Käpytikka

Eilen illalla tuulen hieman tyynnyttyä lähdin kävelemään kameran kanssa – Ullasta kun ei saa seuraa retkille.

Meidän saunamme vieressä kulkee sähkölinja. Sen yhdessä pylväässä naputti vaimeasti käpytikka rumpuaan. Tällä kertaa ei hakannut pylvään päässä olevaa peltirumpua, vaan jotain pehmeämpää.
Aikansa naputettuaan se lennähti naapurin mäntyyn, toi sieltä nokassaan kävyn, asetti sen pylvään uraan ja aloitti uudelleen työnsä.

Aamulla herättyäni pakkasaamuun lähdin taas ulkoilemaan. Kellaripellolla laidunsi kaksi valkohäntäpeuraa. Lähestyin niitä varovasti vasta-aurinkoon. Jotain liikettä ne näkivät, vaikka välissämme oli puustoa näköesteenä. Nostivat päänsä ja tähyilivät suuntaani. Kun lähestyin avoimempaa paikkaa, jossa voisi kuvan ottaa, niin silloin ne lähtivät täyttä vauhtia metsään.

Niinpä lähdin toiseen suuntaan jättäen auringon taakseni. Eilinen käpytikka oli jo seitsemän aikoihin aloittanut työpäivänsä. Se ei meikäläisestä välittänyt, vaan antoi kuvata itseään vapaasti. Helppoa se ei ollut, lintu nakutti korkealla ja suoraan ylöspäin kuvattaessa heikko tasapainoni teki kuvaamisen hankalaksi.

Mutta kaatumatta selvisin rantaan asti. Siellä ei ollut mitään järisyttävää. Alueemme suurimman maanomistajan Thoras-kartanon laituri paistatteli vastarannalla aamuauringossa. Nykyään se on veneilijöiden käytössä, siihen voi kiinnittäytyä ja yöpyä pientä maksua vastaan.

Käpytikan iltavuoro

Työ jatkuu aamuauringossa

Onkohan nämä tehty eilen päivävuorossa?

Kartanon rantavaja. Minä ilmestyin näihin maisemiin 50 vuotta sitten, tämä oli jo silloin samoissa kuosissa.