Punkkikesä?

Taidamme tulla tänä vuonna oikeaan punkkikesään.

Lauantaina tunsin ensimmäisen kerran pientä kutinaa reidessäni. Tarkemmin tutkittuani löysin sieltä aivan pienen nymfin, se oli hädin tuskin kiinni.
Eilen käsivarressani oli pieni vertavuotava haava ja sen vieressä rupi. Rupi oli kuitenkin punkki, jonka poistin ilman apuvälinettä.
Tänä aamuna heräsin siihen, että oikeaa kylkeäni kutisi. Katselin sitä peilistä, mutta en päässyt varmuuteen. Sormella tunsin, että siinä oli pieni kohouma. Herätin Ullan, annoin hänelle punkkipihdit ja tämä numero kolmonen tuli poistettua.

Kolmena päivänä peräkkäin on tullut poistettua punkki. Ja kello oli vasta seitsemän, mihin sitä tämän päivän kuluessa vielä ehtii.

Eilen tärkeämpien toimien ohessa kävin pyöräilemässä.
Ajoin ensin Pärnäisten lauttarantaan, olin saanut ohjeet tarkistaa onko ravintola jo aukeamassa. Ei ollut. 

Palasin takaisin ja päätin ajaa vanhan Nauvon päätien, Selmon tien läpi. Se ei ole enää autolla ajettavissa, mutta viimeksi oikein hyvänä pyörätienä.
Olivat saaneet tänne ilmeisesti EU-rahaa ja ajaneet pitkälle osuudelle karkeaa sepeliä. Sitä oli lähes mahdoton ajaa ja vaikeaa se olisi myös kävellä. Ja tätä tietä kun mainostetaan vaellustienä. Ilmeisesti pitäisikin vaeltaa tien sivussa metsän puolella?

Sepeliosuuden jälkeen ura oli paikoin niin huonossa kunnossa, että pyörää piti taluttaa.
Ei tätä ainakaan päyrätietä passaa mainostaa saaristossa pyöräileville turisteille.
Pääsin kuitenkin ehjänä kotiin saunaa lämmittämään.

Tien alkupäässä oli oikein kartta.

Vanha maantiesilta.
Tämä oli sata vuotta sitten ainoa maantie Nauvossa itä-länsisuunnassa.
Tie ylitti Samslax-järven laskuojan.