Lähdimme tänään tervehtimään jälkikasvua Tampereelle.
Jälkikasvu
ei sinänsä ollut kasvanut sitten viime näkemän. Mutta
shelttikoira
Lili sen sijaan oli – siitä taisikin olla melkein kaksi kuukautta
kun viimeksi koiraa näimme.
Käyntiemme määrä on kasvanut
huomattavasti sen jälkeen, kun Janin perhe hankki koiran. Voisiko
joku tehdä sellaisen päätelmän, että lapsirakkautemme ei yllä
koirarakkautemme
tasolle?
Vastaanotto oli ihan hieno, saimme käteemme lasin
shampanjaa. Olivat muistaneet, että Ulla täytti tasavuosia, vaikka
hän olikin matkoilla merkkipäivänään.
Päivän kruunasi
nepalilainen päivällinen – tai lounas, kun paikalla oli myös
Ulla.
Paluumatka tapahtui pimeässä. Se olikin ensimmäinen
yöajelu Aronalla.
Täytyy
tunnustaa, että ikinä en ole autoa ajellut näin hyvien valojen
kanssa. Pitkät kun laittoi päälle, niin yö muuttui päiväksi.
Kyllä espanjalaiset osaavat nämä pimeyden hommat!
Kuohujuomaa aikuisille.
Lili - silmänruokaa kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti