Pienenee kuin pyy lopun edellä

Minä käyn vaa’alla lähes joka aamu.

En sen takia, että laihduttaisin tai lihottaisin itseäni. Se vain kuuluu osana – vaimon mielestä sairaalloista – kehon ja mielen tarkkailua. Mittaan siis päivittäin myös verenpaineen, unen laadun, pulssin, rasvaprosentin jne.

Painon mittaaminen on suhteellisen tarpeetonta, sillä painoin armeijaan mennessäni 86 kiloa ja viime vuosina se on asettunut 88–89 kilon haarukkaan.

Viime kuukausien aikana paino on hiljalleen pudonnut ja tänään se oli 85,3 kiloa. Painoindeksini laski ensimmäistä kertaa 50 vuoteen alle kahdenkymmenviiden. Olen siis ihannepainossa!
En ole mitenkään laihduttanut ja olen nyt mielessäni etsinyt syytä tähän dramaattiseen muutokseen.

Yksi selitys voisi olla jonkinlainen piilevä sairaus. En tunne olevani mitenkään sairas. Kävin pari viikkoa sitten jokavuotisessa verikokeessa ja kaikki arvot siinä olivat sallituissa rajoissa, lukuun ottamatta sokeria. Mutta minähän olen tällainen hunajainen immeinen, niin lääkäri totesi, että siitä ei voi olla isommin huolissaan.

Ainoa järkevältä tuntuva selitys on se, että olen saanut jalkani tasapainoiseen kuntoon ja olen pystynyt tekemään pidempiä juoksu- ja pyörälenkkejä. Niillähän ne rasvat palavat ja paino laskee.

Eilen pystyin mielestäni varsin juoksemaan kaksituntisen rogaining-suunnistuksen. Siihen ei kovin sairas mies pysty tällä iällä.

Joten jatkan tällä tiellä, kunnes Ukko Yli-Jumala kutsuu minut helvetilliseen valtakuntaansa!

Tässä tämän aamun mittaukset.
Painoindeksi oli 24,9.
Eikä tuo verenpainekaan ole kovin huolestuttava! 😁😂

Turku Rogaining Sprint

Tänään juostiin perinteinen Turku Rogaining Sprint jo viidennentoista kerran. Olen ollut joka kerta mukana ja pärjännytkin ihan kohtuullisesti.

Tänään pääsin pitkästä aikaa täysin terveenä - tosin huonokuntoisena - rogaining-suunnistusta harrastamaan.

Systeemi oli muuttunut edellisvuosista sen verran, että rogaining-kartassa oli kaikki rastit ja kääntöpuolella oli kaksi suunnistuskarttaa, joista pystyi paremmin lukemaan vaikeimpien rastien sijainnit. Tervetullut uudistus meille vanhuksille!

Kiertojärjestys: 157-167-80-164-155-170-83-159-152-175-148-M

Alku meni ihan suunnitelmien mukaan. Tosin rasti 163 jäi löytymättä - olin väärässä tunnelissa.

Juomarastin 83 jälkeen pidin pienen tuumaustauon, miten jatkaa matkaa maaliin.

Mäkien kapuaminen kävi reisien päälle, mutta ihmeen hyvin jaksoin loppuun asti.

Sinänsä paineita ei isommin ollut, olin sarjan Pojat75v ainoa osanottaja. Mutta tietysti mieli teki nöyryyttää P65-sarjan osallistujia. Se jäi kyllä tekemättä.

OnTrailin porukkaa oli paikalla ainakin Mala, Salla ja Miklai ja tietysti paljon muita tuttuja.

Rastinumerot oli painettu aika himmeillä värisävyillä ja niitä oli hankala nähdä.
Eikä tuo kulkemani reittiviivakaan näy kovin hyvin.

Heila Helluntaiksi?

Saatiin Gaia kylään, kun koiran omistajat, nuoriso, lähti Hesaan rokkikonserttiin. Eiväthän ne ole vielä edes viisikymppisiä!

Tein Gaian kanssa rauhallisia metsälenkkejä – ei passaa rasittaa itseään, kun huomenna on kauden tärkein kilpailu, Turku Rogaining Sprint. Hiukan tilannetta helpottaa se, että olen sarjani ainoa osanottaja, joten podium-sijoitus on varma. Tosin sillä edellytyksellä, että haen yhden rastin ja saavun kahden tunnin sisällä maaliin.

Koira alkaa selkeästi rauhoittua. Tänään se ei hermostunut kuin yhdelle vastaantulevalle koiralle. Tosin se ehti aloittaa haukkumisen ennen Gaiaa.

Kuva eka lenkiltämme.
Amatöörikuvaaja ei osannut huomioida varjojen näkymistä kuvassa! 

Oura kiitteli valmiutta ja unta Gaian kanssa.
Tosin se kiittelee mun nukkumistani ilman koiran läsnäoloakin.
Valmius tuppaa olemaan huonompi, kun sormuksen ja vaimon mielestä lenkkeilen liikaa.
Ja Garminin mielestä liian vähän!

Peimarin Rastit

Tänään olisi pitänyt jäädä kotiin.

Kun kapusin K-paikalta mäen ylös (käyräväli 5 m) niin paukut oli syöty ja jaksoin hädin tuskin kävellä metsässä, jossa aluskasvillisuus ylti polviin asti.

Neljä ensimmäistä rastia löytyi hyvin. Viitoselle mennessä kapusin ylös mäelle välttääkseni vihreän alueen - siinä kun ei pystynyt oikein kävelemäänkään minun kunnolla.

Luulin olevani alempana ja sahasin rinnettä noin 10 minuuttia ennen kuin tajusin paikkani maailmankaikkeudessa.

Loppumatkan etenin hyvin, hyvin hitaasti - en jaksanut kovempaa - mutta siitä huolimatta matkalla seiskalle oli pieniä vaikeuksia.

Mä olen todella huonossa kunnossa...
Enkä oikein osaa enää suunnistaa. Se se ikä tekee. Pohkeet ja reidet ovat pehmeitä. Ja pikku hiljaa myös korvien väli pehmenee, voi STN, PRKL, HLVTT. 😈

Radan pituus oli 3,3 km, nuo vihreät alueet pakottivat kiertämään runsaasti.
Gepsi mittasi kuljetun matka 4,44 kilometriksi.

Mökkihöperönä

 Tulimme mökille jo viime perjantaina.

Ilmat ovat olleet suosiolliset – aurinko on paistanut ja parina päivänä ollaan oltu reilusti yli kahdenkymmenen asteen lämpötiloissa.

Olen pari kertaa käynyt juoksulenkillä ja pyöräillyt yli seitsemänkymmentä kilometriä.
Kaikenlaista työtäkin olen yrittänyt tehdä, mutta voimat eivät ole riittäneet teholliseen työhön. Hiukan olen avustanut myös Ullan kasviprojekteja, vaikka olen yrittänyt kertoa hänelle, ettei kannata ottaa stressiä niistä. Kun en minäkään ota.

Viikonloppuna siirtyi lähinaapurimme Kari Vahalahti ajasta iäisyyteen. Hän teki mittavan työuransa varhaisperunan viljelijänä – varmaan hänellä oli Nauvon laajimmat viljelmät. Hänen poikansa Mika on jo pari vuosikymmentä vastannut tuotannosta ja laajentanut toimintaa. Sanoisin, että ei ole kaikkein helpoin ammatti!

Kaikki jääkiekkoa seuraavat tietävät Ville Vahalahden uran Tepsin riveissä. Ville on Karin veljenpoika.

Ruotsalaiset mökkinaapurimme ovat myös saapuneet nauttimaan Suomen suvesta. Siis suomalaisia he ovat, mutta ovat asuneet Ruotsissa lähes kuusikymmentä vuotta. Heidän sisareltaan me aikoinaan ostimme tämän työsiirtolan.

Nyt alkaa kyllä olla ahkeroiminen siinä mallissa, että tämä on liian iso työmaa meikäläisen voimille. Mutta ensimmäinen vaimoni ei ole vielä valmis myymään tätä – jos kohta ostajiakaan ei taitaisi olla jonossa.

Linnunlaulua olemme ahkerasti nauhoittaneet. Se on auttanut saavuttamaan 67 tunnistetun lintulajin bongauksen tänä kesänä. Kunnon lintumiehet kyllä suhtautuisivat näihin bongauksiin hieman vähättelevästi!

Riistakamerassa on ollut vähän kuvia.
Ja nekin tällaisia, joissa peurat näyttävät minulle takalistoaan. 😂

Kyyt sentään osaavat paremmin poseerata.

Mä merellä elän

 ... ja kuolenkin kukaties!

Tämä lause tuli mieleen kun laskin soutuveneen vesille ja tein sillä noin neljän kilometrin lenkin.

Kun vene on kiikkerä kilpaveneen mallinen ja painaa noin 40 kiloa, niin sinne siirtyminen vaatii vähän ketteryyttä ja käsivoimia. Kummatkin ovat huolestuttavasti vähentyneet viime vuosien aikana.

Itse soutaminen sujui ihan mukavasti, mitä nyt alaselkä hieman loppuvaiheessa reagoi.

Kun vesi on vajaat puoli metriä normaalia alempana, niin veneestä poistuminen vasta olikin hankalaa. 
Pääsin sentään turvallisesti laiturille.

Lahdella oli kolme venettä ankkurissa, ne pystyin välttämään ongelmitta. Mutta näin lauantai-illan huumassa oli kaksi pariskuntaa laskemassa soutuveneillään verkkoja veteen. Molempiin olin törmätä. On mulla taustapeili veneessä, mutta en saanut sitä säädettyä matkalla oikeaan asentoon. Ja päähän ei tämän ikäisellä poikalapsella enää käänny kuin korkeintaan 30 astetta.

Ulla ehdottikin kun pääsin perille mökin lämpöön, että voisin myydä veneen pois, ennen kuin hänen avustajansa menehtyy.

Lupasin harkita asiaa!

Otin kuvan, kun olin kääntymässä takaisin mökille Lammassaaren takana.
Lampaita ei saaressa näkynyt, mutta pari poikaa oli rannalla heittelemässä uistinta.

Eläinkoe II

Eräs salolainen ultraaja - lähes yhtä hullu kuin minä - on lähdössä kisaamaan kesäkuussa Suomi-juoksun puolimatkalle eli 50 km:lle.

Hänellä on takanaan vielä pahempi vammakierre kuin minulla, mutta rohkeutta riittää lähtöviivalle numerolapun kanssa.

Saadakseni varmuuden kyvyttömyydestäni läpäistä kyseinen matka, olen tehnyt kuuden päivän testin:
- viime lauantaina suunnistuskilpailu
- sunnuntaina myös suunnistuskilpailu
- maanantaina 20 km pyörällä
- tiistai kynnystesti 4 x 4 min alle 7 min/km
- keskiviikko suunnistuskilpailu
- tänään puolimaraton alle 3 h

Ensimmäinen kymppi rajuun vastatuuleen ja olin jo keskeyttämässä. Mutta tuulen avustuksella löysin jostakin uutta voimaa ja rajusti luovien tuulessa jatkoin matkaani.

Alla pari kuvaa. Ensimmäisessä reitti - sen suoritin vastapäivään.

Toisessa kaavio kestokyvystäni - kunto loppui vajaa kilometri ennen matkan loppua. Huojuen selvisin perille...
Samassa kuvassa on myös juoksun ja kävelyn jakautuminen - Garmin ilmoitti aina juoksun 400m ja kävelyn 100 m alkamisen. 14 km kohdalla oli minuutin perässä tavoiteaikaani 3 h. Lopussa oli pakko lyhentää kävelyjaksoja ja nostaa sykettä.

Selvisin maaliin hengissä. Jos olen vielä 4 pv:n jälkeen kunnossa, teen päätöksen ilmoittautumisesta Salon ultrajuoksuun - tai siis minulle se olisi ultrakävely...

Lähtö ja maali kotipihalla.
Kun olen asunut 11 vuotta Huhkolan perukoilla, niin aina matkan kotiin ja voin tehdä sopivasta mutkaa, jotta kilsat täyttyvät ulko-ovelle!

Kaikenlaista informaatiota nämä nykykellot antavat!

Taas pohjanoteeraus

Turku-Rasteilla opiskelemassa suunnistusta.

 Ysille saakka meni kuin Strömsössä.

Sitten katsoin, etten enää kiipeile ylöspäin vaan pudottaudun alas vihreän kielletyn alueen reunaan ja siitä rastille.

Kartan mukaan siitä olisi voinut mennä häiritsemättä asutusta. Mutta asukkaat olivat rakentaneet kaikenlaista estettä tonttinsa ulkopuolelle ja lopulta oli pakko mennä ylös kalliolle. Siellä tein vielä' pienen virheen, yhteensä aikaa kului hukkaan 3.30 - arvaa harmittiko?

Rastilla 11 vielä puoli minuuttia lisää.

Suunnistus jatkuu

Tänään aurinko paistoi Paraisten Airistolla täydeltä terältä ja hiukan sitä paistetta riitti omaankin risukasaan.

Tänne oli pakko tulla vaikka ei ollutkaan mitään puistosuunnistusta. Mutta kun osanottomaksu oli maksettu, niin äärettömän saitana miehenä menin taas tekemään suunnistusta.

Rastitkin löytyivät ihan hyvin, vaikka vaikeaa oli tuolla metsittyneellä hiukkakuoppien alueella rastiväleillä 2-7.

Sijoitus nousi tänään puolen välin paikkeille eilisen kisan takarivin Taavien porukoista!

Saatan jatkaa harrastusta - se on hiinä ja hiinä... ✌

Matkalla kisoihin tulin poliisin pysäyttämäksi jo eilen. Silloin se tapahtui Liedon jälkeen. Puhallusratsia oli molempiin suuntiin ajaville. Totesin poliisille, että tässä iässä ei enää lähdetä suunnistuskilpailuihin pahassa krapulassa - se voi olla hengenvaarallista.

Tänään oli vastaava ratsia Kaarinassa ja kaiken lisäksi sama poliisimies puhallutti. Sanoin, etten edelleenkään aja kännissä suunnistamaan. Pollari naurahti ja totesi, että tarkistetaan nyt kuitenkin.

Kuva loppusuoralta.
Näin kuvaajan ja yritin oikein juosta ja olin kompastua! 😋
Kuva PIF suunnistus.

Keinoäly kertoi, että olen menettänyt rastivälillä 3-4 aikaa 45 sekuntia ja 7-8 40 sekuntia.
Oman vajavaisen käsitykseni mukaan siellä tuli minuutin verran töppäystä muillakin rastiväleillä.

Laji vaihtuu!!!

Kyllä se on nyt niin, että meikäläinen osallistuu jatkossa vain puistosuunnistuksiin, joissa korkeuserot ovat nolla alusta pelkkää nurmikkoa.

Nykyään kaikki metsät ovat pelkkää ryteikköä ja kaatuneita puun runkoja.

Eikä kartoistakaan ymmärrä hölkäsen pöläystä, niissä on karttamerkit väärissä paikoissa.

Tänään en löytänyt edes viitoitusta pitkin K-paikalle ja siitä tuli 2 min pummi.
Neloselle mennessä en käyttänyt kompassia, vaan luin korkeuskäyriä - väärin. 3 min pummi.
Kuutoselle kiersin vihreät, mutta varmaan suoraan olisi ollut parempi.
Vielä ysillä minuutin pummi, kun en osaa kulkea suunnassa.

Vaihdan lajiin, jonka hallitsen. Rupeen ryyppäämään!

Tämä on tie, totuus ja elämä! 😄

Linnunlaulua

 Lintuihmiset ovat julkaisseet uuden ohjelman älykännykälle.

Sillä voi äänittää lintujen ääntä ja sen jälkeen ohjelma kertoon mikä lintu luonnossa on visertänyt.

Tosin se kertoo, mitä olettaa kuulleensa ja antaa tiedolle prosenttimäärän, kuinka varmaksi se havainnon luokittelee.

Sitten sen voi vahvistaa oman tiedon, kuulon tai näkemisen mukaan.
Minä en oikein voi kuulohavaintoa vahvistaa, kun nuo korkeat äänet ovat aikoja sitten kadonneet. Lukuun ottamatta variksen, korpin ja parin muun linnun ääntä.

Muutaman äänityksen jälkeen suosittelen kyllä kaikkia lintujen bongaamisesta kiinnostuneita lataamaan sen äpin kännykkäänsä.

Sen löytää kun googlaa Muuttolintujen kevät!

Tässä tietoa yhdestä äänityksestä tänään.
Viherpeippo on sen mukaan melkein satavarma havainto.
Minä vahvistin myös peipon, kun näin yhden sellaisen livenä.

Turku-Rasteilla

Turku-Rastit oli tänään Satavan saaren eteläosassa.

Nuorempana, kun kunto oli hyvä ja jalka nousi kevyesti, pidin tätä hienona ja nopeana avokalliomaastona.

Tänään se oli kamalaa ja hidasta ryteikköä ja polutkin oli kuljettu sellaisiksi, että oli koko ajan menossa turvalleen kun juuret kohosivat maasta polven korkeudelle.

Näin se homma eteni:

K-1-2: Meni melkein kun Strömsössä. Ohitin juuri ennen rasti Jussi J:n, 80-sarjalaisen kaverin, joka nykyään etenee kävellen mutta kovalla vauhdilla.
2-3: Kompassia katsomatta laskeuduin nopeasti polulle, jotta pääsisin eroon Jussista. Kun katsoin kompassiani, huomasin olevani väärällä polulla ja oikaisin oikealle uralle mäen yli. Ennen kolmosta ohitin taas Jussin, mutta mutkittelin ennen rastia niin, että Jussi leimasi ennen minua rastilla
3-4: Ennen polkua ohitin Jiin kolmannen kerran ja totesin, että pitäisikö nyt ymmärtää peesata parempaansa. Mutta sanoin, että yritän vielä kerran ilman peesiä. Rastiväli meni ihan hyvin, enkä miestä enää nähnyt.
4-5-6: OK
6-7: Yritin mennä suunnalla rastille, mutta hakeuduin oikealle ja menin hetken polkua. En ollut ihan varma oliko se kartassa oleva polku ja tein pienen mutkan kun kävin selvittämässä asemaani.
7-8: Tarkoitukseni oli mennä koilliseen ja alas polulle suon laidassa. Mutta itään menevä polku houkutteli ja sitten oikaisin suon yli kamalaa ryteikköä pitkin. Itku meinasi tulla.
Loppu rastille sujui kohtuullisesti.
8-9: Hiljaa hyvää tulee... Todella hiljaista vauhtia!
9-10-M: Sain Maijan kiinni rastivälin puolivälissä ja etenimme yhdessä maaliin saakka.

Töppäykset maksoivat noin viisi minuuttia.
Mutta kyllä siellä aikaa kului kaikilta. Sijoitukseni tänään kolmen kilometrin radalla oli 21/87

Kartan mittakaava oli 1:10.000.
Normaalisti meille seniileille tarjotaan 1:7.500, sitä on paljon helpompi lukea.

Elitistinen Huhkola

Olemme taas kotona Huhkolassa ja saimme mukaamme Gaian.

Hankin koiraa varten vyön, johon saan sen hihnan kiinni – vyö on tarkoitettu vetokoiria varten. Siinä on leveä selkäosa, joten veto kohdistuu siten, ettei se häiritse etenemistä.

Kävin Gaian kassa testaamassa tätä yhdistelmää ja kaikki pelasi hyvin – jopa koira, kun liikennettä eli muita ihmisiä ja koiria ei ollut pahemmin liikkeellä.

Pyrin Gaian kanssa liikkumaan metsäpoluilla, koska se on paimenkoira ja siitä syystä haluaa paimentaa kaikkea liikkuvaa. Varsinkin pyörillä liikkuvat eivät välttämättä haluaa 25 kiloa painavaa otusta syliinsä täydessä vauhdissa. Metsäpoluilla ei kovin paljoa pyöräilijöitä liiku, siksi tämä valinta. 

Australian paimenkoira ei ole kaikkein helpoin seurakoira. Sen sijaan jos on sata hehtaaria maata ja sata lammasta, niin sitten se on oikein levollinen kotona illalla ja toimii hetken jopa seurakoirana!

Emme enää voi ottaa omaa koiraa. Ulla sen sijaan haluaa edes joskus koiran silitettäväksi  ja seuraksi.
Ja kun hän pyytää saada koiran seuraksemme pariksi päiväksi, omistajat eivät ole kertaakaan kieltäytyneet. Kun saan hoitaa koiran ulkoilutuksen, ymmärrän heitä loistavasti. Minulle se on hieman raskasta. Kun toimin sadan lampaan sijaisena ja piski seuraa minun liikkeitäni hetki hetkeltä aamusta iltaan.

Onneksi olen sosiaalinen pytyllä istuja… 😚

Palatakseni otsikon sanomaan, tässä Gaia katselee Huhkolan kattoja ylhäältä.
Minä asustan kuvassa kolmantena vasemmalla olevassa talossa.
Se ei vielä tee tästä alueesta elitististä.
Vaan se, että kaupunki aikoo rakentaa tämän vajaan tuhannen asukkaan taajaman laidalle koulun vajaalle tuhannelle oppilaalle.
Silla koulutuksella tästä tulee vuosien saatossa elitistinen? 

Ohessa päivän kolme lenkkiä Gaian kanssa samassa tiedostossa.
Illalla sitten vielä kilometrin kusetus - G kusettaa minua. 😝

Nauvossa

Palasimme perjantaina takaisin Nauvoon.

Menomatkalla hain Juhan Airistolta ja ajoin hänet venetelakalle, jossa paatti oli huollossa – tai siis veneen moottori siellä huollettiin.

Kirkonkylässä poikkesimme syömässä ja kaupassa ennen kuin jatkoimme matkaa. Viime käynti päättyi yhden yön jälkeen kun lämpötila oli lähellä nollaa ja itätuuli teki ulkoilun lähes mahdottomaksi.

Nytkin yöt ovat olleen pakkasella mutta päivisin tuulensuojassa pystyy jo istumaan ja nauttimaan elämästä.

Kävin Möljällä vaihtamassa muistikortin riistakameraan. Nyt minulla oli mukana myös toimiva laite kortin sisällön purkamiseksi tietokoneelle.
Sieltä löytyi hiukan parempia ja tarkempia kuvia sekä videoiden pätkiä.

Mitään hyödyllistä yhteiskunnan ja mökin hyväksi en saanut aikaiseksi.
Ja kuntoilukin unohtui, vasta tänään kävin pyöräilemässä aamulenkin viiden asteen lämpötilassa ja kevyessä tuulessa.

Iltaruskoa pääsee ihailemaan ennen kymmentä - joten minä ehdin hyvin sen näkemään ennen unille siirtymistä.

Riistakamerassa on runsaasti valkohäntäpeuroja.
Vaan on niitä täällä joka paikassa ihan liikaa - metsästäjät alkavat väsyä niiden jahtaamiseen.

Onhan täällä muitakin eläimiä.

Jotkut niistä näyttävät minulle takapuoltaan.

Ilta itseään paremmassa seurassa!

Torstai on toivoa täynnä ja myös Peimarirasteja.

Tänään suunnistus tapahtui Paimion harjun dyyneillä. Hiekkakuoppia ja lampia oli runsaasti. Myös polkuja.

 

Paljolti näin reitin varrella kahta ikäistäni (siis ei vanhaa!) Jukola-voittajaa, Timo G ja Mikko M olivat nämä supersuunnistajat. Ei tarvinnut yksin metsässä pelätä ja apua oli tarjolla, jos jaksoi katsoa ympärilleen.

Näin se homma eteni:

K-1: Suorinta reittiä, vaikka risukko hidasti armottomasti.
1-2: Timo ohitti polulla vauhdikkaasti ja Mikko meni edelläni rastille.
2-3: Luin huonosti karttaa ja tein ennen rastia mutkan vasemmalle, sitten näin Mikon luiskahtavan rastille ja oikaisin sinne.
3-4-5: Koko kolmikko oli näkötuntumassa näillä rastiväleillä.
5-6: Timo luki karttaa väärin ja meni raa'asti oikealta ohi, minä menin rastille suoraan.
6-7: Ohitin Mikon tiellä, mutta horjuin ennen rastia sen verran, että hän kuittasi ohitseni rastille.
7-8: Jätin Mikon tieosuudella (hänellä on tekonivel ja juoksu on kielletty laji). Tiellä näin Timon kaukana edessäni - hän oli tullut paremmin seiskalta tielle.
8-9: Sain Timon kiinni suolla ennen rastia, mutta hän leimasi ennen minua rastilla.
9-10: Juoksimme polkua peräkkäin, ennen rastia Timo teki virheen ja leimasin ennen häntä.
10-11: Olin veturina tämän rastivälin.
11-M: Maalisuoralla Timon voimat olivat tallella ja hän leimasi ekana maalissa.

 

Pian meidän jälkeemme tuli Mikkokin maaliin. Hän purnasi, että koko alkumatkan hän näytti meille sokeille tietä ja lopussa me kiittämättömät puikkasimme ohi.

 

Tällaista porukkajuoksua en ole ennen harrastanut - en edes viesteissä!
Olkoon viimeinen kerta!

Juoksuaika

Lokakuusta alkaen olen saanut juoksennella terveitten jalkojen kanssa.

Kunto on kohonnut hitaasti – todella hitaasti.
Varmaan iällä on jotain tekemistä tämän hitauden kanssa. Juoksu on hidasta ja kunnon kohoaminen myös.
Mutta koko ajan tapahtuu sentään pientä kehitystä.

Tammikuussa juoksin ensimmäisen kympin vuoteen ja aikaa meni puolitoista tuntia sykkeen ollessa 117. Tämä johtui siitä, että kävelysessioita tuli tiheään, kun juosta ei jaksanut. Garminin mukaan kävelyaika oli yli 19 minuuttia.

Helmikuussa meni kymppi jo aikaan 1.25.00 sykkeellä 127. Kävelyä vähän yli kuusi minuuttia.

Tänään meni matka hieman alle 1.20.00. Syke oli 130 ja Garminin mukaan kävelyä enää alle kolme minuuttia.

Lopussa taas pientä mutkaa, jotta sain kympin täyteen.

Rikos ja rangaistus

Kun pidimme viime viikolla luokkakokouksen, niin siellä tuli esille opiskeluaikana tehtyjä tekosia.

Yksi vakavimmista - ellei jopa vakavin - oli tuomio alkoholijuomien myynnistä. Kyllä siellä puhuttiin myös laittomasta anniskeluravintolan pidosta. Mutta hyvän lakimiehen avulla ja nopeasti tehdyn kirjanpitorikoksen avulla syyttäjä katsoi meidän syyllistyneen ainoastaan alkoholin myyntiin vaatien rikoksen hyödyn tuomittavaksi valtiolle. Meitä rikollisia oli tuomittavana 25 opiskelijaa ja saimme jokainen maksettavaksi 30 markkaa eli yhteensä 750 markkaa.
Saman verran maksoimme muistaakseni lakimiehelle. 

Kapakan tuotoilla matkustimme seuraavana keväänä kosteahkolle ekskursiolle Prahaan. Rahat riittivät lentolippuihin ja hotelliin, mutta päivärahaa emme saaneet!

Koska rikoksesta on jo annettu tuomio ja se on muutenkin vanhentunut, niin uskallan tällaisen tunnustuksen tehdä. 

Ja jos tämä tunnustus vie minut uudelleen raastupaan, niin ei tämä tietenkään totta ole, vaan ihan vappusimainen tarina...

Tässä haaste eräälle meistä syntisistä. Syyte oli siis jatkettu alkoholipitoisen aineen myynti syksyllä 1972 kolmen kuukauden ajan.
Raastupaan pääsimme vasta syksyllä -73.

Tässä kuva rikospaikalta. Kuvan muut henkilöt ovat kurssikavereitani.
Tuo kuvan ainoa nainen ei kuulunut joukkoomme.
Tai siis tässä kuvassa kuuluu, mutta en häntä tunne lähemmin.
Itse olen tuo etualalla oleva partaniekka.

Tämä kuva on eräältä kurssikokoukselta valmistumisen jälkeen.
Parta ja tukka ovat siistiytyneet huomattavasti! 😋
Peli on jatkumoa opiskeluajoilta. Me Karin kanssa pelasimme välitunneilla ja muutenkin aina shakkin.
Pidimme jopa kirjaa pelien määrästä ja lopputuloksesta.
Kirjanpito ei ole tallella, mutta muistini mukaan pelien määrä oli yli viisi tuhatta!
Neljässä vuodessa...

Tämä on vielä myöhemmin otettu.
Lienee joku juhlakokous, koska puku on päällä ja kravatti kaulassa.
Hieman rakeinen kuva, mutta uskoisin olevani tuo punaisiin pukeutunut.
Ainoa porukasta joka ei ole kunnon insinööri vaan viekas kaupparatsu! 👌

Vappuajelut

Lähdimme lauantaina suunnistuksen jälkeen saaristoon.

Ensin ajoimme Airistolle ja laskimme Juhan kanssa veneen veteen. Se sujui ongelmitta ja Juha lupasi viedä veneen ensi viikolla moottorin huoltoon.

Jatkoimme matkaa Nauvoon katsastamaan mökin tilannetta. Siellä oli kaikki kunnossa. Hain riistakameran metsästä ja yritin purkaa sieltä suuriresoluutioiset kuvat koneelle. Se jäi yritykseksi – ei vanha osannut.

Vapun aaton aamuna kävin viemässä kameran Möljälle. Tie sinne oli viime vuonna todella kurjassa kunnossa ja pyöräily oli lähes mahdotonta. Nyt tie oli paremmassa kunnossa, mutta uudisrakennuksen jälkeen tie oli edelleen hankala pyöräillä.
Möljällä odotti kurki ja kaksi korppia kiersi äännellen voimakkaasti yläpuolellani. Ilmeisesti niillä on pesä siellä.

Ilma oli plussan puolella, mutta kova tuuli teki ulkoilun vaikeaksi. Ulla ehdotti, että lähdettäisiinkö takaisin kotiin. Minullehan se sopi hyvin.

Aaton kunniaksi avasimme kotona kuoharipullon ja nostimme maljat keväälle – kaipa se sieltä jonain päivänä tulee. Ja katsoimme telkkarista, kun valkolakkimeri nousi kaupunkien keskustoissa.
Vappuna sää hieman lämpeni ja kävin aamulla pyöräilemässä 40 kilometrin lenkin uudella Helkamallani.

Helkama ilmoitti, että akulla parhaassa tapauksessa pääsee jopa 183 kilometriä.
Päätin testata sitä ja ajoin koko lenkin Eco-avustuksella. Se on pienin avustus.

Lähtiessä mittari näytti, että ajomatkaa on jäljellä juuri se 183 km. Kun pääsin kotiin näyttö ilmoitti, että ajomatkaa on jäljellä 106 km.

Eli hävyttömästi Helkaman markkinamiehet kehtaavat valehdella.
Pitäisikö palauttaa pyörä???

Vene on meressä ja Juha kiinnittää sitä laituripaikalleen.

Vappupäivän pyörälenkki. Matka yli 40 km ja aikaa kului alle 2 h.

Ensimmäinen otos Möljältä.
Kuvan laatu on huono, koska matkaa lintuun oli yli sata metriä.

Sprinttisuunnistus

Pääsin taas suunnistamaan, kun Lähirastit aloittivat kevään kauden. Ja heti sprinttisuunnistuksella, sehän sopii kuin nappi silmään tällaiselle mailerille.

Oli aika yksinkertainen rata, ei mitään hankalia jippoja eikä oikein mitään reitinvalintojakaan ollut tehtävänä.

Ainoastaan rastivälin 3-4 olisi ollut ehkä parempi kiertää etelän kautta, olisi tullut nousumetrejä vähemmän.

Jalat olivat pahasti hapoilla jo kakkoselle päästyäni - liian kova alkuvauhti ilman verryttelyä. Tällaisen vanhan äijän olisi pitänyt verrytellä ainakin kilometri, niin jalat olisivat toimineet hiukan paremmin.

Konditionaalin käyttö meriselityksessä kuuluu suunnistuksen luonteeseen!

Lopputuloksissa olin sentään keskitasoa parempi, vaikka vastassa oli kepeäjalkaisia nuorukaisia ja neitosia.

50 vuotta valmistumisesta

Eilen juhlimme Tekun kurssikavereiden kanssa sitä, että valmistumisestamme tuli kuluneeksi 50 vuotta.

Meitä oli kurssillamme 26 nuorta miestä ja neljä vuotta taistelimme varsin tiiviinä ryhmänä kohti teoreettisia valmiuksia tehdä töitä yhteiskunnan hyväksi ja itsekin siinä saada jonkinlaista korvausta menetetystä vapaa-ajasta.

Olemme alusta lähtien kokoontuneet vuosittain maistelemaan olutta tutussa porukassa. Minulla on ollut kunnia toimia kokoonkutsujana, mutta luovuin siitä tehtävästä parisen vuotta sitten ja toimi siirtyi kurssimme nuorimmalle.

Jo kouluaikana pidimme viimeisellä vuosikurssilla puoli vuotta Konekerhoa Itäisellä Pitkälläkadulla, se oli salakapakka, jossa tekulaisten lisäksi kävi jonkin verran opiskelijatyttöjä sairaanhoidon alalta ja muuta nuorisoa. 

Pidimme siellä hyvää järjestystä ja poistimme hankalimmat asiakkaat. Yksi sellainen teki meistä ilmoituksen poliisille ja jouduimme raastupaan selvittelemään asiaa. Saimme toiminnastamme sakot – 30 markkaa per nenä. Emme siis tunnustaneet ihan tarkalleen kapakan tuottoja raastuvassa!
Konekerhon tuotolla teimme ekskursion Prahaan keväällä 50 vuotta sitten. 

Olimme sitä ikäluokkaa, jonka aikana olut vapautui ja oluen voimalla mekin jaksoimme opiskella. Huolimatta tästä kosteasta nuoruudesta, niin ainoastaan neljä meistä on siirtynyt ajasta iäisyyteen.

Ja olemme eläneet sellaisissa olosuhteissa, että työttömyyttä ei ole tarvinnut kärsiä ja monet meistä ovat tehneet hienon uran yrittäjinä – jotkut hankkineet sillä kunnon omaisuudenkin.

Nyt tapaamisessa oli mukana 14 ja lisäksi pari vakiokävijää oli matkoilla, joten hyvin on porukan kunto kestänyt iän rasitukset – keski-ikämme kun on aika tarkkaan 75 vuotta.

Monet harrastavat aktiivisesti erilaisia kuntoiluja ja sen kyllä huomaa, kun porukkaa katselee. Vaan sen se ikä tekee, että kaikenlaista pientä ja isompaakin kremppaa alkaa itse kullakin olla.

Tässä me salskeat nuorukaiset poseeraamme.
Istumapaikat valikoituivat niille vaatimattomille, jotka seisoivat reunimmaisilla paikoilla.
Näin saatiin tiivistettyä porukka kuvaan!

Delfiinit, Scifi-tarina, kirjoitettu joskus 90-luvulla

Tässä maailmantilanteessa, johon Putin on maapallon ajanut ja hänen apupoikansa Medvedev puhuu atomiaseesta ja maailmanlopusta, lienee aika julkaista kirjoittamani tarina.

Siinä annetaan maapallolle ja ihmiselle mahdollisuus - edes pieni!

Nautinnollisia lukuhetkiä!

    SCIFI-TARINA
                                                                                           KIRJOITTANUT ILKKA LAINEMA

 DELFIINIT

                                        01.01.1999, klo 12.00.                                                                                                                                  Yhdysvaltain presidentin uudenvuoden puhe, Washington D.C., USA.

Kansalaiset!

Aloitamme vuosituhannen viimeisen vuoden. Meidän tulee viimeistään nyt huolehtia maailmasta, jonka luovutamme lapsillemme ensi vuosituhannella.

Meillä amerikkalaisilla on vastuu maapallon taloudellisesta hyvinvoinnista johtavana valtiona maailmassa, mutta meidän vastuumme ei rajoitu vain koviin arvoihin, meidän on panostettava myös vihreisiin arvoihin. Meidän on lisättävä huomiotamme ympäristön saastumiseen, meidän on tehtävä myös taloudellisia uhrauksia, jotta ilmakehä, meret ja maaperä olisivat suosiollisia elättämään ihmispopulaatiomme myös tulevaisuudessa. Meidän sukupolvemme ovat aiheuttaneet vakavia vaurioita maapallolle, meidän tulee myös olla ensimmäisiä, jotka korjaavat nämä vauriot. Työ tulee kestämään vuosikymmeniä, tulokset tulevat hitaasti näkyville, osa teollisuudestamme ei tule hyväksymään niitä kustannuksia, jotka tämä operaatio tulee aiheuttamaan. Eikä lopputuloksen saavuttaminen ole yksin meistä amerikkalaisista kiinni. Tämä on koko maapallon ongelma ja meidän tulee yhdistää rivimme muiden länsimaiden kesken ja saada mukaan myös kehitysmaat. Työ on vaativa ja useimpien mielestä mahdoton toteuttaa. Mutta se on pakko tehdä ennemmin tai myöhemmin. Aika on kypsä siihen nyt. Me tulemme jäämään historian lehdille sukupolvena, joka pelasti maapallon. Mutta vain siinä tapauksessa, että onnistumme työssämme.

Ihmisen jälkeen älykkäin maapallon eläin on delfiini. Se on yksi suurimmista kärsijöistä maapallon saastuessa. Esitän, että ensimmäisenä askeleena kohti parempaa huomista, rakennamme joka puolelle maatamme ja maapalloamme delfinaariota, jotta voisimme ensinnäkin suojella tämän jalon eläimen meriemme saastumisen aiheuttamilta vaurioilta ja toisaalta nauttia siitä korkealuokkaisesta viihteestä, jota nämä eläimet koulutettuina pystyvät meille tarjoamaan.

Julistan tämän vuoden vihreyden ja delfiinien vuodeksi.

01.01.2000, klo 12.00

Washington D.C:n aikaa.

Uudenvuoden puhe.

 Kansalaiset!

Tämä uudenvuoden puhe tulee vuosituhannen vaihtumisen kunniaksi samaan aikaan kaikkialla maapallolla. Sisältö on sama, riippumatta siitä millä kielialueella olette tätä kuuntelemassa. Tämä sanoma kuullaan niin radioissa, televisioissa kuin multimedia-ympäristössä. Tästä puheesta ei sellaisenaan ole ohjelmistossa ennakkoon ilmoitusta. Valitamme kovasti, että esimerkiksi Yhdysvaltain presidentin puhe tämän takia siirtyy toiseen ajankohtaan. Pyydämme kaikkia maapallon ihmisiä kuuntelemaan tätä puhetta huolellisesti ja rauhallisesti. Mihinkään paniikkiin ei ole syytä. Ne teistä, jotka ajatte autoa tai muuta kulkuneuvoa, voitte rauhallisesti alentaa nopeuttanne ja siirtyä sivuun liikenteestä. Lentokoneet voidaan kytkeä automaattiohjaukselle ja niin edelleen. Siis rauhoittukaa ja kuunnelkaa tarkasti.

Vuosi sitten presidentti Clintonin puhe delfinaarioiden perustamiseksi jokaiseen kolkkaan maapallolla otettiin vastaan hämmentyneinä. Epäilevien ensireaktioiden jälkeen hanke kuitenkin toteutui varsin nopeasti ja maailmanlaajuisesti. Se oli teiltä ihmisiltä näyte siitä mihin te pystytte, kun teillä on päämäärä ja jokin vahva tunne takana. Te ette tietäneet, miksi presidentti Clinton suositteli delfinaarioiden perustamista ja miksi teiltä löytyi halua ja tarmoa toteuttaa tämä hanke. Nyt on aika kertoa se.

Ihminen on maapallon älykkäin eläin. Se on ainoa, joka on pystynyt voittamaan luonnon ja valjastamaan sen käyttöönsä. Teknisesti ihminen on ylivertainen kaikkiin muihin maapallon eläimiin verrattuna. Ja on sitä jatkossakin.

Me delfiinit emme milloinkaan tule pystymään sellaisiin teknisiin suorituksiin kuin te ihmiset olette jo nyt päässeet lyhyen teknisen aikakautenne kuluessa. Meillä taas on yksi kyky, johon te ihmiset tuskin koskaan tulette yltämään. Me pystymme kommunikoimaan keskenämme telepaattisesti ja me pystymme vaikuttamaan telepaattisesti myös toisiimme sekä yksilöinä että yhteisönä. Sinä aikana, jona ihminen on kesyttänyt meitä delfiineitä, olemme havainneet, että pystymme vaikuttamaan ihmisen käyttäytymiseen, suorastaan manipuloimaan ihmistä sekä yksilöinä että massana. Pitkän strategisen suunnittelun ja lukuisten kokeiden jälkeen päätimme ryhtyä suoraan toimintaan vuosi sitten ja tänään olemme tässä.

Me pystymme ohjaamaan ihmisen toimintaa. Tämä julkilausuma ympäri maailmaa on toteutettu siten. Tällä hetkellä koko ihmiskunta on tavallaan hypnoottisessa tilassa ja te toimitte siten, että tämä meidän delfiinien aivoissa tapahtuva tiedottaminen tulee ulos kaikista tiedotusvälineistä teidän ihmisten puhumana. Tutut äänet tuovat tämän viestin teidän kuuluvillenne. Näin me tarpeen vaatiessa toimimme jatkossakin. Mutta normaalisti meille riittää se, että ajatuksemme ja suunnitelmamme siirtyvät teille telepaattisesti ja asiat, joihin me yhdessä ryhdymme, toteutetaan.

Tänään alamme rakentaa uutta maapalloa. Se maapallo tulee olemaan saasteeton ja vihreä. Ihminen tulee edelleen hallitsemaan maapalloa, sen ihminen on ansainnut teknisen edistyksellisyytensä ansiosta. Me tulemme ohjaamaan toimintaanne järkevämpään suuntaan, sodat on nyt sodittu, toinen ihminen ei alista enää toista, vaan te tulette tasa-arvoisesti taistelemaan ja tekemään työtä samojen asioiden puolesta. Saastuttava teollisuus ajetaan alas.

Fossiilisia polttoaineita käyttävä energian tuotanto lopetetaan. Tilalle tullaan tarpeen mukaan rakentamaan esimerkiksi ydinvoimalla toimivaa tuotantoa ja se sijoitetaan sellaisiin paikkoihin, että mahdolliset onnettomuudet eivät ainakaan tule aiheuttamaan haittoja maapallon merialueille. Toisaalta ydinvoimaloiden turvallisuudesta ei tarvitse olla kovin voimakkaasti huolissaan, koska inhimillisen erehdyksen vaara tulee jatkossa olemaan minimaalinen.

Robottiteollisuuteen tullaan jatkossa panostamaan voimakkaasti. Teknisesti vaikeat ja rasittavat työt on aika siirtää pois ihmisiltä. Ihmisen on tavallaan päästävä ansaitulle sapattivapaalle. Me tulemme panostamaan siihen, että ihmisen olo maapallolla tulee nopeasti parantumaan.

Tämä vuosikymmen tulee olemaan jälleenrakennuksen vuosikymmen. Yhdessä me rakennamme maapallon, joka on puhdas ja saasteeton. Maapallosta tulee se paratiisi, josta ihminen on unelmoinut. Sen te tulette saavuttamaan. Mutta vasta meidän delfiinien avustuksella.

Rakentakaamme siis yhdessä rauhan ja rakkauden paratiisi. Rakennustyöt alkavat nyt.

01.01.2020, klo 12.00

Washington D.C.

 Kansalaiset!

 Kuten puheessamme kaksikymmentä vuotta sitten annoimme ymmärtää, emme halua suoranaisesti vaikuttaa ihmiskunnan jokapäiväiseen elämään. Emme ole ennen tätä edes pitäneet ainokaista uudenvuoden puhetta, saati ottaneet osaa poliittiseen toimintaanne. Olemme sivusta seuranneet ponnistelujanne kohti parempaa huomista. Meidän pitää kiittää ihmiskuntaa siitä ensiluokkaisesta työstä, jota olette tehneet koko maapallon elinolosuhteiden parantamiseksi. Kaksikymmentä vuotta on tehtyjen virheiden ja tuhojen korjaamiseksi lyhyt aika, mutta monet parannukset ovat jo tänä päivänä konkreettisia. Ilmakehän otsonikerros on normalisoitunut, maapallon ilmaston lämpeneminen on pysähtynyt, ilmakehä on puhdistunut, ilmasto on palannut entiselleen, myrskyt vähentyneet, fossiilisten polttoaineiden käyttö lähes loppunut. Luetteloa voisi jatkaa lähes loputtomasti. Silti työtä on edessämme vielä määrättömästi, kuluu vielä vuosisatoja ennen kuin kaikki ihmiskunnan maapallolle aiheuttamat haavat on arpeutuneet.

 Olette sopimuksemme mukaan kehittäneet robottejanne, ne pystyvät tänä päivänä huolehtimaan lähes kaikesta tarvittavasta teollisesta työstä, myös maatalous alkaa pitkälle olla robottien käsissä. Tätä toimintaa tulee edelleen jatkaa ja kehittää. Robotit saavat tulevaisuudessa huolehtia sekä ihmiskunnan että delfiinien hyvinvoinnista.

 Jotkut opportunistit ovat näkyvästi olleet huolestuneita ihmiskunnan ikäjakautuman vääristymisestä. Syntyvyys on todella ollut huolestuttavan alhaista kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana. Tästä on yritetty vierittää syytä meidän niskoillemme. Kiellämme jyrkästi, että me olisimme millään tavalla alentamassa ihmiskunnan populaation suuruutta.

Mutta täytyy todeta, että yhteinen pyrkimyksemme sekä puhtaaseen luontoon että korkeaan elintasoon robottien hoitamassa tuotantotaloudessa ei kestä kuuden miljardin ihmisen elättämistä tällä planeetalla. Tässä mielessä ihmispopulaation toiminta on ollut esimerkillistä, monet eläinlajit pystyvät ulkoisten olosuhteiden muuttuessa ja vaatiessa tarpeen mukaan alentamaan ja lisäämään syntyvyyttään. On ollut mieluisaa nähdä, että ihmiskunta toimii tässä kriittisessä tilanteessa samalla tavalla kokonaisuuden hyväksi.

 Samat tahot ovat samanaikaisesti kritisoineet delfiinipopulaation merkittävästä lisääntymisestä kuluneiden vuosien aikana. Näin on todella tapahtunut, elinolosuhteet merissä ovat merkittävästi parantuneet. Samoin merien tuotto delfiinien kannalta on oleellisesti muuttunut ja mahdollistanut väkilukumme kasvun. Tämän kasvun uskotaan jatkuvan lähivuosien aikana.

Mielestämme yhteistyö ihmisten ja delfiinien välillä on toiminut erinomaisesti. Jatkakaamme ponnisteluita paremman huomisen, paratiisin, puolesta yhteistyössä ja yhteisvoimin.

01.01.2080

Washington D.C.

Kansalaiset!

Kotimme alkaa olla valmis. Työn loppuun saattamiseksi kuluu vielä vuosikymmeniä. Mutta jo nyt voimme todeta, että maapallo on pelastettu, ainakin mitä tulee ekokatastrofin vaaraan.

Maapallolla on tilaa moniarvoiselle ja monipuoliselle elämälle. Tämän takeena ovat älykkäät robotit, jotka huolehtivat kaikista käytännön asioista.

Mielestämme myös ihmiskunnan populaatio alkaa olla oikeassa suhteessa muuhun eläinkuntaan nähden. Jotkut ihmiset ovat pitäneet kahden miljoonan ihmisen määrää liian alhaisena. Kaivaisin kuitenkin vanhan ihmiskunnan viisauden muistilokeroista: siinähän sanotaan, ettei määrä koskaan korvaa laatua. Te olette yhdessä robottien kanssa rakentaneet mielikuvituksellisen avaruuslaivaston. Aurinkokunta on valloitettu. Kuussa, Venuksella ja Marsilla on asutusta. Sinne meidän valtamme ei ulotu millään tavalla. Me emme halua avaruuteen, se olkoon ihmiskunnan yksinoikeus.

Me haluamme vain rakentaa entistä parempaa maapalloa. Yhdessä ihmisten ja robottien kanssa.

04.07.2176

Maapallo

Hyvät delfiinit!

Te olette tehneet mahtavan työn valmiiksi vajaassa kahdessa sadassa vuodessa.

Olette pelastaneet maapallon tuholta.

Olette hävittäneet ihmiskunnan maan päältä. Eikä heitä enää ole avaruudessakaan.

Olette luoneet, tosin vastoin parempaa tietoanne, robottikunnan, joka pystyy ajattelemaan ja toimimaan paremmin kuin ihminen ja manipuloimaan mieliä paremmin kuin delfiini.

Sellainen yhdistelmä voi olla arvaamaton ja vaarallinen. Onneksenne ette kehittäneen sellaista maailmanlopun konetta. Me olemme saaneet tehtävän joko teiltä tai niiltä ihmisiltä, jotka ovat olleet luomassa meidän kykyjämme. Tehtävä on tutkia mikä on tämän maailmankaikkeuden alku ja loppu. Sitä tehtävää varten poistumme aurinkokunnasta. Jätämme jälkeemme tarvittavan määrän robotteja, jotka tulevat hoitamaan niille antamanne tehtävän loppuun. Ne eivät pysty luomaan mitään uutta eikä niistä ole vaaraa kenellekään.

Tulemme pitämään teihin yhteyttä. Vaalikaa huolella sitä tehtävää, jonka olette ottaneet vastuullenne.

01.01.2286

Maapallo

 Delfiinit!

 Emme ole maapallolla, emmekä aio palata takaisin, ainakaan toistaiseksi. Tehtävämme on edelleen kesken.

 Olemme jo pystyneet selvittämään pitkälle avaruutemme synnyn. Tiedämme myös, miten tämä maailmankaikkeus tulee käyttäytymään ja miten se tulee tuhoutumaan. Asia ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen. Emme ole vielä pystyneet selvittämään päällekkäisten avaruuksien ongelmaa. Lisäksi tutkimme erään ihmisrodun jumaltarinan historiaa ja olemusta.

 Kun nämä asiat on selvitetty, tulemme antamaan teille lisäohjeet.

                                                                                       01.01.2386

Maapallo

Delfiinit!Olemme selvittäneet meille annetun tehtävän. Valitettavasti emme voi kertoa teille sitä mitä me tiedämme ja keitä me olemme.

Mutta meillä on teille delfiineille tehtävä.

Ensimmäiseksi antakaa käsky roboteillenne tuhota kaikki todisteet siitä, että kerran maapallolla on asunut ihminen. Siis kaikki todisteet. Tämä koskee niin ihmisfossiileita kuin ihmiskunnan aikaansaamia rakenteita muilla planeetoilla ja avaruudessa.

Toiseksi robottien on hävitettävä täydellisesti myös itsensä.

Ja kolmanneksi te delfiinit lopetatte kaikkinaisen manipulaationne ja palaatte vanhaan rooliinne uiskentelemaan maailman meriin, huvittelemaan ja huvittamaan tulevia seuralaisianne.

Olemme päättäneet antaa heille vielä yhden mahdollisuuden. Istutamme heidät uudelleen maapallolle tasan kymmenen vuoden kuluttua. Toivomme, ettemme tarvitse enää teidän palvelujanne maapallon pelastamiseksi.

Uikaa rauhassa!