Saunalenkki

Eilispäivän ahersin siivoamalla rantavajan.
Siellä oli ollut vieraita viime talvena. Lepakot olivat löytäneet sen talvimajakseen ja yhden peitteen alla oli runsaasti ulostetta. Ulosteessa kuulemma viihtyvät kaikenlaiset loiset eikä ne ole kovin mukavia – tuskin sentään yhtä pahoja kuin koronavirus.

Siivosin ensin sen ulostehyllyn ja sitten koko vajan. Hengitin pelkästään ulospäin koko operaation ajan enkä huomannut ainakaan välittömästi mitään isompia altistuksia.

Siitä rohkaistuneena suuntasin saunalenkkini kirkonkylän suuntaan. Suunnan saneli tuuli, se oli kaakosta. Pyrin juoksemaan lenkit siten, että alun juoksen vastatuuleen ja lopun rullaan hyvävoimaisena myötäiseen.

Kävin kääntymässä kuuden ja puolen kilometrin päässä. Tänään oli tiellä liikennettä runsaasti. Viikko sitten arkipäivänä ei näitä pölyttäjiä näkynyt. Nyt näkyi sekä autoja että hyönteisiä. Ja yksi kyy. Kyy ei pölytä, ei ainakaan tämä yksilö. Se oli kuollut, vaikka näytti hyvävoimaiselta. Kyyn pää oli takaruumiin alla, siitä sen tunnisti hyvin kuolleeksi.

Menomatkalla tuli vastaan traktorilla perunakamreeri Vahalahti. Hän on jääkiekkokamreeri Ville Vahalahden serkku. Paluumatkalla hän oli jo apulaisineen ottamassa varhaisperunoiden päältä toista muovia. Taitaa olla yöpakkaset loppumassa, kun perunan päälivaatetusta kevennetään.

Kunto alkaa pikku hiljaa parantua. Tein tämän pitkiksen jo alle seitsemän ja puolen minuutin km-vauhdilla ja sykekin pysytteli alle sadankolmenkymmenen.

Lenkki, lähtö ja maali tuosta vihreän palluran sisällä olevasta nuolesta.

Kyy oli tässä asennossa ja tunnin päästä paluumatkalla edelleen.
Ihmisten kyyviha on laskemassa, kun kukaan ei ollut ajanut sen yli uudelleen.