Syystöitä

Sateet eivät loppuneet, mutta tänään täällä Sexnappan rantaparatiisissa (suomeksi työsiirtola) pääsi hiukan tekemään ulkotöitä.

Ajoin tiet ja polut – ei niistä hyviä tullut, kun on niin märkää.
Nostin ylös pikasoutuveneeni ja pesin sen sisältä ja ulkoa.
Kävin ensimmäisellä juoksulenkillä kymmeneen päivään.
Lämmitin saunan ja saunoinkin lenkin jälkeen.
Tein meille ruuan – tai siis lämmitin eiliset ruuan tähteet.
Irrotin yhden punkin olkapäästäni (tai Ulla sen irrotti).

Vielä löytyi kourallinen pyjamaluteita saunan läheltä.
En ole ennen näin myöhään niitä nähnyt.

Lenkin jälkeen ennen saunaa otin paidan pois ja sieltä paljastui tällainen morsian.
Suhteemme päättyi - Ulla mustasukkaisuuttaan tappoi kilpakosijan!

Pesin veneen sisältä ja ulkoa.
Syyssateet huuhtovat sen sitten aikanaan!

Sienessä

Täällä Nauvossa on parin viikon aikana satanut varmaan 100 milliä vettä.

Sehän tarkoittaa, että kuivuudesta kärsinyt saari täyttyy myös sienistä.
Kävin kiertämässä lähimetsän ja löysin oikein mahtavan sienipaikan.

Keräsin noin neljä litraa kantarelleja ja Ulla sai harrastaa niiden putsaamista, minulla kun ei ollut veistä mukana ja sienien lisäksi muovipussiin tuli hieman kasvillisuutta.
Noin kolmasosasta teimme kastiketta, sitä riittää kahdeksi päiväksi. Loppu kuivataan.

Eiköhän parin viikon sisällä päästä maistelemaan myös suppilovahveroita – niissä on hieman voimakkaampi maku kuin näissä keltaisissa sienissä.
Mutta hyvältä nekin maistuivat!

Tänään oli muutenkin juhlapäivä minulla. Tasan viikon kestänyt ankara ripuli päättyi. Voi tätä ilon ja onnen päivää…

Herkkutatti on ruotsiksi karljohan.
Tämä tatti on punikkitatti, mutta hieman sekin näyttää Carl Gustafin kalulta.
Kantarelli ei ole ruotsiksi Silvia! 😋

Eläköön Pride

Eilen vietettiin transsukupuolisten juhlapäivää – en kylläkään osallistunut, vaikka olen sitä mieltä, että nämä transsukupuoliset ja Pride-ihmiset voivat pelastaa maapallon tuholta.

Kaikkihan me tiedämme, että maapallo ylikansoitettu. Ei eläimistä ja kasveista vaan ihmisistä. Meitä on liikaa, emmekä osaa käyttäytyä niin, että olisimme hyväksi maapallon elämälle.
Jo Pentti Linkola tiesi kertoa, että miljardi ihmistä on ehdoton yläraja maapallon kantokyvylle.

Nämä Pride- ja transihmiset ovat oikealla tiellä. Saman sukupuolisten liitto ei luonnollisella tavalla tuota lisää tätä ihmissaastetta ympäristöämme tuhoamaan. Eläköön Pride.

En ole insinöörinä tarkalleen tietoinen transihmisten suvun jatkamiskyvyistä, mutta epäilen, että jos leikkauksilla sukupuoli on muutettu, niin suvun jatkaminen omilla vehkeillä on hankalaa, ellei jopa mahdotonta.

Ymmärrän, että näiden ryhmien toiminta ei nopeasti johda maan ihmismassojen nopeaan vähenemiseen, mutta pala kerrallaan se elefanttikin tulee syödä.

Jotkut minut tuntevat saattavat epäillä, että tekstini on sarkastinen mielipiteen ilmaisu.

Ehkä on, mutta sanon, että minulla ei ole mitään pride- ja transihmisiä vastaan. Kukin saa tehdä itselleen mitä tahansa ja toimia oman vakaumuksensa mukaan. Tunnenkin useamman näihin ryhmiin kuuluvan ihmisen ja he kaikki ovat varsin miellyttäviä tuttavuuksia.
Tosin en tunne henkilökohtaisesti yhtään sukupuoltaan vaihtanutta…

Kuvakaappaus Helsinki Pride 2023 sivulta

Lääkärissä

Sain ajan lääkärille klo 13.00. En uskaltanut ottaa aikaisempaa aikaa, kun en tiennyt suolen toiminnan tilaa. Edellisinä päivinä olisi auton penkki tahriutunut pahasti, jos olisi heti puolen päivän jälkeen lähtenyt ajamaan.

Tänään uskoin selviäväni matkasta ilman pyykkireissua.

Olin netissä tilausta tehdessäni kertonut muutamalla sanalla tilanteeni, joten kun astuin lääkärin eteen hän tiesi, mitä odottaa ja oli ilmeisesti tutustunut edellisestä käynnistäni tehtyyn raporttiin.

Kerroin laveasti tilanteeni ja rouva kyseli minulta lisäinformaatiota.
Painon pudotuksen hän varmisti johtuvan lääkkeestä, se vie joiltakin ruokahalun, joten syöminen jää vähemmälle ja paino putoaa.
Kun tiedustelin sitä että jos jatkaisin kuuria, niin saavuttaisinko painoindeksin 20. Hän vastasi, että varmaankin, mutta lääke on elimistöä rasittava ja käyttö johtaisi pahoihin ongelmiin.

Fungorin-lääke aiheuttaa mahdollisesti ripulia, mutta sitä ei voi varmuudella laittaa lääkkeen syyksi.
Totesi, että lääkkeen käytön lopettaminen oli oikea ratkaisu ja kynsiäni tutkittuaan sanoi myös sienen olevan lähes kokonaan poistunut.

Kirjoitti reseptin kynsilakasta, joka soveltuu kynsieni hoitoon.
Joten syksyllä, kun aloitan taas uimakauden hallissa, niin siellä tepastelee harmaapartainen herramies kirkkaanpunaisia kynsiä esitellen!
Tai jos saisi kymmentä eri väriä – joka kynteen oma väri, niin voisi liittyä sateenkaariporukkaan ihan huomaamattomasti!

Otin vastaan reseptin ja laskun. Sen kävin maksamassa alakerrassa. Maksun vastaanottaja, nuori neito, katsoi laskua ja kysyi, että olinko puhelinvastaanotolla – sanoin, että en vaan ihan normaalilla vastaanotolla. Hän sanoi, että tässä on sitten joku virhe ja hänen pitää soittaa lääkärille.
 
Sanoin, että se lienee tarpeetonta. Tämä on toinen kerta, kun käyn hänen vastaanotollaan ja näin miellyttävälle ihmiselle annetaan hiukan alennusta.

Muutenkin seurusteluni lääkärin kanssa oli huumoripitoinen. 
Kun kerroin lääkärille tiistaiaamun neljän tunnin sessiostani vessassa ripulia kärsimässä ja kerroin myös, että silloin vatsan seutuun sattui niin pahasti, että ajattelin parhaaksi ottaa käteen partaveitsen ja lopettaa kärsimykseni siihen paikkaan.
Kun hän rypisti otsaansa, niin totesin, että lauseeni oli huulenheittoa.

Lääkäri sanoi siihen, että hän poistaa sitten tästä lausunnostaan sen kohdan, että potilas tuli vastaanotolle itsetuhoisin ajatuksin.  ☺😉

Ken tästä ovesta käy, saa kaiken toivon..... 😲

Lääkäriin

Tänään oli kolmas päivä, kun viihdyin vessan pöntöllä kauan.

Jos sitä nyt viihtymiseksi voi sanoa, hikeä siinä pukkasi enemmän kuin kevyellä juoksulenkillä.

Olen kertonut aiemmin, että olen laihtunut viime kuukausien aikana muutaman kilon ilman minkäänlaista dieettiä.
Siitä hermostuneena aloin googlata haittavaikutukset Fungorin-lääkkeestä, jota minulle on määrätty kynsisienen poistamiseksi.
Sieltä löytyi, että lääke aiheuttaa mm. ruokahaluttomuutta ja siitä johtuvaa laihtumista.

Toinen haitta on mahdollinen ripuli.

Nyt minulla on sitten molemmat ja päätinkin sitten lopettaa lääkkeen käytön.
Tilasin ajan huomiseksi lääkärille, joka  minulle lääkkeen määräsi.
Katsotaan mitä hän sanoo ja paraneeko ripuli ja alkaako paino nousta!

Lohdutukseksi hain kaupasta uudet juoksutossut.

Vaimo kysyi tiedänkö kuinka monet lenkkarit minulla oikein on.
Sanoin tietäväni ne, jotka ovat aktiivikäytössä. 

Neljät juoksuun kovalla alustalla, kahdet poluille, yhdet suunnistukseen, kahdet nastoitetut talvijuoksuihin ja puolisen tusinaa käytöstä poistettuja kävelyyn soveltuvia.

Sitten minulla on vielä kahdet nahkakengät. Toisia olen käyttänyt tänä vuotta kaksi kertaa, toisia viimeksi jokunen vuosi sitten!

Tässä uudet Hokat lähdössä neitsytmatkalle.
Ovat tuollaiset hempeän väriset - näitä ei voi käyttää kuin kuivalla kelillä. 😕

Sähkötuolia ostamassa

Ulla on jo kauan halunnut itselleen sähkötuolia.

Tänään hän sen sai, mutta ei aivan sellaista, joksi minä sitä luulin! 😘

Jo keväällä sellaista katselimme, mutta tilaaminen unohtui. Kotimainen välittäjä sellaista kauppasi hintaan noin kaksi ja puoli tuhatta. Selasin nettiä ja löysin sieltä vastaavan tonnia halvemmalla.
Rohkeus ei riittänyt tilata sitä Espanjasta näkemättä ja kokeilematta.

Viime perjantaina Espanjan pojat lähettivät tarjouksen hieman paremmasta mallista ja alennuksien kanssa sen sai kotiin rahdattuna vähän yli tonnilla.

Pakkohan se oli pistää tilaus sisään ja rahat perään. Hieman tilaamista helpotti se, että tämä liike kuuluu yhtiöön, joka tekee miljardiliikevaihtoa ja omistajat ovat brittejä.

Tilausvahvistus tuli heti ja lauantaiaamuna ilmoitus, että se on luovutettu kuljetusyhtiölle.
Kuljetusyhtiö TNT vahvisti saaneensa tavaran haltuunsa ja ilmoitti, että kuljetus on perillä keskiviikkona ennen klo 18.00.

Tänään puolilta päivin kuski soitti ja kysyi olenko paikalla viiden minuutin kuluttua, hänellä on sähkötuoli autossa.

Parin tunnin kuluttua rouva istahti uuteen menopeliinsä ja lähti koeajelulle.

Ja totesi, että hyvältä tuntuu. Sekä jatkoi, että miksi ihmeessä minun sähköpyöräni hinnalla saisi näitä melkein kolme ja miksi hänelle ei ole aikaisemmin tällaista ostettu.

Selvyyden vuoksi kerrottakoon, että tämä on sähköpyörätuoli.
Ei siis sähkötuoli, niin kuin minä sen uskoin olevan... 🙆

Rannesykkeen testausta

Nykyiset urheilukellot mittaavat sykkeen ranteesta.

Testasin tänään Garmin Epix Gen2 kelloani siten, että se mittasi sykkeen ranteesta.

Toisessa kädessä oli vanha Garmin Fenix 3, se mittasi sykkeen sykevyöllä - se on tarkin tapa tähän mittaukseen.

Molemmilla tavoilla keskisykkeeksi testilenkillä tuli 124 ja max oli molemmilla 150.

Väliajat molemmat mittarit ottivat automaattisesti 300/200 m välein. Liitteenä oleva kuva kertoo sykkeet.

Vasemmalla kuvassa on tiedot rannesykkeestä.
Kaksi oikeanpuoleista pystyriviä ovat sykevyön tuottamia.

Ennen tätä Epixiä mulla on ollut ranteesta mittaavia kelloja neljä kappaletta (3 x Garmin ja 1 x Polar).
Ne ovat tuottaneet kohtuullisen huonoja arvauksia sykkeistä. Tämä Epix on ensimmäinen, joka tuntuu toimivan.
Hiukan ennen puolta väliä kiristin ranneketta yhden pykälän ja sen jälkeen mittaus alkoi toimia mielestäni vielä tarkemmin.

Tosin en tiedä johtuiko se kiristämisestä vai siitä, että aikaa oli kulunut enemmän!

Tämän testin perusteella käytän jatkossa normilenkeillä pelkästään rannemittausta.

Testaan vielä suunnistaessa toimivuutta, aikaisemmat testit muilla mittareilla suunnistaessa ovat antaneet heikkoja tuloksia.

Puolimaraton

Olimme sopineet Maijan kanssa, että tänään teemme jonkinlaisen kenraaliharjoituksen kolmen viikon päästä pidettäviä rogainingin EM-kisoja silmällä pitäen.

Valitsimme lähtöpaikaksi Maijan asunnon edustan Luolavuoressa ja tarkoituksemme oli kiertää Lausteen pururata. Otin autoon mukaan varmuuden vuoksi pyörän kuljetustelineen. Vatsani on ollut pahasti sekaisin pari päivää ja en ollut ihan varma selviänkö matkasta vai haenko autoni pyörällä – jos kunto pettää.

Aloitimme vuoren valloituksella, nousimme Luolavuoren kaatopaikan mäelle, se kun taitaa olla Turun kaupunkialueen korkein kohta.
Sieltä jatkoimme kiertämällä Katariinan luontopolun jonka jälkeen ulkoilutielle kohti Laustetta.

Ensimmäisen juomatauon pidimme tunnin vaelluksen jälkeen. Seuraava oli vuorossa Lausteen frisbee-radan lähtöpaikalla. Siellä söimme eväämme, molemmilla oli yksi näkkileivän siivu voilla ja juustolla höystettynä. Siellä naapurimme tulivat kahden koiransa kanssa meitä tervehtimään.

Vatsani päätti hyväksyä ulkoiluni enkä joutunut menemään kotiin hakemaan pyörää avukseni.
Vielä yhden juomatauon pidimme noin viisi kilometriä ennen perille tuloa.
Siinä vaiheessa totesin Maijalle, että jos vähän kiristämme vauhtia, niin kilometriaikamme tippuu alle 12 min/km.

Sehän oli kuin heittäisi bensaa liekkeihin, Maija on minua paljon parempi kävelijä ja vauhti kohosi loppumatkaksi puolisen minuuttia aikaisempaa nopeammaksi.
Puolimaraton täyttyi myös ennen kuin saavuimme Maijan pihaan ja minun autoni luo.

Matkaa taittui 21,65 kilometriä, nousua oli 340 metriä ja liikkeellä olimme hieman yli neljä tuntia.

Aika reippaita vanhuksia olemme!

Reittimme.
Paluumatkalla emme kiertäneet Katariinan luontopolkua.
Emme myöskään katsoneet tarpeelliseksi kiivetä uudelleen jätevuoren huipulle!

Gaia kylässä

Saimme eilen seuraksemme Gaian.

Koira on kohta kolmevuotias ja se tiesi sitä, että omistajat juhlivat eilen kolmevuotishääpäiväänsä ja toivat koiran hoitoon.

Gaia oli koko ajan lenkeillä varsin hyvin käyttäytyvä. Kävelijät ja juoksijat se kohtasi oikein hienosti ja muutama pyöräilijäkin pääsi livahtamaan ohi ilman isompaa haukkumista.

Kun kysyin, että onko se vihdoinkin aikuistunut, niin sain vastauksen, että käytös johtunee lähestyvästä juoksuajasta!

Eilen kävelin sen kanssa yli seitsemän kilometriä ja tänään aamulenkki oli runsas neljä kilsaa.

Kyllä tästä ihan miellyttävä seurakoira taitaa tulla. Ja syytä onkin – se tulee meille joulukuussa hoitoon kahdeksi viikoksi!

Tämän päivän lenkki oli meille molemmille raskas.
Salakuvaaja pääsi yllättämään raskaan työn raatajat päivälevolla! 🧡

Syksy saa!

Tulimme Nauvoon jo viime sunnuntaina.

Maanantaina saimme vieraita ja siinä kului parin päivää ja iltaa rattoisasti maailmaa parannellessa.

Tuskin se maailma meidän toimestamme paljoa parani. Myös henkilökohtainen tilanteeni ei välttämättä muuttunut parempaan suuntaan. Kun ole tässä jo pari vuotta pyrkinyt pitämään alkoholin kulutuksen hyvin pienenä – yksi kevytolut ruuan kanssa ja illalla ohut yömyssy vaimon kanssa – niin nyt tuli otettua ihan pikkuisen enemmän. Se vaikutti heti yöuneen, vaikka sen verran on taustalla runsaampaakin käyttöä, että toisena yönä uni oli jo ihan kohtuullista Ourankin mielestä.

Jotain hyödyllistäkin tuli sentään tuli tehtyä. Nostimme soutuveneen ylös vedestä. Se on varma syksyn merkki.

Jäi veteen vielä moottoripaatti ja ultrakevyt soutuvene. Se liikkuu veden päällä nopsaan ja on helppo nostaa vedestä yksin.

Tänään pesin veneen sisäpohjan ja käänsin ylösalaisin Ullan avustuksella.

Kävin myös hakemassa riistakameran Möljältä ja vein molemmat kamerat uuteen paikkaan.

Komeat sarvet tällä peuralla!

Tällä kertaa kamera löysi paikalta myös muita kuin hirvieläimiä
Nämä kaikki tunnenkin ihan henkilökohtaisesti.
Koirat ovat nimeltään Lili ja Gaia.
Ja tuttuja ovat nuo ihmisetkin!

Aamun sarastaessa heinäkuun lopulla paikan ohitti hirviemä kahden vasansa kanssa.
Aika pieniä ovat vielä nämä nuorukaiset.

Talvilomalle Kanariansaarille

Tilasin eilen meille upean lomamatkan Kanarialle ensi tammikuussa.

Neljän tähden hotelli, täysi ylöspito, suorat lennot, paikat koneen etuosassa, lentoateriat ja kuohuviinit. Vai oliko se sittenkin samppanjat!

Hinta runsas seitsemän tonnia. Lähetin vahvistuksesta kopion Ullalle ja kehotin häntä uusimaan passin, se kun meni jo vanhaksi.

Vaimo ei kauheasti innostunut mutta ei kieltäytynytkään seurasta.

Yön yli nukuttuamme päätimme sitten pysyä kotona tammikuun – ja seuraavatkin tammikuut.

Nyt olis niinku seitsemän tonnia rahaa kulutettavaksi johonkin hyödyllisempään.
Ja seuraavinakin tammikuina!

Jos vaikka alkaisi selaamaan autoesitteitä…

Mestarillinen suoritus

Ei mestarisuoritus, vaikka kyseessä oli aluemestaruuskisat. Ja vielä kolmen alueen yhteiset kilpailut. En siis kilpaillut kisan vaan itseni voitosta!

Raskas hämäläismaasto pelotti ja vain 21 ikäistäni urhoa uskaltautui lähtöviivalle.

Kisan valvoja varoitteli meitä siitä, että maasto oli raskas ja kaatuneet, korjaamattomat puut tekivät maastosta esteradan.

Rastille 5 saakka etenin hidasta vauhtia, mutta olin koko ajan kartalla eikä virheisiin mennyt muutamaa sekuntia enempää. Sijoitukseni oli 16. tässä vaiheessa.

Vitoselta laskeuduin suorinta tietä tielle. Luin tarkasti kohdan mistä nousta rastille. Telkkänä pönttöön ja sijoistus nousi, olin 13.

Juomarastilla ennen kasia join kaksi mukillista vettä, ne tulivat tarpeeseen - olin jo aivan nääntynyt. Samalla luin seuraavaa rastiväliä 8-9. Totesin, että minun voimillani ja kunnollani pitää palata polkua tielle ja sieltä lyhintä tietä rastille. Nämä hämäläismetsät kun eivät ole oikein sopivia lihavalle, vanhalle ja huonokuntoiselle taapertajalle.

Oivallinen valinta - sijoitukseni nousi sijalle 10!

Lopun kaksi rastiväliä olivat sitten liikaa minun kunnollani ja putosin niillä takaisin sijalle 13.

Nousua reitillä oli 152 metriä ja tämän lisäksi kymmenien puunrunkojen yli kiipeilyä.

Mutta olin kyllä hyvin tyytyväinen suoritukseeni ja suunnistuksen lopettamispäätös siirtyi taas vuodella eteenpäin!

Matkalla näin vain yhden oman sarjani suunnistajan. Kaksi minuuttia ennen minua lähtenyt tuli samaan aikaan 3-rastille. Hän lähti siitä suoraan nelosen suuntaan, emmekä nähneet enää. Hän oli paljon minua nopeampi ja voitti minut lopulta 6 minuutilla alun pummistaan huolimatta.

Vuosisadan kesämyrsky

Suomessa on hehkutettu vuosisadan myrskyn tuloa.

Ensin sen piti tulla eilen maanantaina, lopuksi se siirrettiin tälle päivälle eli tiistaille.
Eilen meidän naapurin tontille kaatui pari isoa lehtipuuta aiheuttamatta isompaa vahinkoa.

Tänään Ventusky.com ilmoitti, että meidän merialueilla tuulen nopeus on 12-14 m/s, puuskissa lähes 20 m/s. Ei sitä ennen myrskyksi kutsuttu - nyt tilanne on tiedotuskanavissa toinen. Haetaan väkisin merkkejä siitä, että ihmisen toiminta on aiheuttanut ilmastonmuutoksen, joka tuhoaa meidät huomenna.

Me uhmasimme maailmanloppua ja ajelimme Nauvoon katsomaan onko mökissä vielä katto tallella ja ikkunat ehjinä.

Ainoa muutos oli se, että meriveden korkeus oli 60 senttiä normaalia korkeammalla. Se ei vielä johtunut jäätiköiden sulamisesta vaan tuulen suunnasta ja ilmanpaineesta.

Harvoin se kesällä näin korkeaksi nousee!

Laiturimme on rakennettu siten, että se on vedenpinnan yläpuolella kun vesi +50 cm normaaliin tilanteeseen verrattuna.
Näin poikkeustilanteessa luoja hoitaa laiturin pesun!

Vastaavasti puuceemme on sellaisessa paikassa, että noin kolme kertaa vuodessa se onkin vesiklosetti.
Tänään oli taas se päivä. 😍😂😄

Morsiamen koulutus

Kun menin kihloihin ensimmäisen vaimoni Ullan kanssa, isäni kertoi - pilke silmäkulmassa - miten hän sai vaimostaan hyvän ja ymmärtäväisen puolison.

Hän oli viemässä hevosellaan morsiantaan kirkonmäelle vihittäväksi. Lunta oli tuiskunnut oikein kunnolla ja tie oli huonossa kunnossa, ei siihen aikaan aura-autot kulkeneet kuin kerran talvessa.

Nuoripari istui reessä vällyjen sisällä ja hevonen veti. Hevonen oli kompastua johonkin kuoppaan, isäni pysäytti ajon ja tokaisi hevoselle tuimaan ääneen: ensimmäinen kerta.
Hetken päästä sama toistui ja isäni totesi ruunalle: toinen kerta.

Sama tapahtui vielä kerran, juuri kirkonmäen juurella.
Isäni suutahti, kaivoi reen syövereistä pistoolin, karjahti hevoselle KOLMAS KERTA ja ampui ruunan.

Siihen äitini tietenkin avasi sanaisen arkkunsa ja moitti isääni äänekkäästi. Isäni katsoi morsiantaan kulmiensa alta syvälle silmiin ja totesi hitaasti ja päättäväisesti: ENSIMMÄINEN KERTA!

Viimeistään tämä kuva todistaa tarinan epätodeksi.
Häät pidettiin kesällä ja hevosen asemasta hän kuskasi äitiäni T-mallin Fordilla.

Auto lienee isäni auto.
Hänellä oli se ennen sotia, hän toimi vakuutustarkastajana.
Kun sota syttyi, auto otettiin valtion haltuun eikä enää palautunut omistajalleen.

Vanhoja kuvia

Äitini serkku Atte Korhonen oli taitava valokuvaaja jo 40-luvulla. Hän myös kehitti itse ottamansa kuvat. Se olikin normaalia siihen aikaan, ei niitä lähetetty postin välityksellä Kodakille!

Hän asui Kyrössä ja vanhempamme kyläilivät toistensa luona. Niiltä vierailuilta jäi muistoksi runsaasti valokuvia.

Pikkuserkkuni Arto kävi läpi arkistojaan ja lähetti minulle runsaasti kuvia perheestämme.

Taidan julkaista niitä sopivissa tilanteissa blogissani!

Vanhempieni Helenan ja Maunon hääkuva vuodelta 1939

Äitini kuva ilmeisesti hänen valmistuttuaan mielisairaanhoitajaksi.
Kuvassa on hänen tyttönimensä Helena Sainio.
Eli kuva on 30-luvun loppupuolelta.

Savotta Nauvossa

Nauvossa aloitimme perjantaina pihapuiden siistimisen – sateet olivat sen verran harventuneet, että pääsimme kohtuullisissa olosuhteissa työskentelemään.

Amalia ja Jani suorittivat puiden kaadon ja minä haketin oksat ja pienemmät rungotkin.
Pari kolme tuntia saimme tehollista aikaa käytettyä, joten nuoret ehtivät käymään merelläkin.

Syömässä kävimme Tackorkissa, ruoka oli ihan hyvää. Ja kyllä niillä hinnoilla sen pitääkin olla!

Lauantaina Juha ja Anna tulivat Gaian kanssa käymään. Koirat tervehtivät toisiaan hieman väkivaltaisesti.
Mutta tehtyään noin seitsemän kilometrin kävelylenkin, osin metsiä pitkin, piskit hyväksyit toisensa ja elo jatkui varsin sävyisästi.

Paluumatkalla he poikkesivat Sydänjärvellä, siellä Kristiinalla oli kirpputori osana Loppis-tapahtumaa Nauvossa ja muuallakin saaristossa. Annalla oli siellä joitain tavaroita myynnissä.

Pienen merireissun jälkeen Jani ja Amalia pakkasivat tavaransa ja lähtivät ajelemaan kohti Tamperetta.

Mekin Ullan kanssa päätimme lähteä kaupunkiin. Ovat luvanneet kovaa myrskyä alkuviikoksi, joten lähdimme alta pois!

Tackorkin ravintolasalin seinät on koristeltu saaliseläinten päillä.

Ensin Lili ja Gaia tekivät tuttavuutta varsin kaukana toisistaan.
Päivän mittaan etäisyys kutistui ja vapaina ne tulivat toimeen hyvin  toistensa kanssa.

Kolme polvea suunnistamassa

Tänään sateesta huolimatta Nauvossa pääsi suunnistamaan.

Meitä oli lähtöviivalla kolmen sukupolven edustajat.

Amalia suunnisti lyhyimmän kahden kilometrin radan. Hän selvitti radan pummeitta ja voitti sarjansa ylivoimaisesti.

Jani ja minä lähdimme keskipitkälle radalle. Minä ensin, Jani parin minuutin jälkeen. Kaksi ensimmäistä rastia selvitin puhtaasti, mutta kolmoselle mennessä en osannut lukea käyriä ja tein pahan pummin ja Jani ohitti minut.

Lukutaidottomuus jatkui enkä löytänyt koskaan rastia neljä.
Katselin taivaalle ja totesin, että lienee parasta keskeyttää päästäksemme saunaan ennen taivaan repeämistä.

Jani puhtaan suorituksen ja se palkittiin kolmossijalla hänen sarjassaan.

Minulta luokaton esitys, mutta jälkipolvilta siis hieno suoritus. Sitä sanotaankin, että pojasta polvi paranee. Nyt voin todeta, että pojantyttärestä vielä enemmän.

Elän yhä!

 Kuukausi on vaihtunut, kohti syksyä mennään.

Palasimme maanantaina takaisin kaupunkiin. Juha ajoi veneen mökille ja kävi Gaian kanssa lenkillä pyöräillen.
Veimme miehen, koiran ja pyörän Airistolle kotimatkalla.

Kotona pidimme lähinnä sadetta, vettä tuli taivaalta 30 milliä ja ulkona olevat kukkapurkit piti tyhjentää vedestä.

Keskiviikkona palasimme takaisin Nauvoon, jossa ei ollut satanut kahdessa päivässä kuin 22 milliä.

Kukkapurkkien lisäksi piti tyhjentää veneet sataneesta vedestä.

Illalla saimme vieraita Tampereelta. Amalia, Jani ja Lili saapuivat ensi kertaa tänä kesänä saaristoon. Koirasta noukittiin ensimmäinen punkki puolen tunnin oleskelun jälkeen.

Lili lähestyy mökkiämme vauhdikkaasti!