Eilen pyöräilin kymppitien vartta kohti Lietoa ja totesin, että pyörätie siihen alkaa olla valmis – ainakin ohikulkutielle saakka. Tänään jatkoin Ohikulkutien ali kohti Lietoa katsastamaan pyörätien kuntoa.
Ensimmäisen kerran
liikenteen ohjaaja pysäytti minut pyörätiellä. Alikulussa tehtiin vielä
ahkerasti töitä ja työkoneita oli parissakin kohtaa esteenä.
Haastattelin
liikenteen ohjaajaa, hänkin kertoi yleensä ohjaavansa raskasta liikennettä
ensimmäistä kertaa pyöräilijöitä kaitsemassa. Pääsin esteiden ohi ja
alikulkujen läpi turvallisesti.
Luin aamulla, että
pyöräilijä oli saanut surmansa, kun alikulkuun oli laitettu betoniporsas
estämään autoilua. Ja totesin, että aurinkoisella säällä alikulkuun kun tulee,
ei kyllä näe mitään mitä siellä tulee vastaan.
Jalkavammojeni takia olen tänä keväänä harrastanut pyöräilyä tavallista enemmän. Kilometrejä on kertynyt jo kaksi ja puolisataa huhti- ja toukokuun aikana.
Ja homma jatkuu, jalka ei kestä vielä yhtään juoksuaskelta. Kokeiltu on, seuraava kokeilu taitaa siirtyä kuukaudella!
 |
Reitti. Ravattulan jälkeen on pitkä nousu ja sitten kunnon alamäki. Kun oli kunnon myötätuuli takana, niin vauhti nousi huimaavaksi. Lenkin jälkeen Samsung-kännykkäni onnitteli minua uudesta nopeusennätyksestä 42,7 km/h. Se oli valitettavasti huippunopeus, ei keskinopeus! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti