torstai 31. lokakuuta 2019

Turku Street Orienteering


Turun Metsänkävijöiden kehittelemä katupoikien iltarastit alkoivat taas tämän syksyn osalta.
Sää suosi, lämpötila +2, tuuli ei haitannut. Paikoin oli vähän liukasta, mutta alla oli Sarvan nastoitetut talvikummit, niin meno oli vakaata.
Kiertojärjestys: Lähtö-46-56-52-34-55-45-31-22-54-41-44-35-53-Maali
Kisassa yritetään kerätä mahdollisimman paljon pisteitä. Rastinumeron eka numero määrittelee saadut pisteet. Siis rastilta 46 saa 40 pistettä, 56:lta 50 pistettä jne.
Aikaa on tunti, jos tulee myöhässä niin alkavat virhepisteet jyllätä ja varsin äkkiä menee pisteet pakkaselle!
Tummanvihreät ja punaiset alueet ovat kiellettyjä, ne pitää kiertää.

Kartan sai sillä hetkellä kun aika käynnistyi. Siten reitin suunnittelu piti tehdä kiireessä. Oikeastaan se tapahtui niin, että vilkaisu karttaan ja isojen pisteiden rastien sijoittelun mukaisesti nenä niitten suuntaan.
Pisteitä tuli 520. Sillä sijoittui reilusti puolen välin paremmalle puolelle.

Jalkani kesti hyvin juoksua kaduilla. Rasti 54 oli korkean mäen päällä ja sinne piti mennä varovaisen rauhallisesti ja liukasta kalliota alas vielä rauhallisemmin.
Aikaa jäi käyttämättä noin seitsemän minuuttia, joten olisin ehtinyt hakemaan rastin taikka kaksi enemmänkin. Mutta tämä nyt on jälkiviisautta – ratkaisut pitää tehdä suunnistaessa.

keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Tiistai 29.10,19:


Päivä sujui rauhallisesti kotitöitä tehdessä. Pihaa tuli haravoitua niiltä osin kuin aurinko oli sulattanut sitä viime yön seitsemän asteen pakkasen jälkeen.
Kävin myös hakemassa Bluetooth-kuulokkeet Tokmannilta. Ne sai kahdella kympillä tarjouksesta. Liittäminen kännykkään sujui moitteettomasti.
Yle Turkua kuuntelin jonkin aikaa. Se on perherauhan takia hyvä, sillä Ullan MS-tauti aiheuttaa ongelmia hänelle, jos huushollissa on ylimääräisiä äänilähteitä.
Olenkin oppinut olemaan aika hiljaa. Jopa niin, että unohtuu joskus vastata emännän puheisiin ja ohjeisiin. Siitä ei sitten hyvää seuraa.
Nämä henkilökohtaiset ongelmat ovat kyllä pieniä verrattuna brittien tilanteeseen. Saivat jälleen kerran lykkäystä Brexitiinsä. Ja Boris ehdotti uusien vaalien järjestämistä, se torjuttiin parlamentissa. Sitten yön yli nukuttuaan PM toi uuden esityksen vaaleista, se hyväksyttiin. Vaalit järjetetään joulukuun alussa. Mitä sitten seuraa? Sitä ei tiedä kukaan. Todennäköisesti haetaan uutta lykkäystä, että voidaan järjestää kansanäänestys asiasta. Vaaleilla valittu parlamenttihan ei sellaista päätöstä saa aikaiseksi.
Kun parlamentarismi kulkee kohti tiensä päätä, niin voi ymmärtää hyvin Trumpin halun kohti yksinvaltiutta. Trump sentään tekee päätöksiä, vaikka ne eivät useinkaan ole kovin fiksuja.

maanantai 28. lokakuuta 2019

Syyt ovat syvällä...

Kun valitsin blogisivuston nimeksi ex-maratoonari, siihen on syynsä.

8.2.2019 klo 12.56 olin lenkillä jäisellä tiellä ja tuolla minuutilla akillesjänteessä vihlaisi oikein kunnolla. Juoksu loppui siihen, mutta pääsin takaisin kolmen kilometrin päähän kotiin hitaasti kävelemällä. Nykyään ei rynnätä rinta rottingilla lääkärille valittamaan kovaa kohtaloa.

Viisikymmentä vuotta naimisissa olleelle miehelle löytyy kotoa paljon parempi tietolähde. Nyt en kyllä tarkoita vaimoa, vaikka kyllä sieltäkin ohjeita saa kaikkeen maan ja taivaan väliltä.
Googlettamalla asiat selviää - varsinkin jos osaa hiukan karsia sitä, mistä lähteestä uskottavaa tietoa ottaa käyttöönsä. MV-sivusto on tietenkin parasta mitä maapallolla on tarjota.

Lisäksi Juoksija-lehdessä oli juttua uudesta tavasta parannella kipuilevaa jännettä. Niillä ohjeilla etenin, jatkoin kevyttä hölkkää pari kolme kertaa viikossa. Ohjeet kun lupasivat treenin jatkumisen hyvistä puolista kivun sallimissa rajoissa.
Välitöntä apua ei tullut, kuukauden jälkeen menin erikoislääkärin juttusille. Hän suhtautui asiaan ihan asiallisesti. Sanoi, että olen toiminut oikein. Ja kertoi, että jos tuon ikäinen ihminen on sen verran masokisti, että harrastaa maratoneja, niin todennäköisyys sairastua akilleksen tulehdukseen on ainakin sata prosenttia. Ja kertoi lopuksi, että kyllä se paranee. Hyvässä lykyssä jo kahdessa vuodessa.

Pientä edistymistä oli havaittavissa, mutta kuntoon ei jänne tullut - jännä juttu!
Kesäkuusssa menin osteopaatille saamaan shockwave-hoitoa. Se helpotti tilannetta ja mahdollisti osallistumisen Kainuun Rastiviikolle heinäkuun alussa. Vahvassa Burana-humalassa pystyin juoksemaan kaikki kisat aivan kohtuullista vauhtia. Siitä innostuneena Kainuusta palattuani tempaisin viiden kilometrin lenkin sen verran kovaa, kuin koneesta sai ulos kierroksia. Lenkin jälkeen seuraavana päivänä olo oli pahempi kuin kunnon ryyppyreissun jälkeen. (Itse en tietenkään sellaisesta mitään tiedä, mitä nyt isot pojat ovat kertoneet).

Tilanne on pikku hiljaa parantunut ja vauhti lenkeillä on hieman parantunut. Pari viikkoa on nilkka ollut kunnolla turvoksissa iltaisin ja tänään hakeuduin vihdoin osteopaatille tutkimuksiin.
Tunnin ajan keskustelimme, hän testasi jalkaa ja väänteli sitä itään ja länteen. Mitään siellä ei ole rikki ja totesimme, että kuntoutus jatkuu akillesjänteen voimistamisella. Jänne on niin heikko, että sen varassa en pysty yhdellä jalalla nousemaan ylös. Totesimme, että syy vaikeuksiini on siinä. Muutakaan emme oikein keksineet.

Mutta kaipa nyt on vihdoinkin aika todeta että minun maratonini ovat takanapäin. Suomalainen huippu-urheilu ei siinä menetä mitään. Minä menetän sen aufoorisen tilan, johon karpaasi pääsee edettyään rauhallista vauhtia runsaat viisi tuntia jalkojensa varassa.

sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Tästä se lähtee!

Olen pitänyt blogia omilla nettisivuillani www.lainema.fi jo runsaat parikymmentä vuotta.
Käytän Frontpage-ohjelmaa, jonka hankin käyttööni viime vuosituhannella.
Ohjelma on vanha enkä ole hankkinut siihen päivityksiä.
Lisäksi se vaatii aina kannettavan PC:n mukanaoloa - millään tabletilla sen päivitys ei onnistu.
Siksi kokeilen aloittaa bloggaamisen Bloggeria käyttäen.

Saattaa siis olla, että siirryn kokonaan tänne purkamaan tuntojani.
Tai sitten kokeilun jälkeen lopetan täällä heilumisen.
Aika näyttää...