Muumeja ja jalopenoa

Tänään vaihdoin ruumiin kulttuurin hengen ravintoon.

Ulla halusi elokuviin katsomaan miten Tove Jansson oli varttunut naiseksi ja muumien piirtäjäksi 40-luvun lopulla ja 50-luvun alussa.

Hän kasvoi Helsingin ruotsinkielisten kulttuuri-ihmisten seassa.
Kun itse syntyi ja vietti lapsuusvuotinsa näinä vuosina, joutui hieman ihmetellen katsomaan millaista elämä oli silloin pääkaupungin kulttuuripiireissä.

Ihmetellä piti miten nuori Tove ehti tekemään taidetta ja muumipiirroksia, kun aika tuntui menevän lähinnä alkoholin ja seksijuhlien parissa. Ilmeisesti sodasta selviäminen aiheutti sen, että seksuaalinen kanssakäyminen oli vilkasta eikä kaikessa kiireessä ehditty katsomaan kumpaa sukupuolta seksikumppani sattui olemaan.

Ainoa tuttu piirre lapsuudestani oli se, että tupakka kuului koko ajan suupieleen, sitä kului suunnattomasti.

Aikuistuttuaan Tove rauhoittui ja vakiintui yksiavioiseen suhteeseen. Siihen aikaan kahden naisen liitto lienee ollut aika paljon harvinaisempi kuin nykyään.

Elokuvan päätyttyä siirryimme kadun toiselle puolelle Pancho Villa ravintolaan.

Minä pidin meksikolaisesta ateriasta, mutta Ullalta ruoka jäi syömättä liian mausteisena. Toiste emme sinne mene Ullan kanssa, minä kyllä voisin käydä siellä tutkimassa muutakin ruokaa listalta kuin pippuripihviä. En minäkään kaikkea annoksen jalopenoa siirtänyt sulatettavaksi.

Ikkunapöytä ja meksikolainen valaisin.