Hiljaisen maan lapsi

Pakkasimme taas eilen aamulla tavaramme ja ajoimme Nauvoon, hiljaisuuteen.

Hiljaisuus johtui etupäässä siitä, että jätin kuulolaitteeni kotiin.
Linnunlaulua en silloin tavoita. Ulla nukkui yön huonosti ja otti päiväunet, joten hänenkin äänensä vaipui. Ja koronan takia lentoliikenne on seis, joten niitäkään ääniä ei kuulu.

Perillä odotti nurmikoiden leikkuu ja riistakameran haku metsästä. Lisäksi polkujen vierustoja pitää niittää, jotta punkit eivät levittäisi sitä toista tappavaa tautia.
Sen verran onnistuin kävelemään pitkässä ruohossa, että illalla punkkitarkastuksessa löysin itsestäni kesän ensimmäisen punkin – sellaisen juuri ja juuri silmillä nähtävän nymfin. 

Tulomatkalla poikkesimme kirkonkylässä ostamassa nauvolaisia uusia perunoita. Ne nautimme itsegraavatun lohen ja sillin kanssa. 

Kyllä ihmislapsen kelpaa!

Tätä seuraavat kaksi kuukautta, NAM.

Seinilläkin on korvat?

Hirviperhe Möljällä.

Haarapääsky langalla.

Sinitiainen lähtee ruokailemaan.

Puolikuu iltataivaalla.