Kedon kukkia

Kokeilin viime perjantaina hieman reippaampaa kävelyä.

Seurauksena oli se, että lauantaina en pystynyt kävelemään lainkaan. Sain sentään kannettua tavarat autoon ja kotiin. Mutta raskaita huokauksia ja ajatuksia se kyllä teetti.

Sekä eilen että tänään kävin pyöräilemässä kahdenkymmenen kilometrin lenkin. Sen jalka kestää ja tänään pystyin jo kävelemään kivuitta hiljaisella vauhdilla.
Otin kameran mukaani ajatuksena kuvat lintuja lähipolulla.

Lintuja en nähnyt mutta kauniita kedon kukkia yllin kyllin.

Kävin tänään myös ottamassa tehosterokotuksen punkkien levittämiä tauteja – puutiaisavokuumetta – vastaan. Tosin borrelioosiin se rokote ei auta. Sen taudin olen jo sairastanut kahteen kertaan, mutta se paranee tiukalla penisilliinikuurilla.

Nauvossa kesän vietossa olen kahtena viime kesänä onnistunut molempina saamaan kymmenen punkkia imemään herkullista vertani. 
Olen viettänyt kesiä Nauvossa yli viisikymmentä vuotta. Alkuvuosina näin punkkeja koirien turkissa, en koskaan itsessäni. Ja silloin tuli pyörittyä vähissä vaatteissa heinikossa.
Nykyään koirat käyttävät Expottia ja punkit ovat siirtyneet ihmisiin.

Olen tehnyt vertaansa vailla olevan havainnot. Eläimet, kuten koirat ja punkit, pitävät minusta paljon enemmän kuin ihmiset.

Toisaalta minäkin pidän eläimistä, pois lukien punkit, enemmän kuin ihmisistä!

Kieloja kasvaa metsän reunassa ulkoilutien varressa runsaasti.
Tämä yksilö on hieman ujo ja haluaa kukkia lehtensä takana.

Ahomansikka on saanut jo pölyttäjän luokseen.

Voikukkaa pidetään hiukan rikkaruohoja.
Mutta kyllä minä pidän näistäkin kukista!