Ultrajuoksua

Laiturin valmistuttua eilen kävin tunnin pyörälenkillä. Alkaa olla paukut vähissä helteen ja työnteon takia. Mutta vielä pumppu jyskyttää ja veri kiertää.

Tänään olen seurannut Nuuksio Backyard Ultra-juoksua. Siinä lähdetään tasatunnein kiertämään seitsemän kilometrin polkujuoksua. Kun sen on tehnyt saa levätä seuraavaan tasatuntiin. Kisaan lähti kuusikymmentä karpaasia.

27 tunnin jälkeen on mukana enää kaksi juoksijaa. Heillä on nyt maasrossa juostuna kilometrejä kasassa yli 180 kilometriä! Kilpailun ennakkosuosikki on Juha Jumisko, hänen voittoaan ei kukaan ole asettanut kyseenalaiseksi. Toinen vielä mukana oleva on nelikymppinen nainen Kati Ahokas. Hän aloitti juoksemisen vakavassa mielessä pari vuotta sitten ja on nyt paketoinut varsin vahvat miesjuoksijat – Juhaa lukuunottamatta.
Käsittämätön suoritus.

Tilanne lauantaina 27.6. klo 21.00

Minä juoksin aamuna helteessä kuusi kilometriä. Ja olin sen jälkeen koko päivän ihan unessa. Kyllä siinä voi vain ihmetellä mihin lahjakkaat ja hyvin harjoitelleet pystyvät!

Heikomman karpaasin lenkki

28 tunnin jälkeen molemmat ovat edelleen mukana kisassa!!!

Laituria rakentamassa

Palasimme takaisin mökillemme viettämään lomaunelmaa. Tällä kertaa se muodostui laiturin rakentelusta.
Irrotin ensin pintalaudat. Sitä on rakennettu kuin Iisakin kirkkoa ja lautojen kiinnitykseen oli käytetty nauloja ja erikantaisia ruuveja. Se hidasti tuhotyön tekemistä.

Sen jälkeen irrotin tukirakenteen tolppien varasta. Rakennetta oli korjailtu vuosikymmenten saatossa ja korjauksiin oli käytetty mitä ihmeellisempiä ratkaisuja. Tosin en voi voi niitä suuremmin moittia, koska ne kaikki olivat ihan omaa käsialaa.

Rakenteen paino on laskujeni mukaan noin 75 kg. Sen siirtäminen paljain käsin yksin vetten päällä oli eräänlainen insinööritaiteen urotyö.

Sain sen maihin!

Onneksi naapurimökiltä kuuluva iloinen puheensorina houkutteli tervehtimään Ruotsista saapuneita mökkiläisiä.
Kun ihmettelin miten sieltä koronapuutarhasta oikein on päästy tänne lintukotoon, sain vastaukseksi 8,5-prosenttisen oluttölkin ja aiheeseen liityvän kertomuksen.

Puolen tunnin rupattelun jälkeen palasin omalle tontille jatkamatta työntekoa.

Helteinen sää pakotti siirtymään työmaalle seuraavana päivänä jo kahdeksalta.
Olin varautunut päivään juomalla paljon ja koko päivän seuranani työmaalla oli urheilujuomaa ja mehua. Niitä kului päivän mittaan nelisen litraa. Mittari näytti varjossa 27 astetta. Laituri oli ihanasti auringossa, joten sain nauttia Suomen suvesta täysin rinnoin. (Mistähän tuollainenkin sanonta oikein juontaa?).

Ensin rakensin kahden hieman jo kulahtaneen puhelinpylvään varaan uuden alustan laiturille. Kiikkerän soutuveneen varassa tämä rakentelu oli mielenkiintoinen tasapainoittelu. Selvisin urakasta kastumatta ja kaatuilematta.

Touhun ehdottomasti mielenkiintoisin vaihe oli laiturirakenteen siirtäminen kuivalta maalta paikalleen. Siinä sitä ottivat lujasti yhteen 75-kiloinen laituri ja 85-kiloinen jässikkä.
Vielä tällä kertaa jässikkä voitti gladiaattoreiden taistelun. Mutta sanokaa minun sanoneen, että tämä oli kyllä laitimmainen kerta.

Ollaan jo voiton puolella!

Välillä kävin keittämässä ensimmäiselle vaimolleni aamukahvit ja kehotin häntä tulemaan kun kiireiltään ehtii katsomaan työmaan edistymistä. Hän tuli ja kysyi olenko ihan terve ja katosi paikalta! No, minulla on kokemusta vuosien varrelta, että nämä työmaat eivät ole hirveän kiinnostavia ja apumiehillä on ollut tapana hävitä nopeasti horisonttiin.
Rakenne tuli paikoilleen ja rihtattua oikeaan asentoon.

Sen jälkeen alkoi pintalautojen ruuvaaminen paikoilleen. Ei sekään ollut kauhean kivaa huonoselkäiselle karpaasille. Kolmelta lopetin työt. Muutama pintalauta jäi vielä ruuvaamatta mutta paukut olivat vähissä. 

Illaksi olin kutsunut eiliset naapurimme kylään kuohuviinille. He toivat mukanaan neljäkymmentä rapua. Olivat emännän itse valmistamia ja taivaallisen hyviä. Siinä se ilta vierähti ja taisi siinä kuoharin lisäksi jotakin muutakin suunkostuketta löytyä!

Melkein valmis!

Satarastit

Tulimme käväisemään kaupungissa ja suuntasin askeleeni suunnistusmaastoon

Tässä kertomus metsän siimeksestä. Ja aika helteisestä, lämpötila oli reilusti yli 25 astetta.

K-1: Ensin polkuja, sitten selvisi maaston teema: metsänhoitotyössä oli kaadettu närettä runsaasti ja niiden yli pääseminen vei voimia ja horjutti tasapainoa.
1-2: Nousin polulle ja siellähän pystyi juoksemaan.
2-3: Alussa pääsi hölkkäämään ihan avokalliolla, lopussa palattiin päivän teemaan.
3-4: Taas löysin alussa risukoita, sitten vauhdilla polkuja. Jopa niin reippaasti, että vedin rastin vähän pitkäksi.
4-5: Helppoa kuin heinän teko.
5-6: Mietin lähtisinkö kiertämään polkua vasemmalta. Mutta päätin, että ollaan suunnistamassa ja suoraan vaan. Tämä rastiväli oli kerta kaikkiaan kamalaa risukkoa.
6-7: Helpotti - sai painella polkuja melkein rastille saakka.
7-8: Pystyvihreän ylitys otti taas voimille, mutta sitten ulkoilureittiä rastille. Paitsi, että piti lähteä polulta liian aikaisin ja mutka - ei vaan osaa!
8-M: Johan muuttui etenemisjälki vihreäksi!

Maalissa ratamesteri kyseli hymyillen, että huomasinko, kun hän oli kääntänyt maaston kaikki risut ja rangat kulkusuuntaan. Lukuunottamatta niitä, jotka hän oli korjannut kokonaan pois juoksu-uralta.

Kiitin ratamestaria suurenmoisesta uhrautuvaisuudesta ja totesin että ihan pari närettä oli kyllä jäänyt mun eteeni.

Juhannus

Siinä se Juhannus hurahti ohi.

Sen verran paljon vanhuksella riitti kiireitä, että näppäimistön hipely jäi kokonaan tekemättä.

Janin porukka tuli myöhään torstai-iltana mökille.

Juhannuksen päivärutiinit olivat hyvinkin sellaiset, että aamulla Amalia tuli aikaisin minun seurakseni aamupalalle. Neidin aamupala oli aika köyhä – kupillinen jugurttia ja lasi maitoa. Mutta hyvin sen kanssa energiaa riitti päiväksi. Sitten seuraan liittyivät Jani ja Tiina. Viimeisinä peiton alta paikalle kömpivät Joona ja Ulla.

Aurinko helli tänä Juhannuksena ja nuoriso lähti merelle päivittäin ottamaan aurinkoa ja uimaan.
Minun vastuullani oli paljolti ruuan laitto. Se oli yksinkertaista mutta ravitsevaa. Uudet perunat, silli, jotain salaatin tapaista, grillistä jotain sekä savulohta Börjeltä.

Myös järven veden lämpö houkutteli porukkaa uimaan kaksikymmenasteisessa vedessä.
Iltaan kuului luonnollisesti saunominen. Parina iltana sain paistaa lättyjä ja yhtenä iltana söimme Ullan tekemää mansikkakakkua. Nämä makeat ruuat saivat enemmän kiitosta kuin varsinaiset pääruuat. Mutta nälkää ei kukaan valittanut. Eikä mitään kulinarististen nautintojen aiheuttamaa nautinnollista huokailua kuulunut.

Joonan kanssa pelasimme parina iltana shakkia. Vielä oli minun vuoroni voittaa, mutta ei ole kaukana se hetki, kun suvun shakkikuninkuus siirtyy pari sukupolvea nuorempaan suuntaan.

Maanantaina puolen päivän aikaan tamperelaiset pakkautuivat autoon. Hyvästelin heidät kiittämällä siitä, että olitte tulleet meitä vanhuksia ilahduttamaan ja olin ikään kuin jatkavinani lausettani. Kun ei mitään kuulunut, niin Tiina täydensi: ...ja kiitos siitä, että ymmärsitte lähteä.

Varmaan hän oli huomannut, että meikäläisen fyysinen kestokyky alkoi olla limiitissä. 😉

Amalia kukkaistyttönä.

Joona keskittyy.

Ehdin sentään jossain välissä harrastamaan maratonia. Tosin pyöräillen!

Kepuko pettäisi aina?

Yleisesti tunnettu tosiasia Suomen politiikassa on se, että kepu pettää aina. Sanoohan sen jo nimikin: kepuli mikä kepuli.

Esiintymispelosta kärsivä Katri Kulmuni päätti ottaa viime syksynä veronmaksajien rahoilla viidelläkymmenellä tuhannella eurolla koulutusta julkiseen esiintymiseen. Kun katseli hänen esiintymistään Antti Rinteen savustusoperaatiossa, niin voi todeta, että hukkaan menivät meidän rahamme. 

Kun sitten iltapäivälehdet kaivoivat tämän episodin esille, niin käryn käytyä Katri-tyttö vakuutti viattomuuttaan. Hän ei tiennyt mitään koulutuksen hankkimisesta eikä sen hinnoista. Hän ei omien sanojensa mukaan ollut neuvotellut mitään kouluttajayhtiön kanssa. Vieritti syyn avustajansa niskoille.

Nyt tuli avustaja esille ja kertoi, että kyllä Katri oli mukana, kun hankinnasta ja koulutuksesta keskusteltiin. Myös tämä kouluttaja oli mukana näissä neuvotteluissa, vaikka Katri väitti, ettei ollut miehen kanssa mitään neuvotellut.
Kaiken lisäksi tämä kouluttaja on kepun erityisessä suosiossa. Rakkaus on molemminpuolista, kuluttajayhtiö on tukenut kepua rahallisesti vaalien rahoittamiseksi. Nyt kait piti maksaa hiukan takaisin tukieuroja?

Onneksi Katri ymmärsi jo erota ministerin paikalta. Sen sijaan kepun puheenjohtajan nuijasta hän pitää tiukasti kiinni.

Toivotaan, että hän saa jatkoaikaa, siten varmistettaisiin, että tämä takiaispuolue häviää lopullisesti maailmankartalta.

Oksvuorella

Kun oli tultu kaupunkiin hellettä pitämään ilmastoituun huushollin, piti iltaa lähteä viettämään rasteille.
Iltapäivällä tuli kunnon sadekuuro, lämpötila laski hetkellisesti.
Lähtiessäni suunnistamaan, hellerajaa taas kolkuteltiin.

Satarastit järjestettiin Oksvuoren maastossa, siellä en ollut ennen käynytkään. Upeaa seutua, mutta hieman liian vaikeaa vanhalle, huonokuntoiselle äijälle.

Lyhyen kaavan mukainen jälkipeli reissusta:
K-1: Kartantekijä on säästellyt vihreää väriä - kävelyksi meni ensimmäisen sadan metrin jälkeen
1-2: Kohti Oksvuorta, sata metriä ennen rastia pieni kierähdys
2-3: Vuoren eteläpuolella karttaan oli merkitty vain yli viiden metrin jyrkänteet. Jyrkänteiden päällä näin kumpareen, jonka etelereunalla ilmeisesti rasti oli. Henkiparkani puolesta pelkäsin pääsenkö terveenä rastilipulle. Jos tämä olisi ollut omatoimirastit, niin olisin pysäyttänyt kellon ja taltioinut alastulon kännykän videolla.
Yllättäen selvisin ruhjeitta rastille.
3-4: Muuten meni oppikirjan mukaan mutta lopussa oikealta ohi. Sellaista ei saa moottoritiellä tehdä, mutta suunnistuksessa tästä ei hylätty.
4-5: Ne alueet, jotka tällä kartalla on merkitty vihreällä, ovat lähes yhtä pahoja kuin Oksvuori. Siksi kierto tien kautta.
5-6: Ihan OK.
6-7: Kiertäen, yllättäen pystyvihreällä pystyi pitämään yllä reipasta kävelyä.
7-M: Löysin maalin ongelmitta.

Radan pituus lintujen tietä 3.0 km. Pääsin siis alle 20 min/km!
Tästä on pitkä matka ja aika hyvään suunnistuskuntoon. Ikävintä asiassa on se, että kunto on takanapäin – lopullisesti!

Juoksuaika!

Eilen heräsin aikaisin ja päätin lähteä hölkkämään pitkää lenkkiä, vaikka hellettä edelleen pukkaa.

Ensin juoksin Mielisin venesatamaan. Lähdin siihen suuntaan, kun tuuli oli idästä. Tykkään juosta alkumatkan vastatuuleen ja lopussa sitten saan palkinnon hölkätä kotiin myötäiseen.
Mielisissä olivat perunannostajat jo töissä aikaisin, joten ihan yksin en ollut liikkeellä.
Sieltä juoksin Ninapan tietä länteen. Saavuin kääntöpaikalla meren rantaan, siinä oli yksi mökki. Sinne on meiltä matkaa tasan kilometri linnuntietä suoraan pohjoiseen.

Paluumatkalla näin Mielisissä linnun pyrstön tien reunassa. Se oli piiloutunut kuin jänis. Pää oli puskassa, pyrstö näkyvissä. Kun tulin riittävän lähelle, niin se kipitti kauemmas.
Jatkoin edelleen matkaa kotiin päin – poikkesin Bodenissa katsomassa, oliko siellä jo uutta perunaa myytävänä. Kyllä oli, runsaan kilon pussi Timoa maksoi neljä euroa.

Runsas puolitoista tuntia sain aikaa kulumaan ja maantietä jäi taakse vajaat kolmetoista kilometriä. Tuuli oli juoksun aikana muuttunut merituuleksi, joten sain juosta loppumatkankin vastatuuleen.

Hiukan juoksusta toivuttuani pyöräilin hakemassa ne perunat, jotka olin käynyt tarkistamassa.
Sitten oli vuorossa nurmikoiden ajo, siinä kului puoli tuntia auringossa.
Lopuksi lämmitin saunan.
Ei ihme, että meitä suomalaisia pidetään hiukan tärähtäneinä. Koko päivä hiotaan tukalassa helteessä ja sen jälkeen mennään rentoutumaan kuuman saunan löylyihin.

Ilmankos Ukko Yli-Jumala ohjasi meidät tänne Pohjan perille – ne aikaisemmin puusta laskeutuneet pääsivät Välimeren rannoille.

Sulkia tiellä

Sulkien omistaja

Aamukahviseura tänään keittiön ikkunan alla

Airiston rantahotelli

Olimme sopineet Annan ja Juhan kanssa tapaavamme Airiston rantaravintolassa kolmelta. Me saavuimme paikalle hiukan myöhässä, kun rantautuminen MS-potilaan kanssa vaatii taitoa ja temppuilua. 

Menomatkalla meri oli lähes tyyni, tuuli ei laivaamme keinuttanut. Sen sijaan runsas veneliikenne aiheutti aallokkoa ja uuden veneen säätöä sai opiskella. Sitten kun trimmasi moottorin lähelle alinta asentoa, alkoi veneen kulku vakavoitua. Sitä ennen vakavoitui kuskin naamataulu.

Nyt kun ajotunteja moottorilla on jo peräti viisi, niin voi ajella hiukan reippaammin. Matkanopeutemme oli noin 30 km/h. Sillä vene plaanaa nätisti. 

Rantaravintolaan mahtui ihan hyvin sisään, vaikka ilma oli täydellinen ja satama lähes täynnä veneitä. Minä söin pitsan, Ulla kalasopan. Jälkimmäinen oli parempi valinta.

Paluumatkalla tuuli oli hiukan noussut ja merenpinta väreili muutenkin kuin veneiden aalloista. Nyt ajoimme Nauvon pohjoissataman kautta. Se on uudistettu täydellisesti, mutta ei sitä veneestä isommin huomannut, maihin kun emme menneet.

Juhannuksena mökille on tulossa Janin porukka kyläilemään. Nyt on veneen moottori siinä kunnossa, että nuorison ajotapa alkaa sopia veneelle. Ajokulttuuri maltti on valttia vaihtunee hieman reippaammaksi!

Menomatkalla länteen.

Airiston satama.

Östern matkalla Nauvon satamaan.

Silja matkalla Turkuun.

Kylähullu perunajahdissa

Perjantaina olisi pitänyt lähteä juoksulenkille, mutta hellerajan yli menevässä lämpötilassa ei se oikein miellyttänyt. 

Joten lähdin pyöräilemään. Lähdin kiertämään Nauvon saarta vastapäivään. Ensimmäinen tauko tuli, kun Ingemar istui vaimonsa kanssa pihamaallaan. Ingemar on minua kymmenkunta vuotta vanhempi perunanviljelijä. Hän on lähtöisin Innamon saarelta Nauvon pohjoispuolelta, mutta osti tilan meiltä parin kilometrin päästä joskus 60-luvulla. 

Hänen vaimonsa katseli ranteessani olevaa Garminia ja totesi, että laite sitten tallentaa matkat ja nopeudet lenkiltä. Myönsin. Ja sitten siirrän ne tietokoneelle. Myönsin.
Kun hän katseli minua hiukan sen näköisenä, että en ole ihan terve, niin myönsin olevani yhdenlainen kylähullu. Mutta en mennyt tunnustamaan, että jaan näitä tietoja toisten samanlaisten kylähullujen kanssa. Vaikka epäilinkin, että rouva on salaa innokas nettisurffaaja ja paljastanut kaikki paheeni somemaailmassa.

Vartti tunti siinä aina vierähtää, kun näiden kanssa pysähtyy juttelemaan, mutta on pysähdys aina sen vartin väärti.

Saaristotiellä sain seurakseni pienen vastatuulen, mutta se palkittiin paluumatkalla hiekkatietä kotiin polkiessa.

Toinen perunanviljelijä Mika ohitti minut ennen tilaansa. Hän pysähtyi juttelemaan perunannostajien kanssa ja sai minut uudelleen kiinni kotinsa tienhaarassa noin kilometrin päässä mökiltämme.
Vaihdoimme pikaisesti kuulumiset. Hänellä on perunaa vielä hieman nostamatta, mutta se on tarkoitettu omaan ja Nauvon kauppojen käyttöön. 

Heillä on ollut ankara kevät, kun pakkasöitä on riittänyt. Silloin yö kuluu peltoja kiertäessä ja kastelulaitteita käynnistäessä. Pumppuja käyttää traktori, heillä taitaa olla neljä vehjettä kastelukäytössä keväisin. Ja viidennellä hoidetaan kylvöjä ja myrkytyksiä.

Olen tuohon ao. karttaan laittanut suurin piirtein perunanviljelijöiden paikat.

Lisää kuvateksti

Mökkielämää

Sain Ullalta kipulääkettä illalla ja nukuin kuin pieni porsas. Tämä kylkiluun murtuma vihoittelee yhä ja varsinkin sängyssä kääntyminen on lähes mahdotonta. 

Kävin viemässä riistakameran metsään. Paluumatkalla kun tulin isolta tieltä mökkitietä ja ylitin puron, niin senjälkeen lähti jaloistani käärme. Se oli hyvin notkea ja nopea, en edes ehtinyt noteeraamaan, oliko se tarhuri vai kyy. Mutta nopea se oli!

Päivä kului pihatöitä tehdessä. Kävimme myös ulkoiluttamassa venettä. Kiersimme Vandrockin. Pohjoispuolella ei ollut kalasääski pesinyt – pesä siellä kyllä oli. Nauvon ja Korppoon välisessä salmessa sensijaan oli pesintä käynnissä. Lienee vielä hautominen käynnissä kun molemmat vanhemmat kököttivät pesässä.

Lämpötila huiteli paljon yli kahdenkymmenen asteen. Kävin sentään tunnin pyörälenkillä ja lämmitin saunan.

Kukkulan kuningatar

Eläkeläispariskunta?

Merimetso pitää jöötä haahkauroksille.

Päivän pyörälenkki

                       

Terhiä ajamassa

Olen ollut huolissani markkinoiden kehittymisessä tässä koronakurimuksessa. Nyt on eläkeläisen aika pistää varallisuutensa kaupan ja teollisuuden tukemiseen.
Viime kuussa ostin uuden auton.
Viime viikolla uuden kännykän.
Tänään menin lunastamaan Kaarinasta Viherkoskelta uutta venettä, vanha kun meni ennakkoperintänä Janille.

Eilen kysyin pankistani, voinko maksaa pankkikortillani koko kauppasumman. Arvoisa pankkitoimihenkilö kertoi, että niin paljon kuin on tilillä rahaa niin sen voit kortilla maksaa.
Kerroin tämän myyjälle ja laitoin kortin maksupäätteeseen. Pääte ilmoitti, että maksu ei onnistu. Sanoin, että laita puolet summasta, koitetaan sillä – ei onnistunut.

Mulla on kännykässä pankkiohjelma, tosin en ole sillä kertaakaan mitään maksanut. Kirjauduin sisään ja laitoin maksun tiedot, tarvittavat tunnusluvut ja painoin enter. Sinne rahat hujahtivat.

Ajoin veneen trailerilla Airistolle ja Juhan avustuksella laskimme sen veteen. Kuohuviiniä emme poksauttaneet veneen keulaan. Juha lähti viemään autoa Nauvoon ja me Ullan kanssa ajoimme veneen mökille. 

Vauhti oli rauhallinen, kun luterilaisella tyyneydellä suoritin moottorin sisäänajon. Ehkä ihan pikkaisen oikaisin aikarajoja, joiden mukaan 3000 kierroksen rajan sai ylittää vasta tunnin ajon jälkeen. Mutta yli neljän tonnin en nostanut kierroksia edes loppumatkan aikana. Sillä vene plaanasi nätisti.

Juha oli jo mökillä ja myöhemmin Anna tuli Aadan kanssa myös käymään.
Vieraat valmistivat herkullisen aterian mukanaan tuomistaan aineksista. Juha on tämän vuoden kasvissyöjä, mutta erikoistilanteissa hän saa syödä myös lihaa. Tämä oli sellainen ja Juhan lautaselta ei löytynytkään muuta kuin lihatuotteita ja uusia herkullisia Nauvon perunoita.

Päivä oli hieno ja sää sen mukainen. Meri oli tulomatkalla lähes tyyni. Meitä ihmetytti se, että matkalla näimme vain ihan muutaman veneen liikenteessä.

Paatti lähtövalmiina Juhan laiturissa Airistolla

Perillä kotisatamassa

Kansakunnan kusitolpat

Maalaisliitto – anteeksi keskustapuolue – sai sitten tänään nimitettyä uudeksi valtionvarainministeriksi Matti Vanhasen, ex-pääministerin ja ex-puoluejohtajan.
Hän sopiikin tässä tilanteessa paremmin vaikeaan tehtävään kuin eronnut Katri Kulmuni.

Toinen, jota toimeen veikattiin oli myös ex-pääministeri, Juha Sipilä.
Sipilä ei ole ammattipoliitikko vaan liikemies ja ex-teekkari. Hän sai saavikaupalla rapaa hallituskaudellaan. 

Kun häneltä nyt kyseltiin kiinnostusta tähän epäkiitolliseen tehtävään, ex-teekkari totesi, että kyllä minulle tehtävät kansakunnan kusitolppana riittävät.

Siitähän tosikot, ensimmäisenä paskanvihreä kansankiihottaja Ville Niinistö riemastui.
Hän twiittasi: On vaaleilla valitulta erikoista puhua ministeriydestä "kansakunnan kusitolppana olemisena". Ministerin tehtävä on raskas, aina ei kiitosta saa. Ymmärrettävää olla työtä hakematta. Työn arvostusta ei silti lisätä puheella, joka vahvistaa jännitettä päättäjien ja kansan välillä.

Joku toinen ihmetteli, että löytyykö tällaisen lausunnon jälkeen enää vapaaehtoisia mukaan politiikkaan. 

Voin rauhoittaa näitä epäilijöitä. Kyllä nämä samat ja samantyyppiset henkilöt tyrkyttävät itseään mukaan politiikkaan. Ja hinku ministeriauton takapenkille on edelleen voimakas.

Mutta tämä kusitolppana oleminen on aiheuttanut ja tulee aiheuttamaan sen, että kansakunnan kirkkaimmat aivot eivät niihin hommiin hakeudu.

Kakkosluokan tyypeillä tätä maata johdetaan!
Nyt ja tulevaisuudessa.

Tässä yksi myrskyssä kaatunut kusitolppa.
Se on ulkoilutiellä 300 metrin päässä kotoamme.

Turku Rogaining Sprint

Turku Rogaining Sprint on ollut minulle jo toista vuosikymmentä vuotta kauden päätapahtuma.

Vaimon mielestä siksi, että kisassa on niin vähän osanottajia sarjassani, että pärjään väkisinkin jollakin lailla. Mutta totuus on se, että tämä suunnistuksen muoto on kaikkein mielenkiintoisin.

Mielestäni tein ihan hyvän reittisuunnitelman, mutta se ei tänään riittänyt. Inkin Pekka voitti yli-ikämiesten sarjan, mä oli kyllä hyvä kakkonen.

Haastetta ratasuunnitteluun tuli siitä, että pääkartan lisäksi toisessa kartassa oli neljä suunnistuskarttaotetta ja niillä myös runsaasti rasteja. Reittisuunnitteluun oli varattuna aikaa 15 minuuttia. Se riitti juuri ja juuri, kun aikaa meni paljon tutkiessa, miten nämä suunnistuskartat ja pääkartta kohdistetaan.

Idea on etsiä kahdessa tunnissa paljon rasteja ja niiden pisteet lasketaan yhteen. Rastin pisteet ovat rastikoodin viimeinen numero. Paitsi että 0:sta saa kymmenen pistettä.

Rastin 154 koillispuolella olevat rastit 78 ja 79 ovat tuplausrasteja, niillä saa käydä kaksi kertaa, mutta välillä pitää käydä yhdellä muulla rastilla.
Jos ylittää kahden tunnin aikarajan, niin alkaa juosta virhepisteet – ja niitä tulee rankasti ja nopeasti...

Kiersin rastit järjestyksessä 163-137-147-159-171-79-78-85-79-78-154-70-160-167-108.

Pinnoja tuli 105, voittaja otti 116 pistettä. Kunnia hänelle, kova suoritus.

Jossittelu: minun olisi pitänyt jättää 160 väliin ja jatkaa rastin 108 jälkeen 77-80-69. Jos olisin ehtinyt nämä kiertäen ajoissa maaliin, niin voitto olisi irronnut.

Tämä on nyt sitä imelää jälkiviisautta. Mutta sehän kuuluu suunnistukseen!

Tässä kartassa on kaikki rastit.
Se kartta, jolla suunnistettiin, siitä puuttui alla olevien pikku karttojen rastit.

Saimme siis kaksi karttalehteä. Toisessa oli nämä suunnistuksen erikoiskartat.

Voi Kulmuni minkä teit!

Voi mun kulmuni minkä teit.

Katri Kulmuni valittiin Keskustan puheenjohtajaksi vuosi sitten, kun Sipilä sai hommasta tarpeekseen.
Kulmuni on puhdaspiirteinen lappalaistyttö. Häntä on kyllin kehuttu. Puoluetoveri Markku Alatalo kirjoittaa hänestä näin: "Ollaan usein sovittu Katrin kanssa asioita ja tapaamisia. Kertaakaan Katri ei ole luottamusta pettänyt, joten Keskustapuolue tarvitsee Katrin kaltaista, - suoraselkäistä ja luotettavaa johtajaa. Katrin avulla puolue on sanan varsinaisessa merkityksessä koko kansan puolue. Olen varma, että Katrin johdolla puolue saadaan nousuun."

Suoraselkäinen johtaja, joka ei luottamusta petä, ilmoitti tänään eroavansa ministerin postistaan, mutta samaan hengenvetoon kertoi jatkavansa puolueen puheenjohtajana. 

Ei muuten jatka syksyn puoluekokouksen jälkeen, uudet voimat astuvat tilalle.

Kun Kulmuni 31-vuotiaana tuli puolueensa puheenjohtajaksi ja siten myös ministeriksi uuteen hallitukseen, hän katsoi tarvitsevansa esiintymiskoulutusta. Hän todella tarvitsi sitä, ensimmäiset esiintymiset olivat hieman säälittävää katseltavaa – nuori tyttö oli saanut liikaa vastuuta liian nuorena. Eikä se esiintyminen kauheasti parantunut, vaikka sitä prepattiin yli viidenkymmenen tuhannen euron voimalla. 

Hän pisti meidät veronmaksajat maksamaan koulutuksensa eikä huomannut kysyä keneltäkään, onko se viisasta käyttää yhteisiä rahoja ministerin julkisuuspelkojen paikkaamiseen.

Hänen kruunukseen on sanottu Antti Rinteen savustaminen pääministerin paikalta. Mutta kyllä siellä taustalla ihan toiset henkilöt päätöksen olivat tehneet, Katrille annettiin sanat suuhun ja ne hän esitti tutisevalla äänellä, mahtoi Antilta mennä yöunet pitkäksi aikaa.

Nyt lienee äitiyslomalla olevalla Annika Saarikolla hiukan pakollinen paikka suostua hänelle povattua puheenjohtajan tehtävää hoitamaan.
Saarikolle ei voine sitten sanoa että liian paljon liian nuorena – hän kun on jo ehtinyt kunnioitettavaan 36-vuoden ikään.

Toivottavasti sentään pääministerin Marinin marinoidut rahkeet kestävät hiukan pidempään. Ei se ole helppo posti hänellekään.
Mutta kun ei ole ikää eikä kokemusta kauheasti maailman pahuudesta, niin saattaa se neljä vuotta hurahtaa ilman pahempaa burnout’ia.

Kun ei ole kuvaa ministeristä,
niin laitetaan oma kuva.
Se on otettu uudella kännykälläni.
Eikä se ole kohteen vika, että kuva on hyvä.