Satarastit

Tulimme käväisemään kaupungissa ja suuntasin askeleeni suunnistusmaastoon

Tässä kertomus metsän siimeksestä. Ja aika helteisestä, lämpötila oli reilusti yli 25 astetta.

K-1: Ensin polkuja, sitten selvisi maaston teema: metsänhoitotyössä oli kaadettu närettä runsaasti ja niiden yli pääseminen vei voimia ja horjutti tasapainoa.
1-2: Nousin polulle ja siellähän pystyi juoksemaan.
2-3: Alussa pääsi hölkkäämään ihan avokalliolla, lopussa palattiin päivän teemaan.
3-4: Taas löysin alussa risukoita, sitten vauhdilla polkuja. Jopa niin reippaasti, että vedin rastin vähän pitkäksi.
4-5: Helppoa kuin heinän teko.
5-6: Mietin lähtisinkö kiertämään polkua vasemmalta. Mutta päätin, että ollaan suunnistamassa ja suoraan vaan. Tämä rastiväli oli kerta kaikkiaan kamalaa risukkoa.
6-7: Helpotti - sai painella polkuja melkein rastille saakka.
7-8: Pystyvihreän ylitys otti taas voimille, mutta sitten ulkoilureittiä rastille. Paitsi, että piti lähteä polulta liian aikaisin ja mutka - ei vaan osaa!
8-M: Johan muuttui etenemisjälki vihreäksi!

Maalissa ratamesteri kyseli hymyillen, että huomasinko, kun hän oli kääntänyt maaston kaikki risut ja rangat kulkusuuntaan. Lukuunottamatta niitä, jotka hän oli korjannut kokonaan pois juoksu-uralta.

Kiitin ratamestaria suurenmoisesta uhrautuvaisuudesta ja totesin että ihan pari närettä oli kyllä jäänyt mun eteeni.