Tänään sateesta huolimatta Nauvossa pääsi suunnistamaan.
Meitä oli lähtöviivalla kolmen sukupolven edustajat.Amalia suunnisti lyhyimmän kahden kilometrin radan. Hän selvitti radan pummeitta ja voitti sarjansa ylivoimaisesti.
Jani ja minä lähdimme keskipitkälle radalle. Minä ensin, Jani parin minuutin jälkeen. Kaksi ensimmäistä rastia selvitin puhtaasti, mutta kolmoselle mennessä en osannut lukea käyriä ja tein pahan pummin ja Jani ohitti minut.
Lukutaidottomuus jatkui enkä löytänyt koskaan rastia neljä.
Katselin taivaalle ja totesin, että lienee parasta keskeyttää päästäksemme saunaan ennen taivaan repeämistä.
Jani puhtaan suorituksen ja se palkittiin kolmossijalla hänen sarjassaan.
Minulta luokaton esitys, mutta jälkipolvilta siis hieno suoritus. Sitä sanotaankin, että pojasta polvi paranee. Nyt voin todeta, että pojantyttärestä vielä enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti