maanantai 2. lokakuuta 2023

Camillan juoksuvalmennus 2023

Aloitin tänään 11 kk kestävän juoksukoulun.

Ohjelman nimi on Camillan juoksuvalmennus 2023.
Sen järjestää Huippumoodi Oy, jonka vetäjänä toimii Lasse Seppänen apunaan Toni Roponen sekä tähän juoksukouluun mannekiiniksi palkattu Camilla Richardsson, naisten kymppitonnin Suomen ennätyksen haltija.

Liityin tähän lähinnä saadakseni oikeanlaista treeniä voidakseni juosta ilman vammoja tuleviin tavoitteisiini.

Jos jaksaisin noudattaa ohjelmaa, niin juoksukestävyyteni varmasti kohoaisi. Mutta tärkein syy tähän on se, että ohjelmassa löytyy runsaasti oheisharjoitteita lihaskunnon ja -voiman kehittämiseksi.

Helppoa se ei tule olemaan.
Ei sen takia, etteikö tällä koululla saataisi Ilkka-poikaan lisää vauhtia ja kestävyyttä.

Vaan sen takia, että meikäläinen hakee kunnonnousua helppojen tasavauhtisten hölkkien avulla. Ja sehän on johtanut kunnon rapautumiseen.

Ja kuten kaikki kunto-ohjelmat, tämäkin alkaa lepopäivällä!




sunnuntai 1. lokakuuta 2023

Mökkielämää

Tällä viikolla juoksin toisen kerran yli 30 kilometriä. Vauhtia en viime viikosta nostanut, mutta lisäsin oheen muitakin aktiviteettejä.

Eilen juhlittiin Ullan synttäreitä täällä Nauvossa. Syötiin hyvin – ainakin kohtuullisen hyvin Minttus baarissa kirkonkylässä.

Vielä paremmin syötiin tänään, kun haettiin satamasta Börjen savustamaa lohifilettä ja itse haettiin metsästä sieniä, niistä tehtiin kastiketta. Ja vasta pellosta nostettuja siikli-perunoita.

Tämä päivä pyhitettiin kämpän saattamiseksi talvikuntoon. Kaikki ruokatarvikkeet viedään jo huomenna Turkuun ja muutenkin jätetään mökki odottamaan talven taittumista ja keväisiä säitä. Ainakin jos se on minusta kiinni, Ulla on vielä hieman toista mieltä…

Viiri ei liehunut lipputangossa tänä viikonloppuna.
Nuppi oli tullut alas ja se pitää vaihtaa uuteen.
Tankokin saattaisi olla syytä vaihtaa uuteen, siksi lipputangon vierellä on oksasaha.
Sen pituuden avulla mittasin tangon pituuden - 9 metriä.
Taidan kuitenkin keväällä maalata vanhan tangon ja hankkia siihen uuden nupin.

perjantai 29. syyskuuta 2023

Lapasotka

Lähdimme taas takaisin Nauvoon.

Tarkoituksemme on laittaa mökki talviteloille, joten kyseessä lienee vuoden viimeiset yöpymiset maaseudulla.

Tulomatkalla pysähdyimme kirkonkylän jälkeen levähdyspaikalle, tarkoituksenani oli kuvata siellä asustavaa joutsenperhettä.
Kuvaus onnistui ja sain kuviin kaksi aikuista joutsenta, niiden ainoan poikasen ja yhden mustan linnun.

Mökillä tutkin kuvaa tarkemmin ja se paljastui musta lintu paljastui lapasotkaksi.

Kirjaan havaintoni exel-taulukkoon ja sinne en ole aikaisemmin kirjannut tätä lajia. Olemme kyllä niitä aiemmin nähneet, mutta on unohtunut kirjata.

Se oli 140. laji, jonka olen Suomessa nähnyt. Ja kirjannut!

Lapasotka on siis tuo tumma hahmo etualalla oikealla. 😂
Taaempana oleva isompi lintu lienee kyhmyjoutsen.


torstai 28. syyskuuta 2023

Kulttuuripläjäys

Ei päivää ilman kulttuuria.

Tänään tuli nautittua ruumiin kulttuurin lisäksi hengenruokaa.


Kohteeksi tuli lähikinolassa Aki Kaurismäen uutuus Kuolleet lehdet.
Se oli ohjaajalta taattua tavaraa, mustavalkoinen kertomus miehestä, viinasta ja orastavasta rakkaudesta.


Vaikka päähenkilöt eivät olleet mykkiä, niin paljolti mentiin mykkäelokuvan ehdoilla – siis vaikka pä
ähenkilöt eivät olleetkaan naimisissa, keskenään, ainakaan vielä.


Kuvakulmien mukaan olisi tapahtumat voineet ajoittua 60-luvulle, televisiota ja tietokonetta ei missään näkynyt – radio sen sijaan löytyi.
Ja radion uutisissa kerrottiin Venäjän iskuista Ukrainaan, ainoastaan se paljasti kertomuksen ajankohdan.


Elokuva oli apaattisen synkkä, mutta muutamat repliikit onnistuivat saamaan aikaan naurua yleisössä.


Minä pidin elokuvasta, mutta varmasti löytyy niitä, jotka ihmettelevät, miksi tällaista tehdään.


Jälkiruuaksi menimme nauttimaan päivällistä Tårget-ravintolaan.
Nimestään huolimatta kyseessä oli italialainen ravintola.


Ei ruuasta mitään valittamista, mutta parasta Tårgetissa oli italialainen tarjoilijamme. Ja hänen kontrastinsa Kaurismäen elokuvaan!



Kino Piispanristi on siitä erilainen elokuvateatteri,
että katsomoon voi viedä baarista ostetun oluen tai viinin.
Meillä oli kyllä vain pullo Jaffaa!

tiistai 26. syyskuuta 2023

Pikavisiitti Nauvoon

Kuten olen tainnut joskus kirjoittaa, vaimoni sairastaa MS-tautia – se on perinnöllinen sairaus, jonka ovat Suomeen jättäneet viikingit purjehtiessaan rannikoilta sisämaahan johtaneita jokia.

Tästä syystä tautia esiintyy erityisesti Satakunnassa ja Pohjanmaalla.
Sieltä – Pohjanmaalta – se on periytynyt vaimollenikin.

Tauti johtaa krooniseen väsymykseen. Sen takia sairastuneella aktiivinen päivä vaatii päivän tai kahden palautumisen.

Lainasin lauantaina autoamme Juhalle, hän kävi hakemassa Annan lentokentältä myöhäislennolta ja heidän sähköautonsa kantama on tällä hetkellä vain 130 km, Helsingin reissu olisi vaatinut kahta parin tunnin lataustaukoa.
Joten sovimme, että Juha ajaa meidän kärryllä Helsinkiin ja takaisin Airistolle ja me vaihdamme autoa sunnuntaina mennessämme Nauvoon.

Kaikki meni kuin elokuvissa kunnes maanantaina kännykkäni ilmoitti, että minulla tiistaina fysioterapia. Olin sen tyystin unohtanut Nauvon matkaa suunnitellessamme.

Kun ilmoitin emännälle pienestä (parin päivän) muutoksesta paluuseemme Turkuun, hän ei puhjennut riemun kiljahduksiin.
Vuorisaarnan ja itkupotkuraivarin jälkeen HPJ ilmoitti, että pakkaa auto ja sassiin.

Tein töitä käskettyä ja totesin, että rauha palaa takaisin seesteiseen avioliittoomme – jos ei tällä viikolla, niin sitten hiukan myöhemmin.

Näistä lepopäivän tarpeista johtuen emme enää voi mennä autolla talveksi Espanjaan – matka kestäisi koko talven!



lauantai 23. syyskuuta 2023

Elämänmuutos

 Minulla on takana loistava tulevaisuus juoksijana ja maratoonarina.

Tosin en ole koskaan päässyt laadullisesti lunastamaan loistavaa tulevaisuuttani.
Enkä tule sitä koskaan lunastamaan!

Mutta kun alkuviikolla luin harjoituspäiväkirjaani, niin totesin, että lenkkini ovat vuosi vuodelta menneet laadullisesti alaspäin. Ovat jo niin alhaalla, että ei niitä juoksuksi oikein voi luokitella.

Ne harvatkin juoksulenkit ovat hidasta taaperrusta. Ja juoksun lisäksi harrastan kävelyä ja pyöräilyä.
Kävely on minun kohdallani sellaista leppoista eteenpäin menoa. en osaa kävellä kovaa.
Ja pyöräilyt ovat sitten tehty sähköavustuksella, eikä siinäkään pulssi nouse.

Ainoat lenkit, joissa pulssi nousee, ovat suunnistuksia. Mutta siinäkin tulee nopeasti raja vastaan, kun kunto romahtanut rapakunnoksi.
Päätin alkuviikolla jättää suunnistukset vähäksi aikaa pois ohjelmasta ja keskittyä juoksuun ja sitä kautta kunnon kohotukseen.

Ensin hölkkäämällä nostamaan peruskuntoa ja siinä sivussa myös hiukan vaativampia lenkkejä juoksunopeuden ja -voiman kohottamiseksi.

Tällä viikolla olen juossut 31 km.
Se on enemmän kuin kertaakaan sitten maaliskuun tänä vuonna. Ei ihme, että juoksukunto on romahtanut.

Tähän tulee nyt pysyvä muutos! PRKL!!!

Tässä uuden elämän ensimmäinen "pitkis".
Vauhti oli rauhallista, keskipulssi 125.
Silti jalat tuntuivat hiukan raskailta loppumetreillä.



keskiviikko 20. syyskuuta 2023

398-vuotissynttärit

Siitä hetki ja kaksikin kulunut, kun olemme kokoontuneet sisarusten kanssa yhteen muistelemaan menneitä.

Matti, joka meistä on vanhin, kyseli hyvissä ajoin kesällä, milloin meille kaikille viidelle sopisi tapaaminen hänen luonaan.
Meille vanhoille eläkeläisille nyt olisi sopinut mikä tahansa päivä, mutta tämä päivä sitten valikoitui.

Olisiko syynä ollut se, että Maijalla oli synttärit eilen ja Leenalla ylihuomenna?
Joka tapauksessa myös Sirkkaliisa löysi tiensä Helsinkiin ja me Ullankin kanssa pääsimme paikalle luvatusta myrskysäästä huolimatta.

Matti oli tehnyt pieniä laskutoimituksia ja totesi saavuttuamme, että voimme juhlia Helena ja Maunon lasten 398-vuotissynttäreitä.
Näin teimme, kohotimme lasin samppanjaa itsellemme ja päivän emännälle Tuulalle.

Nelituntinen vierähti siivillä menneitä muistellessa ja hieman myös tulevia suunnitellessa.

Katsotaan sitten, kuinka paljon vanhempia olemme, kun tapaamme taas – ja silloin varmaankin jo yli 400-vuotiaita! 😂

Tässä me olemme. Vasemmalta Leena, Ilkka, Sirkkaliisa, Matti ja Maija.



tiistai 19. syyskuuta 2023

Pitkän iän salaisuus

Kävin laboratoriotesteissä ja sen jälkeen lääkärissä.

Hän totesi, että tulokset olivat 76-vuotiaalle oikein hyvät.
Minä kysyin, että voisinko niiden perusteella elää jopa 90-vuotiaaksi.

Hän kysyi poltanko tupakkaa ja juonko viinaa. Vastasin ei ja lisäsin, etten käytä huumeitakaan.

Lääkäri jatkoi ja kysyin syönkö raakoja pihvejä ja tulisia kyljyksiä. Kielsin jälleen.

Hän jatkoi tenttaamista: olenko paljon ulkona auringossa golfaten, purjehtien ja kiipeillen vuorilla - jälleen kielsin.

Hän jatkoi kysyen harrastanko uhkapelejä, ajanko nopeilla urheiluautoilla ja harrastanko runsaasti seksiä!

Kun kielsin tämänkin niin lääkäri ihmetteli, miksi helvetissä haluaisin elää 90-vuotiaaksi. 



perjantai 15. syyskuuta 2023

Takaisin eläintarhaan

Kaikki kaupunkiaktiviteetit saatiin suoritettua ja palasimme takaisin Nauvoon.
Poikkesimme Airistolla ja nostimme veneen talviteloille.

Kun jatkoimme matkaa lautalle ja Ulla näki tyynen meren, hän totesi, että ajetaan takaisin ja lasketaan vene uudelleen mereen.

Toisin kävi ja jatkoimme matkaa.
Perillä odotti vahva ruohikkoinen mökki ja työt alkoivat ruohonleikkurin kanssa.
Sitten kävin pari keikkaa metsässä sieniä, karpaloita ja riistakameroita poimimassa.

Valkohäntäpeuroja riittää Nauvossa.

Sarvista päätellen nuori hirvi.

Pieni ja kaunis.

MOKa odottaa laskurampilla ja Juha tuo venettä.


torstai 14. syyskuuta 2023

Tour de Archipelago

TdA:n finaali juostiin takaa-ajolähtönä karsintakilpailujen tulosten perusteella. Pääsin lähtemään tasan minuuttia ennen kilpakumppaniani B:tä, muita ei sarjassamme Pojat70v ollutkaan.

Ykkösellä tein pienen mutkan. B sai minut kiinni hieman ennen kakkosta, hän kun on minua paljon parempi juoksija.


Kakkosella meille tuli pikku pummi, meni hiukan pitkäksi.
Kolmoselle B meni menojaan, mutta odotti minua polulla ennen rastia ja seurasi kiltisti rastille.


Sitten seurasi kaksi perhosta, ne me juoksimme eri järjestyksessä. Perhosen siipi 3-4-5-6 meni ihan hyvin.


Kun lähdin toiselle siivelle, B tuli vastaan vajaa 100 m juostuni kohti seiskaa. Tämä siipi oli pitempi ja nousua paljon, joten B oli siirtynyt tukevaan johtoon.


Seiska meni OK, mutta kasirastia ennen oleva keltainen avoin alue oli jo hieman metsittynyt ja tein parin minuutin pummin. Ysi löytyi kolmannellakin kerralla hyvin


Kymppi meni varmistellen hyvin ja rastille 11 tein myös pienen mutkan.


Sitten tuli se emäpummi. Väsyneenä katsoin, että seuraava rasti on kymppi, en huomannut rastiviivaa 12:lle ja seurasin aikaisempia jalanjälkiäni.
Vasta isolla tiellä huomasin virheeni ja etsin kartalta rastin 12. Siinä vaiheessa äärimmäisen rauhallinen Ilkka joutui päästämään suusta muutaman K18-sanan, tosin ainoa kuulija oli yläkerran Ukko Yli-Jumala.

Loppu meni kohtuullisesti. Ajanottaja ei maalissa onnittelut sarjavoitosta eli B oli tullut jo maaliin. Se ei näiden töppäilyjen jälkeen yllättänyt.

Aika raskas oli lenkki tänään, Garmin ilmoitti, että palautuminen ottaa aikaa 41 tuntia.
Tai siis se oli huonokuntoiselle raskas! 😓


Aika paljon oli kartalla vihreää väriä, se tarkoittaa huonokulkuisuutta.
Myös noita korkeuskäyriä oli paljon, nousu reitillä oli 110 metriä!


keskiviikko 13. syyskuuta 2023

Sitä samaa

Ei mitään uutta minun aurinkoni alla, mutta maailmalla kyllä tapahtuu.
Sanna Marin lähti eduskunnasta ja Suomesta - kiitos siitä Ukko!
Putin sotii edelleen Ukrainassa mutta ei etene 
- kiitos siitä Ukko!
Hylkiövaltio Pohjois-Korea toimittaa aseita ja ammuksia toiselle kehitysmaavaltiolle Venäjälle 
- se meni hiukan pieleen Ukko!
Minä kävin aamutuimaan keräämässä yhdeksän rastia Ilmaristen metsistä 
- kiitos siitä Ukko!

Käyntijärjestys 44-45-43-42-52-47-46.
Nettoaika 50 min ja matka 2,92 km.


tiistai 12. syyskuuta 2023

Vaihteeksi suunnistusta

En vielä päässyt eroon suunnistuksesta.

Olin tänään järjestysmiehenä Satarasteilla – se homma sujuu minulta.

Pahannäköinen, vanha ja ruma mies kun ohjaa liikennettä, niin kaikki tottelevat mukisematta.


Kun kaikki olivat lähteneet metsään, niin pääsin hakemaan rasteja metsästä.


Hain ensin kaksi kaukaisinta ja sain siinä kulumaan niin paljon aikaa, että katsoin parhaimmaksi jättää loput huomiseksi.

Siinä olisi pimeä yllättänyt. En kyllä pimeää pelkää – ainakaan paljon. Mutta kompurointi metsässä ei ole mukavaa, varsinkin kun kauden päätapahtuma on torstaina!

Tällä kartalla oli tosi paljon helpompaa suunnista kuin lauantaisella!

sunnuntai 10. syyskuuta 2023

Rogainingin Euroopan mestaruuskilpailu

Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia!

Ja siitä syystä ilmoittauduimme siskon kanssa rogaingin EM-kisaan.
Tavoitteena ei ollut Euroopan mestaruus, vaan nauttia ulkoilusta metsäisessä maastossa. Varsinkin kun sää suosi, syyskuussa yli +20 astetta ja aurinko paistoi. Startti oli lauantaina 9.9.23 klo 13.00. Aikaa suoritukseen oli 24 tuntia.

Aurinko ei pahemmin paistanut suoritukseemme. Teimme kauheita pummeja - tosin emme me niitä tehnyt, minä olin vastuussa suunnistuksessa ja töppääjä olin siis minä!


Näin se homma eteni:

Lähtö-25: Viime aikojen vesisateet saivat suot litimärjiksi ja jo ensimmäisellä rastivälillä jalkamme olivat märkiä, onneksi vesi oli lämmintä.

25-75: Jo ensimmäisellä rastivälillä tutustuimme Raasin metsien pöheikköihin ja muutimme reittiämme metsätiepainotteisiksi - jätimme rastin 54 väliin. Rasti 75 löytyi hyvin ja saimme hiukan avustaa lopussa kahta kuvankaunista neitosta.

75-53: Pientä siksakkia rastiympyrässä. Kartan mittakaava 1:30.000 ei oikein hyvin kuvannut maastoa ja rastipisteen löytäminen oli vaikeaa.
Osansa siihen vaikutti miljoonat hirvikärpäset, joita joutui kartanluvun ohessa tappamaan kymmenittäin...

53-89: Ensin suoraan pohjoiseen suota välttäen. Sitten länteen. Matkan  mittaaminen unohtui ja teimme turhan rastihaun liian aikaisin. Seuraavassa kohdassa haimme rastia noin 20 minuuttia tuloksetta. Pienen neuvottelun jälkeen totesin Maijalle, että otetaan suunta koilliseen ja päästään ehkä siellä kulkevalle metsäautotielle. 
Sata metriä käveltyämme törmäsimme nelihenkiseen latvialaisjoukkueeseen. Neuvottelimme hetken ja se taisi olla Maija, joka totesi, että tuon mäen huipulla näkyy olevan rastilippu!

89-106: Päätimme loppumatkalla käyttää kartanluvun asemasta kompassia ja matkan mittausta.
Sillä tavalla tavalla tulimme suoraan rastin 106 juurelle. Luin rastimääritteen väärin ja teimme 5 min mutkan länteen. Siellä ei ollut rastia mutta palasimme kiltisti takaisin ja nousimme rastimäelle.

106-92: Samaan aikaan rastille 106 tuli kaksi latvialaista nuorta neitoa, he kyselivät huonolla englannilla, mihin olemme menossa. Kerroimme menevämme metsäautotielle, juomarastille ja sitten 92:lle. Eivät liittyneet seuraamme!
Juomarastilla tankkasin kaksi puolen litran vesipulloa täyteen, sen verran oli alkumatkalla nestettä kulunut.

Rasti löytyi hyvin, kun Maijan mittaama matka täyttyi, pysähdyimme tälle vaikealle rinnerastille ja näimme rastilipun meistä vasemmalle. Maijan mukaan 50 metrin päässä, totuus lienee ollut 47 metriä - sen verran oli rinne viettänyt kulkuamme.
Tässä vaiheessa kahden viikon ankara ripuli oli vienyt kaikki voimani ja sanoin Maijalle, että lienee parasta hoippua tietä pitkin maalin - sillä tavalla saattaisin selvitä hengissä tästä reissusta.

92-108: Näin päätimme. Mutta kun olimme pari kilometriä löntysteelleet metsäautotietä, totesin, että ehkä voisimme noukkia pari rastia matkalla - saattaisimme ehtiä löytämään ne ennen auringonlaskua.
Tietä pitkin pääsimme 300 metrin päähän rastista ja se löytyi hyvin.

108-66: Maastopohja oli kamalaa ryteikköä koko matkan kahdelle väsyneelle kulkijalle. 
Me olimme mahdollisimman epätäydellinen rogainingpari. Maija kävelee paljon kovempaa vauhtia tiellä. Minä olen taas nopeampi metsässä - Maija täyttää viikon päästä 82 vuotta, joten se on ymmärrettävää. Aika harva sen ikäinen selviäisi tästä reissusta maaliin omin jaloin!
Mutta tämäkin rasti löytyi hyvin.

66-Maali: Edes maalin lähestyminen ei tuonut voimia takaisin ja loppukiri jäi ottamatta.
Mutta hyvissä ajoin ennen aikarajaa 24 tuntia pääsimme maaliin.
Aikaa käytimme runsaat 8 tuntia ja matkaa taittui 25 kilometriä.

Paluumatkalla Turkuun kertasimme tätä kokemusta ja sen antia. Kumpikin olimme sitä mieltä, että nämä pidemmät rogaining-kisat ovat osaltamme taakse jäänyttä historiaa. Mutta mitään emme kadu, emme edes tätä viimeistä epäonnistumistamme!

Jos tämäkään nyt oli mikään suuri katastrofi! Tavoitteemme oli sijoittua sarjassamme viidenneksi ja sen me teimme.


Maija esittelee suunnittelemaamme reittiä ennen kilpailun lähtöä.
Tässä vaiheessa hymy oli herkässä!

Tässä Garminin raportti toteutuneesta reitistä.
Tuo rastin nro 89 pummi harmitti raskaasti! Kisassa kerättiin pisteitä, rastin ensimmäinen numero ilmoittaa siitä saatavan pistemäärän.
Yli sadan numeroisesta rastista sai kymmenen pistettä.
Eniten pisteitä kerännyt voitti kisan tai sarjan.

Kun esittelin suunnitelmaamme, Ukko Yli-jumala loihti tuollaisen sädekehän otsalleni.
Hirvikärpästen johdosta jouduin matkan aikana peittämään sen Buffilla! 😂


torstai 7. syyskuuta 2023

Hyvinvointialueella

Maanantaina tuli kuluneeksi kaksi viikkoa siitä, kun minuun iski raju ripuli. Sen jälkeen olen istunut joka Ukko Yli-Jumalan aamu pari tuntia vessan pöntöllä suoli pitkällä tuskan hikeä vääntäen.
Parin Imodiumin jälkeen puoleen päivään mennessä olen saanut itseni siihen kuntoon, että voin varovaisesti tassutella postilaatikolle hakemaan Turun Sanomia tarvitsematta pelätä, että puolessa välissä joudun kyykistymään tarpeilleni.

Lähetin silloin hyvinvointialueemme (?) omalääkärille selostuksen tilastani ja kysyin pitäisikö tehdä asian eteen muutakin kuin syödä joka päivä kourallinen Imodiumia.

Kun mitään ei kuulunut, lähetin keskiviikkona uuden kyselyn ja laitoin mukaan sen aamupäivän tiedot: 6.30 herätys, 7.30 aamupuuro, 8.00 aamukahvi ja pari voileipää, 9.00-11.00 vessapytyllä 7 kertaa - tehollinen pytyllä istumisaika 1h 20min.

Puolen päivän jälkeen istuimme ensimmäisen vaimoni kanssa keittiön pöydän ääressä ja hallituksemme puheenjohtaja oli vakaasti sitä mieltä, että minun on syytä pikaisesti tilata aika erikoislääkärille.
Samassa soi puhelin ja siellä ystäväni omalääkäri kertoi, että oli saanut kyllä viestini, mutta Varhan asiat ovat sen verran sekaisin, että hän ei niihin pysty vastaamaan netin kautta.

Lääkärin kanssa kävimme perusteellisesti läpi tilanteeni sekä mahdolliset syyt ja seuraukset.
Sain luvan jatkaa Imodiumin popsimista ja kysyin myös voinko osallistua lauantaina Rogainingin 24 h kisaan.
Sain luvan siihenkin ja sovimme, että jos vielä viikon päästä ripuli jatkuu yhtä voimakkaana, niin sitten aloitetaan tutkimukset syiden selvittämiseksi.

Lääkärini valoi minuun uskoa, että minusta saadaan vielä jonkintasoinen ihminen eikä hän uskonut, että vielä tarvitsisi miestä viedä saunan taa ja lopettaa!

Varsinais-Suomen hyvinvointialueen nettisivuilta kuvakaappaus.
Muutoin olen sitä mieltä, että nimen voisi muuttaa
Varsinais-Suomen pahoinvointialueeksi = VarPa. 😕 



tiistai 5. syyskuuta 2023

Satasprintti

Tästä(kään) suorituksesta ei voi olla ylpeä.


1-2-3 meni ihan OK, mutta nelosta lähestyessäni taisin mennä hiukan vihreälle veralle - eka hylkäys!

Viitoselle mennessä oli peukalo kartalla väärässä kohdassa ja kun tulin risteykseen ja siinä oli rastilippu. Peukaloni näytti, että olen 9-rastin risteyksessö ja käännyin vasemmalle. Vajaan sadan metrin jälkeen aloin ihmetellä, katsoin komapssia ja käännyin päästellen suustani eräitä varsin suomalaisia sanoja.

5 ja 6 menivät ihan OK.

Seiskan rastimäärite oli portaikko ja siinä oli rastilippu joten leimasin. Vasta reittiviivaa siirtäessni kartalle näin, että leimasin väärällä rastilla. Tosin maalissa emitin tarkistuksessa minulle sanottiin: rata 2 km, OK.
Toinen hylkäys!

Lopussa ei ongelmia eikä hylkäyksiä.

Shakinpelaajan ura siintää taas silmissäni...




sunnuntai 3. syyskuuta 2023

Ruissalossa patikoimassa

Tänään vuorossa oli Maijan kanssa viimeistelyharjoitus viikon päästä tulevaan Rogainingin EM-kisaan.

Meille ei siellä kuitenkaan ole tavoitteena voitto, vaan reipas ulkoilu Raasin metsissä. Olemme luvanneet itsellemme, että tulemme pois metsästä vasta sitten, kun olemme taivaltaneet siellä maratonin matkan.


Helppoahan se olisi taivaltaa matka näitä Ruissalon ulkoiluteitä pitkin, mutta kisa käydään metsissä, kallioilla ja soilla. Mutta eiköhän sekin meiltä onnistu. 


Tärkeintä ei vauhti vaan runsas syöminen ja juominen - tosin alkoholipitoisia juomia vältellen.


Kisaa ja etenemistämme voi seurata netistä, laitan myöhemmin osoitteen, josta voi seurata päätöntä menoamme.


Eikä tarvitse koko yötä valvoa, uskomme, että selviämme maaliimme ennen klo 03.00 ensi sunnuntaiaamuna. 


Lähtö kisaan on ensi lauantaina 9.9.23 klo 13.00.


Saarronniemessä oli kepin päässä hieno taulu!

Paluumatkalla golfkentän vieressä.


Kuvassa on reittimme ja matka.
Ajassa on mukana noin puoli tuntia juoma- ja ruokataukoja.
Lähtö ja maali olivat Kasvitieteellisen puutarhan parkkipaikalta.


torstai 31. elokuuta 2023

Syystöitä

Sateet eivät loppuneet, mutta tänään täällä Sexnappan rantaparatiisissa (suomeksi työsiirtola) pääsi hiukan tekemään ulkotöitä.

Ajoin tiet ja polut – ei niistä hyviä tullut, kun on niin märkää.
Nostin ylös pikasoutuveneeni ja pesin sen sisältä ja ulkoa.
Kävin ensimmäisellä juoksulenkillä kymmeneen päivään.
Lämmitin saunan ja saunoinkin lenkin jälkeen.
Tein meille ruuan – tai siis lämmitin eiliset ruuan tähteet.
Irrotin yhden punkin olkapäästäni (tai Ulla sen irrotti).

Vielä löytyi kourallinen pyjamaluteita saunan läheltä.
En ole ennen näin myöhään niitä nähnyt.

Lenkin jälkeen ennen saunaa otin paidan pois ja sieltä paljastui tällainen morsian.
Suhteemme päättyi - Ulla mustasukkaisuuttaan tappoi kilpakosijan!

Pesin veneen sisältä ja ulkoa.
Syyssateet huuhtovat sen sitten aikanaan!


tiistai 29. elokuuta 2023

Sienessä

Täällä Nauvossa on parin viikon aikana satanut varmaan 100 milliä vettä.

Sehän tarkoittaa, että kuivuudesta kärsinyt saari täyttyy myös sienistä.
Kävin kiertämässä lähimetsän ja löysin oikein mahtavan sienipaikan.

Keräsin noin neljä litraa kantarelleja ja Ulla sai harrastaa niiden putsaamista, minulla kun ei ollut veistä mukana ja sienien lisäksi muovipussiin tuli hieman kasvillisuutta.
Noin kolmasosasta teimme kastiketta, sitä riittää kahdeksi päiväksi. Loppu kuivataan.

Eiköhän parin viikon sisällä päästä maistelemaan myös suppilovahveroita – niissä on hieman voimakkaampi maku kuin näissä keltaisissa sienissä.
Mutta hyvältä nekin maistuivat!

Tänään oli muutenkin juhlapäivä minulla. Tasan viikon kestänyt ankara ripuli päättyi. Voi tätä ilon ja onnen päivää…

Herkkutatti on ruotsiksi karljohan.
Tämä tatti on punikkitatti, mutta hieman sekin näyttää Carl Gustafin kalulta.
Kantarelli ei ole ruotsiksi Silvia! 😋



sunnuntai 27. elokuuta 2023

Eläköön Pride

Eilen vietettiin transsukupuolisten juhlapäivää – en kylläkään osallistunut, vaikka olen sitä mieltä, että nämä transsukupuoliset ja Pride-ihmiset voivat pelastaa maapallon tuholta.

Kaikkihan me tiedämme, että maapallo ylikansoitettu. Ei eläimistä ja kasveista vaan ihmisistä. Meitä on liikaa, emmekä osaa käyttäytyä niin, että olisimme hyväksi maapallon elämälle.
Jo Pentti Linkola tiesi kertoa, että miljardi ihmistä on ehdoton yläraja maapallon kantokyvylle.

Nämä Pride- ja transihmiset ovat oikealla tiellä. Saman sukupuolisten liitto ei luonnollisella tavalla tuota lisää tätä ihmissaastetta ympäristöämme tuhoamaan. Eläköön Pride.

En ole insinöörinä tarkalleen tietoinen transihmisten suvun jatkamiskyvyistä, mutta epäilen, että jos leikkauksilla sukupuoli on muutettu, niin suvun jatkaminen omilla vehkeillä on hankalaa, ellei jopa mahdotonta.

Ymmärrän, että näiden ryhmien toiminta ei nopeasti johda maan ihmismassojen nopeaan vähenemiseen, mutta pala kerrallaan se elefanttikin tulee syödä.

Jotkut minut tuntevat saattavat epäillä, että tekstini on sarkastinen mielipiteen ilmaisu.

Ehkä on, mutta sanon, että minulla ei ole mitään pride- ja transihmisiä vastaan. Kukin saa tehdä itselleen mitä tahansa ja toimia oman vakaumuksensa mukaan. Tunnenkin useamman näihin ryhmiin kuuluvan ihmisen ja he kaikki ovat varsin miellyttäviä tuttavuuksia.
Tosin en tunne henkilökohtaisesti yhtään sukupuoltaan vaihtanutta…

Kuvakaappaus Helsinki Pride 2023 sivulta



perjantai 25. elokuuta 2023

Lääkärissä

Sain ajan lääkärille klo 13.00. En uskaltanut ottaa aikaisempaa aikaa, kun en tiennyt suolen toiminnan tilaa. Edellisinä päivinä olisi auton penkki tahriutunut pahasti, jos olisi heti puolen päivän jälkeen lähtenyt ajamaan.

Tänään uskoin selviäväni matkasta ilman pyykkireissua.

Olin netissä tilausta tehdessäni kertonut muutamalla sanalla tilanteeni, joten kun astuin lääkärin eteen hän tiesi, mitä odottaa ja oli ilmeisesti tutustunut edellisestä käynnistäni tehtyyn raporttiin.

Kerroin laveasti tilanteeni ja rouva kyseli minulta lisäinformaatiota.
Painon pudotuksen hän varmisti johtuvan lääkkeestä, se vie joiltakin ruokahalun, joten syöminen jää vähemmälle ja paino putoaa.
Kun tiedustelin sitä että jos jatkaisin kuuria, niin saavuttaisinko painoindeksin 20. Hän vastasi, että varmaankin, mutta lääke on elimistöä rasittava ja käyttö johtaisi pahoihin ongelmiin.


Fungorin-lääke aiheuttaa mahdollisesti ripulia, mutta sitä ei voi varmuudella laittaa lääkkeen syyksi.
Totesi, että lääkkeen käytön lopettaminen oli oikea ratkaisu ja kynsiäni tutkittuaan sanoi myös sienen olevan lähes kokonaan poistunut.


Kirjoitti reseptin kynsilakasta, joka soveltuu kynsieni hoitoon.
Joten syksyllä, kun aloitan taas uimakauden hallissa, niin siellä tepastelee harmaapartainen herramies kirkkaanpunaisia kynsiä esitellen!
Tai jos saisi kymmentä eri väriä – joka kynteen oma väri, niin voisi liittyä sateenkaariporukkaan ihan huomaamattomasti!

Otin vastaan reseptin ja laskun. Sen kävin maksamassa alakerrassa. Maksun vastaanottaja, nuori neito, katsoi laskua ja kysyi, että olinko puhelinvastaanotolla – sanoin, että en vaan ihan normaalilla vastaanotolla. Hän sanoi, että tässä on sitten joku virhe ja hänen pitää soittaa lääkärille.
 
Sanoin, että se lienee tarpeetonta. Tämä on toinen kerta, kun käyn hänen vastaanotollaan ja näin miellyttävälle ihmiselle annetaan hiukan alennusta.

Muutenkin seurusteluni lääkärin kanssa oli huumoripitoinen. 
Kun kerroin lääkärille tiistaiaamun neljän tunnin sessiostani vessassa ripulia kärsimässä ja kerroin myös, että silloin vatsan seutuun sattui niin pahasti, että ajattelin parhaaksi ottaa käteen partaveitsen ja lopettaa kärsimykseni siihen paikkaan.
Kun hän rypisti otsaansa, niin totesin, että lauseeni oli huulenheittoa.


Lääkäri sanoi siihen, että hän poistaa sitten tästä lausunnostaan sen kohdan, että potilas tuli vastaanotolle itsetuhoisin ajatuksin.  ☺😉

Ken tästä ovesta käy, saa kaiken toivon..... 😲



torstai 24. elokuuta 2023

Lääkäriin

Tänään oli kolmas päivä, kun viihdyin vessan pöntöllä kauan.

Jos sitä nyt viihtymiseksi voi sanoa, hikeä siinä pukkasi enemmän kuin kevyellä juoksulenkillä.

Olen kertonut aiemmin, että olen laihtunut viime kuukausien aikana muutaman kilon ilman minkäänlaista dieettiä.
Siitä hermostuneena aloin googlata haittavaikutukset Fungorin-lääkkeestä, jota minulle on määrätty kynsisienen poistamiseksi.
Sieltä löytyi, että lääke aiheuttaa mm. ruokahaluttomuutta ja siitä johtuvaa laihtumista.

Toinen haitta on mahdollinen ripuli.

Nyt minulla on sitten molemmat ja päätinkin sitten lopettaa lääkkeen käytön.
Tilasin ajan huomiseksi lääkärille, joka  minulle lääkkeen määräsi.
Katsotaan mitä hän sanoo ja paraneeko ripuli ja alkaako paino nousta!

Lohdutukseksi hain kaupasta uudet juoksutossut.

Vaimo kysyi tiedänkö kuinka monet lenkkarit minulla oikein on.
Sanoin tietäväni ne, jotka ovat aktiivikäytössä. 

Neljät juoksuun kovalla alustalla, kahdet poluille, yhdet suunnistukseen, kahdet nastoitetut talvijuoksuihin ja puolisen tusinaa käytöstä poistettuja kävelyyn soveltuvia.

Sitten minulla on vielä kahdet nahkakengät. Toisia olen käyttänyt tänä vuotta kaksi kertaa, toisia viimeksi jokunen vuosi sitten!

Tässä uudet Hokat lähdössä neitsytmatkalle.
Ovat tuollaiset hempeän väriset - näitä ei voi käyttää kuin kuivalla kelillä. 😕