Ukontulikukka ja sukukokous

Kesämökkimme takapihalla kasvaa valtavan kokoinen ukontulikukka.

Sitä esiintyy alueilla, joilla on ollut rautakautista asutusta. Täällä on paljon vanhoja muinaishautoja, joten asutusta näillä seuduilla Nauvossa on kauan ollut. Kukka saattaa siis oalla perua niiltä ajoilta. Tai sitten se on levinnyt tänne kukkaistutuksista.

Saimme iltapäivällä kahvivieraita mökille. Ei ihan kivikaudelta, mutta aika kaukaa menneisyydestä
Vieras oli pikkuserkkuni, hän oli liikkeellä vaimonsa kanssa. Olimme viimeksi tavanneet vastikään eli vuonna 1960 Kyrössä. Molemmat asuimme silloin siellä, mutta muutimme pois samana vuonna – hän Helsinkiin ja minä Turkuun.

Puheenaiheet eivät loppuneet. Jo tämän mökin esittely ja historia on sellainen tarina, että se vie aikaa ja rasittaa kuulijaa.
Ja myös yhteisistä sukulaisista ja sisaruksistamme riitti keskustelua.
Kyrössä asuessamme olimme tavanneet huomattavasti useammin kuin kerran 60 vuodessa. Monena Juhannuksena kokoonnuimme meidän luonamme ja poltimme Juhannuskokkoa.

Kuten tarkkaavainen lukija huomaa, niin ikkunan vuorilistat kaipaavat maalausta.
Ja alusta siivousta.
Mutta mökillä on paljon tähdellisempää huoltotyötä,
joten nämä(kin) työt saavat odottaa.