torstai 29. lokakuuta 2020

Muumeja ja jalopenoa

Tänään vaihdoin ruumiin kulttuurin hengen ravintoon.

Ulla halusi elokuviin katsomaan miten Tove Jansson oli varttunut naiseksi ja muumien piirtäjäksi 40-luvun lopulla ja 50-luvun alussa.

Hän kasvoi Helsingin ruotsinkielisten kulttuuri-ihmisten seassa.
Kun itse syntyi ja vietti lapsuusvuotinsa näinä vuosina, joutui hieman ihmetellen katsomaan millaista elämä oli silloin pääkaupungi
n kulttuuripiireissä.

Ihmetellä piti miten nuori Tove ehti tekemään taidetta ja muumipiirroksia, kun aika tuntui menevän lähinnä alkoholin ja seksijuhlien parissa. Ilmeisesti sodasta selviäminen aiheutti sen, että seksuaalinen kanssakäyminen oli vilkasta eikä kaikessa kiireessä ehditty katsomaan kumpaa sukupuolta seksikumppani
sattui olemaan.

Ainoa tuttu piirre lapsuudestani oli se, että tupakka kuului
koko ajan suupieleen, sitä kului suunnattomasti.

Aikuistuttuaan Tove rauhoittui ja vakiintui yksiavioiseen suhteeseen. Siihen aikaan kahden naisen liitto lienee ollut aika paljon harvinaisempi kuin nykyään.

Elokuvan päätyttyä siirryimme kadun toiselle puolelle Pancho Villa ravintolaan.

Minä pidin meksikolaisesta ateriasta, mutta Ullalta ruoka jäi syömättä liian mausteisena. Toiste emme sinne mene Ullan kanssa, minä kyllä voisin käydä siellä tutkimassa muutakin ruokaa listalta kuin pippuripihviä. En minäkään kaikkea annoksen jalopenoa siirtänyt sulatettavaksi.


Ikkunapöytä ja meksikolainen valaisin.


keskiviikko 28. lokakuuta 2020

Hapenottokyky

Viikonloppuna olen leikannut pensasaitojamme. Se on tottumattomalle raskasta työtä, varsinkin kun ne jätteet täytyy haravoida ja kantaa taloyhtiön pihalla olevalle lavalle.

Illan jo hämäsrtyessä päätin lähteä pienelle lenkille.

Laitoin sykemittarin päälle ja
Garminin päivityksen myötä se laite on alkanut ehdottelemaan lenkkejä. Edellisinä päivinä olen passannut ne, mutta tänään menin lankaan ja tein kellon lenkin: 10 min verryttely, 2x17 min vetoa keskivauhdilla 5.50.
Välissä palautus ja loppuverryttely.

V
erryttely-juoksu sujui hyvin, kun haarukka oli suuri.
5.50-vauhtinen osuus alkoi pitkällä loivalla ylämäellä ja jäin vauhdista heti. Kello näytti, että olen punaisella alueella, mutta ruoskaa siltä ei löytynyt. Joten juoksin ensimmäisen vedon vauhdilla 6.20 ja lopetin treenin siihen.

Vaikka en jaksanut tehdä Garminin ehdottamaa lenkkiä, niin Garmin nosti hapenottokykyni tason numeroarvoon
43 ml/kg/min.

Kellon mukaan kuntoni alkaa olla samalla tasolla kuin ennen akillesmurheitani. Todellisuudessa siihen kuntoon on vielä matkaa.

Viime vuoden kesällä kuntoni oli 36, joten treenattu on ja jotain olen tehnyt oikeinkin.


Tämä ilmoitus tuli mittariin siis sunnuntaina 25.10.20.



Street-O suunnistus

Suunnistuskausi on loppu, mutta tänään alkoi talvisuunnistuskausi ja Street-O kisat. Ne jatkuvat koko talven ajan.

Kilpailukeskus oli Piispanristillä, linnuntietä kolmen kilometrin päässä kotoa. Olen alueella lenkkeillyt, mutta ihan silmät kiinni en siellä sentään pysty juoksemaan.

Ensimmäinen rasti oli 22, aluksi piti hiukan töppäillä ja tein laajan kierroksen. Tämä pimeä suunnistus vaatii hiukan opettelua.
54-53-36-42-34 meni ihan suunnitelmien mukaan.

Lähtö 34:lta pallo oli hiukan hukassa ja piti oikein kompassin kanssa varmistella mistä tulen ja minne menen.

35:lla kävin ensin sisäpihalla, mutta tarkemmin karttaa lukiessani palasin takaisin kujalle ja löysin rastin.

Rasti 43 OK, sitten alkoi sataa ja jätin sokeana 24 käymättä.

Rasti 55, kartasta en nähnyt mitään, mutta löysin sentään perille. Piti vastata kysymykseen sähkötolpan numerosta. Minuutin hain sitä ja löysin.

33 jälkeen sade heikkeni ja aloin nähdä kun puhdistin silmälasini. 23:lla huomasin, että aika riittä hakea myös rasti 52. Siinäkin hukkui pari minuuttia, kun etsin pusikossa kohdetta. Aika riitti sentään hyvin tunnin alitukseen.

Tämä on hauska iltaharrastus, mutta tumman kartan lukeminen otsalampun valossa on vaikeaa. Vaikeutta lisää se, että vastaukset pitää kirjoittaa kartan kääntöpuolelle ja palaaminen takaisin kartan puolelle aiheuttaa hakemista missä ollaan ja minne mennään.


Punaisella merkityt ovat rasteja joilla kävin.
Lilan värisillä en käynyt, niistä sai liian vähän pisteitä.


sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Kaarinan Syysmaraton

Eilinen päivä kului rattoisasti Kaarinan Syysmaratonin järjestelytehtävissä.

Ensin pari tuntia parkkeerauksen ohjausta.
Sitten siirryin tien risteykseen valvomaan autoliikennettä ja antamaan juoksijoille etuoike
us edetä vapaasti kohti 42,2 kilometrin taivalluksen jälkeen koittavaa maalia. Vaikka olihan siellä kympin ja puolimaratonin juoksijoita myös mukana.

Koronan takia lähtöjä oli porrastettu ja vajaan puolen tunnin aikana oli viisi lähtöryhmää.
Se tarkoitti sitä, että kun paikkamme oli kahden kilometrin päässä lähdöstä, niin yhtään lepohetkeä ei tullut. Jakkaralla ei ehtinyt istumaan mutta juomaan sentään pystyi.
Paljon oli tuttuja juoksemassa. Kaikkia en ehtinyt edes joka kierroksella havannoimaan, mutta monille tuli annettua asiantuntevaa kannustusta.

Kumppanini risteyksessä oli Kalliolan Pertti. Hän on samaa rautaista ikäluokkaa -
47 kuin minäkin. Hän vaan on paljon lahjakkaampi juoksija.

Maratoneja
hänellä on takana puolentoista sataa ja paras aika lähellä kolmea tuntia. Mutta maraton on hänelle liian lyhyt matka, miehen bravuri on 12 tunnin ultrajuoksu.
Kaksi vuotta sitten hän juoksi Kaarinassa siinä ajassa matkan
109,4 km. Tulos on kautta aikain toiseksi paras yli 70-vuotiaiden sarjassa ja jää maailmanennätyksestä vain kaksisataa metriä.

Sää oli mitä parhain juoksijoille ja myös meille toimitsijoille. Aamulla oli aste pakkasta, mutta lämpötila nousi yli viiden asteen kilpailun kuluessa. Tuulta ei ollut lainkaan.

Mutta oma kuntoni on vielä niin heikko, että kun olin kuusi tuntia jalkojeni varassa, sen jälkeen olin illalla aivan puhki. Vanhuus ei tule yksin!





perjantai 23. lokakuuta 2020

Maratontilastoni

 23.10.20, perjantai:

Selailin hiukan nettiä ja löysin sieltä maratontilastoni.
Juoksi
ja-lehden tialston mukaan olen juossut 48 maratonia, siellä ei ole huomioitu ultrajuoksujen maratonaikoja.
Parhaiden maratonieni tilasto näyttää tältä:

Ilkka Lainema, 1947

oma ennätys : 4:29:27 | maratonien määrä : 48

TulosSija tilastossaKilpailu
3:36:1916Italia Memorial Enzo FerrariM60-64Carpi
 
3:37:4077HamburgM60-64Hamburg
3:46:52225RuskaM60-64Kittilä
3:47:238956HamburgM65-69Hamburg
3:48:17138YyteriM60-64Pori
3:48:42137Kaarinan SyysM60-64Kaarina
3:48:4399MaskuM60-64Masku
3:48:582716StockholmM55-59Stockholm
3:49:5423RinkiM65-69Uusikaupunki
3:50:3811RinkiM65-69Uusikaupunki
3:51:2629PomarkunM60-64Pomarkku
3:52:032756StockholmM55-59Stockholm
3:53:0254DublinM60-64Dublin
3:53:052773StockholmM60-64Stockholm
3:56:394027Helsinki CityM60-64Helsinki
3:57:32221KankaanpääM60-64Kankaanpää
3:57:32383Paavo NurmiM60-64Turku
3:57:41107Budapest Int'lM55-59Budapest
3:58:2748SaloM60-64Salo
3:58:353062StockholmM55-59Stockholm
Varsin tasaisia aikoja olen nakutellut, 20 kertaa alle neljän tunnin.

Tiedoksi niille, jotka ihmettelevät kovia aikojani, kyseessä on ikähyvitetyt juoksuajat. 







tiistai 20. lokakuuta 2020

Hieronnassa

Eilinen juoksu antoi ymmärtää, että kropan alapuolella on kaksi raajaa ja että niissä on jopa lihaksia.

Siispä oli aiheellista mennä taas hierotuttamaan jalkojen lihakset. Vastahan siitä on noin kaksikymmentä vuotta kun niitä edellisen kerran hoidettiin.

Oppitunnin kivun sietämisestä minulle antoi Samu Kaukoranta, Relaxion Oy:n vetäjä. Hän antoi viime syksynä hoitoa akillesjänteilleni, varsin onnistuneesti.

Vajaan tunnin kestin hoitoa kuin mies. En itkenyt enkä huutanut.
Hoidon aikana meillä oli niin paljon asiaa, etten kysellyt mitään lihasteni kunnosta.

Sitten kun olin selvinnyt hengissä käsittelystä, kyselin tilannetta. Samu totesi, että kyllä näillä jaloilla on todistettavasti juostu ja sekä lihakset että akillesjänteet ovat hieman kireät. Kysyin, että oliko tuo ikäänkuin positiivinen asia. Hän totesi että valitettavasti ei.

En vielä tilannut uutta aikaa, vaan lupasin palata asiaan sitten kun olen toipunut tästä.
Kyselin myös miten saisin helposti ja mukavasti jalkoihini voimaa, jotta voisin edetä vauhdikkaasti metsässä, suolla, risukoissa ja ylämäissä. 

Kertoi sen mitä pelkäsinkin: ei mitenkään. Se kuulemma vaatii itsensä kiusaamista, voimaa ei saa saa sohvalla makoilemalla.

Joten se sitten jää hankkimatta… 😂



maanantai 19. lokakuuta 2020

Garmin kehuu, ei tarvitse itse sitä tehdä...

Aamulla sateli hiljalleen vettä ja lämpötila oli niukasti plussan puolella, kun lähdin lenkille.

Sade kyllä lakkasi aika pian, mutta pikkuisen olkapäät ja hartiat saivat kosteutta. Kohtuullinen tuuli teki matkanteosta ikävän kun hartioita ja olkavarsia palelsi. Pitänee jatkossa pukeutui siten kuin olisi talvi.

Kiersin ensin pururadan ja siirryin sitten hiukan helpommalle alustalle. Myötätuulessa aurinko alkoi hiukan jo lämmittää ja päätin jatkaa kympin täyteen, kun juoksu tuntui kulkevan.

Kun tallensin lenkin, nii
n Garmin päätteli, että kuntoni on noussut. Antoi tällaisen ilmoituksen:
Maksimaalinen hapenottokykysi on 42, mikä on erinomainen, kun sukupuoli on miehet ja ikä on 70-79.
Kuntoikäsi on
37.
Se on
ylin 10 % ikäistesi sukupuolesi edustajien joukossa.

Suhteellisen ylpeä voi olla tuosta kuntoiästä. Vaikka pitääkin muistaa, että nykynuoriso syö pullaa ja kuntoilee kännykkää näpytellen. Itse asiassa vaimo väittää, että niinhän minäkin toimin!

Garminin mukaan hapenottokykyni oli kaksi vuotta sitten ennen akilesvammaa 44, joten hiljalleen alkaa kunto palautua.

Jospa laittaisi tavoitteeksi, että tammikuussa se on 43 ja huhtikuussa 44. Sitten kelpaisi aloitella kevään suunnistuskautta intoa puhkuen.


Mitä punaisempi jälki, sen kovempi vauhti.


Tää korutont on kertomaa.


lauantai 17. lokakuuta 2020

Tampereella nääs!

Lähdimme tänään tervehtimään jälkikasvua Tampereelle.

Jälkikasvu ei sinänsä ollut kasvanut sitten viime näkemän. Mutta shelttikoira Lili sen sijaan oli – siitä taisikin olla melkein kaksi kuukautta kun viimeksi koiraa näimme.

Käyntiemme määrä on kasvanut huomattavasti sen jälkeen, kun Janin perhe hankki koiran. Voisiko joku tehdä sellaisen päätelmän, että lapsirakkautemme ei yllä koirarakkau
temme tasolle?

Vastaanotto oli ihan hieno, saimme käteemme lasin shampanjaa. Olivat muistaneet, että Ulla täytti tasavuosia, vaikka hän olikin matkoilla merkkipäivänään.

Päivän kruunasi nepalilainen päivällinen – tai lounas, kun paikalla oli myös Ulla.

Paluumatka tapahtui pimeässä. Se olikin ensimmäinen yöajelu Aronalla.
Täytyy tunnustaa, että ikinä en ole autoa ajellut näin hyvien valojen kanssa. Pitkät kun laittoi päälle, niin yö muuttui päiväksi.
Kyllä espanjalaiset osaavat nämä pimeyden hommat!


Kuohujuomaa aikuisille.


Lili - silmänruokaa kaikille.

torstai 15. lokakuuta 2020

Sairastuvalla.

Rakastettu pääministerimme on kuulemma sairastunut.
Hän on sairastunut pääministeritautiin.

Ensi alkuun kokematon pääministeri käyttää puhuessaan muotoa me teemme. Se antaa kuvan, että joukkoja johdetaan joukon keskeltä mutta joukon edestä.

Ja kun usko omiin kykyihin nousee riittävän ko
rkealle yli stratosfäärin niin helposti sitä alkaa käyttää hallituksen työskentelystä muotoa minä teen. Muista kun ei ole kuin haittaa oikeamieliseen johtamiseen.

Sitten kun ministeri nousee samalle tasolle kuin Paavo Väyrynen, niin voi alkaa käyttää jumalaista muotoa tekemisestään. Puheeseen tulee muoto hän tekee.
Eläkkeelle jäänyt politiikan toimittaja Unto Hämäläinen on määritellyt sen pääministeritaudin ensimmäiseksi varoitusmerkiksi.
Eduskunnan käytävillä kerrotaan, että vasta aviosäätyyn astunut pääministerimme on saavuttanut tämän tason.

Tästä ei ole enää pitkä matka
Thaimaan kuninkaallisten tasolle. Kansan on polvistuttava kuraisille jalkakäytäville, kun pääministerin virka-auto ajaa ohi.

Pääministerille tekisi varmaan hyvää mennä viikoksi johonkin hiljaisuusretrettiin miettimään omia ja muiden tekemisiä. Ja keskustella jonkun muun kuin poliitikon kanssa. Jostakin muusta kuin politiikasta.

Mutta niinhän ei tapahdu vaan pinna kiristyy kiristymistään ja kritiikkiin syyllistyvät saavat kuulla kunniansa.
Kunnes...

keskiviikko 14. lokakuuta 2020

Kympin poika

Kympin Tytöt eli Veitsenterävä Viisikko yrittävät saada viime vaalikaudella uupuneen soten maaliin. 

Uskovat, että se onnistuu, kun nimesivät 21 maakuntaa uudella nimellä. Ne ovat nyt Hyvinvointialueita. Ei ole mennyt tyttöjen koulutus hukkaan!

Se tarkoittanee suomeksi, että jatkossa terveyskeskukset hoitavat vain hyvinvoivia asiakkaita. Sairaat ja huonosti pärjäävät ohjataan siten yksityisille terveysasemille. Näin vihervasemmisto suosii varakkaita ja hyvin koulutettuja – nehän ovat tunnetusti terveempiä.

Minä en ole kympin tyttö enkä koulussa ollut kympin poikakaan. Mutta tänään juoksin itseni kympin pojaksi.


Kympin aamulenkki



tiistai 13. lokakuuta 2020

Anaerobinen kynnys

Tänään tein sykemittarini Garminin testijuoksun. Garmin mittasi parhaan taitonsa mukaan, mikä on tämän päivän anaerobisen kynnyksen arvo.

Testi tapahtui niin, että ensin juoksin hiljaista vauhtia 15 minuuttia.

Sen jälkeen Garmin antoi ohjeen juosta neljä minuuttia ja kellossa näkyi sykerajat.
Ensimmäisen jakson juoksin keskisykkeellä 128, toisen 139, kolmannen 148 ja neljännen 156.
Viimeisellä keskivauhti nousi arvoon 5.42/km.
Kello ilmoitti silloin, että kynnys on löydetty ja antoi luvan suorittaa loppuverryttely.

Max syke oli tässä testissä 159, kun meikäläisen maksimit nousevat vielä jonkin verran yli 170:n.
Laite ilmoitti, että ana-kynnykseni syke on 150 ja vauhti 6.16/km.

Kaksi vuotta sitten ennen akillesvamma
a vastaavat arvot olivat 147 / 5.31.

Ja neljä vuotta sitten 159 / 4.59.

Näiden kahden
viimeksimainitun välissä olin PaavoNurmi-instituutissa, ja sain sieltä laktaattimittausta käyttäen todelliset arvot.
Ne olivat 156 / 5.13.

Alamäki on ollut vauhdikas. Kunto on tullut huimasti alas. Osa siitä johtuu Akhilleen kantapäästäni, mutta ikävä kyllä enimmäkseen se johtuu ikääntymisestä.

On se vaan rankkaa tunnustaa nämä tosiasiat! 😂😡😱



maanantai 12. lokakuuta 2020

Lokakuinen ukkonen

Viikonloppu oli vielä ajankohtaan nähden kaunis ja lämmin. Kävimme Ullan kanssa Nauvossa laittamassa mökin talviteloille.

Tänä aamuna lokakuinen ukkosrintama meni ylitsemme ja saimme muutaman kunnon sadekuuron niskaamme.
Ja hetken päästä avautui sininen taivas, eikä kauaa kestänyt kun uusi sadekuuro tuli päällemme.

Tästä huolimatta, kun taivas oli lähes täysin sini
nen, lähdin pikku kävelylle. Kilometrin kuljettuani alkoi sataa ja sain hetken päästä reilusti vettä niskaani.

Ja sitten taas tuli aurinko esiin – otin silloin kuvan Lausteen Fresbee-golfradan tunnelmista.

Loppuviikolla pitäisi jo lämpötilojenkin laskea syksyisiin lukemiin – hiihtämään tuskin vielä pääsen.



perjantai 9. lokakuuta 2020

Luokkasota

Eilen kävin ensimmäisen kerran kuuteen vuoteen harrastamassa sauvakävelyä. On varmasti hyvä tapa harjoitella, mutta siitä huolimatta en taida sitä jatkaa kovin ahkerasti.

Sen sijaan jatkan ihmettelyä minkälaisia ihmisiä valikoituu johtamaan maailman valtioita.

Ensimmäisenä tietenkin tulee mielee
n USA.
Siellä on valtaa pitänyt kohta neljä vuotta mies, jonka henkistä terveyttä sopii vahvasti epäillä. Omilta lääkäreiltään hän varmaan saa terveen paperit, mutta täysin riippumaton lääkäri toteaisi miehen todellisen til
anteen. 

Nyt siellä valitaan seuraajaa Trumpille. Molemmat ehdokkaat ovat vanhoja – toinen lienee seniili ja toisella vippaa. Eikö tosiaan 300-miljoonaisesta kansasta löydy parempia johtamaan maailman rikkainta valtiota?

Eikä Britanniassa ole tilanne paljoakaan parempi. Boris Johnson johdattaa maata ulos EU:sta. Se on varmasti ihan fiksu liike. Mutta tapa jolla pääministeri sitä tekee, antaa aiheen epäillä, että hänelläkin heittää vinttikammarissa.

En viitsi puhua Venäjästä tai Pohjois-Koreasta, joten sitten päästäänkin kotimaahan. Nuori ja lupaava pääministerimme lietsoo luokkasotaa työtätekevien ja työtä tuottavien välille. Pääministerin pitäisi johtaa maata eikä johdatella sitä barrikaadeille.

Pääministeri myös tietää paremmin, miten suuria teollisuusyhtiöitä pitäisi johtaa ja miten niiden pitää toimia globalisoituneessa taloudessa. Aika hyvin nuorelta maisterilta, jonka pääaine oli kunta- ja aluejohtaminen. Nopeasti hän on pätevöitynyt myös tuotantotalouden guruksi.

Mutta kun ihminen on nuori ja usko omiin kykyihin mitt
aamaton, niin tällaista on odotettavissa. Kukaan ei ole niin viisas kuin vastavalmistunut. Ihminen kun vanhenee, niin järki ei pahemmin kasva. Mutta ymmärrys kasvaa.

Vahvaa ymmärrystä ja viisaampien sekä kokeneempien
kokemusten avulla tästä koronasodasta selvitään. Ei siihen luokkasotaa kannattaisi ottaa mukaan.

Väärällä uskolla omiin mittaamattomiin kykyihinsä, ei Trump eikä Marin tule jäämään historiakirjoihin aivan terävimpien johtajien suppeaan joukkoon.
Siellä alemmassa kastissa on
runsaasti muitakin. Sinne he eivät jää yksinään murehtimaan kovaa kohtaloaan.


Toivottavasti luokkasodassa ei turvauduta aseisiin!