Taidetta ostamassa

Illalla katselin ohimennen iltauutisia TV:stä. Sieltä tuli yllättäen muutakin kuin korona-ruikutusta.
Surkuteltiin taiteilijoiden ja gallerioiden kohtaloa. Asiakkaita ei käy ja kauppa on olematonta.
Enpä ole minäkään gallerioita kiertänyt viime aikoina. Jos koskaan!

Mutta kyllä meille sellaista kakkosluokan taidetta on seinille ilmestynyt. Niin paljon, että osa niistä pölyyntyy vintillä. Eivät ne siis mitään Rembranteja ole, joten kosteus ja lämpötila saa vaihdella Suomen sään mukaan.

Ensimmäisen yhteisen taiteen Ullan kanssa hankimme seurusteluaikanamme Kristiinankadulla Turussa. Sitä ei ostettu galleriasta, kauppaa tehdessämme iltayöllä oli muistini mukaan vuorokausi jo vaihtunut. Olimme palailemassa koteihimme kait hiukkasen horjuen.

Meidät pysäytti elämää nähnyt nuori taiteilija melkoisessa jurrissa. Kainalossa taideteos, rahaa ei lain ja jano oli kova. Neuvottelujen jälkeen teos vaihtoi omistajaa viiden markan hintaan. Ravintolasta sai silloin oluen markalla, joten silläkin rahalla saattoi pitkittää krapulan alkamista.

Maalaus on vuodelta -69 ja taiteilijan nimi on Ilkka Kuronen. Koko 50-vuotisen avioliittomme ajan se on koreillut seinällämme. Olemme odottaneet, että kaimani saa hieman nimeä. Sitten voimme luopua siitä, kun joku tarjoaa teoksesta satatuhatta euroa.

Googlasin tekijän nimen tänään. Ei löytynyt mitään viitettä, että kaverin taiteilijaura olisi huimassa nousussa.
Taitaa käydä niin, että perilliset saavat aikanaan toimittaa tämän kierrätykseen muiden taideteostemme kanssa.

Tarjouksia odotellaan!