Äitienpäivä

Taas on se päivä vuodesta, jolloin muistellaan äitejä ja Äitiä. Vaikka kyllähän oma äiti palaa mieleen hieman useammin.

Omien lasteni äitiä muistin käymällä ensin kaupassa ostamassa marmeladia ja suklaaleivoksia. Samalla kävin ostamassa Herbes-voidetta itselleni, kun ylähuuli alkoi kukkimaan rakkoja.

Ehdin hyvin kotiin keittämään rouvalle aamukahvit ja tarjoilemaan sen keittiön pöydän ääreen.

Iltapäivällä Juha ja Anna tulivat onnittelemaan Ullaa. Teimme yhdessä maittavan aterian ja nautimme ennen sitä vanhemman poikamme joululahjaksi antamaa samppanjaa. Se oli säästynyt juhlahetkeä varten.

Äitienpäivän lisäksi oli muutakin juhlittavaa, mutta siitä enemmän tuonnempana.

Pääsin ulkoiluttamaan Gaiaa – jalkani kesti sen hyvin, vaikka piski on hieman väkivaltainen ja puolikuntoiselle vaikeasti hallittava.

Saimme lupauksen myös siitä, että saamme sen mökille hoidettavaksi ensi viikonvaihteessa. Sitten näemme, onko se vierailu palkinto vai rangaistus meille!

Maija kävi viemässä kukkia haudalle ja otti samalla kuvan.
Äitini jaksoi elää leskenä kolmekymmentäyhdeksän vuotta.
Ja avioliitossa vanhempani elivät vain hieman yli kolmekymmentä vuotta.
Siitäkin ajasta isäni oli rintamalla viisi vuotta puolustamassa Suomea.
Nyt sotivat ukrainalaiset ryssiä vastaan.
Ei ole helppoa elää venäläisten naapurina!