Juoksuaika!

Eilen heräsin aikaisin ja päätin lähteä hölkkämään pitkää lenkkiä, vaikka hellettä edelleen pukkaa.

Ensin juoksin Mielisin venesatamaan. Lähdin siihen suuntaan, kun tuuli oli idästä. Tykkään juosta alkumatkan vastatuuleen ja lopussa sitten saan palkinnon hölkätä kotiin myötäiseen.
Mielisissä olivat perunannostajat jo töissä aikaisin, joten ihan yksin en ollut liikkeellä.
Sieltä juoksin Ninapan tietä länteen. Saavuin kääntöpaikalla meren rantaan, siinä oli yksi mökki. Sinne on meiltä matkaa tasan kilometri linnuntietä suoraan pohjoiseen.

Paluumatkalla näin Mielisissä linnun pyrstön tien reunassa. Se oli piiloutunut kuin jänis. Pää oli puskassa, pyrstö näkyvissä. Kun tulin riittävän lähelle, niin se kipitti kauemmas.
Jatkoin edelleen matkaa kotiin päin – poikkesin Bodenissa katsomassa, oliko siellä jo uutta perunaa myytävänä. Kyllä oli, runsaan kilon pussi Timoa maksoi neljä euroa.

Runsas puolitoista tuntia sain aikaa kulumaan ja maantietä jäi taakse vajaat kolmetoista kilometriä. Tuuli oli juoksun aikana muuttunut merituuleksi, joten sain juosta loppumatkankin vastatuuleen.

Hiukan juoksusta toivuttuani pyöräilin hakemassa ne perunat, jotka olin käynyt tarkistamassa.
Sitten oli vuorossa nurmikoiden ajo, siinä kului puoli tuntia auringossa.
Lopuksi lämmitin saunan.
Ei ihme, että meitä suomalaisia pidetään hiukan tärähtäneinä. Koko päivä hiotaan tukalassa helteessä ja sen jälkeen mennään rentoutumaan kuuman saunan löylyihin.

Ilmankos Ukko Yli-Jumala ohjasi meidät tänne Pohjan perille – ne aikaisemmin puusta laskeutuneet pääsivät Välimeren rannoille.

Sulkia tiellä

Sulkien omistaja

Aamukahviseura tänään keittiön ikkunan alla