lauantai 31. heinäkuuta 2021

Lastenlapset kyläilemässä

 Saimme eilen kauan odotettuja vieraita ulkomailta – siis Tampereelta asti.

Janin perhe saapui vasta nyt, korona siirsi Juhannukseen ajoitetun vierailun. Vaikka ei heilläkään mitään koronaa ollut, ainoastaan mahdollinen altistuminen.

Lili-koira oli ensimmäistä kertaa käymässä Nauvossa, jännityksellä odotamme millainen punkki-imuri tämä sheltti on.

Ilta kului rauhallisen seurustelun merkeissä.

Amalia näytti kuvia partioleiriltään. He olivat yöpyneet useamman yön riippumatoissaan. Neiti on tänä kesänä viettänyt useamman viikon leireillään.

Kävimme läpi myös nuorten kevättodistukset. Ne olivat kyllä aivan eri luokkaa kuin minulla aikoinani.
Amalia kertoi, että hänen keskiarvonsa oli luokkansa paras.
Joona totesi, että hän jäi luokassaan toiseksi keskiarvollaan. Mutta totesi, että oli se sentään koko koulunkin toiseksi paras!

Kävimme Joonan kanssa myös syvällisiä keskusteluja maailman menosta. Nuorukaisen ajatukset olivat kyllä kypsempiä kuin minulla tuossa iässä. Taisivat olla kypsempiä kuin minulla koskaan!

Taas tuli todistettua, että pojasta polvi paranee. Tosin siihen ei kauhean paljoa tarvita, kun minulla on paha kuluma polvessa. 😖

Lili vauhdissa. Ei se minusta noin innostunut!





perjantai 30. heinäkuuta 2021

Välirauha

 Kerroin lähteväni sotaan, mutta lopputulosta en ole kertonut.

Pukeuduin varsin peittävään asuun, kun olin lukenut mitä kaikkea ampiaiset voivat tehdä kotiaan puolustaessaan.

Helteisestä illasta huolimatta laitoin ylleni sadeasun ja teippasin hihansuut ja nilkat. Päässä lierihattu ja hyttysverkko. Käsissä kunnon hanskat. Aseina sisäkäyttöön tarkoitettu Raid ja pitkävartinen harja.

Horjumattomalla uskolla voittoon siirryin taistelupaikalle. Sumutin pesän sisäänmenoaukkoon runsaasti Raidia. Muutama ampiainen tippui maahan ja vaihdoin Raidin harjaan.

Pesä oli niin tiukasti kiinni katossa ja pystylistassa, ettei sen pudottaminen kokonaisena onnistunut. Olin varautunut muovikassilla, johon olisin pesän siirtänyt ja vienyt kauas. Harjalla rikoin pesän ja kappaleina se putosi verannan lattialle ja maahan.

Ampiaiset eivät olleet kiinnostuneita minusta. Ne pörräsivät katon rajassa pesän jäänteiden joukossa.

Siirsin pesän jäänteet kauemmas ja totesin taistelun olevan ohi.

Myöhemmin illalla kävin poistamassa kaikki pesän jäänteet katosta. Siinä vaiheessa vielä pieni parvi ampiaisia lenteli ympäriinsä. Minusta ne eivät olleet lainkaan kiinnostuneita, olin ilman suojavarusteita.

Seuraavana aamuna ampiaisia ei enää näkynyt eikä uutta pesää oltu rakentamassa.

Lähdössä sotaan.


torstai 29. heinäkuuta 2021

Aivot narikassa!

Tänään Saaristorastit järjestettiin todella hienolla avokallioalueella. Siellä varmaan jotkut juoksivat kovaa ja virheettömästi.

Minä en!
Näin etenin:

K-1: Kiersin mäen, kun peuratkin olivat kiertäneet.
1-2: Suunta melkein pohjoiseen ja mäen korkeimman kohdan takana on rasti. Mittakaava oli minulle vieras ja tietämättä, kuinka kaukana olin, katsoin etuoikealle - siellä oli mäen korkein kohta. Mutta siellä ei ollut rastia. Korvien välissä kivisti.
2-3: Lyhyt väli - osasin.
3-4: Etelään ja pellon takana rasti. Helppoa. Paitsi minulle, piti käydä pari väärää kiveä tutkimassa.
4-5: Polulle ja sieltä suunnalla rastille. Ja kolmen minuutin kunniakierros uimari Matti Mattsonin pronssimitalin kunniaksi?
5-6: Yritin lukea käyriä ja sen takia tein taas ylimääräistä mutkaa.
6-7-8-9-10-11-M: Päätin vihdoinkin käyttää ja uskoa kompassia ja lukea tarkkaan karttaa. Sillä lailla suunnistus olikin paljon helpompaa. Yritän muistaa tämän ensi kerralla!



keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

Sotaan lähdössä

Tulimme eilen takaisin tänne punkkiparatiisiin Nauvoon.

Vierasmökin terassin katossa on valtava ampiaisenpesä. Havaitsin se viime kerralla, mutta en ryhtynyt mihinkään toimiin.

Viikonvaihteessa on tulossa lastenlapsia kylään ja ne tuskin osaavat toimia yhtä rauhallisesti (=vanhuudenhitaasti) kuin minä ja ryhdyin fundeeraamaan niiden poistoa.

Google kertoi, että harkittu massamurha on ainoa tapa selvitä ongelmasta.

Lähdin aamulla käymään paikallisessa rautakaupassa ja ostin sieltä myrkkyä ja suojapäähineen.

Illalla käyn taistoon!

Mahtaako tämä hyttysverkko suojata ampiaisilta???

Taistelun toinen osapuoli.



maanantai 26. heinäkuuta 2021

Amorin seurassa?

Olen ollut mukana rokotetutkimuksessa. Kyse ei kuitenkaan ole koronarokotteesta vaan rokotteesta keuhkoahtaumatautia vastaan.

Tutkimus kesti osaltani yli kaksi vuotta, sitä viivästytti korona ja oma matkusteluni.

Sain ensin vyöruusurokotteen ja vasta sen jälkeen tutkimuksen kohteen rokotus. Molempia annettiin kaksi. Raportoin rokotteen aiheuttamat vaikutukset. Niitä ei pahemmin ollut kohdallani.

Tänään kävin viimeisen kerran tutkimuslääkärin juttusilla.
Tapansa mukaan hän kysyi, onko mitään oireita ollut.

Kerroin, että minulla on ollut vasemman jalan sääressä ja reidessä ihottuma kolmen kuukauden ajan. Hän tutki sitä ja totesi, ettei oikein usko tällä olevan mitään tekemistä rokotteiden kanssa.
Kysyin, voiko mökkipaikkakuntani ja siellä lukuisat punkit, jotka ovat tehneet läheisempää tuttavuutta kanssani, olla syy-yhteydessä ihottumaan.

Hän uskoi tähän yhteyteen ja määräsi minulle kahden viikon lääkekuurin.

Tämä on nyt oikea sukurasite. Vanhin sisareni aloitti eilen lääkekuurin samaan tautiin. Hänellä on mökki Hirvensalossa – tunnetulla punkkialueella myös!

Lääkeaineella ei sittenkään taida olla mitään tekemistä Amorin kanssa! 😘



sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Turku Rogaining Sprint

Yli 65-v. poikien sarjassa oli vain kaksi osanottajaa. Me olemme Pekan kanssa hallinneet sarjaa niin suveneeristi, että kilpailijoita ei enää löydy lähtöviivalle.

Rogaining-suunnistuksessa jokainen tekee itselleen parhaimman reitin. Aikaa suunnitteluuan 15 mniuttia ja itse kisaan kaksi tuntia. Tänään sanoi Pekalle, että en tee mitään suunnitelmaa. Peesaan häntä parin metrin päästä koko matkan ja menen menojani sata metriä ennen maaliviivaa.

Homma meni käsille heti startissa, kun Pekka jäi jonnekin - en tiedä minne.

Rasti 91 oli tienristeys, se ei tuottanut ongelmia edes minulle.

Seuraava rasti 148 olikin sitten turmioni. Käännyin liian aikaisin vasemmalle tien ylitykseen ja jouduin ylittämään tien kielletystä kohdasta. En sitä heti ymmärtänyt, mutta kun olin tehnyt sakkolenkin vasemmalle, niin johan Lantulla leikkasi. KIINNI.

Hoipertelin 85-rastin vuorelle ja olin suistua jyrkänteeltä Pyhän Pietarin juttusille. Samalla mietin, että pitäisikö keskeyttää ja hankkia leima DNF.

Jatkoin kuitenkin ja poimin erikoiskartalta kolme rastia (10,5 ja 7, nämä ovat rastien antamia pisteitä. Tuo viimeinen numero kertoo rastin arvon, 0:aan päättyvästä saa 10 pistettä).

Leimasin rastin 137 ja näin edessäni kisan ratamestarin ja juoksin hänen luokseen pitämään palaveria.
Kerroin ylittäneeni tien kielletystä kohdasta. Näytin kysyttäessä ylityspaikan. Mestari totesi, että virhe on minun mutta myös hänen - ylityspaikkojen merkinnät olivat huonot.
Kysyin pitäisikö minun keskeyttää ja että en saa lopputulosta tässä Turku Rogaining Sprint kisan 13. kisassa ja että kaikissa muissa olen saanut hyväksytyn tuloksen.
Ratamestari kysyi, tuleeko joku tekemään protestin minua vastaan. Sanoin, että ei edes Pekka protestoisi, mutta pidän huolen siitä, että hän voittaa minut. Mestari naurahti ja toivotti hyvää loppumatkaa.

Tämän jälkeen poimin rastit 108 ja 175 sekä erikoiskartalta rastit 10, 4, 9, 4 ja 4.

Tältä rastilta oli matkaa maaliin runsaat kolme kilometriä ja aikaa 20 minuuttia. Lopun tulin 26-asteen helteessä 6.40 km-vauhtia, mutta se ei riittänyt. Lähes 4 min meni sakoille ja varmistin näin tappioni Pekalle.

Sain pisteitä 79, kun kisan toiseksi viimeinen keräsi 98 pistettä.

Onnittelin voittajaa maalissa. Ensi vuonna en hänelle häviä. Pääsen silloin 75-sarjaan ja nuoriso jää kisaamaan ikäisiään vastaan...

Takana loistava tulevaisuus ja korkea heinikkö.



lauantai 24. heinäkuuta 2021

Pikkuhäiveperhonen

Kävimme tänään Maijan plantaasilla Hirvensalossa.

Kahvintarjoilun voimalla olin siellä tekemässä hieman huoltomiehen hommia. Onneksi sellaisia, joihin taitoni kohtuullisesti riittivät.

Siellä Ulla ja Maija huudahtivat, että tule äkkiä tänne kuvaamaan perhosta. Oli sellainen, jota meistä kukaan ei ollut aikaisemmin nähnyt.

Kun pääsimme kotiin, Ulla alkoi etsiä kuvaa samanlaisista perhosista.
Jäljet johtivat Kaakkois-Aasiaan, mutta lopulta rouva löysi perhoselle suomalaisen nimen ja historian.

Kyse on pikkuhäiveperhosesta. Se on havaittu Suomessa ensimmäisen kerran toistakymmentä vuotta sitten. Nykyään havaintoja on jo toistasataa vuosittain.
Ja tämän kesä helteillä varmaan jo lähemmäs tuhat. Mutta harvinainen se on siis edelleen.

Pitää liittää tähän kuvia muistakin luontokappaleista.


Pikkuhäiveperhonen, naaras.

Haarapääsky, poikanen.
Haara on vielä olematon mutta kyllä se siitä.

Valkohäntäpeura, uros.
Peräpeiliä pitää näyttää kameralle.
Vai kehtaako se mulle pyllistää? 😅

Hirvi, uros.


torstai 22. heinäkuuta 2021

Amy Nymalmin radalla

Tänään Saaristorastit juostiin ihan mökin naapurissa. Lähtöön oli matkaa kaksi kilometriä. Mutta maasto ei ollut yhtään tuttua.

Nyt pääsin ihan parhaaseen seuraan.

Kartan myi Suomen tämän hetken paras naissuunnistaja, radan tehnyt Amy Nymalm.
Ja lähtöön menin yhdessä Mats Dahlenin kanssa - hän on meriiteiltään tunnettu suunnistuspiireissä laajemminkin kuin Suomessa. Ja asustaa nykyään mökiltämme kolmen kilometrin päässä

Amy oli tehnyt pikkunäppärän radan, siinä vaadittiin tarkkuutta koko ajan.

3–4 -välillä ote lipsui ja pummi tuli. Alun kuljin ojan viertä, mutta sitten en ymmärtänyt katsoa kompassia vaan luin käyriä. Enkä niitä ymmärtänyt. Varmaan kolme minuuttia meni harakoille. Vanhusta patitutti!

Siis otti pattiin, suomeksi vi--tti!

Loppu meni puhtaasti, mutta ei vaan jaksanut juosta.



keskiviikko 21. heinäkuuta 2021

Koronatodistus

Sain toisen koronapiikin kesäkuun puolessavälissä.

Tänään menin omakantaan ja katsoin, löytyykö sieltä paljon puhuttu todistus koronarokotuksesta. Oli se siellä, vaikka jotkut eivät ole omaansa löytäneet.

Se helpottaisi matkustelua ulkomailla, jos sinne mielisi.
Tosin todistuksessa kerrotaan, se ei ole mikään matkustusdokumentti.

Mikähän sen tarkoitus sitten mahtaa olla?





maanantai 19. heinäkuuta 2021

Ukontulikukka ja sukukokous

Kesämökkimme takapihalla kasvaa valtavan kokoinen ukontulikukka.

Sitä esiintyy alueilla, joilla on ollut rautakautista asutusta. Täällä on paljon vanhoja muinaishautoja, joten asutusta näillä seuduilla Nauvossa on kauan ollut. Kukka saattaa siis oalla perua niiltä ajoilta. Tai sitten se on levinnyt tänne kukkaistutuksista.

Saimme iltapäivällä kahvivieraita mökille. Ei ihan kivikaudelta, mutta aika kaukaa menneisyydestä
Vieras 
oli pikkuserkkuni, hän oli liikkeellä vaimonsa kanssa. Olimme viimeksi tavanneet vastikään eli vuonna 1960 Kyrössä. Molemmat asuimme silloin siellä, mutta muutimme pois samana vuonna – hän Helsinkiin ja minä Turkuun.

Puheenaiheet eivät loppuneet. Jo tämän mökin esittely ja historia on sellainen tarina, että se vie aikaa ja rasittaa kuulijaa.
Ja myös yhteisistä sukulaisista ja sisaruksistamme riitti keskustelua.
Kyrössä asuessamme olimme tavanneet huomattavasti useammin kuin kerran 60 vuodessa. Monena Juhannuksena kokoonnuimme meidän luonamme ja poltimme Juhannuskokkoa.

Kuten tarkkaavainen lukija huomaa, niin ikkunan vuorilistat kaipaavat maalausta.
Ja alusta siivousta.
Mutta mökillä on paljon tähdellisempää huoltotyötä,
joten nämä(kin) työt saavat odottaa.

sunnuntai 18. heinäkuuta 2021

Peikkorasteilla

Olin ilmoittautunut oikein kansallisiin suunnistuskilpailuihin. Perttelin Peikot tunnetaan siitä, että osaavat järjestää raskaita kisoja raskaassa maastossa. Ei tarvinnut tänäänkään pettyä.

Alku meni hitaasti mutta varmasti jumalattoman raskaassa maastossa, jumalattoman kuumassa säässä, jumalattoman suuria mäkiä kiiveten.

Kaikki oli kuin elokuvissa aina rastille 7 saakka.
Siellä tuli vastaan väärästä suunnasta 8 min jälkeeni lähtenyt kiroten pummiaan.

Siinä vaiheessa takki oli tyhjä ja seurasin kaveria itse lukematta karttaa. Hän pysähtyi parin sadan metrin jälkeen ja hetken mietittyään lähti pohjoiseen. Tiesin että se oli väärä suunta ja lähdin itse etelään. En uskonut itseeni ja käännyin juuri ennen rastia tehden ympyrän. Sekoilin sitten aikani, kunnes näin avosuon ja paikallistin itseni. Polkua kohti rastia ja pusikossa rastille. Ja samaa väylää takaisin kohti ysiä.

Sijoitus 10/18. Ei siinä montaa sijaa olisi noussut puhtaallakaan juoksulla.

Mutta kyllä tuollainen töppäys lanttua kivisti!
Sitten lähdimme takaisin Nauvoon ja matkalla palkitsimme itsemme Martan Majatalossa lohisopalla. Oli pahuksen hyvä ja runsas ateria.

Ailiksen kaunis ja hyvä keitto 

Hävettävä pummi kasirastilla!! 😩


perjantai 16. heinäkuuta 2021

Ex-maratoonarin tilasto

Helteen uuvuttamana ei oikein muuta jaksa kuin selata nettiä.

Sieltähän löytyy mitä vain.
Esimerkiksi tilasto suomalaisista maratonkeräilijöistä.

Minulla on takana 53 juostua maratonia. Mutta Juoksija-lehden ”viralliseen” tilastoon niistä on löytänyt tiensä vain 48. Puuttuu esimerkiksi ensimmäinen maraton Vammalassa, Rautaveden maraton.
Ja muutama ultrajuoksun väliaikana juostu matka – niistä kaikista ei virallista väliaikaa ole tarjolla.

Sijoitukseni tilastossa on 380.

Yhteensä maratonin juoksijoita Suomessa on tämän tilaston mukaan 70.515.

Vale, emävale, tilasto.




torstai 15. heinäkuuta 2021

Tour de Archipelago

Jouduin "työasioissa" käymään tänään Nauvossa.

Siksi oli luontevaa poiketa paluumatkalla Kirjaisissa. Siellä pidettiin Tour de Archipelagon kolmas osakilpailu. Kuuden osakilpailun jälkeen juostaan lokakuussa loppukilpailu, jossa johtava suunnistaja lähtee ensimmäisenä maastoon ja osakilpailupisteiden mukaisesti seuraavat ajavat takaa kärkimiestä.


Neljä osakilpailua lasketaan mukaan kisaan.

Tänään suunnistettiin kaikille uudessa maastossa. Kaiken lisäksi maasto oli todella vaikea.


Lähtöön matkaa 1,55 km aurinkoista tietä pitkin 28 asteen mukavassa lämpötilassa. Lähdössä sentään kerrottiin, että vitosrastin jälkeen tien ylityksessä on juomapiste.

K-1: Käyrien luku tuotti vaikeuksia, mutta suhteellisen hyvin pääsin perille.
1-2: Tien ylityksen jälkeen notkoa ylös ja suunnalla kohti rastia. Ei löytynyt ja palailin takaisin. Sahausliikettä ja lopulta rastikin löytyi. Aikaa oli kulunut yli 20 min ja mielessä oli, että järkevä ihminen ei uhmaa viikatemiestä, vaan palaa kiltisti autolle ja kotiin.
Iskin kuitenkin mieleeni juoma-aseman ja jatkoin matkaa.
2-3: Suunta vei oikealle ja sieltäkin löytyi pohjois-eteläsuuntainen notko mutta ei rastia. Korjaus ja leimaus.
3-4: Mietin kiertoa tien kautta, kun metsässä ei pystynyt ottamaan juoksuaskelia. Menin kuitenkin suoraa reittiä.
4-5: Nyt pääsin tielle ja sieltä nousu rastille pikkuisen koukaten.
5-6: Vietin pari minuuttia juoma-asemalla seurustellen juottomiehen kanssa. kaksi isoa mukia vettä.
6-7: Ei ongelmia rastin suhteen. Runsaasti ongelmia, kun takki oli tyhjä ja pikkuisen myös pää kumisi onttouttaan.
7-8-M: Se on täytetty!

H70 sarjassa oli tänään kaksi osanottajaa. Olin hopealla viisi minuuttia voittajan takana.



keskiviikko 14. heinäkuuta 2021

Sadonkorjuu

Tultiin eilen pois primitiivisestä ympäristöstä tänne ilmastoituun huoneistoon.

Tänään sitten lämpötila ulkona ylittää reippaasti 30 astetta.
Olin kävelemässä Urheilupuistossa. Siellä urheilukentän näytöllä mittari lukema oli 33,0 astetta ja yläkentän vastaava osoitti 35 astetta.
Virallinen lukema Artukaisista oli vain 32 astetta.

Eilen illalla aloittelin punaisten viinimarjojen poimimisen. Kolmisen litraa sain jo pakastettua. Mutta on se sen verran raskasta hommaa, että tänään ilmoitin kahdelle naapurille pensaiden sadon olevan vapaasti käytettävissä. Ovat sen verran nuorempia naisia, että jaksavat ehkä poimia hieman ahkerammin kuin me Ullan kanssa.

Meillä se olen minä, joka nämä marjat syö.
Keitän aamuisin itselleni kaurapuuroa ja syön sen viinimarjojen kanssa. Marjoihin on tietysti lisättävä runsaasti sokeria ennen kuin liha syövä hetero niitä voi käyttää.

Tosin tänään siirryimme lihansyönnistä puhtaaseen kasvisateriaan. Sitä tämä kuumuus teettää.

Juoksemaan en tänään lähtenyt. Maanantainen kymppi tässä kelissä painaa vielä jaloissa, vaikka vauhti ei ollut kummoinen.

Tämä on se osa pensaasta, joka on  jo poimittu tyhjäksi!



maanantai 12. heinäkuuta 2021

Ei syytä huoleen!

 Lämpötila laski inhimilliseksi.

Uni palautui normaaliksi.

Taas voi harjoittaa urheilua. Vaikka minun kohdallani on turha puhua urheilusta.

Kahdeksan tuntia tehollista unta.
Kiltti poika!


sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Urheilu on sairasta!

Eilen intouduin tekemään hieman kovemman lenkin Garminin ohjeiden mukaan.

Alkuverryttelyn jälkeen juoksin viiden kilometrin tiukan vedon. G antoi ohjeeksi pitää nopeutta 6.30/km.

Alkuun menin vastatuuleen ja pystyin pitämään vauhdin oikeana. Mutta paluumatkalla myötäiseen vauhti alkoi laskea. Osana tähän oli tietysti helteinen sää, mutta kaipa siihen vaikutti myös huonohko kunto ja heikko tahdonvoima.

Illalla lenkin kovuus sitten paljastui kaikessa karmeudessaan. Lämpötila sisällä oli korkea. Uni oli koko yön pätkittäistä. Ei auttanut, vaikka peiton pois ja nukuin pelkän lakanan alla.
Selvisin sentään aamuun asti ja olo oli ihan mukiinmenevä ja pulssi rauhallinen.

Siitä huolimatta alkaa kaivata kaupunkiin ja ilmastoituun huusholliin.

Sekä tietysti syksyä, sateita ja viileitä ilmoja!

Ei ollut kehumista viime yön unen suhteen

Tässä grafiikkaa uneni toisesta ääripäästä.
En sentään noin paljon ja hyvin joka yö nuku!



lauantai 10. heinäkuuta 2021

Ukkonen jyrisi ja akkakin heräsi

Viime yönä heräsin ukkosen jylinään. Tällainen vanha hirsitalo pitää kyllä äänet ulkona, mutta helle pakottaa nukkumaan ikkuna auki – se ei ääntä pidättele.

Ukkosen myötä tuli sadettakin maahan, ihan 11 mm näytti sademittari aamulla.
Lämpötila ei sentään yöllä sateessakaan laskenut alle 20 asteen. Lämpimät elokuun yöt ovat tulleet jo heinäkuussa.


Ilmasto on siis muuttunut. Mutta niin se on tehnyt miljoonia kertoja maapallon historiassa.


Talomme entinen asukas kauppias Elna Palm sanoi, että jos ukkonen tulee suoraan lännestä niin se on paha ja meni kellariin pakoon Ukko Yli-Jumalan kostoa.


Nyt se tuli kaakosta eikä ollut kovin kummoinen. Kun yöllä yhden aikana kävin pissalla, laskin urotekoni aikana neljä salamaa. Tässä kohtaa pitää kuitenkin muistaa, että vanhalla miehellä se vesien lurittelu kestää aikansa. Ja siihen aikaan ei kannata käyttää sekuntimittaria!


Sen jälkeen nukuin hyvin ja kaikki elektroniset mittarini – ja niitä on paljon – näyttivät säällisiä lukemia.

Pitäisikö näiden helteiden aikana alkaa syödä suolaa kourakaupalla, kun verenpaine ja syke laskevat kuin lehmän häntä?

Ei se ukkonen myöskään hirveä häirinnyt. Komea uros asteli riistakameran edestä heti aamulla.

On se komea eläin tämä hirvi!

Verenpaine on optimaalinen.
Syke alhainen - ei optimaalinen?



torstai 8. heinäkuuta 2021

Suunnistus Nauvossa

Viimeksi kirosin maastoa, kun jalka ei nouse ja vauhti on hidasta - siis kävelyä.

Tänään taas sama juttu. Mutta alan ymmärtää, että se ei olekaan maaston vika.
Syy on yksinkertaisesti se, että jaloissa ei ole voimaa.


Olen koittanut rukoilla - se ei auta, sillä ei kunto nouse.
Pitänee siis alkaa ylämäkitreenit. METSÄSSÄ!

 
Ykköselle mennessä olin ulkona kuin lumiukko ja sekoilin kuin seinäkello. Ihan pikkuisen laittaisin kartankin syyksi, mutta vikaa löytyy myös meikäpojan korvien välistä.

Sen jälkeen suunnistus alkoi sujua hiukan paremmin. Kyllähän sitä tällä iällä hitaasti kävellen rastit löytyvät. Paitsi siis tätä saatanan ykköstä!

Sijoitus oli 13/19, joten muillakin oli vaikeaa.

Laitan vielä tulokset kartan alle, olen nimittäin vaihtanut seuraa!

On kauniita piruetteja!

Järjestäjä kysyi kun olin laittanut emitin lukulaitteeseen, että onko seura edelleen MSParma.
Vastasin, että saaristossa edustan paikallista suurseuraa Sexnappa IF.
Neito epäili, että olen tämän suurseuran ainoa edustaja! 😋😎


maanantai 5. heinäkuuta 2021

Vieraita satamassa

Juhlat jatkuivat.

Juha, Anna ja Gaia tulivat veneellä tervehtimään meitä.

Gaian tervehdys oli ylenpalttisen ystävällinen ja kostea. Koira oli käynyt varmuuden vuoksi kastautumassa meressä ja vasta sitten teki lähempää tuttavuutta.

Kävimme syömässä Tackorkissa. Se on tänä vuonna uudistettu ravintola ja lomakeskus meiltä neljän kilometrin päässä. Ruoka oli hyvää ja palvelu myös. Ulla söi fasaania, minä pastaa ja nuoriso hampurilaisen.

Palasimme mökille ja nautimme jälkiruuaksi oikein samppanjaa mansikoiden kanssa.

Koira levitoi! 😂

Aitoa tavaraa, sekä samppanja että mansikat!


Tänään löysin reidestäni kesän ensimmäisen punkin.
Viime kesänä niitä oli kymmenen kiinni minussa.
Tämä oli sellainen 1,5 mm pitkä nymfi.


Numerosyndrooma

Eilen tuli taas yksi vuosirengas lisää.

Kaikille ystäville olen saattanut tiedoksi, että syntymäpäiväni on 4.7.47.

Kun nyt tuli täyteen vuodet käänteisessä järjestyksessä, niin piti kehittää jotakin hauskaa numeroleikkiä. Tosin nämä minun numeroilla kikkailut aiheuttavat harmistusta paremmassa puolisossani.

Joten aamulla ennen kahdeksaa kaivoin pyörän esille ja lähdin polkemaan. Ensin Korppooseen johtavaan lauttarantaan, sieltä sitten kirkonkylään katsomaan ökyveneitä ja takaisin Korppoon lauttarantaan. Paluumatkalla kotiin poikkesin Kaptenskan myymälässä. Pysäytin kelloni, kun matkaa oli mittarissa 47,47 kilometriä.

Kotona joimme Ullan kanssa pullakahvit, rouvalla kun oli tänään myös merkkipäivä, nimipäivä.
Sitten lähdin juoksemaan. Suuntasin kulkuni kohti kirkonkylää ja käännyin takaisin, kun mittarissa oli 3,7 km.

Joten lenkin pituudeksi tuli 7,4 kilometriä. Ja lisäksi pidin huolta, että keskinopeus oli 7.40/km.

Ihan täydellinen ei päiväni kuitenkaan ollut. Juha huomasi, että pyörälenkillä nousumetrit olivat 460. Ensi vuonna pitää löytää puuttuvat metrit, jotta nousuksi tulee 470 metriä!

Ihan kahdestaan emme juhlineet. Mökkinaapurit rannasta olivat tulleet kesää viettämään Ruotsista ja he tulivat onnittelemaan oikein lahjojen kanssa. Saimme siten syyn nauttia kuohujuomaakin!





torstai 1. heinäkuuta 2021

Hyvä hallitus, parempi eduskunta?

Olisiko parempi, että Suomea hallitsisi joku tervepäinen keisari itsevaltiudella.

Tästä päivästä alkaen on nimittäin voimassa laki, jolla kuntien järjestämisvastuu sote-palveluista loppui, koska sen perustana olevat lait kumottiin alkaen 1.7.2021.

Samalla astui voimaan laki, jolla Sote-palveluiden järjestämisvastuu siirtyy maakunnille, kuitenkin vasta alkaen 1. tammikuuta 2023.
Olemme siis tilanteessa, että kenelläkään ei ole enää vastuuta terveyspalveluiden järjestämisestä.

Tällä iällä on aika tärkeää, että verorahoillamme on olemassa vastinetta, esim. terveyspalvelut.

Tosin niistä ei siis tällä hetkellä kukaan vastaa seuraavien puoleentoista vuoden aikana.
Mahtavat olla taas hyvin ylpeitä itsestään nämä lakeja säätävät kansanedustajat.

Edesmennyt opettajani, kansanedustaja Martti Ratu totesi minulle, että kansaedustajiksi saisi valita ainoastaan eläkeiän saavuttaneita henkilöitä, joilla on katkeamaton työura takanaan. Tämän hän totesi kovalla äänellä 80-luvun puolivälissä Helsingin lentoasemalla tilassa, jossa oli meidän kahden lisäksi kymmenkunta turkulaista kansanedustajaa. Hiukan näillä valopäillä korvat kuumottivat.

Nyt kun siellä eduskunnassa on reikäpäisiä suunsoittajia lava täynnä, niin tässä taas yksi esimerkki, mihin se johtaa.

Pitäisikö armeijan tehdä vallankumous – ei se tilanne ainakaan huonommaksi voi mennä!

Valopäiden lepokoti Mannerheimintiellä