Eilen kävin ensimmäisen kerran kuuteen vuoteen harrastamassa sauvakävelyä. On varmasti hyvä tapa harjoitella, mutta siitä huolimatta en taida sitä jatkaa kovin ahkerasti.
Sen
sijaan jatkan ihmettelyä minkälaisia ihmisiä valikoituu johtamaan
maailman valtioita.
Ensimmäisenä tietenkin tulee mieleen
USA.
Siellä on valtaa pitänyt kohta neljä vuotta mies, jonka
henkistä terveyttä sopii vahvasti epäillä. Omilta lääkäreiltään
hän varmaan saa terveen paperit, mutta täysin riippumaton lääkäri
toteaisi miehen todellisen tilanteen.
Nyt siellä valitaan seuraajaa Trumpille. Molemmat ehdokkaat ovat vanhoja – toinen lienee seniili ja toisella vippaa. Eikö tosiaan 300-miljoonaisesta kansasta löydy parempia johtamaan maailman rikkainta valtiota?
Eikä
Britanniassa ole tilanne paljoakaan parempi. Boris Johnson johdattaa
maata ulos EU:sta. Se on varmasti ihan fiksu liike. Mutta tapa jolla
pääministeri sitä tekee, antaa aiheen epäillä, että hänelläkin
heittää vinttikammarissa.
En
viitsi puhua Venäjästä tai Pohjois-Koreasta, joten
sitten päästäänkin kotimaahan. Nuori ja lupaava pääministerimme
lietsoo luokkasotaa työtätekevien ja työtä tuottavien
välille. Pääministerin pitäisi johtaa maata eikä johdatella sitä
barrikaadeille.
Pääministeri
myös tietää paremmin, miten suuria teollisuusyhtiöitä pitäisi
johtaa ja miten niiden pitää
toimia
globalisoituneessa taloudessa. Aika
hyvin nuorelta maisterilta, jonka pääaine oli kunta- ja
aluejohtaminen. Nopeasti
hän on pätevöitynyt myös tuotantotalouden guruksi.
Mutta
kun ihminen on nuori ja usko omiin kykyihin mittaamaton,
niin tällaista on odotettavissa. Kukaan ei ole niin viisas kuin
vastavalmistunut. Ihminen kun vanhenee, niin järki ei
pahemmin kasva. Mutta ymmärrys kasvaa.
Vahvaa ymmärrystä ja
viisaampien sekä kokeneempien kokemusten
avulla tästä koronasodasta selvitään. Ei siihen luokkasotaa
kannattaisi ottaa mukaan.
Väärällä
uskolla omiin mittaamattomiin kykyihinsä, ei Trump eikä Marin tule
jäämään historiakirjoihin aivan terävimpien johtajien suppeaan
joukkoon.
Siellä alemmassa kastissa on runsaasti
muitakin.
Sinne he eivät jää yksinään murehtimaan kovaa kohtaloaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti