Pienen
tauon jälkeen pääsin taas mukaan rokotetutkimukseen.
Viime vuonna aloitin tässä tutkimuksessa, jolla kartoitetaan keuhkoahtaumataudin rokotteen turvallisuutta.
Rohkeana suomalaisena ei siis riitä, että hermoilen selviänkö hengissä koronasta – lisään tuskaa kuormaan menemällä vapaaehtoisesti testaamaan selviänkö hengissä tästä rokotteesta.
Viive johtui talvesta Espanjassa ja keväästä koronassa.
Viime vuonna aloitin tässä tutkimuksessa, jolla kartoitetaan keuhkoahtaumataudin rokotteen turvallisuutta.
Rohkeana suomalaisena ei siis riitä, että hermoilen selviänkö hengissä koronasta – lisään tuskaa kuormaan menemällä vapaaehtoisesti testaamaan selviänkö hengissä tästä rokotteesta.
Viive johtui talvesta Espanjassa ja keväästä koronassa.
Ensin menin Terveystalossa lääkärin juttusille. Hän kyseli vointiani ja terveyttäni. Kun ne olivat kaikin puolin kunnossa, paransimme muuten vain maailmaa. Lääkärillä ei tuntunut olevan kiirettä ja kaikkihan tietävät vanhojen eläkeläisten kiireet: jäävät suustaan kiinni vaikka koko päiväksi.
Sitten seikkailin itseni labraan, jossa luovutin verta yhden tuubillisen. Ja taas sain jutella miellyttävän naisihmisen kanssa.
Seuraavaksi minun piti mennä terveydenhoitajan juttusille. Hän oli uusi tuttavuus, aikaisemmin olin käynyt hänen kollegansa pakeilla. Muistin, että he olivat samassa kerroksessa kuin lääkäri, mutta käytyäni kolmannen kerroksen kaikki ovet läpi huomasin erehtyneeni. Kysyvä ei tieltä eksy ja sain opastuksen neljänteen kerrokseen.
Sieltä löysin uuden naisystäväni ja pääsimme asiaan.
Nimittäin hän sujautti rokotteen vasempaan käsivarteen, suonen sisäisesti.
Hän antoi minulle kuumemittarin, millimetrimitan ja päiväkirjan.
Päiväkirjaan merkitsen lämpötilan – siis omani – joka päivä. Lisäksi sinne tulee antaa tieto pistoksen ympäristön tilasta, punoituksesta (mitata sen halkaisija, siksi mitta) ja muista murheista.
Lisäksi siellä vastataan kaikenlaisiin intiimeihin kysymyksiin päivittäin. Nämä tavarat laitettiin kauniiseen kassiin.
Sen jälkeen minut ohjattiin käytävälle ja käskettiin odottaa puoli tuntia mahdollisten haittavaikutusten ilmenemiseksi.
Sitten paikalle tuli tämä terveydenhoitaja ja toinen, jonka tunsin jo aikaisemmin. Juttelimme taas hetken mukavia ja sain lopuksi luvan lähteä. Iloisesti vilkutin heille ja lähdin. Toinen neidoista kutsui minut takaisin ja sanoi, että voisiko herra ottaa myös tämän paiväkirjakassin mukaansa.
Otin sen ja pyysin, että he ottaisivat minuun yhteyttä, jos tulee joku dementialääkkeen tutkimus.
Pitivät sitä hyvänä ideana.
Päiväkirjan ensimmäinen sivu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti