoittaa hermomyrkkyä tai vastaavaa.

Rukoilkaamme!

Putin ei saanut voittoaan.
Eikä venäläinen kansa voita.
Siis se oli kuin olikin voiton päivä!



sunnuntai 8. toukokuuta 2022

Äitienpäivä

Taas on se päivä vuodesta, jolloin muistellaan äitejä ja Äitiä. Vaikka kyllähän oma äiti palaa mieleen hieman useammin.

Omien lasteni äitiä muistin käymällä ensin kaupassa ostamassa marmeladia ja suklaaleivoksia. Samalla kävin ostamassa Herbes-voidetta itselleni, kun ylähuuli alkoi kukkimaan rakkoja.

Ehdin hyvin kotiin keittämään rouvalle aamukahvit ja tarjoilemaan sen keittiön pöydän ääreen.

Iltapäivällä Juha ja Anna tulivat onnittelemaan Ullaa. Teimme yhdessä maittavan aterian ja nautimme ennen sitä vanhemman poikamme joululahjaksi antamaa samppanjaa. Se oli säästynyt juhlahetkeä varten.

Äitienpäivän lisäksi oli muutakin juhlittavaa, mutta siitä enemmän tuonnempana.

Pääsin ulkoiluttamaan Gaiaa – jalkani kesti sen hyvin, vaikka piski on hieman väkivaltainen ja puolikuntoiselle vaikeasti hallittava.

Saimme lupauksen myös siitä, että saamme sen mökille hoidettavaksi ensi viikonvaihteessa. Sitten näemme, onko se vierailu palkinto vai rangaistus meille!

Maija kävi viemässä kukkia haudalle ja otti samalla kuvan.
Äitini jaksoi elää leskenä kolmekymmentäyhdeksän vuotta.
Ja avioliitossa vanhempani elivät vain hieman yli kolmekymmentä vuotta.
Siitäkin ajasta isäni oli rintamalla viisi vuotta puolustamassa Suomea.
Nyt sotivat ukrainalaiset ryssiä vastaan.
Ei ole helppoa elää venäläisten naapurina!



lauantai 7. toukokuuta 2022

Kohti parempaa!

Kävin eilen fysioterapiassa viimeistelemässä kipeän pohkeen faskiavaivat.

Sain lähes terveen paperit ja totesimme, että pidämme nyt kesäloman ja katsomme, miten pärjään ilman hierontaa.

Sen kunniaksi lähdin pyörälenkille. Taas pääsin aloittamaan myötätuuleen. Ja paluumatka kovaan vastatuuleen otti taas voimille. Syke ei noussut kovin korkealle, mutta silti lenkki tuntui heikentyneissä lihaksissani.

Tänään tein päivälenkin kävellen kooten voimia tuleviin koitoksiin. Jaksoin pinnistellä ihan neljä kilometriä. Polvi ja pohje kestivät ja klenkkaaminen oli selkeästi vähäisempää.

Nyt vaikuttaa siltä, että pitää ilmoittautua Turku Rogaining Sprint kilpailuun tämän kuun lopussa.
Pakkohan sinne on mennä ja tehdä lenkki vaikka kävellen. Olen ollut mukana jokaisessa kilpailun alusta saakka, joten ei sitä voi väliin jättää, jos omilla tolpilla pystyy liikkumaan.

Kiertosuunta vastapäivään.
Tuuli lännestä.


torstai 5. toukokuuta 2022

Kaalilaatikkoa loihtimassa

Kun tuuli oli vain 5 m/s ja etelästä, lähdin pyöräilemään. Lähdin kohti Piikkiötä, se on kaakossa ja siten lievään vastatuuleen. Vauhti oli hyvää ja kulku kevyttä.

Pysähdyin juomaan, samalla tarkistin akun latauksen.
Akku oli hyytynyt, siis ei minulta vaan pyörältä!


Olen tämän jalkavamman takia polkenut Normal-asetuksella ja sehän kuluttaa enemmän akkua kuin Eco-asento, jolla normaalisti poljen.

En ennen lähtöä tarkistanut, miten pitkän lenkin pystyy tekemään. Nyt se näytti, että Eco-asetuksella pystyy ajamaan 12 km.


Paluumatka oli yllättäen vastatuuleen, piti palata akkua säästellen. Mutta kun piti säästellä myös polvea, niin hiljaa oli tultava. Ja välillä ilman avustusta.

Oikaisin hiukan ja pääsin kotiin ja akussa vielä varausta 3 km jäljellä.

Lenkin jälkeen Ulla lähetti minut kauppaan ostamaan tarpeet kaalilaatikkoon.

Hän aloitti ruuan tekemisen ottamalla esiin ostamani kaalin. Se oli iso ja kova, niin rouva huusi minut auttamaan. Sitten siinä kävi luonnollisesti niin, että emäntä otti työnjohtotehtävät itselleen ja minä sain tehdä sen sapuskan alusta loppuun. Hyvien neuvojen säestyksellä.

Hiukan lisäsin omasta päästä hyppysen sitä sun tätä yli ohjeen.

Ja kun puolentoista tunnin jälkeen maistoin valmista laatikkoa, niin totesin, että tästähän tuli paljon parempi kuin rouvan tekemät laatikot.

Sitä ei kyllä passaa HPJ:lle kertoa, sittenhän saisin tämänkin postin kokonaan itselleni.

Hyvännäköinen ja maukas!



keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Vanhuksista pidetään huolta!

Palasimme jo tänä iltana kotiin. Tein kahtena päivänä puuhommia pari kolme tuntia päivässä. Lisäksi kävelin molempina päivinä yli kolmen kilometrin lenkin.

Ja talven ongelmat jalassa ovat heikentäneet kuntoa roimasti. Ei vaan jaksa!

Kotona odotti postia, siellä oli myös kirje/opas Ikäinstituutista.
Siinä opetettiin 75 vuotta täyttäneitä paremmille elintavoille ja liikkumaan enemmän kuin ennen.

Siinä mm. kysyttiin, onko kauppakassin nostaminen, huoneen poikki kävely, portaissa kävely ja tuolista ylösnouseminen vaikeaa. Ei ole minulle vielä.

Mutta viimeisestä testistä en selvinnyt kuivin jaloin. Kysymys kuului: olenko kaatunut viimeisen vuoden aikana.
Herra nähköön, olen ja monta kertaa. Kerran hiihtäessä ja lukuisia kertoja suunnistaessa.

Kehottivat lisäämään liikuntaa, niin kyllä se siitä lutviutuu.
Nyt tuolla mökillä liikuin ja kuntoilin oikein kunnolla.
Palkinnoksi sain reidet hapoille ja tärisemään väsymyksestä.

Ei se ole helppoa meillä vanhuksilla, vaikka kannustavia kirjeitä lähettävätkin!

Tässä loppulause ja ohjeet loppuelämää varten! 😘




tiistai 3. toukokuuta 2022

Kevättä ilmassa

Miellyttävä kevätsää Nauvossa. T=6 astetta, tuuli 10–12 metriä sekunnissa. Aurinko sentään paistoi.

Hieno sää tehdä kolmen kilometrin kävelylenkki, se oli pisin kahteen viikkoon.

Kävimme Ullan kanssa Korppoon lauttarannassa. Siellä on valmiina valtava parkkialue Utön matkailijoille. Ja ilmeisesti uusi laiturikin on valmiina isoa lauttaa varten.

Sitten tein hiukan klapihommia eli siirtelin kuivia suojaan ja märkiä kuivumaan.

Lopuksi lämmitin saunan. Senkin tein oikein hyvin. Oli mukava mennä saunan lauteille ensimmäistä kertaa tänä vuonna.
Olemme siis lopettaneet saunomisen kotona. Kiukaassa ei siellä ole sähköä, joten hien pintaan saaminen on hieman vaikeaa.

Kamera oli koko ajan mukana, joten kuvia on taas esillä!

Yllättäen etelärinteen koivu pukkaa lehtiä tällä säällä.
Tuulen takia piti pitää oksaa paikallaan, jotta kuvan tarkkuus säilyy.


Kaksi ilmeisesti nuorta merikotkaa esittelivät lentotaitoaan, kun lämmitin saunaa.

Näytös jatkui ainakin puoli tuntia.

Jatkuu ja jatkuu...

Kettu lähti pakoon minua lähipellolta.

Vastavalokuva.
Tarkkasilmäinen huomaa, että kyseessä on isokoskelopariskunta.

Ensimmäisen löylyn jälkeen, tukka vielä pesemättä.
Ja sinä siellä takarivissä, kysyitkö että mikä tukka! 😋



maanantai 2. toukokuuta 2022

Uuden veneen koeajo

Illalla kova tuuli tyyntyi ja pääsin koeajamaan uuden veneen.

Se on kevyt ja jumalattoman kiikkerä. Syksyllä tehdyn ruoppauksen jälkeen meillä ei ole laituria ja vein joen yli köyden. Ripustin sen kahden puun väliin sopivalle korkeudelle.
Köyden avulla pääsin varsin mukavasti veneeseen.

Sitten ongelma oli airojen kiinnittäminen, ne kun eivät ole ihan normaalisti kiinnitetyt. Sekin onnistui, enkä saanut venettä kaatumaan. En itseäni putoamaan veneestä – lähellä se kyllä oli.

Ruopatun väylän läpi ajaminen oli tarkkaa puuhaa, pieni ohjausvirhe, niin airo törmäsi rantaan.

Avomerelle kun pääsin, alkoi soutu sujua. Ja muutaman vedon jälkeen ymmärsin ottaa käyttöön liukupenkin. 

Tein runsaan kahden kilometrin lenkin rantoja hipoen. Tämän ikäisellä äijänkuvatuksella ei yläkroppa ja pää käänny enää kovin helposti. Kaipasin taustapeiliä avukseni.

Mutta mihinkään en sentään törmännyt ennen kuin saavuin omaan väylään. Menin metrin sivuun ja ajoin keulan saveen. Kesti hetken ennen kuin pääsin jatkamaan matkaa.

Suurin ongelma oli veneestä nouseminen. Sain kyllä köydestä kiinni, mutta notkeuteni ei riittänyt nousemaan ylös. Erinäisten mutkien jälkeen pääsin sentään rannalle.

Ennen kuin saan laiturin valmiiksi tämä veneeseen laskeutuminen ja ylös nouseminen on todella hyvää lihasjumppaa keskivartaloon.
Ja varmaan tehokkaampaa kuntoilua kuin soutu konsanaan! 

Keula kohti avomerta, se melkein siintää noiden saarien välistä.

Jalkoja en uskaltanut vielä kiinnittää remmeillä.
Jos kaatuu, niin miten ne sieltä saa äkkiä vapaaksi?

Tässä reitti ja tiedot matkasta ja nopeudesta.
Jalkojeni mahtavaa voimaa en vielä uskaltanut käyttää,
kun polvi on edelleen kuntoutuvaiheessa. 😋