Olin ilmoittautunut oikein kansallisiin suunnistuskilpailuihin. Perttelin Peikot tunnetaan siitä, että osaavat järjestää raskaita kisoja raskaassa maastossa. Ei tarvinnut tänäänkään pettyä.
Alku meni hitaasti
mutta varmasti jumalattoman raskaassa maastossa, jumalattoman kuumassa säässä,
jumalattoman suuria mäkiä kiiveten.
Kaikki oli kuin elokuvissa aina rastille 7 saakka.
Siellä tuli vastaan väärästä suunnasta 8 min jälkeeni lähtenyt kiroten pummiaan.
Siinä vaiheessa takki oli tyhjä ja seurasin kaveria
itse lukematta karttaa. Hän pysähtyi parin sadan metrin jälkeen ja hetken
mietittyään lähti pohjoiseen. Tiesin että se oli väärä suunta ja lähdin itse
etelään. En uskonut itseeni ja käännyin juuri ennen rastia tehden ympyrän.
Sekoilin sitten aikani, kunnes näin avosuon ja paikallistin itseni. Polkua
kohti rastia ja pusikossa rastille. Ja samaa väylää takaisin kohti ysiä.
Sijoitus 10/18. Ei siinä montaa sijaa olisi noussut
puhtaallakaan juoksulla.
Mutta kyllä tuollainen töppäys lanttua kivisti!
Sitten lähdimme takaisin Nauvoon ja matkalla palkitsimme itsemme Martan
Majatalossa lohisopalla. Oli pahuksen hyvä ja runsas ateria.
Ailiksen kaunis ja hyvä keitto
 |
| Hävettävä pummi kasirastilla!! 😩 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti