Uuden veneen koeajo

Illalla kova tuuli tyyntyi ja pääsin koeajamaan uuden veneen.

Se on kevyt ja jumalattoman kiikkerä. Syksyllä tehdyn ruoppauksen jälkeen meillä ei ole laituria ja vein joen yli köyden. Ripustin sen kahden puun väliin sopivalle korkeudelle.
Köyden avulla pääsin varsin mukavasti veneeseen.

Sitten ongelma oli airojen kiinnittäminen, ne kun eivät ole ihan normaalisti kiinnitetyt. Sekin onnistui, enkä saanut venettä kaatumaan. En itseäni putoamaan veneestä – lähellä se kyllä oli.

Ruopatun väylän läpi ajaminen oli tarkkaa puuhaa, pieni ohjausvirhe, niin airo törmäsi rantaan.

Avomerelle kun pääsin, alkoi soutu sujua. Ja muutaman vedon jälkeen ymmärsin ottaa käyttöön liukupenkin. 

Tein runsaan kahden kilometrin lenkin rantoja hipoen. Tämän ikäisellä äijänkuvatuksella ei yläkroppa ja pää käänny enää kovin helposti. Kaipasin taustapeiliä avukseni.

Mutta mihinkään en sentään törmännyt ennen kuin saavuin omaan väylään. Menin metrin sivuun ja ajoin keulan saveen. Kesti hetken ennen kuin pääsin jatkamaan matkaa.

Suurin ongelma oli veneestä nouseminen. Sain kyllä köydestä kiinni, mutta notkeuteni ei riittänyt nousemaan ylös. Erinäisten mutkien jälkeen pääsin sentään rannalle.

Ennen kuin saan laiturin valmiiksi tämä veneeseen laskeutuminen ja ylös nouseminen on todella hyvää lihasjumppaa keskivartaloon.
Ja varmaan tehokkaampaa kuntoilua kuin soutu konsanaan! 

Keula kohti avomerta, se melkein siintää noiden saarien välistä.

Jalkoja en uskaltanut vielä kiinnittää remmeillä.
Jos kaatuu, niin miten ne sieltä saa äkkiä vapaaksi?

Tässä reitti ja tiedot matkasta ja nopeudesta.
Jalkojeni mahtavaa voimaa en vielä uskaltanut käyttää,
kun polvi on edelleen kuntoutuvaiheessa. 😋