Rakastettu SDP:n puheenjohtaja

Piirun verran vasemmalle kallistettu pääministeripuolue valitsi puheenjohtajan.
Demokratiassa puheenjohtajaksi pyrkijöitä olisi useampia, mutta sossuilla oli nyt laittaa esiin niin pätevä ihminen, että kukaan ei halunnut haastaa. Joten se oli kukitus ja nuijan siirto toiselle.

Puheita pidettiin ja jossakin välissä tämä uusi PJ lipsautti, että he ovat hallituksessa muiden tyttöjen kanssa hiukan fundeeranneet, että ensi vuoden kunnallisvaalit voitaisiin koronan takia siirtää eteenpäin.

Sisäpiirissä tämä Sanna Lutse… ei kun Sanna Put… eikun siis Sanna Marin ehdotti, että myös hallitus ja varsinkin pääministeri pitäisi säilyttää nykyisellään kunnes korona on lopullisesti voitettu. Ja että paree olisi, jos pääministeri säilyttäisi paikkansa siihen saakka, että myös kausi-influenssa on hävitetty maan päältä.

Ja kun nyt tämä budjetti on lipsahtanut aivan käsittämättömiin sfääreihin, niin hän esitti, että sinne voitaisiin huomaamatta sujuttaa sellainen menoerä, jolla nykyinen pääministeri saisi Putinin kanssa ensimmäisten joukossa sellaisen varaosapankin, joilla johtajalle hankitaan ikuinen elämä. 

Hänen mielestään ei näin pieni kansa voi luopua sellaisesta helmestä kuin nykyinen pääministerimme on. Todennäköisyys kun lienee noin yksi sadastamiljardista. Sehän on enemmän kuin maapallolla on historiansa aikana ollut ihmisiä.

Olen ehdottomasti samaa mieltä sossujen uuden puheenjohtajan kanssa.

Tällaista nöyrää ja oikeamielistä koko kansan parasta ajattelevaa henkilöä ei tule saattaa alttiiksi opposition ilkeämielisten puhekoneiden kritiikin kohteeksi.

Onhan meillä hyviä esimerkkejä maista, jotka ovat ymmärtäneet nostaa johtajansa jalustalle nurjamielisen arvostelun yläpuolelle.
Kuten Neuvostoli… anteeksi Venäjä, Pohjois-Korea ja Valko-Venäjä.

Kuvan copyright Valtioneuvosto.