maanantai 31. elokuuta 2020

Rokote keuhkoahtaumatautiin

Tänään kävin viimeisen kerran lääkärillä rokotustutkimuksen merkeissä.

Ilmoittauduin puolitoista vuotta sitten keuhkoahtaumataudin rokotetutkimukseen. En kokenut itse olevani tämän rokotuksen tarpeessa, mutta entisenä tupakkamiehenä ajattelin, että monet kanssani tupakkaa polttaneet saattavat siitä hyötyä.

Ensin sain kaksi vyöruusurokotusta, syytä moiseen en tiedä. Saatoin sitä kysyä, mutta olen autuaasti unohtanut.
Sitten ohjelma kesk
eytyi koronaviruksen takia.

Keväällä sain sitten ensimmäisen oikean rokotteen ja heinäkuun lopussa toisen. Kaikki tähän osallistuneet saivat oikeaa rokotetta, lumepiikkejä ei tässä tutkimuksessa käytetty.

Minä en saanut rorkotteista mitään erityisiä seuraamuksia. Pientä kipua ja punoitusta lukuunottamatta.
Viimeisen rokotteen yhteydessä sen sijaan tuli jonkinlainen allergiavaikute. Sain rokotteen ne
ljä viikkoa sitten maanantaina, olin tullut aamulla Nauvosta. Seuraavana aamuna herätessäni löysin punkin reidestäni, se oli oleskellut siellä ilmeisesti vuorokauden. Pureman ympärille nousi nopeasti noin 8 cm kokoinen voimakas punoitus. Se laski kahdessa päivässä eikä siitä ilmeisesti tullut borrelioosia. Tosin borrelioosi saattaa puhjeta vasta vuodenkin kuluttua.

Kyselin tänään syy-yhteyttä rokotuksen ja punkinpureman tulehduksen suhteen. Lääkäri ei osannut ottaa kantaa asiaan.

Joka tapauksessa tämä tutkimus on osaltani päättynyt.
Vuoden päästä lupasivat sentään ottaa talteen hieman vertani ja tutkia mitä sieltä löytyy. Kahteen kertaan olen heille vertani antanut, mutta mitään palautetta en ole saanut.


Tällaisella ilmoituksella minut houkuteltiin tutkimukseen.


sunnuntai 30. elokuuta 2020

Pitkis

Parin viikon tauon jälkeen suuntasin askeleeni pitkälle lenkille.

Sen verran olen antanut periksi vuosirenkaille, että pitkään lenkkiin riittää yli puolentoista tunnin liikkuminen hölkäten.

Juoksin pääasiassa asvaltoituja pyöräteitä ja välttelin isoja nousuja. Km-vauhdin pidin noin seitsemän ja puolen minuutin
tietämissä. Siinä sai aina välillä ottaa muutaman kävelyaskeleen.

Vajaan kympin kohdalla alkoi syke nousta ja hengitys tihentyä. Vielä en ole maratonkunnossa, mutta puolikas saattaisi mennä jo juosten läpi.

Pitänee syksyn kuluessa mennä jollekin keräilymaratonille kokeilemaan!



lauantai 29. elokuuta 2020

Hääjuhlissa

Me saimme eilen puolen päivän jälkeen hoidokin luoksemme. Frisco tuli oikein yökylään.

Koira haettiin tänään pois.

Eilinen koiran tuojapariskunta oli kihloissa toistensa kanssa.
Tänään pariskunta oli naimi
sissa keskenään.

Olivat sanoneet toisilleen tahdon todistajien läsnäollessa – kyseessä oli siviilivihkiminen.
Vihkimisen jälkeen todistajat siirtyivät vihittäviksi ja vihityt todistajiksi. Siinä oli siis minimoitu askeleet ja polttoainekustannukset.

Hiukan olivat vastanaineet hakliessaan sen näköisiä, että yö oli kulutettu enemmän kuohuvien juomien kallistelussa kuin siinä perinteisessä hääyön touhussa.

Vaikka sitäkin touhua lienee harrastettu ennen papin aamenta. Ei tapahtumassa ollut pappia mailla eikä halmeilla, joten papin aamenta ei ole vieläkään julistettu. Joku virkamies oli kysäissyt, että tahdotko. Kolme oli vastannut kyllä, Anna oli perinteitä kunnioittaen sanonut tahdon.

Molemmat tavat olivat riittäneet liiton laillistamiseksi.
Ja virkamies oli kehottanut pysymään yhdessä kunnes kuolema
teidät erottaa.

Aamen.


Kun Frisco ei kelvannut todistjaksi, se jätettiin meille hoitoon.


Ymmärsimme sentään antaa häälahjan nuorelle parille.
Vaiko sittenkin keski-ikäiselle, kun ikää on mittarissa jo yli neljänviiden?


perjantai 28. elokuuta 2020

Street Orienteering, Piispanristi

 Street-O otti varaslähdön, kun keväällä jäi muutama kisa juoksematta.

Nyt sai juosta ja hakea rastit valoisassa - se helpotti tehtävää. Lähdössä seisoin minuutin verran ja tein hiukan suunnitelmaa. Tarkoitus oli löytää sopiva reitti isopisteisille rasteille - eli siis 5 ja 4 alkaville rasteille.

Aika onnistunut reitinvalinta.

Kävin rastit seuraavassa järjestyksessä: 43-52-53-34-44-26-54-55-42-41-56-51-31-21.

Pahin pummi tuli rastin 55 jälkeen. Vintti oli jo aika pimeä ja olin lähdössä takaisin päin - unohtui kiireessä, että mulla oli kyllä kompassikin mukana.

41:lle mennessä yritin kurkistaa pari kertaa (punaiset pallurat) josko näkisin onko siellä järven rannassa teltta, lava vai krokotiili. Ei näkynyt, oli pakko mennä rastille.

Korvaus tuli heti seuraavalla rastilla, kohde näkyi tien yli, joten siellä ei tarvinnut käydä lähellä.

Lopussa sai juosta oikein tosissaan, kun aika alkoi käydä vähiin. Ehdin minuuttia ennen määräaikaa. Sijoituskin oli ihan kohtuullinen 32/77.
Ensimmäisen kerran akillesvaivan jälkeen pystyi juoksemaan kohtuullisesti alusta loppuun.



torstai 27. elokuuta 2020

MTV:n uutisia

 

Normaalisti en lue MTV:n uutisia, ne kun saattavat olla pahasti väritettyjä maksajan suuntaan. Ja kun en katso televisiota, niin vältyn yleensä siltä saasteelta.

Mutta tänään kiinnitin huomiota otsikkoon somessa: 34 000 kilometriä tunnissa lähestyvä asteroidi voi osua maapallon ilmakehään juuri kun USA äänestää presidentinvaaleissa.

Luin jutun, vaikka mielestäni tuo nopeus ei avaruuden mittapuulla ole juuri kummoinen.

Tällä hetkellä laskelmat osoittavat, että lähimmillään kivi saattaa ohittaa maan vain noin 7500 kilometrin etäisyydellä. Pisimmäksi ohitusetäisyydeksi arvioidaan vajaat 420 000 kilometriä. Nasan mukaan asteroidin mahdollisuus törmätä maahan on vain 0.41 prosenttia.

Mahdollisessa törmäyksessä Maan kanssa kivi hajoaisi joka tapauksessa jo ilmakehässä.

Siis koko juttu ja iso otsikko kivenmurikasta, joka osuessaan palaisi poroksi!

Hohhoijjaa, ei näköjään ole mitään menettänyt, vaikka tämän kanavan uutisia ei luekaan.

tiistai 25. elokuuta 2020

Mestaruutta jahtaamassa

Tänään vuorossa suunnistuksen keskimatkan alueen mestaruuskilpailut Pöytyällä.

Kun omassa sarjassani matka oli vain 2,7 km, nappasin lähdössä sarjan H65 kartan - sain juosta 3,1 km radan.

Saavuttuani kisapaikalle alkoi sataa ja juoksin autolta suoraan lähtöön käymättä kilpailukeskuksessa. En siis syventynyt kilpailuohjeisiin ja se kostautui heti lähdössä. Luulin, että valkoinen nauha oli ohjaus K-pisteelle ja kirmasin sitä reippain mielin sateen ropistessa silmälaseihini.

Jossakin vaiheessa heräsin suunnistamaan. Ilmeisesti monet muutkin tekivät saman virheen, kun rastiväliaikani oli ihan kohtuullinen.

Rastit 2-3-4 menivät hyvin.
Vitosella oikealta ohi ja parin minuutin pummi.

Loppu meni taas hyvin ja hiukan pystyin vauhtiakin pitämään. Max pulssi nousi jopa 168:aan.
Sijoitus itseäni nuorempien sarjassa oli 11/15.

Ensimmäinen vaimoni - hän joka tukee harrastustani samoin kuin köysi hirtettyä - väitti, etten tahallani ottanut nuorempien karttaa. Kehtasi sanoa, että olen niin seniili ja sokea, että mukamas vahingossa otin kartan väärästä ämpäristä.

Uskomatonta!!!



maanantai 24. elokuuta 2020

Hallituksen iltakoulussa

Pääsin kärpäsenä kattoon kuuntelemaan hallituksen iltakoulua.

Vilkkaana kävi keskustelu, kun hallituksemme hedelmällisessä iässä olevat rouvat pohtivat kuukautissuojien kalleutta. Ratkaisukeskeisyyttä treenanneet ministerit totesivat, että jotain asialle on kiireesti tehtävä. Yksi ehdotti, että vähin mitä hallitus voi tehdä maailman pelastamiseksi, on alentaa tamponien arvonlisäveroa. (Iltalehti: Demarinaiset ovat valmistelleet kuukautis- ja inkontinenssisuojien arvonlisäveron laskusta puoluekokousaloitteen SDP:n ensi kesän puoluekokoukseen 2020.)

Yksimielisesti päätettiin esittää asia eduskunnalle heti kun se kokoontuu syysistuntokaudelle.
Kun muita asioita ei ollut esityslistalla, hallitus siirtyi puutarhan puolelle nauttimaan shamppanjaa – hallituksen miespuolisille jäsenille annettiin tölkki
keskiolutta käteen. Näinä ankeina aikoina on säästettävä kaikesta mahdollisesta.

Pikkusormi pystyssä lasia kallistellessa keskustelu sivusi myös näitä pienempiä asioita, kuten koronaviruksen leviämistä, maailmantalouden romahtamista, työttömyyden lisääntymistä ja laajamittaista konkurssiaaltoa.

Todettiin, että kyllä aika ne hoitaa.

Mielenkiinnolla odotan, kun isänmaa saa taas joskus tulevaisuudessa hallituksen, jossa vetovastuussa ovat eläkeikää lähestyvät äijänköriläät. Ennen kuin he alkavat laittaa maata ja taloutta jonkinlaiseen kuntoon, he päättänevät panna erektiolääkkeet ilmaisjakeluun keski-iän ylittäneille pojankoltiaisille.


sunnuntai 23. elokuuta 2020

Rakastettu SDP:n puheenjohtaja

Piirun verran vasemmalle kallistettu pääministeripuolue valitsi puheenjohtajan.
Demokratiassa puheenjohtajaksi pyrkijöitä olisi useampia, mutta sossuilla oli nyt laittaa esiin niin pätevä ihminen, että kukaan ei halunnut haastaa. Joten se oli kukitus ja nuijan siirto toiselle.

Puheita pidettiin ja jossakin välissä tämä uusi PJ lipsautti, että he ovat hallituksessa muiden tyttöjen kanssa hiukan fundeeranneet, että ensi vuoden kunnallisvaalit voitaisiin koronan takia siirtää eteenpäin.

Sisäpiirissä tämä Sanna Lutse… ei kun Sanna Put… eikun siis Sanna Marin ehdotti, että myös hallitus ja varsinkin pääministeri pitäisi säilyttää nykyisellään kunnes korona on lopullisesti voitettu. Ja että paree olisi, jos pääministeri säilyttäisi paikkansa siihen saakka, että myös kausi-influenssa on hävitetty maan päältä.

Ja kun nyt tämä budjetti on lipsahtanut aivan käsittämättömiin sfääreihin, niin hän esitti, että sinne voitaisiin huomaamatta sujuttaa sellainen menoerä, jolla nykyinen pääministeri saisi 
Putinin kanssa ensimmäisten joukossa sellaisen varaosapankin, joilla johtajalle hankitaan ikuinen elämä. 

Hänen mielestään ei näin pieni kansa voi luopua sellaisesta helmestä kuin nykyinen pääministerimme on. Todennäköisyys kun lienee noin yksi sadastamiljardista. Sehän on enemmän kuin maapallolla on historiansa aikana ollut ihmisiä.

Olen ehdottomasti samaa mieltä sossujen uuden puheenjohtajan kanssa.

Tällaista nöyrää ja oikeamielistä koko kansan parasta ajattelevaa henkilöä ei tule saattaa alttiiksi opposition ilkeämielisten puhekoneiden kritiikin kohteeksi.

Onhan meillä hyviä esimerkkejä maista, jotka ovat ymmärtäneet nostaa johtajansa jalustalle nurjamielisen arvostelun yläpuolelle.
Kuten Neuvostoli… anteeksi Venäjä, Pohjois-Korea ja Valko-Venäjä.


Kuvan copyright Valtioneuvosto.

lauantai 22. elokuuta 2020

Pikkuisen täytyy vielä treenata!

Tänään pääsin taas runttaamaan oikein sydämen kyllyydestä suunnistusmetsässä. Ja panos oli mestaruuden valtaaminen sarjassa H70.

Varsinais-Suomen mestaruudesta kisattiin Säkylässä Huovinrinteen varuskunnan takapihalla yhdessä satakuntalaisten kanssa. Valitettavasti kisa käytiin eteläpuolella, jossa maastopohja oli huomattavasti hankalampaa kuin pohjoispuolen harjuilla.

K-1: Vaikka menin ihan sukkana rastille, niin jäin kärjelle runsaasti. Tosin olin sekunnin nopeampi kuin kisan voittaja, moninkertainen Suomen- ja maailmanmestari Veikko Loukonen.

1-2: Pitkä väli ongelmitta, Veikko teki kolme minuuttia nopeamman osuusaajan. Pikkuisen täytyy vielä treenata!

2-3: Lähtö rastilta ei oikein onnistunut, mutta loppu meni hyvin. Aikaa hukkui 20 sekkaa ja sijoitus putosi kaksi pykälää rastivälillä, mutta yhteisajoissa nousin pykälän.

3-4: Lyhyt väli puhtaasti, nousin sijalle 13.

4-5: Pitkä väli. Onnistuin reitinvalinnassa ja vältin pahimmat risukot. Tasaisessa kisassa nousin jo sijalle 7.

5-6: Kartta ei oikein täsmännyt - ihmekös se kun lähdin väärään suuntaan. Kävin tuossa vihreällä kahdella rastilla ja jälkimmäisellä paikallistin itseni. Aikaa hukkui kaksi minuuttia ja sijoitus tipahti 10:ksi. Arvaa harmittiko?

6-7: Pyrin vihreältä pois mahdollisimman nopeasti ja onnistuin siinä. Sitten näin rastilipun ja ryntäsin sinne, vaikka tiesin, että se ei ole oma rasti. Korvien välissä jylläsi jo maitohapot - minuutin pummi. Olin nyt sijalla 13 ja se jäi loppusijoitukseksi.

7-8-9-10-M: Loppu oli helppoa ja suunnistus sujui virheettämästi. Ysillä leimasi ennen minua D75-sarjan voittaja Kaarina Rahkasuo. Kovakuntoinen rouva, ei mitään mahdollisuutta ohittaa häntä. Vähänkö hävetti!
Pikkuisen täytyy vielä treenata.

Radan pituus 3,8 km, voittajan aika 38.25. Pikkuisen täytyy vielä treenata.
Minuuttia nopeammalla ajalla olisin ollut kahdeksas.


torstai 20. elokuuta 2020

Treffit kyykäärmeen kanssa

Kävin aamulla juoksemassa runsaan kuuden kilometrin lenkin.
Paluumatkalla Thoras-kartanon jälkeen tiellä makasi poikittain iso kyy. Lähestyin sitä varovasti ja yritin ottaa kuvan vasta-aurinkoon. Eihän se oikein onnistunut. 

Siirryin kyyn ohi toiselle puolelle. Se ei oikein tykännyt, vaan lähti vauhdikkaasti kiemurrellen ruohikkoon. Ehdin sentään ottaa otuksesta pari kuvaa.

Eilen kerroin talon maalausurakasta.

Jos sen saan loppuun tänä vuonna, niin en täysin työttömäksi jää tulevaisuudessakaan.
Vanhan saunan itäpääty olisi uusimisen tarpeessa. Koko seinä pitää purkaa ja rakentaa kokonaan uusiksi.

Ja löytynee senkin jälkeen täältä jotain askarreltavaa.
Valitettavasti!


Taitaa olla naaraskyy, kun oli todella iso.


Vanhaa saunaa ei ole käytetty sitten 30-luvun.
Ensin pitää kaataa tuo koivu ja sitten ryhtyä timpuriksi!

keskiviikko 19. elokuuta 2020

Iisakin kirkon maalaus

 Siitä on varmaan lähes kahdeksan vuotta, kun aloitin kesämökkimme maalausurakan.

Ensin ohjelmassa oli itään osoittavan julkisivun maalaus. Se oli suhteellisen matala ja homma valmistui yhdessä kesässä.

Pohjoispääty oli seuraavana vuorossa. Se on korkea kaksikerroksinen sivu. Ty
ö vaati rakennustelineiden pystytyksen. Huonolla korkeuspäällä varustetulla maalarilla meni sen tekemiseen kaksi kesää.

Seuraava urakka oli rakennustelineiden siirto eteläpäätyyn. Ne valmistuivat neljäntenä kesänä.

Pari kesää ne saivat ottaa rauhassa aurinkoa. Minä en saanut olla rauhassa. Telineet olivat silmissä ja ensimmäinen vaimoni jaksoi myös niistä jaella suullisia ilmoituksia.

Viime vuonna vinttikammari oli sen verran hapertunut, että rohkenin mennä sutimaan päädyn yläosan. Purin myös telineet.

Tänä kesänä olen hissukseen skrapannut seinän alaosaa. Eilen sain sen urakan valmiiksi ja uusin samalla kaksi alimmaista lautaa. Alimmat hirret olisivat myös olleet uusimisen tarpeessa, mutta siihen eivät rahkeet ja taidot riittäneet.
Tänään maalasin seinän.

Enää pitää maalata vuorilaudat ja ikkunat. Onhan tässä vuotta vielä jäljellä. Ja ensi vuosi kokonaan!
Ja pitäisi kait tuolle ovellekin tehdä jotain pientä fiksausta?

tiistai 18. elokuuta 2020

Mein Schiff 1

 Eilinen ilta ja tämä aamu kului talon päätyä skrapatessa ja korjatessa.

Iltapäivällä lähdimme vaimon vaatimuksesta merelle kruisailemaan. Ei auttanut kieltäytyä, vaikka esitinkin, että ensin työt sitten huvit.

Ensin ajelimme Kirkkosaaren ja sen jälkeen kiersimme Innamon edustalla kaksi pientä saarta, jotka olivat veneläisten omistuksessa. Ovat nyt ilmeisesti myynnissä, kun rannalta oli poistettu kyltit, jotka ilmoittivat maihinnousun kiellosta.

Sieltä palasimme Vandrockin edustalle. Yllättäen näimme Kirkkosaaren takaa lähestyvän ison risteilyaluksen.
Lähempänä luimme, että se oli Mein Schiff 1, Turun Telak
kalla rakennettu alus. Risteilymatkustajia ei ollut kyydissä, se lienee ollut huollossa, kun risteilyt ovat nyt lomalla.

Seurasimme laivaa sen perässä. Laivan muodostamat aallot olivat todella pienet, jos niitä verrataan Ruotsinlaivojen aaltoihin. Laivan vauhti oli noin 20 solmua eli suurin piirtein sama jolla nämä tutummat purret tästä ajavat.

Palasimme kotiin Vandrockin eteläpuolelta. Näimme rannassa kauriin poikasen ja vastaamme tuli joutsenpariskunta seitsemän poikasen kanssa.

Hieno reissu, aallokko ei haitannut ja lämpötila oli reilusti yli kaksikymmentä astetta.






maanantai 17. elokuuta 2020

Kahdeksan kirkon pyöräilyretki

Alunperin tänään oli tarkoitus pyöräillä Kyröön katsomaan syntymäkotiani, mutta tiettyjen asioiden takia se peruuntui.

Kun oli hyvä pyöräilyilma, lähdin kuitenkin tekemään hiukan pidempää lenkkiä. Suunnitelma oli ajaa ensin Paattisille, sinne kun pääsee mukavasti pyöräteitä pitkin. Sieltä oli parikin eri suunnitelmaa, mutta niistä ajattelin tehdä päätöksen vasta matkalla.

Ensimmäinen pysähdys oli Lien Tam buddhalainen temppeli lentokentän lähellä Moisiossa.

Toinen stoppi tuli Paattisten kirkon luona, siellä aloin miettiä kuinka monta kirkkoa saisin kuvattua matkani varrelta.

Paattisten jälkeen käännyin kohti Vahdon kirkonkylää, se kuuluu nykyään Ruskoon. Kirkko löytyi ja tuli kuvattua.


Tämä väli oli reitin ainoa pätkä, jota piti ajaa autojen kanssa samaa ajorataa, muuten oli alla pyörätiet.

Ruskon kirkko oli hieman tien sivussa, mutta löytyi hyvin. Kirkon alapuolella oli jonkinlainen museo ja sen pihassa oli parikymmentä koululaista. Se olikin ainoa kirkko Tuomiokirkon lisäksi, jonka lähistöllä parveili runsaasti ihmisiä.

Tässä vaiheessa oli mittarissa jo lähes 50 kilometriä ja totesin, etten viitsi lähteä tutkimaan Naantalin ja Raison tarjontaa.

Viides kirkko oli Pallivahan kirkko. Se oli suljettu ja odottaa ilmeisesti purkamista homevaurioiden takia.

Matka jatkui kohti Maarian kirkkoa.

Sitten oli vuorossa Tuomiokirkko.

Ja viimeiseksi kävin katsomassa Henrikin seurakunnan pyhättöä.

Runsas kolme tuntia tuli poljettua pyörän rattaita ja matkaa taittui yli kuusikymentä kilometriä.

Tam Lien temppeli

Paattisten kirkko

Vahdon kirkko, kulkuneuvonikin on päässyt kuvaan.

Ruskon kirkko, tuskin tuo kirkko on vuodelta 1337!

Surullisen kuuluisa Pallivaha.

Maarian kirkko

Tämä rakennus tunnetaan parhaiten alueemme pyhätöistä.

Henrikin seurakunnan toimitilat, kaipa siellä jonkinlainen kirkkokin on.

Pyöräilyreitti Garminin mukaan.

lauantai 15. elokuuta 2020

Hallitusti helvettiin

Kun on tätä maailmanmenoa seurannut viimeiset kuukaudet, niin väkisin nousee syvä kiitollisuus maailman valtiaita ja Suomen hallitusta kohtaan.

Jos tavallinen kunniallinen kansalainen joutuisi johtamaan maata ja kansaa tässä tilanteessa, jossa kaikki menee päin seinää, niin hoitoon tai hautaan hän joutuisi.

Jumalille kiitos että valtaan pyrkivät ja sinne pääsevät ovat varustettu ylitsepursuavalla narsismilla, vahvalla uskolla omista kyvyistään (vaikkeivät ne kummoisia olisikaan), itserakkaudella ja halulla olla esillä.
Paras esimerkki tästä on luonnollisesti Donald Trump. Mutta eivät hänestä kauas jää kotimaiset
Krista Kiuru ja Sanna Marin.

Pandemia kiusaa, maapallo täyttyy saasteilla, talous on syöksykierteessä ja kuilu hyvinvoivien ja muun väen välillä kasvaa.
Mutta valtaapitävät jatkavat hymyilyään, tekevät biljoonalainoja ja uskovat kaiken vielä seestyvän. Eivätkä
vedä itseään kattokiikkuun, kuten kunniallinen mies tekisi tässä tilanteessa.

Kiitos teille paskantärkeät narsistit, kiva kun meillä on johtajat 
matkalla helvettiin!



torstai 13. elokuuta 2020

Intervallia

 Eräs juoksututtuni teki FMR:n juoksutestin ja kopioin sen itselleni.

Ideana siis juosta kolme tonnia, joiden välillä n. viiden minuutin palautukset. Eka tonni omaa kevyttä, toinen puolikkaan tavoitevauhtia ja viimeinen all-out.

Ajattelin tehdä kilsat aikoihin 6.45, 6.15 ja viimeinen kovaa.

Eka meni kevyesti aikaan 6.31, pulssi 131, max 138. Sen jälkeen palautus noin 2 min.

Toinen jo rutistellen: 5.53 / 141 / 156. Nyt pidin 5 min tauon ja vielä senkin jälkeen jalat painoivat ja hapot jylläsivät.

Kolmannessa meni hyvin yli puoleen väliin, mutta sitten alkoi painaa. Ajattelin jo hetken keskeyttää, mutta painoin loppuun asti. Tulos 5.22 / 151 / 162.

Sykevyö jäi mökille, joten arvot ovat ranteesta. Ja nehän meikäläisellä heittää kuin pää Vappuaamuna. 

Yllättävän alas jäi max syke - sen kun pitäisi olla luokkaa 170 (ainakin oli ennen akilleksen murheita).

Juha teki juoksijalle kasvomaskin. Materiaali on vuoden 2009 Enzo Ferrari-maratonin juoksupaidasta. Paita on lähes käyttämätön, kun se kutistui ensimmäisessä pesussa lasten kokooan. Taattua italialaista laatua.
Kiinnityshihnat vielä puuttuvat, sen jälkeen astun katukuvaan maski päällä. Ainakin silloin kun käytän yleisiä kulkuneuvoja.


keskiviikko 12. elokuuta 2020

Sydänjärvi

Aamu oli täysin tyyni. Lähdin aamutoimien jälkeen kävelemään järvelle. Hiukan myöhästyin, tuuli alkoi nousta ja samoin taivaalle nousi pilviä.

Mutta kaunis tämä meidän Sydänjärvemme silti oli.
Oikea sydänten murskaaja! 😃


tiistai 11. elokuuta 2020

Takaisin Nauvoon

Tulimme jo eilen takaisin Nauvoon.

Kuvallinen anti jää vähäiseksi. Riistakamera ei ollut työpaikallaan ja kamera unohtui kotiin.

Eilen pukeuduin kuten täällä maalla pitää pukeutua hellesäällä. Jalassa pitkät verkkarit ja sukat vedetty niiden päälle. Punkkien tie iholle vaikeutuu.
Ja niin siinä kävi, että punkkeja nolla, vaikka rymysin ruohikoissa ja ruovikoissa oikein runsaasti.

Tänään lähdin juoksemaan pitkistä. Se tarkoittaa meillä vanhuksilla yli puolentoista tunnin hölkkää.
Kolmetoista kilometriä työskentelin. Juoksin maantietä lähelle kirkonkylää ja käännyin vanhalle Sellmontielle ja sieltä kotiin.
Viikonloppu painoi alussa hiukan, mutta hiljalleen alkoi juoksu sujua. Syke oli neljä lyöntiä alhaisempi kuin vastaavalla lenkillä kaksi kuukautta sitten.

Kehitystä on tapahtunut, mutta hitaasti. No, nopeaa edistymistä en ole odottanutkaan.

Garmin väitti, että lämpötila oli 18,3 astetta. Omat mittarimme näyttivät kyllä yli kahtakymmentä astetta.


sunnuntai 9. elokuuta 2020

Kekkosentiellä

 Kilpailukeskus ja lähtö sijaitsivat Kekkosentiellä. Tien päässä oli Kekkosella kesämökki.

Suunnistusalueemme oli yhden suunnistuskaverini suvun metsissä - olisko käynyt vielä niin, että hänen sukulaisensa olivat myyneet tontin Urkille?

Jotakin sukulaisuutta Urkilla ja kyseisellä suunnistajalla saattaisi hyvin olla - ainakin tukkamuodin perusteella. Sitä tukee vielä molempien solakka ja pitkä olemus ja hyvä ryhti.

Mutta asiaan. Saimme tänään suunnistaa paremmassa maastossa ja suunnistustehtävätkin olivat vaativampia. Oikein nautittavaa tekemistä.

Eikä tullut kylmä missään vaiheessa, vaikka vartti ennen starttia tuli taivaalta tuli kuusi pisaraa vettä niskaani.
Helleraja ylittyi tänäänkin, mutta metsässä ei tuntunut mitenkään pahalta.

En tehnyt virheitä, en kaatunut kertaakaan ja jaksoin hölkätä loppuun asti. Se riitti sijalle 27/53. Yhteisajoissa loikkasin sijalle 23. Se olikin minulta kisan ainoa loikka!

Eilen olin vahvasti taas kerran lopettamassa urheilu-urani, mutta tämä kisa antoi uskoa tulevaisuuteen ja motiivia rankkoihin treeneihin.

Hyvin luvattu on puoliksi tehty - mulla vaan näitä lupauksia on runsaasti ja tekoja vähän. Siksi kehitystä ei ole tapahtunut.

Eikä taida tapahtuakaan!


lauantai 8. elokuuta 2020

Suunnistamassa Suomusjärvellä

Vuoden ensimmäinen kilpailu kotimaassa. Maastopohja oli parempaa kuin mihin olen heinäkuussa tottunut saaristorasteilla.

K-1: Hirveä nousu heti alkuun, suu kuivui. Ajauduin hiukan oikealle, mutta käyriä lukemalla telkkänä pönttöön.
1-2: Viivaa pitkin, pikkuisen epäröintiä, mutta väli oli mun paras osuussijoitus.
2-3: Olis voinut antaa palaa, mutta jalat eivät vieneet eteenpäin...
3-4: Seurasin H75-sarjalaisia tiheikön läpi rastille. Kyllä ne vanhat osaavat!
4-5: Taas oikealle liikaa, mutta käyrien luku pelasti.
5-6: Selkeä väli, turhaa hidastelua.
6-7: Siirryin vasemmistoon. Pummiin paloi 1,5 minuuttia.
7-8: Suunta kompassiin ja menoks, tällaista rastiväliä en laittaisi kenellekään.
8-9: Kuvioraja oli ihan väärin piirretty, se aiheutti virheen.
9-10-11: Älyttömiä rastivälejä.

Radan pituus 2,7 km.
Sijoitus 36/58. Puhtaallakaan suorituksella en olisi noussut kolmenkymmenen joukkoon.

Pitänee ruveta treenaamaan!

Jos oikein muistan, niin olen nuo sanat kirjoittanut joskus ennenkin.


torstai 6. elokuuta 2020

Ulkomailla - siis Tampereella

Taivaalla oli runsaasti pilviä kun lähdimme ajelemaan kohti Tamperetta. Siellä kun on meidän kaksi lastenlastamme, pitäähän niitä aina välillä mennä katsomaan.

Tosin joku saattaisi luulla, että todellinen syy näihin tihentyneisiin vierailuihin on Amalian koira, Lili.

Saattaa olla, että jatkossa käynnit harvenevat. Otimme Joonan kanssa yhden shakkiottelun. Ensin ryöstin Joonalta yhden sotilaan. Sain sen seurauksena huonon aseman ja Joona hyökkäsi tarmokkaasti kuninkaani kimppuun. Erittäin vaiherikkaiden asemien ja mojovien virheiden jälkeen siirryimme loppupeliin, jossa minulla oli ratsu Joonan tornia vastaan. Sotilaita molemmilla kaksi. Loppuasemassa Joonan lyötyä tornilla ratsun ja yhden sotilaiden vaihdon jälkeen totesimme pelin tasapeliksi.
Joona on kehittynyt vuoden aikana pelissä huimasti ja se hetki, jolloin hän voittaa minut lähenee päivä päivältä!
Ehkä kuitenkin kestän tappion kuin mies ja palaan edelleen Tampereelle.

Lili on nyt kolmen kuukauden ikäinen. Amalia on kouluttanut
koiraa agilityn salaisuuksiin ja tämä shelttipentu on jo nyt varsin taitava ja tottelevainen siinä lajissa.


tiistai 4. elokuuta 2020

K-18, ei heikkohermoisille!

Eilen tuli nautittua muutakin kuin kansalaisluottamusta ja siksi punkkitarkastus unohtui.

Heräsin aamulla viideltä, kävin aamupissalla ja erehdyin katsomaan reittäni. Reittä myöten oli tullut kutsumattomia vieraita.

Sain yhden punkin poistettua itse, mutta se toinen, pieni nymfi
samassa reiässä (?) oli niin tiukassa, että piti herättää Ulla töihin. Hän onnistui ja meni takaisin pehkuihin.

Mutta suoritin uuden punkkitarkastuksen ja löysin toisen
(tai siis kolmannen) punkin polvitaipeen takaosasta. Sitä ei ollut mahdollista edes yrittää itse ottaa pois, joten herätin Ullan uudestaan. Hänkään ei saanut sitä kokonaan pois.

Nukkumisesta ei enää tullut mitään ja tilasin itselleni lääkäriajan Mehiläisestä. Pääsin kymmenen jälkeen esittelemään raajojani. Lääkäri poisti polvitaipeesta punkin jäänteen, sen puremaelimet olivat vielä kiinni ihossa.
Sain antibioottikuurin ja lääkäri käski vielä odottaa pari päivää ennen kuurin aloittamista. Jos
pa punoitus häviäisi itsestään.

Ja totesi, että se kuuri tehoaa yhtä hyvin, vaikka aloitus siirtyisi pikkuisen eteenpäin.
Saas n
ähdä kuinka kauan hermoni kestävät. On tämä puremakohta sen verran näyttävän näköinen!



sunnuntai 2. elokuuta 2020

Kuntoa testaamassa

Piti lähteä aamulla pitkälle lenkille. Mutta selkäni oli jumissa ja jouduin ottamaan siihen yhden buranan. Pilleri jäi kurkkuuni enkä sitten lähtenyt lenkille.

Sen sijaan maalasin vierasmajan eteläseinän – mökistähän tuli uuden veroinen.

Saatuani sen valmiiksi Timo laittoi viestin, että he palauttavat veneen ennen puolta päivää. Kehuivat reissuaan ja venettä. Olivat yöpyneet teltassa kahdella eri saarella Houtskärin ja Korppoon länsipuolella.
Olivat reissullaan ajaneet noin sata kilsaa ja bensaa oli kulunut nelisenkymmentä litraa. Autolla kulutus on aika paljon pienempää, mutta niihin saariin ei ole maantietä!

Palasimme Turkuun ja kotona kävin lenkillä juosten kolmensadan metrin vetoja sadan metrin kävelypalautuksella.

Garmin palkitsi minut siitä hyvästä nostamalla hapenottokykyni arvosta 40 arvoon 41. Alimmillan se oli pudonnut akillesvamman jälkeen arvoon 36.
Puolitoista vuotta sitten se oli 44.

On tässä vielä töitä tehtävänä kunnon nostamiseksi.