Ukkossuunnistus

Sunnuntai valkeni aurinkoisena, mutta kun lähdin suunnistamaan, niin alkoi hiljalleen sataa. Myöhemmin sade muuttui raekuuroksi. Ukkosen säestyksellä.

Ei missään saa olla rauhassa. Kotona jyrähtelee akkanen, suunnistaessa ukkonen. Ero on siinä, että suunnistaessa jyrinää kuulee äärimmäisen harvoin.

Olin tulostanut nelosen radan.
K-1-2: OK
2-3: Pitkä väli. Valitsin kierron vasemmalta, tuli vähemmän nousua, mutta nuo kuluneet polut on todella teknisiä ja vaikeita juosta.
3-4: Alkoi sataa, lasit meni sumeiksi. Se ei ollut kyllä selitys haulle, oikea oli, että mies meni sumeaksi.
4-5: Alkoi askel painaa
5-6: Mutkitellen perille
6-9: Ukkonen alkoi ja tein päätöksen oikaista suoraan ysille
9-M: Hitaasti perille. Ukkonen jyrisi ja alkoi kova raekuuro. Rakeet olivat herneen kokoisia ja isompiakin. Ohut tukkani ei suojannut iskuilta.

Alkoi tuntua siltä, että akkanen on ukkosta miellyttävämpi. Ei harrasta kuin henkistä väkivaltaa!

Rakeet kun tulin autolle. Olivat jo ehtineet osittain sulaa.